**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

HANNELE,PEPPI JA EMMA:Kaikille teille :hug: Valtavan isot voimahalit,tiedän miltä teistä tuntuu.

EMMA:Ihana tuo sinun kirjoittama runo,tuli kyyneleet silmiini,kun luin sitä.

Mä olen saanut voimaa simpukka yhdistyksen eli entisen lapsettomien tuki vertaistuki ryhmässä käymisestä.Mä olen toivonut omaa lasta pienestä asti,äitini on kertonut mulle,miten pienenä olin kaikkien vauvoja hoitamassa ja kurkkimassa vastaan tuleviin vauvan vaunuihin pieniä vauvoja ja odotin kuukautisten alkua,että saan oman pienen vauva,mutta nyt mulla on ikää 38v ja ensi vuonna 39v ja omaa lasta mulla ei ole vieläkään,välillä itken kun mulla ei ole omaa lasta.
Tunne on kyllä todella vahva,että saan vielä joskus oman lapsen,mutta en tiedä koska se toteutuu ja jaksanko niin kauan näitä pettymyksiä,kun täti tulee kylään ja en ole onnistunut tulemaan raskaaksi ollenkaan.

Mun kaveripiirissä on muut tulleet raskaaksi heti,kun ovat ehkäisyn jättäneet,ei ole kukaan ollut lapsettomuushoidoissa ja eivät ymmärrä sen takia mun tilannetta.

Mä saan voimaa pienestä suloisesta kissastani joka on mun vauvani,niin kauan kun saan sen oman pienen vauvan masuuni kasvamaan ja sen jälkeen syliini,saa nähdä koska se toteutuu vai jääkö mulla oma pieni lapsi kokonaan haaveeksi.

Voimia ja peukkuja meille kaikille!

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

 

Emma, Kiitos kauniista sanoista.. :'(
Gitte, ymmärrän valtavan hyvin sinua ja pystyn samaistumaan tilanteeseesi. Suurin osa ystävistäni on tullut heti ensi yrittämällä raskaaksi. Välillä tunnen itseni todella ulkopuoliseksi ystävien kesken, kun kaikki puhuvat lapsistaan ja tuntuu, että enhän minä voi tietää asioita samoin, kun en ole äiti tai kokenut asioita niinkuin he. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten olisi iloinen heidän puolestaan! Jotkut tuntemattomat ihmiset saattavat ajattelemattomasti letkautta tutuksi tulleen fraasin "sitä ei voi ymmärtää, jos ei ole omia lapsia ja käynyt samaa läpi". Välillä tuntee vaan itsensä niin epänaiselliseksi, kun ei tule millään poppakonsteilla raskaaksi..Lisäksi vielä työ lastentarhanopettajana välillä uuvuttaa..mietin välillä, että voinko tietää työstänikään mitääni, kun minulla ei ole omia lapsia. Minulla on yksi ystävä, joka on käynyt lapsettomuushoidot läpi ja saan häneltä valtavasti voimaa. Lisäksi minulla on vielä yksi toinen ystävä, joka on adoptoimassa lasta. Itse olen harkinnut Simpukka yhdistystä..Luulen, että saatan aloittaa käynnit vuoden vaihteessa. Nyt loppuvuodeksi olen kasannut kaikenlaista ohjelmaa itselleni, etten miettisi tätä lapsettomuutta niin 24 h. Välillä siitä on apua, mutta välillä olen vain enemmän uupunut. Oletko Gitte lukenut kirjan Rakkaustesti? Suosittelen..

Täältäkin olen yrittänyt pysytellä pois, etten kävisi läpi vain EHKÄ tulevia lapsettomuushoitoja..

Nyt kuitenkin hieman positiivisemmalla mielellä..kohden tähystysleikkausta ja muita mukavia loppuvuoden tapahtumia!

Ihanaa viikonloppua kaikille !

 

Kiitti, Emma, runosta! Se oli aivan ihana ja todella koskettava. Kyllä tässä yrittää ptää toiveet korkealla, mutta rankkaa se on.

