Alta 3 v lapsen kanssa kotona kotiäitinä "oikeutuksesta"

[Meirami]

Täällä yksi huono äiti joka joutuu laittamaan kuopuksen hoitoon 10 kk iässä Aluksi ajattelin, että olisin kotona ensi vuoden alkuun, mutta sain vakipaikan ja minua tarvitaan siellä jo aiemmin. Alani työpaikkoja täällä päin on harvassa ja kun sellainen kohdalle osuus siitä ei voi kieltäytyä.Olemme vasta rakentaneet ja myös minun taloudellista panostani tarvitaan, reilut 200e kuukaudessa kotihoidontukea on tyhjän kanssa, tukiaisia, kun emme saa. Täytyy myös myöntää, että kotiäitinä olo reilun kolmen vuoden ajan, alkaa olla jo raskasta, se ei taida mulle pitemmän päälle sopia, pakko myöntää. Kotiäitejä arvostan, mutta ymmärän myös heitä, jotka eivät ole sitä koskaan nähneet vaihtoehtona. Omalle mielenterveydelleni tekee hyvää päästä välillä töihin, teen alkuun lyhempiä päiviä. Esikoiselle tekee hyvää päästä hoitoon, ainoastaan tuo kuopus surettaa, kun on liian pieni. Tosin itsekin olen ollut päiväkodissa töissä ja hoitanut 9kk ikäisiä, joten tiedän, että he niitä helpompia ovat, kun eivät ajantajua vielä ymmärrä.

Onko muita, jotka nyt vievät lapsena alle 1v hoitoon? Miten te jotka niin olette tehneet on sujunut?

 

[vieras]

Aina näistä tulee tappeluketju kun ihmiset syyllistyy ja alkaa kiukkuisena hyökkäämään. Kannattaa lukee tuon Keltinkangas-Järvisen ja Tammisen kirjoja tosi fiksuja naisia molemmat.
Ja tosi asiahan se on et alle 3v:n paras paikka on vanhempien luona kotona jos siis ei ole jotaki elämänhallinan ongelmatiikkaa perheellä.
Ite oon valinnu lasten edun ja hoidan heitä kotona. Jos joku muu ei näin tee ei se multa oo pois, mut siltä lapselta kyllä.

musta tää on jo epäreilua. aina kun se lapsen etu ei ole olla kotona 3 ikävuoteen asti eikä elämä ole niin mustavalkoista, että se joka ei hoida lastaan kotona tuohon maagiseen 3v asti, ei ajattelisi lapsensa etua. vanhemmuuteen kun liittyy niin paljon muutakin kuin se onko hoidettu kotona pienenä vai ei. ja mua ei voine syyttää syyllistymisestä kun lapset ovat kotona edelleen eli tätä en kirjoita siksi että syyllistyisin. silti minä en voi tulla sanomaan kuka ajattelee lapsensa etua ja kuka ei. jokainen perhe, jokainen lapsi ja jokaiset vanhemmat ovat erilaisia. käytäntö ja hieno teoria ei aina kohtaa (harvoin itseasiassa).

Tämäkin juuri sitä kokonaisuuden hahmottamista mitä on peräänkuulutettu. Lasten kotihoitoinnokkuudesta huolimatta Suomi on kansainvälisessä vertailussa varsin yksilökeskeinen maa. Yhteinen vastuu läheisistä ja perhekeskeisyys on huonommissa kantimissa kuin varhaisen päivähoidon maissa.

Lapsi tarvitsee aikuisia myös sen kolmen vuoden jälkeen, (ja sen kolmen vuoden aikana rakentuu myös perussuhde isään, joka toivottavasti ehtii joskus olemaan kotona). Kolme vuotta kotona ei myöskään ole yhtä kuin läheisyys ja läsnäolo. Kotonakin voi olla monella tavalla.

Ihannetilanteessa lapsen elämässä on tärkeitä aikuisia ja heidän antamaansa aikaa pitkin päivää, sen kolmen vuoden jälkeenkin, muutoinkin kuin kello 17 eteenpäin tai kännykän välityksellä. Täällä tuijotetaan tiukasti suosituksia, tutkimuksia ja asiantuntijoiden lausuntoja. Näistä yksittäisistä, irrallisista palikoista pyritään rakentamaan jonkinlaista ihannevanhemmuutta, jota ei ole olemassakaan. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Suomessa äidit ovat otsa hiessä ensi kertaa jo imetyksen kanssa.

Todellisuudessa pelkkä terveen järjen ja sydämen käyttö riittäisi. Lapset ovat lapsia kunnes täyttävät 18 vuotta ja paljon sen jälkeenkin.

 

[vieras]

Lainasin äsken väärin, piti lainata sitä tekstiä, jossa puhuttiin varhaisesta päivähoidosta muissa maissa!

 

[Lunatic]

Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?

Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto

Lapset eivät tosiaankaan viettäneet aikaansa vanhempien hoivissa päivät pääksytysten ennenvanhaan. Taitaa Robertilla ja Ernalla olla hieman romanttinen käsitys entisajoista.

 

[Kimppa]

Joo ei se auta, että on lapsen kanssa sen kolme ekaa vuotta kotona, jos heti siitä lähtien kun lapsi menee kouluun, on täysin pihalla lapsen/nuoren elämästä ja ajatusmaailmasta. Juuri siinä kohtaa kun ne vanhemmuuden taidot tosissaan punnitaan...

 

[nöppönen]

Aina näistä tulee tappeluketju kun ihmiset syyllistyy ja alkaa kiukkuisena hyökkäämään. Kannattaa lukee tuon Keltinkangas-Järvisen ja Tammisen kirjoja tosi fiksuja naisia molemmat.
Ja tosi asiahan se on et alle 3v:n paras paikka on vanhempien luona kotona jos siis ei ole jotaki elämänhallinan ongelmatiikkaa perheellä.
Ite oon valinnu lasten edun ja hoidan heitä kotona. Jos joku muu ei näin tee ei se multa oo pois, mut siltä lapselta kyllä.

musta tää on jo epäreilua. aina kun se lapsen etu ei ole olla kotona 3 ikävuoteen asti eikä elämä ole niin mustavalkoista, että se joka ei hoida lastaan kotona tuohon maagiseen 3v asti, ei ajattelisi lapsensa etua. vanhemmuuteen kun liittyy niin paljon muutakin kuin se onko hoidettu kotona pienenä vai ei. ja mua ei voine syyttää syyllistymisestä kun lapset ovat kotona edelleen eli tätä en kirjoita siksi että syyllistyisin. silti minä en voi tulla sanomaan kuka ajattelee lapsensa etua ja kuka ei. jokainen perhe, jokainen lapsi ja jokaiset vanhemmat ovat erilaisia. käytäntö ja hieno teoria ei aina kohtaa (harvoin itseasiassa).

Tämäkin juuri sitä kokonaisuuden hahmottamista mitä on peräänkuulutettu. Lasten kotihoitoinnokkuudesta huolimatta Suomi on kansainvälisessä vertailussa varsin yksilökeskeinen maa. Yhteinen vastuu läheisistä ja perhekeskeisyys on huonommissa kantimissa kuin varhaisen päivähoidon maissa.

Lapsi tarvitsee aikuisia myös sen kolmen vuoden jälkeen, (ja sen kolmen vuoden aikana rakentuu myös perussuhde isään, joka toivottavasti ehtii joskus olemaan kotona). Kolme vuotta kotona ei myöskään ole yhtä kuin läheisyys ja läsnäolo. Kotonakin voi olla monella tavalla.

Ihannetilanteessa lapsen elämässä on tärkeitä aikuisia ja heidän antamaansa aikaa pitkin päivää, sen kolmen vuoden jälkeenkin, muutoinkin kuin kello 17 eteenpäin tai kännykän välityksellä. Täällä tuijotetaan tiukasti suosituksia, tutkimuksia ja asiantuntijoiden lausuntoja. Näistä yksittäisistä, irrallisista palikoista pyritään rakentamaan jonkinlaista ihannevanhemmuutta, jota ei ole olemassakaan. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Suomessa äidit ovat otsa hiessä ensi kertaa jo imetyksen kanssa.

Todellisuudessa pelkkä terveen järjen ja sydämen käyttö riittäisi. Lapset ovat lapsia kunnes täyttävät 18 vuotta ja paljon sen jälkeenkin.

aamen

 

[Kimppa]

Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?

Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto

Lapset eivät tosiaankaan viettäneet aikaansa vanhempien hoivissa päivät pääksytysten ennenvanhaan. Taitaa Robertilla ja Ernalla olla hieman romanttinen käsitys entisajoista.

