**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Vaahtokarkki, siis mullahan todettiin endometrioosi viikko sitten ja heitettiin tähystysleikkaus jonoon (joka ilmeisesti täällä pääkaupunkiseudulla on noin puoli vuotta). Ultrassa nähtiin toisessa munasarjassa endometrioosia. Me ollaan yritetty lasta vähän vajaa vuosi. Mentiin yksityiselle klinikalla, koska ei jaksettu enää odottaa kunnalliselle klinikalle pääsyä (joka meillä olisi lokakuun lopussa)... Endometrioosi tuli mulle ihan yllätyksenä, vaikka on mulla ollut menkkojen aikaan kipuja, mutta en oo pitänyt niitä mitenkään kovina.. Endometrioosi ei välttämättä näy edes ultrassa. Lääkäri väläytteli IVF-hoitoa ennen leikkausta (kun siihen leikkaukseen kuitenkin on aikaa)..

Tällä hetkellä fiilarit ei oo mitkään parhaimmat. Kaikki nää yrityskerrat tuntuu tosi raskailta ja toivo raskaudesta luomuna tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Lääkärin mukaan meillä on ihan hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi luomuna...blaa blaa..mulla on mennyt usko ja toivo. Oon niin kyllästynyt ovulaatiotesteihin ja muihin temppuiluihin tällä hetkellä. Lisäks on raskasta nähdä, kun kaverit ympärillä pamahtaa tosta vaan raskaaks ja duunissa pyörii ympärillä suloisia lapsia. Nyt odottelen "punaisen paholaisen saapumista", jotta päästäisiin kartoittamaan kiertoa ja keskustelemaan lääkärin kanssa vaihtoehdoista... Oon pläräillyt tietoa hoidoista ja kyllä on pakko myöntää, että pelottaa hiukka tällä hetkellä. Pohdin, että pitäiskö odottaa tähystykseen saakka hoitojen suhteen, mutta ei vaan haluttais hukata aikaa yhtään.. Jos päädytään hoitoihin, ni ne tehdään yksityisellä, kun jonot on kunnallisessa niin pitkät ja meillä on just nyt hyvä lekuri.

Nyt tuli hiukka negis meiningillä koko viesti, mutta kyllä tämä taas tästä...

Aurinkoista viikonloppua !

 

....jos haluaa tietoa endometrioosista, niin kandee tsekata www.endometrioosi.fi. E-pillerit pitävät yleensä Een kurissa ja raskaus saattaa hoitaa myös sitä. Ei ole mahdotonta tulla raskaaksi, vaikka olisi E, mutta se on saattaa olla syy lapsettomuuteen.

Edelleen viikonloppuja!

 

Terveisiä julkisen puolen lapsettomuustutkimuksista!!!
Alku ei ollut kauhean kehuttava: MUN MIEHELTÄ otettiin vahingossa ne hormonikokeet mitkä olisi pitänyt ottaa multa!!!! Eli FSH, progesteroni jne.!!!!:headwall: Voitteko uskoa!!! Eli kummaltakin piti ottaa rutiinina (otetaan kaikilta) jotkut sukupuolitautitestit ja multa tietysti muutakin. IHmeteltiin sitten poislähtiessä, miten häneltä otettiin 6 pulloa verta ja multa 2. No kun mentiin takaisin ja kyseltiin vastaanotosta, ensin meidän annettiin ymmärtää, että eiköhän labra ja lääkäri tiedä mitä ovat tekemässä. Kieltämättä tuntui hölmöltä epäillä heidän asiantuntemustaan. Onneksi kuitenkin epäiltiin, koska moka tosiaan oli kyseessä. Vahinko tietysti, mutta voitte uskoa, mikä olisi ollut ketutuksen määrä, jos labratuloksia ei sitten olis ollutkaan sitten aikojen päästä kun mulla on soittoaika. Eli mentiin sitten takaisin labrajonoon. Hieman mies kettuili niille, että hänkin tässä varmaan kohta ovuloi....

Ja sit tohon keskusteluun hormonikokeiden ajankohdasta. Multa otti tavallinen gyne verikokeet loppukierrosta oviksen jälkeen, ja se on ymmärtääkseni yksi ihan asiallinen käytäntö. Lapsettomuuspolilla vastaavat otetaan tosiaan alkukierrosta (kuten ainakin Iida-Liina taisi kertoakin), eli tässä toimitaan paikasta riippuen eri tavalla ja kumpikaan ei kai ole "väärä". Kai niitä tuloksia tulkitaan sen mukaan, missä kierron vaiheessa on otettu (vrt. Hannelen kommentti).

Mut ultrattiin taas eikä merkkejä endometrioosista ollut, joten ainakaan toistaiseksi en kai ole joutumassa laparoskopiaan. Parin viikon päästä kai selviää, mikä tulee olemaan meidän "hoitostrategia" vai onko mikään, kun selittämättömästä lapsettomuudesta taitaa olla kyse. Kertaalleenhan mulla on hormonit katottu ja sen perusteella mitään lääkitystä ei tarvittais. Mut katotaan nyt uudestaan...

Lääkäri oli kyllä oikein mukavan oloinen, eli muuten jäi ihan positiivinen fiilis tosta käynnistä. Jotenkin vaan toi alkusähläys oli vähän harmittava, kun on muutenkin tunteet pinnassa...

Mä en missään vaiheessa kertonut työpaikalla meidän vauvaprojektista ennen kuin oltiin plussattu. Kyselijöille sanoin vain ettei meille taida lapsia tulla ja tyydytään noihin karvaisiin kakaroihin. Mä en kans halunnut mitään hirveää juorumyllyä pyörimään enkä muutenkaan katsonut että asia olisi kelleen kuulunut. Yhdelle hyvin läheiselle työkaverille kyllä kerroin asian oikean laidan. Ja näin jälkikäteen ajatellen niin meillä on miehet suhtautuneet asiaan fiksummin kuin naiset. Vielä näin jälkikäteenkin satelee neuvoja miten oltaisiin onnistuttu aikaisemmin (ihan niinkuin kaikkia poppakonsteja ei oltaisi otettu käyttöön ? )

Olen tullut siihen tulokseen, että noin se taitaa olla kuin pötkylä sanoi:
naisilta, nimenomaan vaihdevuosi-ikäisiltä, tulee kaikkein tylsimmät ja ajattelemattomat lapsentekoutelut. Meidän työpaikalla vanhemmat miehetkin aukoo kyllä päätään mutta täten totean VANHAT naiset kyllä ykkösiksi. Nyt juuri ottaa ihan reippaasti yksi kommentti päähän.

Esimerkkinä miehen kommentista voisin sanoa sen, että kun kerran yksi naistyökaverini kertoi, että heillä kesti esikoisen yritys neljä vuotta ennen kuin tärppäsi,

(Tyypillinen tilanne muuten, että vasta lasten synnyttyä "kehtaa"asian tunnustaa, ihan kuten kuumetta totesi :
"Lapsettomuudesta tai lapsen saannin hankaluudesta tunnutaan puhuttavan aikaisintaan siinä vaiheessa, kun se ensimmäinen lapsi on jo kotona (oli se sitten biologinen tai adoptoitu).")

miestyökaveri totesi siihen, että "ai sitten vasta tajusitte mistä on kyse ja miten niitä lapsia tehdään". Samainen mies on todennut yhdelle ikäiselleni työkaverille kerran, että meneppäs kysymään neuvoa (juuri synnyttäneeltä työkaverilta) miten tuo homma (lapsenteko) oikein hoidetaan. Varmaan tosi hauska vitsi, mutta kas kun ei naurata.

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että en kerro työpaikalla asiasta (kiitos vaan kommenteista ja keskustelusta, mitä mun kysymys poiki).

En halua tosiaan vastaanottaa minkäänlaisia "hyviä vinkkejä" ja olen aivan varma että niitä satelisi. En toisaalta halua päätyä siksi säälittäväksi "tapaukseksi", jolla on nyt se "ongelma", mistä kaikki (eli moni) takuuvarmasti spekuloisi mun selän takana. MIelummin kuuntelen ajattelemattomia uteluitakin kuin kohtaan mykän hiljaisuuden ja selän takana säälimistä.

KIITOS, kyllä taas helpotti!

OIkein hyvää viikonloppua ja tervetuloa Iida-Liina takaisin (kaikkea hyvää tuhannesti sulle ja miehellesi) ja Peppi uutena!

 

positiivisia ajatuksia ja :hug: . Kirjoittelin niin pitkään omaa viestiä (kun kikkailin lainausten yms. kanssa), että sun viestit näin vasta oman jo lähdettyä. Itse pelkään juuri kipujen takia tuota "näkymätöntä" endometrioosia...

