**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

Hei

Kiitos kommenteistanne tuosta loppuvuodesta syntymisestä. Noin olen kyllä itsekin ajatellut enimmäkseen, että ei se varmaan niin kamalaa ole, jos silloin syntyy. Yksi hyvä ystäväni viettää synttäreitään vuoden viimeisenä päivänä ja hyvinpä tuo on elämässään pärjännyt . Olen töissä päiväkodissa ja siellä on kyllä ollut usein huomattavissa, että loppuvuodesta syntyneet lapset, pojat etenkin, ovat usein (ei läheskään aina) melko paljonkin jäljessä ikätovereitaan kouluvalmiuksissa kouluun lähdön lähestyessä. Tosin loppuvuodesta syntyneiden lasten kohdalla vanhemmilla on onneksi pienempi kynnys laittaa lapsi tarpeen vaatiessa kouluun vasta vuotta myöhemmin. Siinä kohtaa olen miettinyt omaa pikku poikaani (heh, vaikka sellaista ei vielä ole tulossa), että mitenköhän se ressukka pärjää, jos syntyy ihan loppuvuodesta. Miestä taas säälittää lapsi, joka saa luokan viimeisenä ajokortin ja mopokortin ja muut sellaiset . Parastahan sitä lapsilleen haluaa, hih. Itse hän on kärsinyt siitä, että on syntynyt syksyllä ja parhaat kaverit alkuvuodesta. Toisaalta miehen lapsi on syntynyt jouluaattona ja hyvin on pärjännyt koulussa ja muutenkin. Jos saisimme joulun ajan lapsen (oi, kun se olisi ihanaa) niin soisin toki mielelläni lapselle ikioman syntymäpäivän, etenkin kun siskon syntymäpäiväksi osuu jo jouluaattokin . Mutta niin kuin kaikki tiedätte, oikeasti sillä ei ole mitään väliä, milloin lapsi syntyy, kunhan sellainen vain tulisi. Mutta minusta on turha kieltääkään näiden pohdintojen olemassaoloa..

 

Omaa napaa eli kuulumisia

Olen nyt suihkutellut Synarelaa ensin molempiin sieraimiin aamuin illoin 17 vuorokautta ja sen jälkeen yhden suihkeen aamuin illoin ja pistellyt iltaisin Puregonia 150 yksikköä. Tänään on seitsemäs pistospäivä. Lääkärissä olen käynyt pari kertaa ja labrassa kerran. Seuraava ultra on perjantaina ja ensi viikolla punktio ja siirto (jos jotain siirrettävää saadaan). Melko yksinkertaista siis näin muistiin merkittynä.

Minua jännitti suihkuttelun aloittaminen. Oli aluksi vaikea olla stressaamatta siitä, että varmasti muistan suihkuttaa 12 tunnin välein. Laitoin puhelimeen muistutuksen, se helpotti stressaamista. Jännitti myös, millaisia sivuvaikutuksia suihkeesta tulee. Eniten pelkäsin mielialan muutoksia. Pääsin aika vähällä. Minulle tuli muutamia aknenäppylöitä (onneksi paikkoihin, jotka sain peitettyä ). Huomasin, että ajattelutoimintani oli hitaampaa ja muistaminen vaikeampaa. Lääkäri sanoi, että se on hyvin tavallista tämän lääkkeen kanssa. Ikävin oire oli ehkä migreeni, joka jatkui enemmän tai vähemmän vahvana yli viikon ajan. Söin lääkettä ja jatkoin elämääni yrittäen olla välittämättä migreenistä. Ehkä huomattavin oireeni oli kuitenkin vetämättömyys ja saamattomuus. Olen tavallisesti melko aktiivinen, mutta nyt tuntui, ettei mikään oikein innostanut. Mieheni ei osannut yhdistää sitä piirrettä lääkkeeseen, vaan alakulo tarttui häneenkin, kun hän ei oikein tiennyt, mikä minun on. Kun puhuimme asiasta, hän sanoi, että olisi ollut ehkä helpompi suhtautua, jos olisin muuttunut raivokkaaksi tai aggressiiviseksi, sillä silloin muutos olisi ollut selkeämpi ja siihen olisi osannut suhtautua.

Aloitin pistokset vajaa viikko sitten ja niiden alettua huomasin sivuoireiden onneksi lieventyvän. Nyt on jo aika hyvä olla, vaikkakin nyt alkaa tuntua juilintaa alavatsalla. Kasvukipuja- kaikki lienee siis niin kuin pitääkin.

Olen miettinyt aika paljon sitä, miten pitkään on oikea aika yrittää ja milloin on oikea aika luovuttaa. Sekä mieheni että minä tiedämme, että yritettyämme nyt 2v 3kk olemme vasta tämän tien alussa. Toisaalta välillä tulee mieleen synkeitä ajatuksia ja sellainen olo, että en jaksa yrittää tätä määrättömän kauan. En tiedä, onko miehelläni ollut näitä ajatuksia. Minulla on. Toisaalta unelma omasta lapsesta on elämäni suurin unelma, on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. En tiedä, miten pystyisin selviytymään siitä unelmasta luopumisesta.

Viime viikolla, juuri pistokset aloitettuani, meillä oli mieheni kanssa hyvin vakava keskustelu. Tästä lapsettomuusasiasta ja hoidoista on tämän vuoden aikana päässyt pikkuhiljaa kehittymään ahdistuspallo, jota onneksi saatiin purettua puhumalla. Minusta on tuntunut, ettei mieheni ole tässä mukana niin paljon kuin aluksi ja olen siksi höpöttänyt aiheesta ehkä liikaakin- saadakseni miehen enemmän mukaan. Tästä taas mieheni on ahdistunut, kun hänestä on tuntunut, että paljon muusta ei enää puhutakaan. Lisäksi olemme tavanneet paljon ystäväperhettä, joilla on pieniä lapsia ja vakuuttaakseni itselleni että on helppoa olla tekemisissä lasten kanssa olen höpöttänyt lapsista ehkä liikaakin. Samoin olen puhellut jonkin verran tulevasta veljenlapsestani vakuuttaakseni itselleni, että kestän heidän odotuksensa ja voin jopa iloita siitä. Miesparka on ahdistunut näistä jatkuvista lapsijutuista ja sai nyt sanottua, ettei haluaisi kuulla lapsista tai nähdä lapsia tällä hetkellä. Tähän lisäahdistusta tuo vielä se, että vain minua pyydettiin veljeni lapsen kummiksi ja että mieheni lapset eivät tule meille piiiitkään aikaan. Nyt onneksi saimme puhuttua ja molemmilla on paljon parempi mieli ja helpompi olla.

Tuossa keskustelun aikana minulle valkeni, koska on oikea aika luovuttaa ja lopettaa hoidot. Silloin, kun se alkaa vaikuttaa (liikaa) parisuhteeseen. Tämä parisuhde on minulle arvokkainta maailmassa enkä ole valmis uhraamaan sitä- en edes oman lapsen takia. Toivon niin, että saisin molemmat- ja samaa toivon teille kaikille.

Nyt Rakkaani tuli kotiin, menen vastaanottamaan hänet kuten vaimon kuuluukin- pusuin ja halauksin .

Voikaa hyvin kaikki!

 

Hei kaikki ihanat naiset ja kiitos sympatiasta!

kuumetta hyvä, että muistutit kilppariasiasta. Olin jo ajatellutkin, että pyydän uudet testit kilppariarvoista ja prolaktiinista, kun ne on viimeksi otettu piiiitkä aika sitten ennen kuin varsinaisesti edes hoitorumbaan lähdettiin. Silloin olivat kunnossa, mutta onhan ne nyt hyvä tarkistaa tässä vaiheessa ennen kuin lisää alkioita siirretään. Muistutuksesi tuli siis sopivaan saumaan.

Tirlittan ja kati aion kysyä seuraavassa ultrassa lääkäriltä myös siitä alkiokuoren avauksesta...Nyt hoitaja ja lääkäri molemmat tuntuvat vielä olevan sillä linjalla, että ei ole tarvetta erityistoimenpiteisiin, kun on tehty VASTA 1 tuoresiirto ja 2 PASsia. Itse voisin kyllä vaihtaa vasta-sanan tilalle JO!!! :/ JOten tässä on meikäläisen, kärsimättömän ihmisen jaakobinpaini. Kärsivällisyyttä on juu koeteltu, kiitos vain. :| Mutta me siis jatketaan suoraan seuraavaan siirtoon, mikäli testituloksissa ei mitään kummallista ilmene sitä ennen. Limakalvokin kuulemma oli aivan riittävä lääkkeettömään PASiin (eli ns. luonnon kiertoon) tehtynä. Kuulemma läkkellisessä PASissa limakalvo kasvaa paksummaksi ja luvut eivät ole vertailukelpoisia. JOtenkin vain omassa maallikkopäässä - ja sen perusteella mitä olen lukenut - paksun limakalvon luulisi auttavan, mutta tärkeintä on kai se, ettei limis ole liian ohut, ja sitä se ei kuulemma mulla ole. Yritän uskoa, vaikka välillä käyttäydyn kuin olisin vähintään pätevöitymässä lääkäriksi....

Olen ollut pahalla päällä (menkkakiukku ja yleinen ketutus) viime aikoina ja se on näkynyt jonkinasteisissa katkerissa purkauksissa, mitä tulee näihin ns. lapsimulletänneheti-tietämättömiin. Hupaisaa tässä niuhottamisessani on se, että olin TODELLA tietämätön itsekin yhtään mistään tänne palstalle eksyessäni muistaakseni noin puolen vuoden yrityksen jälkeen. Ja TODELLAKIN ajattelin LAPSIMULLETÄNNEHETI! Huomaan, että välillä lipsauttelen katkeran kuuloisia kommentteja. Ja se on valitettavaa!!! :x Toisaalta se on osoitus siitä, että hoidot alkavat henkisesti rassata. En nimittäin suostu myöntämään olevani katkeransorttinen ihminen, en sitten millään :saint:

Minulla ei esimerkiksi ole tietenkään mitään sitä vastaan, että spekuloidaan lapsen syntymäkuukautta, kiitos vain kiinnostavasta syntymäaikakeskustelusta! =)
Enkä voi olettaa juuri lapsesta haaveilemaan alkaneen tietävän hoidoista ja niiden kestoista. Miksi he tietäisivätkään? Varsinkin tuolla oikeassa elämässä kuitenkin törmää välillä aivan käsittämättömiin näkemyksiin ja uskomuksiin niin lapsen "tekemisestä" kuin hoidoistakin. Silloin on välillä vaikea pitää suunsa kiinni... :$ Ja toisaalta olen niin heikko, etten julkisesti edelleenkään avaudu näistä hoidoista. Siksi tämä paikka on ainoa, missä saa purnata. Toki lähimmät ystävät jo tietävät.