Ja kysymys kuuluu, kuinka monta vuotta nämä miehet (Erna miehen nimi...?) ovat olleet kotona lastensa kanssa?

 

[Lunatic]

Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?

Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto

Lapset eivät tosiaankaan viettäneet aikaansa vanhempien hoivissa päivät pääksytysten ennenvanhaan. Taitaa Robertilla ja Ernalla olla hieman romanttinen käsitys entisajoista.

Ja kysymys kuuluu, kuinka monta vuotta nämä miehet (Erna miehen nimi...?) ovat olleet kotona lastensa kanssa?

Aivan. Ilmeisesti tämä Robert on Ernan mies.
Ja ihan oikeesti, millä tämä maailma pysys pystyssä, jos naiset ei tekis töitä, ihan vaan sillä varjolla että ovat tehneet lapsia.
Ja pitäskö tosiaan isienkin lopettaa työnteko..
Sinkut vaan pyörittämään yhteiskuntaa?

 

[vieras]

Ihan oikeita asioitahan noissa oli. Ehkä yhteiskunta jossain vaiheessa tekee omien lasten hoitamisesta sen verran tärkeän asian, että sitä tuetaan niin että se olisi oikeasti vaihtoehto useammalle.

 

[Rukoilijasirkka]

Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?

Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto

Lapset eivät tosiaankaan viettäneet aikaansa vanhempien hoivissa päivät pääksytysten ennenvanhaan. Taitaa Robertilla ja Ernalla olla hieman romanttinen käsitys entisajoista.

Ja kysymys kuuluu, kuinka monta vuotta nämä miehet (Erna miehen nimi...?) ovat olleet kotona lastensa kanssa?

Aivan. Ilmeisesti tämä Robert on Ernan mies.
Ja ihan oikeesti, millä tämä maailma pysys pystyssä, jos naiset ei tekis töitä, ihan vaan sillä varjolla että ovat tehneet lapsia.
Ja pitäskö tosiaan isienkin lopettaa työnteko..




Sinkut vaan pyörittämään yhteiskuntaa?

Eikö puhe ollut alle 3 vuotiaista? Kuitenkaan todellakaan kaikki joilla ei ole alle 3 vuotiasta lasta ei ole sinkkuja.

 

[Kimppa]

Ihan oikeita asioitahan noissa oli. Ehkä yhteiskunta jossain vaiheessa tekee omien lasten hoitamisesta sen verran tärkeän asian, että sitä tuetaan niin että se olisi oikeasti vaihtoehto useammalle.

Mä haluaisin edistää sellaista vaihtoehtoa, että nainen on kotona vuoden ja mies toisen En edes haluaisi sellaista vaihtoehtoa, että jään kotiin kymmeneksi vuodeksi kiinnostavasta työstäni, koska me yhdessä miehemme kanssa haluamme lapsia.

Kyllä kotihoito on jo tosi monelle todellinen (ja usein ainoa) vaihtoehto, koska suurin osa alle 3-vuotiaista hoidetaan Suomessa edelleen kotona. Ei se silloin ihan kannattamatonta voi olla. Monille se on myös ainoa todellinen vaihtoehto, koska kotona olemalla voi saada enemmän rahaa kuin töissä käymällä tai ero on mitättömän pieni kun ottaa huomioon tuet ja toisaalta hoitomaksut ja työssäkäynnin kulut. Kaikilla kotiin jääminen ei siis ole pelkästään puhdas arvovalinta, vaan taloudella on siinäkin päätöksessä vaikutuksensa.

Meitäkin kun on paljon, jotka eivät tosiaan edes haluaisi jäädä kotiin vuosikausiksi, vaan mieluummin yhdistää työn ja perheen parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuutta katsoen.

 

[vieras]

se menee, että jokainen löytää niitä tutkimuksia, jotka pönkittävät sitä omaa näkemystä asiasta.

Mua kiinnostaa kovasti yksi asia. Suomi on maa, jossa on todella pitkät vanhempainvapaat esimerkiksi EU:n muihin maihin verrattuna. Monissa maissa lapset joutuvat hoitoon jo huomattavasti aiemmin kuin reilun 1-vuoden ikäisinä tai 9kk vanhoina. Kuitenkin tutkittu fakta on myös se, että suomalaiset lapset ja nuoret voivat psyykkisesti huonommin kuin nämä aiemmin hoitoon menneet lapset muissa maissa. Eikö tässä ole aika suuri ristiriita, jos se päivähoito kerran on kaiken pahan alku ja juuri, niin kuin noissa yllämainituissa tutkimuksissakin(?) väitettiin???? Mihin se suomalaisten lasten kotihoidosta saama "hyvän elämän etu" katoaa, kun tässä maassa jo 5-vuotiaat popsivat masennuslääkkeitä?