Peppi ja Gitte, mulla on kans samanlainen tilanne kuin teilläkin. Lähes kaikilla on kaveripiirissä lapsia ja monet ovat jo toisella tai kolmannella kierroksella. Yksi ainoastaan on käynyt hoidoissa ja hekin siinä onnistuivat. Lasten synttäreitä on koko ajan lähes joka kuukausi, ja musta tuntuu, että meidät vähän niin kuin "säälistä" kutsutaan lasten kekkereille mukaan, vaikka ei asia ehkä niin todellisuudessa ole. Mullla alkaa aika ajoin tuntua sitä, etten enää viitsi mennä noihin juhliin, kun siellä ei mistään muusta puhuta kuin yhdestä asiasta. Tuntee olevansa täysin ulkopuolinen. Viimeksikin mua alkoi todella ahdistaa ja oli pakko lähteä pois jonkun tekosyyn varjolla. Rankkaa tää on, mutta eiköhän me kestetä? Kuten Peppi sanoi, olen kans yrittänyt keksiä itselleni paljon aktiviteettiä, kuten jumppaa, koiran kanssa puuhailua yms. mutta silti aina taustalla tää yksi asia kummittelee. Kumpa sitä itsekin voisi kohta jo onnistua... :'(

 

Kati, iso :hug: !Tiedän tunteen! Meilläkin näitä perhejuhlia on ainakin kerran kuussa ja kerään näihin juhliin itselleni super voimat.. Sitten kotiin päästyäni purskahdan usein hillittömään itkuun. Onneksi minullakin on tuo "karvainen lapsi" tukena, eli korani! Kyllä me kestetään yhdessä ja meilläkin koittaa vielä "lapsellinen" aika (tavalla tai toisella). Harkitse sinäkin Simpukka yhdistystä!! Ja suosittelen sinullekin kirjaa nimeltä Rakkaustesti.

 

Hei Peppi, Kati, Gitte, Emma, Merilintu, hui tätä välillä iskevää aallon pohjaa. Voimia halua oikeasti toivottaa, vaikka epäusko voi olla välillä raastava. On oikeasti tärkeäksi tullut jo tässä reilun kuukauden aikana, että on tällainen paikka, johon voi käydä rykäisemässä kaikki mustat ajatukset. Niitä ei ole helppo aina kertoa ystäville, vaikka he tilanteen tietäisivätkin.

Mä huomaan myös jo tällä muutaman kuukauden yrittämisen ajalla, että noiden lapsitilanteiden kohtaaminen on vaikeaa. JOtenkin se on AINA osoitus siitä, mitä muilla on ja meillä vielä ei. Vaikken edes haluaisi sortua tuollaiseen ajatteluun. Tilitin eilen ystävälleni pahaa oloa siitä ihmetyksestä, että mitä tässä tapahtuu ja kuinka ahdistavaa on kun ei tiedä onko jossain jotain vikaa. Ystäväni, joka viimeisillään odottaa heidän toista lastaan totesi, "kyllä mä ymmärrän, mulla meinas hermot mennä kun kakkonen tärppäs vasta toisella kierrolla"!!!! Yritä siinä sitten sanoa, että kärsimättömyys taitaa olla hieman eri asia kuin hitaasti kuukausi kuukaudelta hiipivä pelko, ajatukset jotka ovat koko ajan läsnä, liiallinen ja turha itsensä tarkkailu vuorotellen ovulaation, pelottavien menkkojen ja mahdollisten raskausoireden suhteen. Musta on tullut jotenkin hassusti turta, en anna itselleni oikein lupaa pelätä, itkeä tai surra, koska jotenkin kuvittelen että sitten olen antanut periksi ja suuntautunut siten, että meille ei lasta tulekaan. Yritän siis kynsin hampain pitää kiinni optimismista, vaikka oikeasti pelottaa jo nyt, että miksi mitään ei tapahdu.

Huomaan olevani kovin synkeä. Ehkä se on taas jotakin etukäteis tsemppaamista tätä kierto kohti. Ovis pitäisi olla tuloillaan, missään ei tunnu oireita ja tietysi mielessä on käynyt että entä jos kierto menee hukkaan..

Voimia itse kullekin. Ja mites Leena-Mari, onko mitään uutta tai jatkuuko oireet?

 

Voimia itse kullekin. Ja mites Leena-Mari, onko mitään uutta tai jatkuuko oireet?

Mitään uutta ei ole. Testit näyttää yhä negaa, täti on nyt jo yhdeksän päivää myöhässä, raskausoireet jatkuu.

 

... aloitan uuden ketjun. Tämä tuntuu aina aukeavan tosi hitaasi ja mietin, että voisikohan se johtua siitä, että tämä on jo niin pitkä... Tulkaahan kaikki uuteen ketjuun, vol. 4...