Koitetaan olla positiivisella mielellä. Katsotaan vaikka tänään telkkarista leffa "Paistetut vihreät tomaatit", jonka olen nähnyt kyllä joskus mutta joka oli muistaakseni tosi ihana kuvaus naisten ystävyydestä. =)

 

Mä oon su asti hoidellut mun uutta vaavia, phalene (perhoskoirarotu jolla lurppakorvat), öisin 2-3 kertaa ulos pissille, joten yöheräämisiin alkanut jo tottua =) On tosi suloinen, ollaan miehen kanssa molemmat aivan myytyjä, vanhempi koira (9v pointteri) ja kissa eivät ole olleet niinkään ilostuneita uuteen perheenjäseneen...
Kati: pistän puregonia annoksella 175 joka ilta ja tänään aloitan vielä lisäksi pistään menopuria annoksella 75 sekä orgalutrania yhden piikin iltaisin, joten alan olla
kohta täynnä reikiä + hormoneja. Tänään oli uä ja vas oli 3 munasolua ja vas vain 2, joten jos ei lisää tule niin näyttää aika huonolta. Punktioon päästään ehkä jo ke tai to, jännää.
Nyt menee niin tää aika tuon pennun kanssa että ei ole ehtinyt paljon jännittääkään tätä ivf- yritystä niinkuin viimeksi.

 

Kiitos Merilintu!Helpottaa, kun saa vertaistukea Sinulle myös paljon tsemppiä ja iso halaus!"Paistetut vihreät tomaatit on super hyvä leffa! Kuuluu mun vanhoihin suosikkeihin..tepsii aina !En olisi huomannutkaan, että se tulee telkusta..

Ymmärrän todella hyvin, että olet päättänyt olla kertomatta lapsitoiveista ja raskauden vaikeudesta duunissa. Itse olen kertonut vain parhaille ystäville (ja joskus sekin tuntuu vaikealta). En kestä yhtään sellaisia "pikku tipsejä" raskautumisen suhteen..esim. "Musta tuntuu, että sellaiset stressaajat ei niitä lapsia helposti saakkaan".."Pitää olla ajattelematta vain asiaa" jne. Aaaaaargh!Yksi mun parhaista yvtävistä on käynyt saman läpi ja toimii mun "tukihenkilönä" =)

Mukavaa leffailtaa!

 

Peppi-77, tsemppiä teille hoitojen aloittamisen, endon ja tähystysleikkauksen odottamisen kanssa. Kyllähän tää on tosi rankkaa aina välillä. Kannattaa vaan edetä pienin askelin ja miettiä, että taas on päästy vähän eteenpäin.

Kyselit siitä aukiolotutkimuksesta aikaisemmin. En muista, olenko täällä jo siitä jotakin kertonut, mutta ainakin mulle toimenpide oli tosi helppo ja kivuton. Koko homma kesti varmaan noin 5 min. Onneksi oli kaikki paikat auki, joten yksi epäilys poissa pelistä. Ilmeisesti toimenpide saattaa olla kivuliaampi silloin, jos munanjohtimet olisivat tukossa. Toimenpiteen aikana tuntui kerran sellaista aivan pientä menkkamaista jomotusta, mutta sekin meni nopeasti ohi. Olin ottanut noin tuntia ennen toimenpidettä buranaa (2 x 400 mg), joten sekin kannattaa ohjeen mukaan tehdä. En usko, että tuota kannattaa kauheasti etukäteen pelätä. Uskon, että sullakin kaikki menee hyvin.

IVF:stä vielä, että olen kans kuullut, että se voi olla toimenpiteenä/kokemuksena aika rankka hoitomuoto, mutta hoidoista kuitenkin kai tehokkaimmasta päästä. Kyllä se meilläkin on vielä edessä, jos ei tärppiä sitä ennen käy. Niin kuin Tuulia kirjoitti, aika melkoisen määrän saa kyllä elimistöön pumpata tuota hormonia. Jotenkin kun vertaa noita määriä tässä vaiheessa meillä käynnissä olevaan ovulaation induktioon, jossa pistelen Puregonia 50 yksikköä per päivä, niin onhan IVF:n annostukset todellakin moninkertaiset. Varmaan sivuvaikutuksiakin alkaa olla tuollaisella määrällä, vai kuinka? Mutta, mitäpä sitä ei tekisi tällaisen asian eteen...

Kuumetta, olipa mukava lukea tekemiäsi megaviestejä! Niissä oli hyvin kootusti ns. parhaat palat viime päiviltä.

Merilintu, siis voiko toi olla totta??? Sanoisinko, että aika kardinaalimunaus labralta. Onneksi menitte kysymään ja saitte virheen paljastettua. Olen myös itsekin huomannut, että niin kauan kuin kyse on hoidoista yms. siihen liittyvästä, kannattaa olla tosi hyvin myös itse perillä kaikista jutuista ja kysellä paljon. Kun takana on jo jonkin aikaa tätä yritystä, tuntuu siltä, että lääkäritkin olettavat potilaansa tuntevan asioita jossain määrin. Kysyessä toki saa asioita selville, mutta kannattaa siis olla itsekin hyvin aktiivinen. Hormonikokeiden ajankohdasta vielä, että muistaakseni mullakin otettiin (olisko ollut FSH) heti alkukierrosta kp3-5.