Olen kuumetta täysin samaa mieltä siitä, milloin on aika lopettaa hoidot tai pitää ainakin taukoa. Parisuhdetta en tälle asialle halua uhrata. Se pitää muistaa ja muistuttaa itselleen aika ajoin, sillä onhan tämä melkoinen "projekti". Voisikohan sitä verrata
talonrakennukseen p noin niinkuin vähän huumormielessä? Olen kuullut, että oman talon (itse) rakentaminen on iso haaste parisuhteelle. Itsellä ei ole siitä kokemusta, mutta aikamoinen residenssi tässä meillä ainakin on vertauskuvallisesti tulossa...

Päivän motto olkoon sarkasmilla voittoon...ja paremmalle tuulelle. ONNEKSI on vielä toivoa.

 

Kuumetta, sinulla on tietysti ollut toinen näkökulma tuohon lapsen syntymäaikaan jo ammattisi puolesta, se on aivan ymmärrettävää. Toivottavasti kaikki menee hyvin siirtoon valmistautuessa!

Merilintu, voin tietenkin vain kuvitella miltä tuntuu nuo tietämättömien jutut. Varmasti rankkaa kestää niitä. Olen ihan vasta-alkaja näissä asioissa ja tietysti olen innoissani, mutta olen myös peloissani. Tiedän, ettei tältä tieltä voi enää pois kääntyä.

Pelkään, mitä käy jos saamme lapsen, pelkään miten käy jos emme saa. Välillä toivon, etten haluaisi lasta niin kovasti. Ihan vain siksi että olisimme saaneet pidempään sellaisessa 'pumpulissa' tämän asian suhteen. Vaikka mulla ei ole paljon tietoa miten asiat menee, olen kuitenkin hyvin realistinen ja tietoinen, että lapsia ei noin vain 'tehdä'. En suostu ajattelemaan mitä sitten kun meillä on lapsi, en suunnittelemaan syntymäaikoja, en varustautumaan millään tavalla materiaalisesti, en järjestelemään elämää sen varaan että olen sillion ja silloin raskaana, en tilaa tai ostele vauvalehtiä, jne. Ehkäpä nämä kaikki ovat itsesuojelua, etten sitten pettyisi niin pahasti. Mutta ei kai siihen voi varautua?

No, tämä oli vain tällaista ajatuksenlentoa! Pitää mennä! On kiva kun täällä on niin fiksuja ihmisiä. Juuri siksi halusinkin kirjoittaa tähän ketjuun sen sijaan, että kirjoittelisin noissa muissa ketjuissa, joissa ihmisillä tuntuu olevan täysi varmuus, että heti nappaa kaikilla..

 

Lumikeiju 33v..........kp2/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp16/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp29/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp30/30-32...............yk1..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp12/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp15/29-30...........yk1.......................esikoinen

katinka 30v.............kp?/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp?/28..................yk5.................1.yhteinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........2,5v....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

 

Lumikeiju 33v..........kp6/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp16/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp29/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp30/30-32...............yk1..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp12/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp15/29-30...........yk1.......................esikoinen

katinka 30v.............kp?/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp?/28..................yk5.................1.yhteinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........2,5v....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen
[/quote]

 

No niin, ehkä mun kannattaa vaan jättää tuo listan päivittely jollekin muulle kun niin helposti menee pieleen. Tämän viimeisimmän pitäisi nyt kuitenkin olla ok.

Kuukautisoireet jyllää. Mä haluaisin, että seuraava kierto jo starttaisi. Olen havainnut olevani AIKA kärsimätön tämän asian kanssa. Ei hyvä.

 

Lumikeiju 33v..........kp6/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp16/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp29/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp1/30-32...............yk2..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp12/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp15/29-30...........yk1.......................esikoinen

katinka 30v.............kp?/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp?/28..................yk5.................1.yhteinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........2,5v....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen
[/quote]

[/quote]

 

Kuten sanottu, Kuukautisfinni ei koskaan petä..

Reippaasti siis uuteen kiertoon!

Tirlittan, sullahan on jännät ajat käsillä! Pidän peukkuja pystyssä!

 

Mona78 tunnistan pohdiskeluissasi paljon itseäni. Jopa siitä "mitä käy jos saamme lapsen". Tietysti suurin pelkoni on jäädä lapsettomaksi, mutta tiedän myös, että vaikka olen todella ehtinyt odotusta odottaessani tehdä vaikka mitä "mielikuvaharjoituksia" itsestäni äitinä, tulee raskaus kuitenkin olemaan hurja juttu. Lentoemo taisi joskus esittää teorian (tai oli siis kuullut teorian), että lapsi tulee sitten kun tuleva äiti on siihen henkisesti valmis. Joskus tunnustan miettineeni, että enkö minä sittenkään alitajuisesti ole siihen valmis?!! Olen kuitenkin aina päätynyt vastaukseen: olen niin valmis kuin voi vain ylipäätään olla!! (ja tuossa teoriassa on muutenkin hieman kuoppia, niin paljon suunnittelemattomia lapsia tähän maailmaan syntyy, äideille jotka todellakaan eivät ole siihen valmistautuneita...) Äitiys ei ole samanlaista, ja kuten olemme erilaisia ihmisinä on myös äitiys erilaista. Oma äitini ei esimerkiksi todellakaan edusta ns. perinteistä pullantuoksuista äitiä (onko koko termi jo aikansa elänyt?) eikä minustakaan sellaista tule.