Minä en tiedä, mutta mennään mutulla. Ensiksikin meillä on varmasti melkoinen geeniperimä eli taipumusta masennukseen. Toisekseen, meillä on paljon alkoholin suurkuluttajia, perheväkivaltaa, huumeperheitä jne.
Kolmanneksi, me kasvatamme lapsemme itsenäistymään hyvin varhain, verrattuna useimpiin muihin länsimaihin. Työmme on vaativaa ja työ useimmiten kokopäivätyötä. Meillä on pitkään (tässä on toki muutosta havaittavissa) ihailtu sitä, miten pienet jo selviytyvät yksin kotona ennen kouluun lähtöä ja koulun jälkeen. Ovat reippaita ja neuvokkaita, eivätkä tarvitse aikuisen valvontaa ja apua. Ehkä näin, mutta ehkä silti sälytämme liikaa vastuuta lapsillemme? Vähän isompien lasten kohdalla huolenpidon ja huolehtimisen määrä vähenee koko ajan, yläasteen jälkeen todella moni 15-16-vuotias nuori asuu jo yksin asuntolassa tai on toisella paikkakunnalla lukiossa tai ainakin huolehtii lähes täysin itsenäisesti muuten itsestään.
On monia maita, joissa alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin lainkaan. Vanhempia saatetaan syyttää heitteillejätöstä jos näin käy. Alle 18-vuotiaat tai alle 21-vuotiaat ovat vanhempiensa lapsia ja vanhemmat todella kantavat vastuuta lapsistaan, huolehtivat, tuntevat kaveripiirin jne. Vanhemmista toinen on usein kotona tai osapäivätöissä hyvin pitkään tai lapsesta huolehtii joku muu täysi-ikäinen aikuinen.
Oma näkemykseni on se, että vaikka lapsen kolmena ensimmäisenä elinvuotena kotihoito on tärkeää, sen merkitys on ehkä kokonaisuudessa ylikorostunut. Vanhemmuus ei lopu kolmeen ikävuoteen eikä lapsi lakkaa tarvitsemasta vanhempansa huolenpitoa ja läsnäoloa kasvaessaankaan.

 

[vieras]

Ihan oikeita asioitahan noissa oli. Ehkä yhteiskunta jossain vaiheessa tekee omien lasten hoitamisesta sen verran tärkeän asian, että sitä tuetaan niin että se olisi oikeasti vaihtoehto useammalle.

Mä haluaisin edistää sellaista vaihtoehtoa, että nainen on kotona vuoden ja mies toisen En edes haluaisi sellaista vaihtoehtoa, että jään kotiin kymmeneksi vuodeksi kiinnostavasta työstäni, koska me yhdessä miehemme kanssa haluamme lapsia.

Kyllä kotihoito on jo tosi monelle todellinen (ja usein ainoa) vaihtoehto, koska suurin osa alle 3-vuotiaista hoidetaan Suomessa edelleen kotona. Ei se silloin ihan kannattamatonta voi olla. Monille se on myös ainoa todellinen vaihtoehto, koska kotona olemalla voi saada enemmän rahaa kuin töissä käymällä tai ero on mitättömän pieni kun ottaa huomioon tuet ja toisaalta hoitomaksut ja työssäkäynnin kulut. Kaikilla kotiin jääminen ei siis ole pelkästään puhdas arvovalinta, vaan taloudella on siinäkin päätöksessä vaikutuksensa.

Meitäkin kun on paljon, jotka eivät tosiaan edes haluaisi jäädä kotiin vuosikausiksi, vaan mieluummin yhdistää työn ja perheen parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuutta katsoen.

Ilmeisesti kotona lapsensa pitkään hoitavat ovat yhteiskunnan varoilla eläviä, jotka saavat kaikki tuet, eivätkä ole koulutettuja. Työssäkäyvät mahdollistavat sitten tämän.

 

[pieras]

Mulle tulee jo aloitusviestistä mieleen kreationistit... :headwall: