3 vuotta kotona lapsen kanssa, huvittavaa miten jotkut väittävät ettei ole varaa

Itsepähän tämän aloitit. Sä kehtaat NAURAA sille että toiset joutuu oikeasti miettiin rahojaan ja laittaan lapsen joskus vastentahtoisestikin hoitoon. Joten vähin mitä voit tehdä on se että kerrot niille miten se on mahdollista.

Kummallista muuten että sä et edes tiedä teidän asumis ym. kuluja vaikka olet elävinäsi tarkasti ja olevinasi säästäväinen. Mä tiedän aika hyvin mitä meillä maksaa lainanlyhennykset ja muut juoksevat kulut (vesi, sähkö, roskiksen tyhjennys, bensat, ruuat, netti, telkkariliittymä...) samoin harvoin tapahtuvat kulut (telkkarilupa, vakuutukset, tontin vuokra, kiinteistövero...). Tiedän mitkä kulut menee miehen työnantajan pussista ja mitkä ei.

Missä vaiheessa olen sanonut etten tiedä.. ainoa itä olen sanonut on että en muista laina-aikaa..
Lyhennyksiä en ihan tarkkaan muista, koska ne menevät tililtä automaattisesti.
Turhakkeita ilman voi pärjätä..
 
Vähän alkuperäisestä viestistä sivuun, mutta jostain ketjusta pomppasi silmiini lause "joutua töihin" ja jäin sitä kovasti ihmettelemään. Mielestäni työssäkäynti on etuoikeus, ja ihmettelen että täällä laitetaan lapset ja työnteko eri karsinoihin, tämä ei edistä naisten asemaa millään tavalla työelämässä. Jos nainen on työelämästä poissa kolme vuotta, niin se on oma valinta, mutta kyllähän siinä ura kärsii. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että minulla on työ, joka tuottaa itselleni mielihyvää ja perheelleni hyvinvointia.
 
Sun on ihan turha yrittää päteä taloyhtiöllä ja muilla työeduilla.

V*tuttaa varmasti kun saatiin kiinni paskan jauhannasta.

Kuka tässä nyt on millä pätenyt.. mä tiedän ihmisiä jotka oikeesti väittää esim. 2500€/kk tuloilla ettei voi jäädä kotiin lapsen kanssa kun ei ole varaa. Siksi otin asian esille. En tarkoita että kaikilla olisi asiat kuin meillä.
 
Paljonko se on? Mikä on vastikkeen osuus asumiskuluista? Ja jos te kerran nytt maksatte pelkkiä korkoja kuten jossain äsken vihjasit niin miksi sitten annoit ymmärtää että maksatte lainaa pois? Ja jos väität että noi asumiskulut pitää sisällään sekä vastikkeen, veden (n.40-60e/hlö), 100 000e korot ja lyhennyksen ja vielä suht pienellä velka-ajalla, niin puhut pahasti läpiä päähäsi!!!

Jumalauta mikä vesilasku teillä on.. meillä se ei ole noin paljoa.. muistaakseni se on jotain 45e luokkaa kolmelta henkilöltä. Ja kyllä maksamme lainan lyhennystä, emme pelkkää korkoa. kerroin jo että vastiketta on noin satasen luokkaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työ on ilo;24136714:
Vähän alkuperäisestä viestistä sivuun, mutta jostain ketjusta pomppasi silmiini lause "joutua töihin" ja jäin sitä kovasti ihmettelemään. Mielestäni työssäkäynti on etuoikeus, ja ihmettelen että täällä laitetaan lapset ja työnteko eri karsinoihin, tämä ei edistä naisten asemaa millään tavalla työelämässä. Jos nainen on työelämästä poissa kolme vuotta, niin se on oma valinta, mutta kyllähän siinä ura kärsii. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että minulla on työ, joka tuottaa itselleni mielihyvää ja perheelleni hyvinvointia.

:flower:

Jotkut tykkää ja nauttii työstään sekä kokee sen palkitsevana.
 
[QUOTE="jenny";24135038]lapsen voi mielestäni hyvinkin laittaa hoitoon reilu vuoden ikäisenä. En tiedä yhtäkään aikuista joka siitä syystä olisi traumatisoitunut. :D[/QUOTE]

Mä myönnän etten ymmärrä ihmisiä jotka laittavat vuoden ikäisen tai jopa pienemmän hoitoon.
 
eikö se ole jokaisen ihan oma asia tämäkin? jokaisella on syynsä ratkaisuunsa,eikä se muille kuulu..ainakaan pitäisi. joku vie lapsensa hoitoon 1v,joku 3v ja joku ei vie ollenkaan.ja joillekkin on raha syynä,joillekkin ei.syitä on monia.
ja ihan ihmisiä niistäkin lapsista kasvaa jotka aloittavat hoidon silloin 1v.
ja se että lapsi menee hoitoon silloin 1v,ei välttämättä tarkoita että lapsen vanhemmat rakastaisivat vähemmän lastaan.

ja kyllä,minä hoidan lastani kotona siihen 3v asti,en sillä puolustele 1v hoitoon menemistä.
 
Tulee mieleen, että tämäntyyppiset ihmiset (jotka ei ymmärrä, että maailmassa on niin paljon asioita joita ei voi tehdä vaikka haluaisi, paljon vaikeita ja kipeitä asioita, puutetta ja hätää, ihan kotimaassakin) on eläneet kovin helppoa ja pinnallista elämää. Lisäksi tuntuu, että vaikka tämäntyyppiset ihmiset kyllä kyselee, niin he ei oikeasti kuuntele muita ihmisiä, ei oikeasti tahdo nähdä. Jos he avoimin mielin katselisivat ja kuuntelisivat, heidän elämänkatsomuksensa laajenisi. Ehkä se johtuu pelosta. Halutaan torjua "muka vaikeat" asiat helpolla ajatusmallilla "mä en sit voi ymmärtää..." ja sitten ei edes haluta ymmärtää.
 
  • Tykkää
Reactions: maximillianna
Juu,pärjätään just ja just kädestä suuhun,mut se että koko ajan saa stressata riittääkö raha ja koko aikainen vyön kiristäminen vie suuren ilon siitä,että saan olla kotona lapsieni kanssa....kiitos valtiolle,tästä kotiäitien tukemisesta :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja tinttiläinen;24135219:
Mä en oikeasti voi ymmärtää.

Siis sitä, että minkä takia jonkun muun ratkaisut kiinnostavat niin kovasti. Jos sanotaan että "ei ole varaa", se ei puhekielessä välttämättä tarkoita ettäkö perhe kuolisi nälkään jos tekisi tietyllä tapaa. Sen sijaan se voi tarkoittaa, ettei ole varaa koska elämä menisi ihan uusiksi monelta osin jos niin tekisi. Moni ei ole valmis niin suureen mullistukseen mitä se vaatisi. Se on heidän lapsensa. Ei päivähoito sentään ole mikään helvetti, tsiisus! Muistakaa että Suomen äitiysloma on kuitenkin ruhtinaallisen pitkä. Monessa maassa on vielä nykyäänkin ihan ok ja normaalia pistää 2 kk vauva hoitoon. Että vähän suhteellisuudentajua ja hieman kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan! Ällöttävää toisten asioiden sorkkimista. Eri asia olisi jos lasta kohtaan tapahtuisi rikos.

Olkaa hyvä ja menkää sinne pph:lle tai päiväkotiin katsomaan, ei se ole mikään pikkulasten kidutuskammio. Siellä on vähintäänkin ihan ok olot, joissain tapauksessa voisi sanoa että paremmat kuin kotona. Joo ja tiedän, se tärkeä kiintymyssuhde ja rauhalliset ensivuodet. Elämä on kuitenkin kokonaisuus ja musta on kuvottavaa että jotain tiettyä asiaa elämässä ruvetaan oikein ronkkimaan ja kauhomaan, kun se kokonaisuus voi olla oikein hyvä lapsen kannalta vaikka menisikin 10 kk päivähoitoon.

olen samaa mieltä..kukin perhe tekee omat ratkaisunsa.ja kuten aikaisemminkin jo kirjoitin,ihan ihmisiä sieltä päivähoidostakin kasvaa : )
 
