Päivähoidosta vielä(sis. artikkelista pätkän)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ko. artikkeli kuitenkin pohjautuu tutkimukseen lapsen kehityksestä, ja kirjoittajana on professori, joten pidän sitä melko varteenotettavana. Myös muut psykologit ja psykiatrian asiantuntijat ovat samaa mieltä, että alle 3 v. ero ensisijaisesta hoitajasta on aina lapselle stressi ja voi vaarantaa kehityksen.

Hyvä ystäväni on lastenpsykologi ja sanoo samaa, pienen paikka on kotona. Itse on ollut nyt useamman vuoden kotiäitinä ja aikoo olla kotona kunnes kuopus täyttää 3v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ko. artikkeli kuitenkin pohjautuu tutkimukseen lapsen kehityksestä, ja kirjoittajana on professori, joten pidän sitä melko varteenotettavana. Myös muut psykologit ja psykiatrian asiantuntijat ovat samaa mieltä, että alle 3 v. ero ensisijaisesta hoitajasta on aina lapselle stressi ja voi vaarantaa kehityksen.

Hyvä ystäväni on lastenpsykologi ja sanoo samaa, pienen paikka on kotona. Itse on ollut nyt useamman vuoden kotiäitinä ja aikoo olla kotona kunnes kuopus täyttää 3v.

:)
 
Monelle vanhemmalle on täysin vieras käsite se, että lapsi hyötyy paljon enemmän kotihoidosta kuin laitoshoidosta. Jos on pakko laittaa hoitoon alle 3v. niin ehdottomasti puollan perhepäivähoitoa, omanikin sinne laittaisin, jos olisin kodin ulkopuolella töissä. Antakaa lasten olla lapsia pitkään, leikkiä ja kehittää sosiaalisuuttaan kotona! Antakaa lasten kehittää terve suhde sisaruksiin ja tämä mahdollistuu vain sillä, että myös se perheen "isompi" lapsi saa olla kotona yhdessä äidin ja vauvan kanssa.
 
Tämä kalikka kalahtaa varmasti aika moneen palstamammaan, jotka pitävät lasten virikehoitoa laitosmaisissa oloissa ainoana mahdollisena lapsen sosiaalisen kasvun paikkana.
 
Tässä vielä ehdottoman suosikkini Liisa Keltinkangas-Järvisen mielipiteitä päivähoidosta. Taatusti tutkittua ja faktaa:

Päiväkotien isot ryhmäkoot aiheuttavat pienille lapsille aggressioita, levottomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, joista kärsitään vielä kouluiässäkin.

Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimustulokset tästä ovat selviä ja vankkoja.

"Suurissa päiväkotiryhmissä on liian paljon touhua, melua, kontakteja ja virikkeitä. Monet tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaiden lasten stressitaso voi jo iltapäivällä olla niin korkea, että puhutaan selkeästä sairastumisriskistä."

Keltikangas-Järvisen mukaan nykymallin mukainen päivähoitojärjestelmä ei ole lapsen kehityksen kannalta hyvä. Parasta olisi, jos lasta hoidettaisiin kotona 1,5-vuotiaaksi asti. Seuraavat puolitoista vuotta paras paikka olisi perhepäivähoidossa.

Päiväkotikin kelpaisi, jos siellä olisi yksi pysyvä hoitaja, yksi huone ja neljä tai viisi lasta.

"Ilmeisesti on taloudellisesti mahdotonta rakentaa päiväkoteja, joissa olisi näin pieniä ryhmiä. Mutta alle kolmevuotiaan kyky hallita ympäristöään rajoittuu muutamaan, enintään viiteen lapseen."

Kolmevuotiaasta esikouluikään sopiva ryhmäkoko olisi 8-10 lasta. Esikoulussa se voi lähentyä jo pientä luokkaa.

Ongelmallisia ovat myös lasten pitkät hoitopäivät. Keltikangas-Järvisen mielestä yhteiskunnan pitäisi taipua nykyistä paremmin siihen, että lapsia voitaisiin pitää hoidossa paljon lyhempiä aikoja. Kansainvälisissä tutkimuksissa riskiluokittelu päättyy usein jo 28 viikkotuntiin.

"Meillähän kaikki lapset ovat riskiryhmässä. Kaikki mitä voidaan vähentää lapsen pitkistä päivistä, on lapselle hyväksi", Keltikangas-Järvinen sanoo.

"Eivät nämä mitenkään kohtuuttomia vaatimuksia ole hyvinvointiyhteiskunnalle."

 
Minulla on kaksi isompaa ollut parivuotiaana kotihoidossa, ja kolmas meni vähän alle kaksivuotiaana päiväkotiin. Olen huomannut että parivuotias hyötyy valtavasti ryhmän esimerkistä, ja kuopus esimerkiksi pukee paljon paremmin kuin isommat sisarukset samanikäisinä. Eikä kyse ole siitä että päiväkodissa pakotettaisiin pukemaan, vaan hän todella innoissaan hakee itse haalarinsa ja pistää sen päälleen. Myös esim. kuivaksiopettelu on helpompaa toisten lasten esimerkistä.

Itse en ihan täysin allekirjoita väitettä, että alle kolmevuotiaan olisi parempi nyhjätä äidin kanssa kotona. Edes perhekerhoilu ei anna niin paljon samanikäisten erimerkkiä parivuotiaalle, eivätkä isommat sisaruksetkaan, koska he tekevät asiat kuitenkin eri lailla kuin parivuotias.

Virikehoitoon en alle kolmevuotiasta laittaisi jos äiti on vauvan kanssa kotona, jo ihan senkin takia että isompi tulisi vauvalle varmasti mustasukkaiseksi. Mutta päivä(koti)hoidosta voi olla alle kolmevuotiaallekin jo ihan oikeasti hyötyä, on enemmänkin lapsen luonteesta kiinni kärsiikö hän 12 lapsen päiväkotiryhmästä vai ei. Ja ryhmästä kiinni, onko siellä meteliä. Kaikissa nimittäin ei ole.
 

Yhteistyössä