Viikonloppuja kaikille!

 

Ai niin, edelliseen viestiin piti vielä kirjoittaa, että tänään täti sitten päätti tulla kylään tuhruvuodon muodossa. Ensi viikolla sitten taas klinikalle ja 3. hoitokierros voidaan aloittaa. Vähän jännittää tuleva kierto, koska Puregonien lisäksi ollaan kokeilemassa tod.näk. inseminaatiota, jos päivät osuu sopivasti. Onko täällä kellään kokemuksia inssistä?

 

Hannele-74: Tampereella hoidot etenevät julkisella sektorilla mielestäni todella vauhdikkaasti. Kun kerran on sisään päässyt, niin eteenpäin jo mennään että hippulat vinkuu. Olen ollut todella tyytyväinen hoitoon ja henkilökuntaan! Itse pistimme hiukan jarruja päälle ja pidämme taukoa nyt. Emme halua tehdä tästä lapsenteko-asiasta jokapäiväistä ja haluamme, että elämässämme on toki muutakin.

Me kävimme miehen työterveyslääkärillä ensimmäisellä keskustelukäynnillä, muistaakseni hän määräsi miehelle siemenneste-analyysin. Ensimmäisen kerran kävin terveyskeskuksen omalääkärillä, joka teki sisätutkimuksen, jossa katsoi, että elimet kohdillaan, eikä kasvaimia. Hän määräsi verikokeet ja Terolut-kuurin. Sen jälkeen saimme lähetteen (sen odotus oli muutaman kuukauden) Taysiin lapsettomuus-klinikalle ja siellä kaikki onkin edennyt vauhdilla.

Kyselit myös, miten vauvakuume oireilee ja olet katsellut vaunuja. Itse olen ostellut silloin tällöin (vuosien ajan!) vauvan vaatteita kirpputoreilta, pessyt ja varastoinut ne. Niitä todellakin löytyy suloiset setit bodeista ulkohaalareihin ja molemmille sukupuolille. Sitten kun raskaus on totta, täytyy sanoa sekaisin menevälle suvulle, että vaatteita ei sitten todellakaan tarvitse ostaa... Edulliset ja ihanat rattaat melkein kerran ostettiin, mutta joku ehti napata ne "nenän edestä". Olen suunnitteleva luonne ja tarkan markan laskija, meillä ostetaan muutenkin kaikki tarjouksista etukäteen. Se pistää oikein vihaksi, jos joskus tarvii ostaa jotain, "koska sitä tarvitsee juuri nyt", silloin sitä ei ainakaan voi löytää edullisesti. Kestovaippojen kuvia olen katsellut ja haaveillut, että joitakin ihania kuosillisia sitten minäkin ompelen. Haaveissa on myös ostaa vanhat syöttötuoli ja pinnasänky ja maalata ne jollakin hempeällä sävyllä. Käsityöihmisenä sormet oikein syyhyävät tekemistä!

kati231: Meillä on takana kolme tuloksetonta inssiä. Ensimmäistä en osannut jännittää, koska en tiennyt mitä oli tulossa. Sillä kertaa toimenpide oli hankala ja kivulias. Siksi sitten seuraavia jo jännitinkin, mutta ne menivät kuin heittämällä läpi! Meidän kohdalla en oikein uskonutkaan inssin voimaan, koska mitään vikaa ei ole todettu. Pestyt siittiöt ruiskutetaan kohtuun ja odottamassa on muutama irtoava munasolu. Koeputkihedelmöitys on seuraava askel ja se tuntuu jo avittamammalta keinolta! Olisimme saaneet sen jo, mutta luultavasti koetamme ensi vuoden alussa. Olemme olleet ilman ehkäisyä pitkälle kolmatta vuotta, joten ei tässä nyt mitään suurta hoppua enää oikeastaan ole. Olen 33v ja olen ajatellut, että kymmenen vuotta olen hedelmällinen, joten onhan tässä vielä aikaa saada vaikka se toivomani suurperhe!

Iida-Liina, :hug: , luin tarinasi.

Ja tervetuloa mukaan, Vaahtokarkki ja Peppi-77, minunkin puolestani! Täältä saatte vertaistukea, jota ei voi löytää sieltä maailmasta, missä raskaaksituloon ei ole tarvittu muuta, kuin miehen kanssa vaihtuneet laudeliinat!

 

Iltaa teille kaikille!
Alkaa tämä raju flunssa-vatsatauti helpottaa hieman,mutta olo on kyllä kuin pommin jäljiltä,en tykkää näistä taudeista ollenkaan.

Oma napa: ovis kipuja on ja ovistestiin tuli vahva plussa tänään.

Kuinka moni teistä on jo ostanut vauvalle vaatetta valmiiksi säilöön?

Minä olen muutaman ostanut ja ajattelin,että jos onnistun ennen 40vuotta mikä mulle tulee täyteen keväällä 2009 saamaan oman pienen vauvan,niin äippäpakkausta en ota vaan otan rahana sen,kun saan ystäviltä kiertoon mukavasti sitten vauvanvaatetta.

Miten teillä muilla on mennyt?

Peukkuja meille kaikille todella kovasti!

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!

 

Kuinka moni teistä on jo ostanut vauvalle vaatetta valmiiksi säilöön?

Minä olen muutaman ostanut ja ajattelin,että jos onnistun ennen 40vuotta mikä mulle tulee täyteen keväällä 2009 saamaan oman pienen vauvan,niin äippäpakkausta en ota vaan otan rahana sen.

Täällä sama juttu. Tuossa äskeisessä viestissä kerroinkin vähän enemmän juuri siitä. Ja voimia parantumiseen!

 

Iltaa teille kaikille!
Kamala myrsky tuolla ulkona on.
Mukava kuulla,että en ole ainut,joka on jo pari vauvan vaatetta ostanut valmiiksi,toivottavasti saisin sen oman pienen vauvan niitä käyttämään.

Kysyn teiltä muilta jotka olette lapsettomuushoidoissa,että kuinka kauan olette valmiita käymään lapsettomuushoidoissa saadaksenne oman pienen vauvan?
Onko kukaan teistä ajatellut adoptiolapsen ottamista?

Miten teillä muilla on mennyt?

 

Heips!

Kuinka moni teistä on jo ostanut vauvalle vaatetta valmiiksi säilöön?

Mä ehdin ostella jo jonkin verran vauvan vaatteita alennusmyynnistä edellistä raskautta varten. Jos seuraavan kerran kun sattuu raskautumaan tuliskin poika, niin sille olis tarjolla muutama vaaleanpunainen nuttu. Me ehdittiin tilata myös muutama päivää ennen keskenmenoa Hollannista hoitopöytä ja pinnasänky. Sitäkään tilausta en peruuttanut kun ajattelin, että se olisi vain luovuttamista. Lastenhuoneenkin ehdin jo maalata. Eli sitten jos onnellisesti raskautuu, ei olekaan enää mitään tekemistä.

Kysyn teiltä muilta jotka olette lapsettomuushoidoissa,että kuinka kauan olette valmiita käymään lapsettomuushoidoissa saadaksenne oman pienen vauvan?

Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että en kyllä hevillä luovuta. Mulla on hoidot tosin ihan alussa ja odottelen kierron loppumista, että pääsisi hormonitesteihin ja ultrattavaksi. Peppi taisi olla ihan samassa jamassa kanssani.

Kiitos lämpimistä tervetulotoivotuksista takaisin. :heart: Olette ihania.

 

Heippa teille kaikille!
Inhoittavia nämä ovisnippailut alavatsalla munasarjan kohdalla,tosin pitäisi olla onnellinen,tietää ainakin,että ovis on menossa ja nyt tänään hyödynnetään ovis mieheni kanssa.

Alkaa tämä flunssa-vatsatautikin helpottaa jo hieman.

Miten teillä muilla on mennyt?

Peukkuja meille kaikille!

 

Tervetuloa takaisin myös Iida-Liina! Kiva kuulla, että jaksat taas palata joukkoomme!

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella vähän pitempään. Mies on töissä ekaa päivää kolmen viikon lomansa jälkeen ja mä täällä yksikseni pyörin kotona. Kolme viikkoa sitten lähdettiin lomamatkalle, käytiin auton kanssa täältä Vantaalta Utsjoella ja Enontekiöllä asti. Kuusi yötä ja seitsemän päivää ajeltiin ja katseltiin Suomen ja vähän Norjankin maisemia. On siellä pohjoisessa erilaista kuin täällä ruuhka-Suomessa. Ja tuo Järvi-Suomikin on niin kaunista Mä olen kyllä ollut jo kaksi viikkoa tiiviisti tässä töissäkin. Mies on sitten tehnyt omia hommiaan päivisin ja illat ollaan sit oltu enemmän tai vähemmän yhdessä.

Vauva-asioissa ollaan saatu kutsu nyt sinne lapsettomuustutkimuksiin. Aika on marraskuun puolivälissä, joten tässä on vielä aikaa harjoitella luomuvauvankin tekoa. Vähän jännittää, miten tuo ukkokulta suhtautuu asiaan silloin marraskuussa. Taitaa miestä aika paljon jännittää tutkimuksiin meno ja eniten kai niiden tulokset. Tällä viikolla kun asiasta keskusteltiin, oli kyllä lähdössä. Katsotaan sitten parin kuukauden päästä.

Mulla on ollut tällä viikolla tosi kipeä alaselkä. Olen yrittänyt hoitaa sitä Panadolilla ja liikunnalla. Eilen illalla mieheni hieroi kipeää kohtaa ja tänään ajattelin mennä äidin luokse saunomaan ja laittaa sen jälkeen villapaitaa kipeän kohdan peitoksi. Josko se siitä sitten helpottaisi, toivon niin.

Noista hankinnoista tässä vauvakuumeaikoina: Mulla on jonkin verran säästössä omia vauva-aikaisia vaatteita. Ja joitain olen tässä vuosien varrella vauvakuumeen yltyessä liian suureksi itsekin väsäillyt kun ei ole ollut mahdollista oikeasti alkaa kuumeilemaan (siis olen silloin ollut joko "väärän" miehen kanssa tai sinkku). Nyt en ole uskaltanut ostaa tai tehdä mitään, koska jotenkin se vauvan odottamisen odottaminen on niin konkreettista. Pelkään, että jos emme nyt sitten onnistukaan saamaan omaa lasta, niistä tarvikkeista luopuminen olisi vielä raskaampaa kuin noista jo aikaa sitten tehdyistä. Viime syksynä kun sen viikon ajan olin tietoisesti raskaana, ehdin huutamaan Huutonetistä sellaisen turvavyönalentajan itselleni. Se odottaa tuolla vaatehuoneessa seuraavaa raskautta.

Mutta vaunuja olen katsellut sillä silmällä jo reilun vuoden verran ja käynyt keskusteluja äiti-ihmisten kanssa eri merkeistä ja vaunujen tarpeellisista ja tarpeettomista ominaisuuksista. Kukakohan se oli, joka tässä meidän pinossa sanoi jo valinneensa vaunut? Täällä ilmoittautuu toinen samanlainen :wave: Samalla silmällä olen katsellut myös perheelle soveltuvia autoja ja turvaistuimia. Olenkohan ainoa nainen, joka miettii autoasioita osana vauvakuumetta???

Mutta nyt pitää tehdä vähän kotitöitä ennen sinne äidin luokse lähtemistä...

Miinamaria

 

Terveiset kaikille täältä syysflunssan kourista :| ! Kp 2 nyt menossa ja odottelen pääsyä ensi tiistain ultraan, kun sitten aloitetaan tosiaan 3. hoitokierros. Jännä ajatella, että jotenkin tää "ajanlasku" on tavallaan alkanut alusta hoitojen myötä, vaikkakin yritystä on takana jo 1,5 vuotta (ihan kauhean pitkä aika siis!).

Vauvanvaatekeskusteluun sen verran, että itse en ole jostakin syystä "uskaltanut" ennen raskautumista hankkia mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Taikauskoako vai mitä... Varmaan sitten, kun raskautuminen on onnistunut, olen heti hankkimassa jotakin. Jotenkin olen jo tässä vaiheessa enemmän suunnitellut sitä, kuinka sisustaisin tulevan vauvelin huoneen. Varmaan ollaan maalisuti kourassa heti, kun tarpeeksi on raskausviikkoja takana.

Gitte kyseli siitä, kuinka kauan olisi valmis jatkamaan lapsettomuushoitoja. Niin kuin Iida-Liinakin totesi, kyllä tässä mennään ainakin toistaiseksi sellaisella draivilla eteenpäin, ettei kyllä ihan heti luovuteta. Tietysti sitten, jos useampia vuosia alkaisi olla takana ja hoidoissa käyty monta vuotta, niin kyllähän sitä olosuhteiden pakosta varmaan pitäisi alka miettimään myös adoptiota. Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä olla siinä jamassa.

Miinamaria, tsemppiä teille hoitoputken aloittamiseen! Mulla on yks tuttu, joka kans lähes 2 v. yrittämisen jälkeen oli menossa ensikäynnille hoitojen aloittamiseksi, mutta käyntiä ei sitten tarvittukaan, kun tärppi oli just käynyt sitä ennen. Eka käynti käytettiinkin sitten ultraamiseen. Ehkäpä teillekin käy niin...

 

Miinamaria. Mä tunnustan itse seuranneeni vauvanvaunuja aktiivisesti aina välillä, mutta merkkiä en ole lukkoon lyönyt mielessäni. Mites Miinamaria sulla -- mikä merkki ja malli on mielessä? Vaatteisiin ja muihin juttuihin en ole energiaani laittanut, kun tiedän, että siskolta on melkoiset määrät tulossa, kun sinne asti päästään. Palautin jopa muutama viikko sitten kälyni miehelleni kiikuttaman turvakaukalon, kun se ei täyttänyt "laatukriteereitäni". On siis ollut miehen vaatehuoneessa säilössä ennen kuin itse olin edes kuvioissa. Taisi käly tosin hieman loukkaantua, kun ei kelvannut... Mutta piti saada tilaa ja inhoan, kun nurkissa pyörii tavaroita, joita ei tarvitse. Mun mielestä se oli sen verran kamalassa kunnossa, että haluan ostaa sitten uuden, kun aika koittaa...

Autoasiaa mä olen kovasti miettinyt myös, sillä miestä on pitänyt henkisesti alkaa valmistamaan siihen, että auto pitää vaihtaa farmariin... Tosin siinähän kävi sitten niin, että ostettiin mulle se farmari alku syksystä.

Viime viikolla lääkärikin muistutti, että lapsettomuushoidot ovat tätä nykyä tosi hyvät. Sitten hän vielä sanoi, että sekin on varsin tavallista, että tulee soitto neuvolasta, että enää ei tarvitakaan sitä lähetettä niihin hoitoihin... Käy niin kuin Emmalle... stressi lapsenteosta poistuu ja pum, tullaan raskaaksi.

 

Hannele -74 Mä olen ajatellut hankkia Emmaljungan Edge Duot classic-rungolla. Huomasin tuossa noin viikko sitten, että Emmaljunga on laittanut nettisivuilleen jo vuoden 2008 värit. Oli aika kivoja uusia kuoseja =) Mutta jos ensi vuonna saisi sen vauvan, niin tuollaisissa haluaisin vauvaa kuljetella. Väriä en sentään ole vielä lyönyt lukkoon Pitää varmaan tuon ukkokullankin kanssa keskustella väristä ennen kuin laittaa rahat likoon. Tuollaiset unelmavaunut kun maksaa varusteineen sellaiset 800 euroa.

 

Mistäköhän muuten johtuu, että en saa lainattua muiden tekstiä ennen kuin olen lähettänyt ensin yhden viestin itse. Olisi ollut niin kiva saada tuohon edelliseen lainaus Hannelen viestistä, mutta kun ei niin ei... Vaihdoin jopa selainta Mozillasta IE:een ja yritin sillä tavoin, mutta samat oli metkut. Vasta kun olin edellisen saanut näkyviin tuossa ylhäällä, niin olis onnistunut tuo lainaaminen. Mulla ei siis tule tuota "lainaa" ollenkaan näkyviin. Onks muilla samaa ongelmaa?

 

Merilintu Huh sun kokemusta! Tuo labrasekoilu kuulostaa kyllä uskomattomalta, mutta onneksi saitte korjattua. Ja ajattele vaikka niin, että kun ne on kerran mokannut niin varmasti ovat tarkempia jatkossa ettei tule uusia virheitä, ovat siis varmaan teidän kanssa jatkossa hyvinkin huolellisia. Toivotaan ainakin niin.

Peppi Luinkin jo aiemmin sun endometrioosikokemuksista, ajattelin vaan haarukoida onko kokemuksia laajemmin. Muista kuitenkin se, että onneksi on kaksi munasarjaa, jotka tuottavat munasoluja vuorotellen ja toimivatkin siis jossakin tahdissa vuorotellen. Eli vaikka toinen rööri olisi vähän tukossa niin toinen saattaa toimia ihan normaalisti. Siinä mielessä luomu-toivoakin varmasti on! Ja jos uskaltaudutte hoitoihin ennen leikkausta niin onnea matkaan. Ja eihän hoidoista pitäisi olla haittaa ennen leikkausta?

Tylsä aamu oli tänään täälläkin. Mun gynekologi peruuntui lääkärin sairauden vuoksi. Eihän tässä nyt parista päivästä mikään ole kiinni, mutta olin varautunut jotenkin kovasti perustelemaan, miksi haluaisin ultraa ja jotain perustutkimusta, että meni oma tsemppi hukkaan. Miksiköhän sitä pitäisi edes tarvita kauhean isoja perusteluja, jos haluaa itsensä tutkituttaa? Eikös se pitäisi olla lääkärin työ. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että asioita täytyy vaatimalla vaatia, et saa eteenpäin.

Mä en ole muuten tuolla hankintalinjalle lähtenyt, enkä kyllä osaakaan. Jotenkin tuntuu, etten halua mitään hankkia ennen kuin asiat on konkreettisia. tottakai sitä on tuntosarvet höröllään vaatteiden ja sänkyjen jne. suhteen. Käytiin kyllä koeajamassa autoa, johon mahtuisi paremmin rattaat.. Ja ne rattaat on mulle selkeästi se juttu, jota mietin. Ajattelen ehkä tilata netistä/saksasta Gesslain/Teutonia sporttimultivaunut. Mussa asuu selvästi pieni insinöörin poikanen, kun tekniset vipstaakit kiinnostaa.

 

Kati: Mulla alkoi eilen tosi kamala pääkipu ja nyt sitten oon pari vko saikulla, oli samanlainen kipu edellisessäkin ivf:ssä, ja nyt lääkäri totesi että parempi vaan kotona makoilla. Eli sivuoireita on kyllä tuosta hormonimäärästä. Mulla nyt to punktio ja alkiot (ollaan päätetty miehen kanssa laittaa takaisin 2 alkiota tällä kertaa) laitetaan takaisin joko su tai ma, siis jos vain saadaan kaksi hedelmöittymään.
Minäkin oon tässä vuosien varrella hankkinut joitain vaatteita, lähinnä jos oon alennusmyynnistä löytänyt jotain kivaa. Vaunuja en oo kyllä vielä katellut.
Me lopetetaan yrittäminen tähän ivf, en enää jaksa ainaista pettymistä. Eli jos nyt ei onnistu, tyydyn sitten noihin karvasiin lapsiin.

 

Tuulia -76, peukut ja varpaat ovat pystyssä puolestanne!!!!

 

Tuulia -76 täälläkin peukut ja varpaat pystyssä ivf:n onnistumisen puolesta. Jos olis muuta mitä vois pitää pystyssä, pitäisin kyllä Toivottavasti onnistuu...

 

Moikka!

Käväisin lueskelemassa tuttujen kuumeilijoiden kuulumisia.
Ihan hirmuisesti onnea ja peukkuja kaikille teille ja eriltyisesti Iida-Liinalle lämpöinen tervetulo- :hug:
Mulla raskaus lähenee jo loppua.. Kääk!
Kaikki on mennyt todella hyvin ja voin suositella kaikille
Näkemisiin :wave:

-Dana 33+1

 

Tulin moikkaamaan teitä näin puolen kierron paikkeilla... paljon on tekstiä tullut ja tuossa lueskelin juttujanne, kivaa kun on tämä palsta olemassa. Hankintakeskusteluun: en missään tapauksessa uskalla ostaa mitään vauvatarvikkeita, sekin jo tuotti tarpeeksi tuskaa kun ostin ihan muuten vaan itelleni kirpparilta mustan pitkän paidan joka oli jotain mammamallistoa, ei siitä huomannut muuten mutta lapusta. Meillä on myös pieni rautasänky joka näyttää lapsensängyltä, mutta se on vaan sisustuksellinen elementti. Että semmoista kohtalon uhmaamista.

Täällä mennään ensimmäistä yhdistettyä clomi/tero-kiertoa. Ovis oli ja meni, hyödynnettiin mielestäni hyvin se, mutta en oikein usko mihinkään enää joten ihan vaan katellaan eteenpäin. Näppyjä ja kuumia aaltoja ym. on tullut hormooneista, mut ei kovin pahasti. Odotin enemmänkin sivuvaikutuksia.

Hah, clomia otetaan 5 päivänä, ja mulla luki reseptissä 3. Ihmettelin sitä apteekissa, virkailija soitti lääkärilleni ja virhehän siinä reseptissä oli. Kannattaa ite olla tarkkana, ja kyllä on oikeesti apua kun lukee kaikenlaista täältä palstoilta ja netistä (tietysti asiat on yksilöllisiä mutta onpahan kärryillä mistä puhutaan).

Joku, oisko ollu kati231, kyseli tuolla niistä oviksen jälkeen kivuista, mulla on ainakin nyt ollut 3 päivää kummalliset kipuilut. Epäilen, että kohtuni supistelee, jolloin pikkuinen ei pääse kiinnittymään. Yleensä tosin noi tulee vasta ennen menkkojen alkua. Terolutin pitäis rentouttaa kohdun supistelua, mutta ei oo auttanu. Lääkäri siis sanoi mulle tuosta supistelutaipumuksesta, ja kipu on sen oloista. Mutta sitähän et voi millään estää, jos lääkekään ei auta.

Nyt alkaa väsyttää työpäivän jälkimainingeissa, joten taidan vetäytyä päiväunille. Palaillaan...