Heipsan kaikille! :wave:
Mä olen tuossa toisessa ketjussa kirjoitellut, mutta se näyttää vähän jo hiljenneen joten josta saisin siirtyä tänne teidän kanssanne =)
Eli kerron vaikka lyhyesti meidän taustat.. meillä yritystä miehen kanssa takana noin 3-vuotta, ollaan nyt hoidossa julkisella puolella. Tiedettiin jo ennestään ettei miehen siittiöt liiku kunnolla ja myös se ettei niitä oikein ole, kivesbiopsiasta kuitenkin löytyi hyväkuntoisia siittiöitä ja ne pakastettiin.
meillä oli 11/2010 1. ICSI, jolloin mentiin pitkän kaavan mukaan. Saatiin 16 solua joista 14 oli kypsiä, mutta yksikään ei hedelmöittynyt. Tämä johtui varmaankin pakastetusta biopsiasta eli siittiöt eivät olleet enee hedelmöityskelpoisia pakkasen jälkeen. :stick:
2. ICSI tehtiin 5/2011 lyhyellä kaavalla, saatiin 21 solua, niistä oli 17 kypsää ja 7 hedelmöittyi. Pitkästä viljelystä selvisi 6, kaksi siirrettiin mutta yhtään ei selvinnyt pakkaseen ja nega sieltä tuli. :ashamed:
Nyt on 3. ICSI meneillään (tai oikeastaan vasta 2. koska ensimmäisestä ei päästy siirtoon asti). Lyhyellä kaavalla mennään nytkin ja lääkkeinä mulla ollut gonal F, jarruna cetrotide ja tietty pregnyl. Tänään laitetaan pregnyl ja keskiviikkona ois punktio. Tilanne meillä näyttää nyt siltä et molemmilla puolilla ois kavamassa noin 8-10 follia ja mun olo on kyllä myös sen mukainen, vatsa on kun jalkapallo ja hyvin kipee :/ en pääsen menemään töihin ennen punktiota kun kävelykin tekee kipeää. Mä jännitän ihan hirveästi tuota punktiota koska ensimmäisellä kerralla oli todella kivulias, olin varma etten selviä siitä pöydältä ikinä, toinen kerta oli jo vähän helpompi johtuen saamistani esilääkkeistä ja toivon että tämäkin kerta olis helppo koska saan taas ne samat esilääkkeet =)
Halleb Musta tuntuu, että nuo miehet toivoo aina hiukan enemmän joka hoidolta, vaikka naiset pohtii sitä enemmän ni kyl ne miehetkin korkeelta tippuu
Mun mieheni sanoin kun olin menossa apteekkiin hakemaan Grinoneja (lugen rinnakkaislääke) et "ota vaan heti ainaki kolme pakettia ni ei tarvitse heti hakea lisää" yritin sanoa ettei kannata vielä ottaa kun ei tiedä et tarviinko edes niitä muutakun sen kaksi päivää ennen siirtoa ni hän oli ihan et 2no täytyyhän niitä ainakin testipäivään asti laittaa", sit mun oli pakko sanoa et ajattelin sitä et jos ei siirtoon edes päästä. Ei hänellä ollut käynyt tämmönen vaihtoehto edes mielessä :/ kyllä tuntui pahalta. :x
Millai teillä muilla sujuu keskustelupuoli miehenne kanssa? Tietääkö/kerrotteko aina kaikki tuntemukset ja ajatukset myös hänelle? Itse yritän jotenkin "suojella" miestä joiltakin asioilta, voi olla että johtuu myös siitä kun tämä lapsettomuus johtuu ns. hänestä ja hän syyllistää itseään kauheasti ni en halua valittaa hänelle ja saada hänen oloaan vielä kurjemmaksi.
Tulipas pitkästi kirjotettua, toivottavasti jaksoitte lukea :heart:
Mä olen tuossa toisessa ketjussa kirjoitellut, mutta se näyttää vähän jo hiljenneen joten josta saisin siirtyä tänne teidän kanssanne =)
Eli kerron vaikka lyhyesti meidän taustat.. meillä yritystä miehen kanssa takana noin 3-vuotta, ollaan nyt hoidossa julkisella puolella. Tiedettiin jo ennestään ettei miehen siittiöt liiku kunnolla ja myös se ettei niitä oikein ole, kivesbiopsiasta kuitenkin löytyi hyväkuntoisia siittiöitä ja ne pakastettiin.
meillä oli 11/2010 1. ICSI, jolloin mentiin pitkän kaavan mukaan. Saatiin 16 solua joista 14 oli kypsiä, mutta yksikään ei hedelmöittynyt. Tämä johtui varmaankin pakastetusta biopsiasta eli siittiöt eivät olleet enee hedelmöityskelpoisia pakkasen jälkeen. :stick:
2. ICSI tehtiin 5/2011 lyhyellä kaavalla, saatiin 21 solua, niistä oli 17 kypsää ja 7 hedelmöittyi. Pitkästä viljelystä selvisi 6, kaksi siirrettiin mutta yhtään ei selvinnyt pakkaseen ja nega sieltä tuli. :ashamed:
Nyt on 3. ICSI meneillään (tai oikeastaan vasta 2. koska ensimmäisestä ei päästy siirtoon asti). Lyhyellä kaavalla mennään nytkin ja lääkkeinä mulla ollut gonal F, jarruna cetrotide ja tietty pregnyl. Tänään laitetaan pregnyl ja keskiviikkona ois punktio. Tilanne meillä näyttää nyt siltä et molemmilla puolilla ois kavamassa noin 8-10 follia ja mun olo on kyllä myös sen mukainen, vatsa on kun jalkapallo ja hyvin kipee :/ en pääsen menemään töihin ennen punktiota kun kävelykin tekee kipeää. Mä jännitän ihan hirveästi tuota punktiota koska ensimmäisellä kerralla oli todella kivulias, olin varma etten selviä siitä pöydältä ikinä, toinen kerta oli jo vähän helpompi johtuen saamistani esilääkkeistä ja toivon että tämäkin kerta olis helppo koska saan taas ne samat esilääkkeet =)
Halleb Musta tuntuu, että nuo miehet toivoo aina hiukan enemmän joka hoidolta, vaikka naiset pohtii sitä enemmän ni kyl ne miehetkin korkeelta tippuu
Mun mieheni sanoin kun olin menossa apteekkiin hakemaan Grinoneja (lugen rinnakkaislääke) et "ota vaan heti ainaki kolme pakettia ni ei tarvitse heti hakea lisää" yritin sanoa ettei kannata vielä ottaa kun ei tiedä et tarviinko edes niitä muutakun sen kaksi päivää ennen siirtoa ni hän oli ihan et 2no täytyyhän niitä ainakin testipäivään asti laittaa", sit mun oli pakko sanoa et ajattelin sitä et jos ei siirtoon edes päästä. Ei hänellä ollut käynyt tämmönen vaihtoehto edes mielessä :/ kyllä tuntui pahalta. :xMillai teillä muilla sujuu keskustelupuoli miehenne kanssa? Tietääkö/kerrotteko aina kaikki tuntemukset ja ajatukset myös hänelle? Itse yritän jotenkin "suojella" miestä joiltakin asioilta, voi olla että johtuu myös siitä kun tämä lapsettomuus johtuu ns. hänestä ja hän syyllistää itseään kauheasti ni en halua valittaa hänelle ja saada hänen oloaan vielä kurjemmaksi.
Tulipas pitkästi kirjotettua, toivottavasti jaksoitte lukea :heart: