Tekisittekö minuna toisen lapsen?

[kännykkä]

Tajuan, ettei palstalaiset voi puolestani päättää. Lähinnä haluan purkaa sydäntäni ja saada ehkä erilaisia näkökulmia. Ymmärrän myös, että ei ole itsestään selvää, että toista lasta edes siunaantuisi.
Asiaan:

Täytän pian 26-vuotta ja mies 27-vuotta. Eli ikämme puolesta voisimme hyvin hankkia toisen lapsen. Esikoisemme on esikouluikäinen. Lapsi on sosiaalinen, tulee toimeen hyvin muiden kanssa, normaalisti kehittynyt ja innokas käymään erilaisista harrastuksissa. On siis oppinut olemaan muiden lasten kanssa, jakamaan lelujaan jne. Eli minä en koe välttämättömäksi hankkia sisarusta lapselle siksi, että jokainen tarvitsisi sellaisen.
Asumme kolmiossa ja olemme juuri (no perintörahoilla toki) saanut maksettu kaikki lainat pois. Asunto on uusi ja kaikinpuolin "viimeisen päälle" laitettu. Jos meille tulisi toinen lapsi, joutuisimme muuttaa pois tästä pois viimeistään parin vuoden päästä. Sitten pitäisi ottaa taas lainaa. Tässä kunnassa ei ole rivitalo- tai kerrostaloasuntoja kolmioita suurempina, joten se olisi sitten omakotitalo. Kulut kasvaisivat siis paljon ja taloudellinen tilanne muuttuisi ihan täysin silloin. Nyt on rahaa elää ihan kivasti.
Me tykätään matkustelusta ihan älyttömästi, harrastukset kalliita ja elämäntyyli melko kuluttava. Kaikesta olisi luovuttava ainakin muutamaksi vuodeksi, jos olisi toinen lapsi. Kaikki on nyt niin helppoa ja alan olla aika mukavuudenhaluinen.

Toisaalta valmistuin vasta ja vakituinen työpaikka ei irtoa kovin nopeasti. Eli sijaisuuksilla pitäisi mennä ja ehkä niiden kautta aikanaan sitten vakityö. Jos jäisin äippälomalle (olisin sen pari vuotta kotona), niin olisi vaikeampi päästä työelämään takaisin koska opintojen jälkeen en niin paljon ole työkokemusta ehtinyt saada.
Maailman tilannekin on mikä on..

Toisaalta jos toinen lapsi tulisi, niin tottakai ne lapset olisivat kaikkein tärkeintä ja menisivät kaiken pinnallisen sonnan edellen.

Mies ajattelee vähän kuten minä. Ei oikein tiedä mitä haluaisi..

 

[totta puhuen...]

En tekisi . Nauttikkaa!

 

[square moon]

Tottakai kannattaa hankkia tuohon tilanteeseen yöt huutava, vaippoihinsa paskova jatkuvaa huomiota vaativa käärö joka mullistaa koko tällä hetkellä toimivan taloutenne ja parisuhteenne. Muutamassa vuodessa olette ehkä jo päässeet irti liitostanne ja asunnosta eikä enää tarvitse murehtia lastenhankintoja.

Eiköhän nämä lapsenhankkimis"päätökset" tehdä lähes sataprosenttisesti sen takia että naisen hormonit niihin ohjaavat. Järki on usein, niinkuin tässä aloittajan tapauksessakin kaukana mutta hän sentään kyseenalaistaa idean.

 

[Hepulis]

Meillä on vähän samanmoiset jaappamiset menossa, esikoinen tosin vasta hiukan alle 2v. Ikää 30+ mutta muuten samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Kummallakaan ei ole erityistä hinkua saada lisää lapsia, mutta ei myöskään ehdontonta vastustusta. Ehkä mennään näin, ehkä ei. Niin että minusta ei ole apuja, valitettavasti

 

["Vieras"]

Tee se lapsi 10v kuluttua.

 

["vierailija"]

Jos hiemankaan epäröit(te) niin ei kannata tehdä. Katso mihin elämä vie, hyvin ehditte myöhemminkin vielä hankkia iltatähden, kun ikääkin vasta noin vähän. Olen itse täysin erilaisessa elämäntilanteessa, toinen tulossa, ikää "jo" 30, talous aika rempallaan, vuokralla asutaan, mutta en silti koe huolta huomisesta. Kuulostaa mukavalta elämältä mitä nyt elätte, joten ehkä sitä ei kannata lähteä rikkomaan vain sen takia, että pitäisi hankkia toinen.