Sitä mietin, että voi olla jopa jonkinasteinen kriisi lopulta olla raskaana pitkähkön lapsettomuuden jälkeen. Olen yrittänyt tiedostaa esimerkiksi sen, että raskaus ei automaattisesti ole jokin auvoisa onnen olotila vaan siihen sisältyy myös paljon epävarmuutta ja pelkojakin. Toistaiseksi sitä kuitenkin vastaa vain itsestään...

... mutta välillä voisi vain yksinkertaisesti MIETTIÄ VÄHEMMÄN. :headwall:

Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että elän spekuloimalla ja psykologisoimalla asioita. Jos saisi lapsen (saati monta, kiire tulee...), ei varmaankaan olisi niin paljon AIKAA miettiä syntyjäsyviä. Se tekisi mulle hyvää.

Pointtini oli siis oikeastaan tänään se, että on aina kiva lukea pohdintojanne.
Ja lopuksi: b]mona[/b] täälläkin kuukautisfinni on valitettavan tuttu vieras! :/ Tsemppiä uuteen kiertoon!

 

Nyt on sitten tiistaina gynellä käyty...kävin yksityisellä gynellä, joka on muutenkin mulle tuttu. Oli tosi hyvä kokemus...en ole yksityisellä koskaan käynyt. Teki sisätutkimuksen ja ultran...mulla oli kp 12 silloin ja mulla on lyhyt kierto ja oli semmoinen näky, että luultavasti on munasopu irronnut vasemmalta...mutta se varmistetaan verikokeella. Meen kp 17 verikokeeseen ja siitä näkyy sitten onko ovis tapahtunut...Kilpirauhaskoe otetaan samalla, koska mulla on joskus ollut aika matalat arvot ja se pitää nyt sulkea pois. Mutta sisällä siis kaikki ok...ei ole ennen mua ultrattu.
Sitten jos noissa ei ole mitään, niin sitten mies simppatestiin ja mulle munanjohtimien aukiolotutkimus...sen jälkeen sit jos ovis ei ole toiminut itsestään niin hormineja...varmaan clomeja...mutta ensin siis nuo muut...no hyvällä alulla ainakin on...hommat ja nopeeti etenee...
Mehän ei kovin pitkälle lapsettomuushoidoissa aiota mennä...on meillä omat syymme siihen...mutta jos esim. clomeja tarvitaan, niin valmis oon niihin...
Laittelen lisää kuulumisia...niin joo ja jos on ovis tapahtunut, niin täydelllinen ajoitus ultran mukaan tässä kuussa sitten...että sillain toiveita.
Ensi viikon perjantaina kuulen siis sitten ovuloinko vai en...
Niin mulla voisi nuo yk:t ottaa jo pois, kun ei hajuakaan oikeesti monestko yk...tuo on vaan jäänyt mulla että neljäs...oikeesti varmaan jotain lähemmän 20...
Zemppiä kaikille ihanille teille
Niin mä oon kanssa syntynyt vuoden lopussa. Enkä ainakaan enää siitä kärsi...ehkä lapsena joskus.

 

Lumikeiju 33v..........kp7/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp17/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp30/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp2/30-32...............yk2..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp13/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp16/29-30...........yk1.......................esikoinen


Heksu76 31v...........kp?/28...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen
[/quote]

 

Myöhäistä iltaa!

Päivitin listan jo perjantaille ja tein Heksun pyytämät muutokset. Samalla tein niin radikaalin ratkaisun, että otin sellaiset nimet pois, joista ei ole kuulunut aikapäiviin...Hihkaiskaa ihmeessä heti jos olette paikalla ja haluatte takaisin listaan. Nyt siinä on siis vain ne nimet, jotka ovat viime aikoina täällä jotain kirjoitelleet.

Toivottavasti päivitin oikein ja tekemäni muutos sopii kaikille.

Hyvää yötä ja huomenta.

 

merilintu, minunkin mielestäni tuossa 'lapsi tulee kun äiti on on siihen henkisesti vamis' -teoriassa on NIIN paljon kuoppia, etten kyllä pysty siihen itse uskomaan. Siihen uskon toisaalta kyllä, että pitkän odotuksen ja hoitojen jälkeen raskautuessa ja lapsen saadessa haluaa etsiä jotakin selitystä sille, miksi juuri kesti niin kauan. Ja sitten joillekin saattaa tuntua juuri tuolta, että vauva tulikin sitten ihan oikeaan aikaan.

Mutta itse teoriaan en usko kyllä yhtään, itse asiassa. Jos ihan totta puhutaan niin se on mua aina hieman ärsyttänyt. Tässä maailmassa on niin monia loistavia ihmisiä, jotka lapsen haluaisivat ja joille soisin lapsen vaikka heti. Ihan omalla kokemuspohjalla voin jo sanoa, että mielestäni se on vain on äärimmäisen epäreilua kun joku on valmis vanhemmaksi eikä lasta saa.. Kyse on minun mielessäni yksinkertaisesti biologiasta. Tietenkin esim. naisen stressitilalla on tekemistä vähän kaikkien fyysistenkin toimintojen kanssa, mutta nuo 'hengellisemmän puolen' selitykset ei ole vielä menneet mulla läpi..

Meillä oli keskustelua adoptiosta eilen illalla -eikä ekaa kertaa. Aihe nostaa aina välillä päätään. Voisin harkita adoptioprosessiin lähtemistä biolapsen sijaankin, mutta mies ei ole halukas. Nyt adoptiokeskustelun laukaisi uuden adoptiomaan avautuminen hollantilaiselle adoptiojärjestölle ja innostukseni siitä, että oli kyse ranskankielisestä Afrikan maasta. 'Se voisi sopia meille hyvinkin' oli ensimmäinen ajatukseni uudesta adoptiomaasta lukiessani..

Olen lukenut jo vuosia adoptiosta paljon. Ja olen seurannut eri adoptioblogeja ja -nettisivuja samaan aikaan kun olen lukenut näitä biolapsen saamiseen liittyviä sivuja ja keskusteluketjuja. Mulla nämä kaksi menee tosiaan käsi kädessä ja molemmat liittyvät tähän vauvakuumeeseen -vai olisiko parempi sanoa lapsikuumeeseen. Onko kenelläkään muulla adoptio yhtenä vaihtoehtona perheen kasvattamiseksi?

Hyviä viikonloppuja kaikille ja paljon plussaonnea!

 

Viikon aikana on tullut tosi paljon hyvää pohdintaa monista asioista. Olen kyllä päivittäin viestit lukenut, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida. Olen vain lukenut ja hiljaa nyökytellyt ajatuksillenne. Niin kovin samanlaisia mietteitä ja pelkoja olen omassa päässäni pyöritellyt.
merilintu, kuumetta ja Mona, kiitos pohdinnoistanne. Helpottaa oloa, kun tietää, että me kaikki käymme läpi mitä moninaisimpia mietteitä lapsettomuuteen ja raskaaksi tulemiseen liittyen.

Mona, meillä puhutaan myös adoptiosta aina silloin tällöin.
Minun miehelläni ei olisi mitään sitä vastaan. Ehkä itse olen hiukkasen epäileväisempi, sillä taidan pelätä adoptioprosessin raskautta. Pelkään sitä vuosien odotusta, josta usein saa kuulla. Kun muutaman viikon lapsettomuushoito tuntuu henkisesti todella raskaalta, niin en oikein edes halua kuvitella miltä vuosien adoptioprosessi tuntuisi. Tietenkään niitä ei voi suoraan verratakaan.
Meillä on vielä toiveet korkealla biologisen lapsen saamisestakin ja tuosta adoptiosta puhumme lähinnä mahdollisuutena saada iso perhe, sillä kumpikin meistä sellaisen haluaa. Kun valitettavasti tapasimme vasta kolmekymppisinä ja kun biologisenlapsen saaminen on näin kovin vaikeaa, niin emme varmaankaan ehdi montaa lasta saada.
(On päiviä, jolloin ajattelen, että emme varmaan saa yhtäkään, mutta tänään on hyvä päivä ja toiveikas olo )

kuumetta, miltäs eilisessä ultrassa näytti? Milloin on punktio? Toivon sydämestäni, että teillä menee nyt kaikki kohdalleen.

merilintu, tekemäsi muutos listalle on hyvä. Ja mukaanhan pääsee taas taustalta heti kun haluaa.

Heksu, hienoa, että ultrauksessa kaikki näytti hyvältä ja nyt vielä verikokeilla varmistavat ovulaation. Pian olette jo asian suhteen paljon viisaampia.


Itselläni on vähän odotteluvaihe nyt menossa. Kuukautiset pitäisi alkaa huomenna (ovis oli kaksi päivää normaalia myöhemmin) ja sitten saankin jo suunnata ajatukset ensimmäiseen PAS:iin.

Hyvää viikonloppua kaikille!!

 

Lumikeiju 33v..........kp8/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp18/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp31/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp3/30-32...............yk2..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp14/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp17/29-30...........yk1.......................esikoinen


Heksu76 31v...........kp?/28...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

 

Hei

Eilen olisi ollut hyvää aikaa kirjoitella tänne mutta täällä taisi olla joitain huoltotöitä. No, onneksi nytkin on hetki aikaa .

Aloitan omilla kuulumisillani.

Kävin labrassa tiistaina, arvot olivat sellaiset kuin pitääkin. Perjantaina kävin taas labrassa, ja ilmeisesti taas ovat arvot kohdallaan, sillä mitään ei ole kuulunut. Kävin perjantaina myös lääkärissä. Ultrassa näkyi 9 pikku pallukkaa kummallakin puolella. Oikein sopiva määrä kuulemma. Vielä olivat melko pieniä, joten jatkan pistelyä vielä tähän iltaan asti, ja huomenna otan vielä aamulla nenäsuihkeen. Ja huomisiltana irrotuspistos, ja sitten keskiviikkona punktio. Perjantaina siirto, jos jotain siirrettävää saadaan.

Minulle oli viimeksi oikein helppo toimenpide tuo punktio. Siitä huolimatta jännitän tällä kertaa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. En tiedä, miksi. Pahin vaihe taitaa olla sen tipan laittaminen käteen, tai ainakin viimeksi oli.

Tällä kertaa aion kyllä lähteä klinikalta paljon nopeammin kuin viimeksi, ja mies saa luvan hakea auton kotoa ja tulla hakemaan minut sillä. Viimeksi otin ilon irti tapahtumasta ja olimme ihan rauhassa klinikalla ja ajelimme kotiin taksilla. Hyvät eväät täytyy olla, ne olivat viimeksikin koko homman kohokohta . Niiden valmistelemiseen keskittyminen auttoi minua viimeksi .

Olen sattumalta koko viikon lomalla. Loma oli sovittu jo kauan ennen kuin tiesin, milloin punktio on. Tavallaan harmittaa, sillä loma menee vähän niin kuin hukkaan. Toisaalta eipä tarvitse stressata töistä poissa oloa. Koska punktio on vasta torstaina, voisin periaatteessa lähteä pikku matkalle alkuviikosta. Lentää en kuitenkaan uskalla, sillä piikkejä ei saa pakata käsimatkatavaroihin enkä uskalla ottaa riskiä, että lääkkeet häviävät matkalla. Käyn ehkä Tallinnassa huomenna. Sitäkään en ole uskaltanut varata etukäteen, kun en ole tiennyt, miten ahdistava olo mahassa on tässä vaiheessa. Kyllä sen tuntee, että siellä on jotain (kasvukipuja tiistaista asti) mutta ei ole ihan mahdoton olo. Seuraavana viikonloppuna meitä pyydettiin kahdellekin eri mökille (yleensä ei pyydetä millekään mökille) mutta en uskalla lähteä, kun en tiedä, miten kipeä olen silloin. Ja sitäpaitsi toisessa on koiria (olen allerginen enkä halua nyt ottaa lääkettä) ja koska mies menee sinne, joutuisin lähtemään toiseen (sinne koirattomaan) yksin junalla enkä uskalla vielä silloin kantaa ja nostella matkatavaroita. Siispä vietän loman kotona, mahdollista Tallinnanreissua lukuunottamatta. Aluksi harmitti vähän, ei enää. Koetan olla keksittymättä pelkkään keskiviikkoon.


Tirlittan

Kiitos ajatuksistasi. Onnea tulevaan PASiin!


Mona

Minä olen jostain syystä ollut kiinnostunut adoptiosta aina, siis ihan nuoresta tytöstä saakka. Johtuneeko sitten siitä, että eräa lapsuuden leikkikavereistani oli adoptoitu. Muutoinkin suvussani on (minun ikäisiäni) adoptoituja lapsia, joten ajatus tuntuu minusta ihan luonnolliselta.

Miehen kanssa en ole vakavasti vielä puhunut adoptiosta enkä tiedä, mitä hän loppujen lopuksi oikeast asiasta ajattelee. Periaatteessa hän kai ainakin suhtautuu myönteisesti. Puhuimme tästä asiasta yleisellä tasolla jo kauan ennen kuin aloimme yrittää yhteistä lasta.

Minua on joskus mietityttänyt se, että jos adoptioon pääsymme, tuntuuko adoptiolapsi miehestä yhtä omalle kuin biologiset lapset. Tämä ajatus on tullut mieleeni vain siksi, että miehellä on jo biologisia lapsia. Tiedän, että ajan mittaan ainakin hän kiintyisi lapseen kuin biologisesti omaansa- mutta aluksi, tulisiko siitä ensin enemmänkin minun lapseni. Minä olen jo henkisesti sitoutunut ja kiintynyt tuohon lapseen, olipa hän alkujaan lähtöisin kenestä tahansa. Luultavasti huoleni on turha, mutta olen tällainen etukäteen murehtija.

Jos elämä olisi mennyt/ menisi niin kuin olen unelmoinut, perheessäni olisi paljon lapsia- sekä biologisia että adoptoituja ikiomia lapsia. (Ja viime vuosina unelmaan on tullut myös miehen lapsia.)


Heksu

Hyvä, että lääkärissä on nyt käyty!



merilintu

Pohdiskelusi raskausajasta kuulosti tutulle. Minä olen ajat sitten luopunut ajatuksesta, että jos tulen raskaaksi niin kaikki huolet unohtuvat. Sitten ne vasta alkavatkin! Onko lapsi terve, miten sitä osaa hoitaa.. Luulen, että sitten alkaa myös surutyö siitä, että ihanat kahdenkeskiset ajat miehen kanssa ovat lapsen synnyttyä ohi. Kunpa saisin kokea tuonkin huoliajan .


Mona

Itsesuojelua, sitähän se taitaa olla. Ensimmäisen vuoden ajan jaksoun katsoa aina laskurista, koska lapsi syntyisi, jos saisi alkunsa tässä kierrossa. Nyt en enää ole halunnut tehdä moista. Vauvalehtiä en tilaa, enkä katsele vauvavarusteita. En lue raskauspalstaa. Olen jättänyt kaiken raskausaikaan liittyvän tarkoituksella koskematta. Vasta, jos tulen raskaaksi, siirryn niihin. Itsesuojelua- ja jotain odotettavaa .

 

Hei

Järjestelin juuri "vauvaprojektikassini". Minulla on iso paperikassi, jonka sain ensimmäisellä kerralla Väestöliitosta. Olen vaan aina laittanut sinne kaikki aiheeseen liittyvät paperit, lääkelaatikot, neulat ym, etteivät jää vahingossa lojumaan ympäri asuntoa. Kassi alkaa olla täpötäynnä. Nyt sain aikaiseksi järjestää kassin. Laitoin paperit sievästi muovitaskuihin ja kansiin (kukin hoitokerta omaan taskuunsa). Laitoin laskut ja kuitit kustakin kerrasta erikseen, niin joskus, jos on tarvetta, voi sieltä helposti katsoa, mitä mikin maksoi (nyt ajatuskin hirvittää ). Minulla on säästettynä kaikki pakkaukset ja jopa ampullit ja monet ruiskuistakin (neulat ovat omissa keltaisissa säiliöissään). Ainoastaan ovulaatiotestejä en ole säilyttänyt, ja raskaustesteistäkin vain sen positiivisen. Päätin edelleen säästää ne. Ajattelin, että jos säästyvät mahdollisen tulevan lapsemme nuoruusikään asti niin hänestä voi olla kiinnostavaa nähdä, miten paljon häntä yrittäessä on nähty vaivaa - tai jos menevätkin roskiin ennen sitä niin tässä vaiheessa minulle itselleni on hyvin tärkeää saada säilyttää pakkaukset. Niissä näkyy jotenkin niin konkreettisesti se, että asian eteen on yritetty tehdä kaikki mahdollinen.. Pakkasin laatikot ja muut tarvikkeet sievästi apteekin pusseihin ja kirjoitin päälle, minkä yrityksen tavarat pussissa ovat (siis 1. inseminaatio 2/2008 jne). Hyvä mieli, kun sain tuon tehtyä. Tärkeä kassi.

Mitä muut olette tehneet lääkepakkauksille ym? Onko teille tuntunut tärkeälle säilyttää ne?

 

Täällä nyt siis menen verikokeeseen...saan perjantaina tietää sitten vastaukset, että on kilpirauhasen toiminta ok ja ovuloinko...jännää.
Mulla on muuten kp 17/25 menossa...kierto siis lyhentynyt...saa päivittää...jos viitsitte.
Mieli ok...mulla muuten juili vasenta munasarjankohtaa tässä viikonloppuna...jospa vaikka olisi kiinnittymiskipuja...toiveajetteluako
Lääkäri kyllä oli niin ihana ja sanoi huumorilla, että usein kun käy eka tarkastuksessa, niin tuleekin raskaaksi. Voi kun niin kävisikin.
Mukavaa sunnuntaita kaikille...mukana jännäämässä ollaan siis! :heart:

 

Ihme ja kumma. Elämäni eka kertaa leikin näillä testitikuilla ja bongasin oviksen Eilen en ehtinyt/pystynyt testaamaan, joten en tiedä mikä tulos eilen olis tullu, mutt tänään oli jo aika vahva viiva. Testiviivan keskiosa (reunat hailakampia) oli yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Tiedä nyt sitten miten tässä on käyny, mutt liekkö sillä väliä kun tää on ollu yks kanitalo koko viikonlopun Mutt pakko testata vielä huomennaki ja katsoa mitä testi näyttää, nii saan ainaki varmuuden. Koskaan ei voi olla liian varma

 

Hei,

Toivottavasti kaikilla oli hyvä viikonloppu!

Meillä meni oikein todella rauhallisesti, siivoiltiin vain, tehtiin kotijuttuja, katsottiin leffoja ja syötiin hyvin. Mitä luksusta on herätä rauhassa lauantaiaamuna ja pitkän aamiaisen jälkeen kellahtaa sohvalle katsomaan leffaa miehen kainaloon. Ei taitaisi olla tällaisia rentoja lauantaipäiviä, jos olisi lapsi talossa!

Kuulin, että tuttu pariskunta on vihdoin onnistunut tulemaan raskaaksi. Tulin erityisen iloiseksi heidän puolestaan kuullessani samalla, että naisella on paha endo ja että kolmas IVF oli nyt sitten onnistunut. Emme tosiaan olleet edes tienneet, että toivoivat lasta. Toinen kiva asia oli, että minua pyydettiin veljen tulevan vauvan kummiksi. Olin siitä niin liikuttunut, että pillahdin itkuun. Heidän tilanteensa tuntuu kovin erilaiselta kuin meidän, joten en jotenkin osaa samaistua heidän odotukseensa enkä varmaan siksi osaa olla kateellinen. Veli on nimittäin minua aika paljon nuorempi ja suhtaudun pikkuveljeen ja hänen tyttöystäväänsä sellaisella suojelevalla isosisko -asenteella. Veli on mitä vastuuntuntoisin ja ikäisekseen kypsin kundi, jonka tunnen.. ja silti mä vaan huolehdin! Voi pikkuveljeä, juuri äskenhän hänet tuotiin laitokselta kotiin ja nyt hän saa jo vauvan. Hassua muuten, että tunnen epämiellyttäviä kateuden pistoksia joidenkin ihmisten raskauksista ja sitten toisten raskauksista olen onnellinen. Kumma on tämä mieli ja nämä tunteet.

Tirlittan, onnea PASiin! Adoptioprosessin pituus ja rankkuus tosiaan tuntuvat joskus ylivoimaisilta ajatuksilta kun luen adoptio-odottajien juttuja. Pohdin miltä tuntuisi käydä läpi ensin pitkä ja rankka hoitotaival ja sitten päätyä pitkään adoptioprosessiin. Olin ajatellut, että meillä olisi aika matala kynnys lähteä adoptioprosessiin, jos biolasta ei kuulu, mutta nyt en ole enää ihan niin varma. Jos biolapsen toiveesta luopuu, pitäähän se suru käsitellä edes jotenkin kummankin ennen adoptioprosessia.

Kuumetta, tsemppiä tärkeään viikkoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystyt myös nauttimaan lomastasi kaiken lomassa! Meilläkin adoptioajatuksen tekee luonnolliseksi miehen adoptoitu sukulainen, joka on meille vielä erityisen läheinen. Ja minäkin olen lapsesta saakka miettinyt adoptiota (äitini muisteli, että olin 11-vuotias puhuessani aiheesta ensimmäisen kerran Itse asiassa ajatus siitä, etten koskaan saisikaan adoptiolasta tuntuu myös jonkinlaiselta luopumiselta.

Heksu, kiva että saat pian tuloksia! Toivottavasti lääkäri on oikeassa ja nyt raskaudut. Entiselle työkaverille kävi itse asiassa juuri noin!

Jääkyynel, onnea oviksesta.. ja hienoa, että olette saaneet käytettyä oviksen ajat hyödyllisesti!

Hyvää maanantaita!

 

Lumikeiju 33v..........kp10/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp20/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp33/29.................yk20.................esikoinen
Mona78 30v............kp5/30-32...............yk2..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp16/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp19/29-30...........yk1.......................esikoinen


Heksu76 31v...........kp?/28...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen
[/quote]

 

kuumetta, sinullahan on hieno määrä munarakkuloita kasvamassa!
Minäkin jännitin punktiossa eniten tipan laittamista, mutta eihän se tuntunut juuri miltään. Varmasti sinulla menee tämä punktio yhtä hyvin kuin edellinen, joten yritä olla jännittämättä turhaan ja nauti lomaviikosta
Kommenttina vauvaprojektikassiisi... Onko se sellainen ihanan kirkkaanvihreä? Minä sain sellaisen ensimmäisellä kerralla Väestöliitosta.
Itse en ole säilyttänyt lääkepakkauksia. Kun ensimmäinen siirto oli ohi, poltin tyhjät pakkaukset puuhellassa. Piikit vein Väestöliittoon. Ajattelin mielessäni, että yksi vaihe oli kunnialla takana ja tuntui hyvältä hävittää pakkauksetkin. En kuitenkaan pidä piikittelyvaihetta mitenkään vastenmielisenä aikana, joten ei pakkausten hävittäminen siitä johtunut. Hoidoissa oleminen on ollut minusta pääosin hyvin helpottavaa aikaa. Toki piinailu siirron jälkeen kävi loppua kohden raskaaksi ja epäonnistunut siirto oli surkea kokemus, mutta kokonaisuutena en ole VIELÄ pitänyt hoidoissa olemista liian raskaana kokemuksena. Raskaampaa oli silloin kun oli noin vuosi turhaa yrittämistä takana ja asia huolestutti.

Jääkyynel, hieno homma, että löysit oviksen!

Mona, millä sivuilla seuraat adoptiokeskusteluja? Minuakin kiinnostaisi alkaa niitä seurailemaan, niin saisi asioista realistisemman kuvan ja voisi miettiä tarkemmin asiaa omalle kohdalle.

 

Lumikeiju 33v..........kp10/28...........yk12.....................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp20/24-27............yk33..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp1/29.................yk21.................esikoinen
Mona78 30v............kp5/30-32...............yk2..................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp16/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Jääkyynel 31v.........kp19/29-30...........yk1.......................esikoinen
Heksu76 31v...........kp18/25...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

 

Ihana nähdä, että tämä meidän pino elää ja voi hyvin! :heart:

Oon siirtyny tässä kierrossa taka-alalle kaikista vauva-ajatuksista, yritän olla ajattelematta koko raskautumista ja saada itseäni kokoon ja kasaan. Mieli on ollut alavireinen, ja viimeinen voimainponnistus oli viikko sitten, kun ystäväporukalla kokoonnuttiin viettämään synttärikutsuja. Olemme ainoa lapseton pariskunta, ja tällä kertaa oli äärimmäisen vaikea olla "iloisissa jälleennäkemistunnelmissa" kun kaikilla muilla oli vauvat/lapset, osalla tulossa lisää, kellä toinen lapsi, kellä jo kolmas.. Itsellä syli tuntui niin tyhjältä :'( En taida jatkossa pystyä vastaaviin tapaamisiin, muuttuvat koko ajan vaikeammiksi ja ahdistavammiksi Taivaan Isän kanssa keskustellen saan ahdistuksen jonkin verran lievenemään, mikään muu ei auta

Pitää tulla jossain vaiheessa ajatuksella lukemaan kuulumisianne. Joka tapauksessa kiva että ootte täällä! Tsemppihalit kaikille!!!