Mitä se sua häiritsee mitä muut tekee?
Meillä oli vaihtoehto 2000e 10hp/kk vai 200e ja 0 hoitopäivää. JA valitiin eka. Ei oo tiukkaa. Lapset onnellisia. Myös se pienin. Joka on nyt 1v6kk.
Ei tuu masennuksia,riitoja, köyhyyttä, sairauksia (ja jos tulee ne hoidetaan) velkaa jne.
JA varmasti rakastan lapsiani tasan yhtä paljon kuin sinä omiasi. Ruoka on terveellistä ja auto on kunnollinen. Vakuutukset ja harrastukset kunnossa. Lapset saa kunnon vaatteet,kengät, reput, lelut, virikkeet.
Työ on vaan rahan takia. Muuten omistaudun täysin perheelleni.
 
Lapsilisät tipahtaa automaattisesti tilille kuukausittain. Lisäksi hoitorahaa voi hakea jos oikeasti on tiukalla rahat.
Ei ne lapset nyt sentään timanttisormusta kuussa tarvitse.

Hep - oletko rinsessa koskaan funtsinut laajemmassa mittakaavassa, että mistähän ne tuet ja hoitorahat vaan "tipahtaa automaattisesti"? Mutta ei se mitään: minustakin on kiva käydä töissä ja maksaa PALJON veroja jotta ne tuet jatkossakin sulle tipahtelee tuolta vaan tilille... :)

Tosin itse menin töihin heti molempien vanhempainvapaiden jälkeen muistakin, täysin itsekkäistä syistä: en vain siis maksaakseni enemmän veroja kodinhoidon tukia varten vaan ensisijaisesti halusin rasittaa aivojani eri tavalla kuin ne vain lapsen/lasten kanssa kotona puuhastellessa rasittuvat --> näin jaksan olla paljon kivempi ja energisempi äiskä perheeni seurassa iltaisin ja viikonloppuisin.

Lisäksi uralla eteneminen nyt vaan olisi omalla alallani vaikeaa, jos tulee reilusti yli vuoden katkoja "kehitykseen" - enkä siis halunnut ottaa riskiä koska olen todella kiinnostunut systemaattisesta etenemisestä duuniuran osalta. Eikä ne lapsetkaan ole ikuisesti kotona - ei olis kiva 5-kymppisenä huomata, että ai lapset lähti ja se urajunakin meni jo... Lisäksi arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta kovasti.

Varaa meillä olisi saattanut olla hoitovapaiseen aikanaan mutta ei siis halua. Joten tässä kohden rikon AP yleistyksesi: kyllä minä rehellisesti olen aina sanonut, että mulla ei ollut HALUA jäädä hoitovapaalle.

Silti ollaan tasapainoinen perhe eikä muksutkaan ainakaan vielä vaikuta olevan ihan pahasti häiriintyneitä tai muutoin päivähoidon henkisesti vammauttamia - joten meille sopii tämä ratkaisu :) Ja todella kunnioitan niitä, jotka JAKSAVAT olla himassa vuosia putkeen. Olette täydellisiä ÄITEJÄ - minä en ja tiedän sen - mutta silti omille lapsilleni ihan riittävän hyvä ja rakas mutsi ;)

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ja sori, tuli avauduttua enemmänkin mutta lähinnä tuota TUKIEN TIPAHTELUA oli pakko kommentoida.
 
Miten vastike plus vesi voi olla satasen kuussa? Me asumme maakunnassa noin 50 neliön asunnossa ja vastike, sähkö ja vesi tekevät noin 260 euroa kuussa. Noin 70 tuhannen lainaa maksamme 25 vuoden laina-ajalle semmoiset 350 euroa kuussa...
 
Se on ääliövapaus. Mä en tota äskeistä lausettani sanoisi kellekkään päin naamaa vaikka mieli tekisi, mutta en usko että sinäkään rupeat huutelemaan hiekkalaatikon reunalla toisille, siitä että kuka tahansa voi olla kotona sen 3 vuotta.

Sinunlaisesi hömelöityneet mökkihöperöiset kotiäidit aina rupeavat jossain vaiheessa pönkittämään omaa egoaan, kun luulevat olevansa jotenkin supermahtavia ja taitavia "onnistuessaan" jossain.

Tästä kuvastuu nyt ettet ole ihan sinut omine valintojesi kanssa. Tee asioille jotain äläkä täällä ilkeille muille. AInoa ketä tässä egoaan pönkittää taitaa olla sinä...
 
JOS kellokosen prinsessa on sieltä mistä nimi antaa ymmärtää niin teitin kunta mm. maksaa edeleen kuntalisää... Kattos kun kaikkialla sitäkään ei enää makseta

Mua surettaa että lapsi joutuu kasvamaan noin ajattelemattoman ja järjenköyhän kodissa. Järkevät ihmiset ymmärtävät että elämän tilanteita voi olla monenlaisia. Mutta kun toisilla on vaan niin iskostunut ETTÄ OMA TAPA ON AINOA NAPA MAAILMASSA.

Väkisinkin tälläisestä aloituksesta tulee taas mieleen että omaa egoa on pumpattava. Vaikka itse olen ollut kotna kummallakin lapsella 3-v asti, löytyy mulla ymmärrys muunlaiseen elämään. Sisareni mm. osti miehensä kanssa miehen sukutilan ja jatkoivat sen ylläpitoa. Tietysti viisaan palstaväen mielestä tuokin olisi lasten vuoksi pitänyt jättää - ja antaa tilan mennä ulkopuolisille kun vanhuksista ei ollut enää pitäjäksi... Silti sanoisin että heidän lapsistaa kasvaa siinä ympärsitössä paljon järjellisempiä ihmisiä jotka arvostavat mennyttäkin ja sen merkitystä. Halvalla voi toki elää kertakäyttökultuurissa, jos millään muulla ei ole merkitystä kuin kotona olemisella.
 
Ei taida prinsessalla muuta työtä ollakuun - ihan järjenjättiläinen et taida olla. Katteleppa aikasi peiliin ja mieti minkä mallin annat lapselle (niitäkö on vaan yks?? olipa suoritus selvitä3v...) ahdasmielisyydestä.

Kyllä, hyväksyä pitää homot, lesbot ja erik ultuurista tulevat. Mut auta armias jos pitäs hyväksyy kanssa sisko joka on tehnyt erillaisen ratkaisun. EI, se ei enää onnistu kun ollaan siellä omassa täydellisyyden kuplassa.
 
Suurin osa lasten psyykkisistä ongelmista jouhtuu kodin heikosta taloudesta ja sen lieveilmiöistä kuten alkoholismi. Valitettava tosiseikka. Saa googlata.

Ja miksi näin? tiukka talous ajaa monen aikuisen tiukalla, henkisesti. Pienet ongelmat alkavat saada meganomaalisia piirteitä - tuskaa pärjäämisestä lievitetään alkoholilla. Enkä yhtää ihmettele. Jos miehen harteilla on koko perheen talous saattaa se murtaa toisten miesten selkärangan.

Puhumattakaan pitkien lomien kerrannaisuudesta vuosien päähän. TAASKIN VAAN tuijotetaan sitä kolmea vuotta - mutta entä jatkossa? Perkele kun se lapsi on siinä elämässä 20 vuotta, liki ainakin, niin ottakaa se tulevakin huomioon. Ihan kuin homma olis paketissa kun laps täyttää kolme. Ihan yhtälailla se tenava tarttee huomiota vanhempanakin, itseasiassa ehkä jopa enemmän. Luulen että monella teinillä olis asiat paremmin jos vanhemmilla olis aikaa panostaa. Mutta kun edeleen ollaan korvia myöten veloissa ja mukulan menot on kasvanut niin eipä olekaan enää varaa höllätä tahtia kun valtiokaan ei tue. Muistaen myös sen että korot on luultvasti kasvanut ja muutenkin kulut toista kuin nyt.

Elämä pitäs osata katsoo kokonaisemmin mutta se lienee monelle naiselle liian vaikeaa.
 

Yhteistyössä