 

["vieras"]

Miksi hankkia lasta jos sitä ei todella halua. Ja mitä kämppään tulee niin miksi kuvitellaan että lapset tarvitsevat eri huoneet? Ennen sisarukset nukkuivat jopa samassa sängyssä, ja minä jaoin huoneeni kymmen vuotiaaksi asti kahdeksan vuotta vanhemman veljeni kanssa. Sain oman huoneen kun veli meni armejaan. Itse olen 27 ja 2 lapsen äiti. Lapsillani on 1,4 vuotta ikäeroa. Meistä se tuntui hyvältä. Asumme kolmiossa, lapset muuttavat samaan huoneeseen kun juniori nukkuu yönsä.
Ei lapsia tarvitse tehdä sarjana, ikä eroa voi olla kymmenen vuotta tai enemmänkin. Kämpän takia ei pidä sanoa ei. Mutta jos ei muuten halua niin se tarkoittaa ei.

 

[........]

En tekis.
Nauttikaa elämästä, tuolla kokoonpanolla se on mahdollista.

 

["Vieras"]

Jaa-a, itse taas ajattelen, että töitä ehtii tehdä, lapsia ei. Ja kotihoitoajan voi hyödyntää lisäkouluttautumalla etä- tai monimuoto-opinnoilla, ei näytä olleen ns. pois pelistä kokonaan paria vuotta.

 

["vieras"]

No se että sä funtsaat asiaa jo niin paljon kertoo jotakin. Et ole kuitenkaan vielä valmis toiseen lapseen, sillä jos olisit niin et tuollaisia juuri mietiskelisi. Eläkää tästä hetkestä nauttien, älkää suunnitelko huomista.

 

[ihme mies]

[QUOTE="Vieras";27929204]Ja kotihoitoajan voi hyödyntää lisäkouluttautumalla etä- tai monimuoto-opinnoilla, ei näytä olleen ns. pois pelistä kokonaan paria vuotta.[/QUOTE]Miten tuo voi olla mahdollista kun täällähän jatkuvasti laumoittain huudetaan kuinka lasta kotona hoitavalla äidillä ei ole mihinkään aikaa vaan se on kuulemma rankkaa täysipäiväistä työtä?

 

["Vieras"]

Miten tuo voi olla mahdollista kun täällähän jatkuvasti laumoittain huudetaan kuinka lasta kotona hoitavalla äidillä ei ole mihinkään aikaa vaan se on kuulemma rankkaa täysipäiväistä työtä?

Kelle on, kelle ei.

 

["maisa"]

Kai se pitäis tietää jos sen toisen lapsen haluaa? Jos sitä ei tulis niin kaduttaisko se? Jos ei kaduta ja tuntuu ettei välttämättä halua niin eihän ole mikään pakko.
Kyllä ne muut asiat on varmaan vähempiarvosia silloin eli jos sen toisen haluat, ajatelisit varmaan että lapsi saa tulla, kyllä kaikki muut asiat järjestyy.

 

["maisa"]

Niin tuo rankkuus varmaan riippuu lapsista...

Serkullani on 1v1kk ikäerolla ja on ollut rankkaa, molemmat villejä ja sairastelleet paljon ja mies käy reissutöissä.

Siskollani kakoset nyt 8kk ja olleet helppoja, on jaksanut hyvin.

Mulla itellä 1v8kk ikäerolla ja kolmatta jo mietin eli ei siis kovin vaikeaa varmaankaan jos ikäeroa sais tulla n1v6kk kakkosen ja kolmosen väliin..?

Omaa aikaa ei tietysti hirveästi ole, välillä ehtii käydä koneella jos isompi vähän aikaa viihtyy omissa puuhissaan (mitä ei useinkaan tee) ja vauva nukkuu.

Pientä hommaa on vähän väliä, kotihommia ja vaipanvaihtoa, syöttämistä yms. mutta nehän kuuluu asiaan. Yöt kun saa jo nukuttua 6-8h niin mikäs tässä on jaksellessa kun kumpikaan ei ole sairastellut yhtään ja kuitenkin kiltit lapset.

Haastavaa on välillä mutten sanoisi että mulla on ollut rankkaa. Aika helppoa oikeastaan... Monilla voi tietenki olla toisin.

 

[Kännykkä]

Kiitos vastauksista.

Mä haluaisin nuorena lapset. Mulle oli selvää, että lukion jälkeen olen lapsen kanssa kotona ja sitten amk tai yliopisto. Näin menikin. Mun mielestä esim. nelikymppinen on vielä aika nuori ja nelikymppisenä haluaisin olla siinä pisteessä, että lapset ovat jo isoja. Isolla tarkoita 10+ ikäisiä.
Aika varmaan kultaa muistoja paljon, mutta nyt kun eskoinen menee syksyllä kouluun, niin on jotenkin haikea olo. Tässäkö tää oli? Ei enään äidin pientä tuttisuuta, vaan iso poika jo.
Toisaalta matkustaminen, vapaus, shoppailu ja kaikki muu on mulle tärkeää ja kivaa.