Tässä uutta ryhmää 2027 vauvaa yrittäville ja toivoville
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Tervetuloa ja pidetään peukkuja!Hei! Täällä olis uusi jäsen tulossa mukaan vauvahaaveiluun vuodelle 2027!
Oon 32v ja toisen vauvan yritys päätettiin aloittaa tosissaan nyt menossa olevasta kierrosta eli 4/26. Kp9 tänään meneillään.
Oon jättäny hormonaalisen ehkäisyn pois jo marraskuussa -24 ja kaikki ehkäisy taisi jäädä 9/25. Siitä asti on menty ns. Varmoilla päivillä ja ajatuksella, että ei haittaa vaikka vauva ilmoittaisikin tulostaan. Nyt kuitenkin aloitetaan yrittäminen "tosissaan"Ennestään meillä on yksi -20 syntynyt lapsi.
TervetuloaHei! Täällä olis uusi jäsen tulossa mukaan vauvahaaveiluun vuodelle 2027!
Oon 32v ja toisen vauvan yritys päätettiin aloittaa tosissaan nyt menossa olevasta kierrosta eli 4/26. Kp9 tänään meneillään.
Oon jättäny hormonaalisen ehkäisyn pois jo marraskuussa -24 ja kaikki ehkäisy taisi jäädä 9/25. Siitä asti on menty ns. Varmoilla päivillä ja ajatuksella, että ei haittaa vaikka vauva ilmoittaisikin tulostaan. Nyt kuitenkin aloitetaan yrittäminen "tosissaan"Ennestään meillä on yksi -20 syntynyt lapsi.
Mäkin tulin tänne jo kurkkimaan kun jos nyt raskautuisikin niin ens vuoteen se menis että syntyisiNo ehkä mäkin siirryn jo tänne ettei tarvii kahta keskustelua lukeasitäpaitsi kattelin äsken laskureita, ja jos ovis ois vasta perjantaina nii laskettu menis itseasiassa tammikuun ekalle jo
Meillä tää on yk 4 ja toinen lapsi haaveena, itsellä ikää 35 ja pelottaa kyllä toi hedelmällisyyden lasku...
Otetaanko -26 keskustelusta listan pohja ja jätetään siihen ketkä nyt on viime aikoina olleet aktiivisia vai miten?![]()
Kiitos! Hyvältä näyttää!Mä nyt otin vanhasta listasta pohjan, kertokaa jos joku unohtui tai jos siellä on muuten jotain virheitä![]()
Mulla on tosi samanlaisia ajatuksia.En ymmärrå mikä mulla onkaipaan tosi paljon vertaistukea , siksi kirjoitan tänne.
Rfsu liuskaan tuli haalea viiva testiajalla iham kuvattava MUTTA se oli hiemam väärässä paikassa kuin kuuluisi (testiviivanpaikan oikealla ulkosivulla) ja tiesin heti et se Ei ole plussa, mutta jälleen se pieni kirpaisu siitä et toivoo plussaa sai jo haikean olon haikeaksi.
Oon tallonut itseni synkkiin ajatuksiin raskauden mahdollisuudesta enää tässä iässä 42 , lukemalla nettiä ja oon jonkkn ison kymnyksellä . Siirtymävaiheko ? Hyväksymään et ehkä ei enää tuu lapsia. Katson kuopuksen synnytysvideota itku kurkussa ja kuuntelen vauvan ensi itkua ja oon iham jotenkin pöllönä surullinen
ja mullahan on 1.5 vuotias halittava ja oon lapsistani niin kiitollinen ja viime yönäkin vain nuuskutin pientä nukkuvaa vieressäni... saanko edes olla surullinen negoista? 7 lapsen äiti . Tai surullinen et en ehkä saa enää viimeistä .
Kuopuksen piti olla viimeinen ja olin asian kanssa hyvin sinut. Kuitenkin kun päädyimme vielä koittamaan niim tumtuu että rauha asian kans on mennyt ja nytkö jäisi suuhun se maku , että en saanut viimeistä ...vain 2 keskenmenoa tai ehkä pian enemmänkiin... ja mulla piti säilyä se ihana tasapaino lapsenteom loppumisesta ja tyytyväisyys jakiitollisuus 40 vuotiaana saadusta pienestä ihmeestä.
Jotenkjn tää puoli vuotta on vienyt keskittymistä kuopukselta henkisellä tasolla koska kuluttavaa tämä yrittäminen. Pitöisikö lopettaa metintöjäkin on.
Ajatukset on nyt tän kierron olleet liian intensiivisiä tunnepuolella (johtuen muka näkyneistä parista viivasta jotka nosti tunteet ylös)
Mulla tätä kaikkea tunnelastia lisää se , että on aivam liikaa aikaa ajatellakin näitä . En ole töissä ja olosuhteiden tähden lähes kaiken ajan kotona.
Mun mielestä todellakin saa olla surullinen vaikka onkin jo monta lasta ennestäänEn ymmärrå mikä mulla onkaipaan tosi paljon vertaistukea , siksi kirjoitan tänne.
Rfsu liuskaan tuli haalea viiva testiajalla iham kuvattava MUTTA se oli hiemam väärässä paikassa kuin kuuluisi (testiviivanpaikan oikealla ulkosivulla) ja tiesin heti et se Ei ole plussa, mutta jälleen se pieni kirpaisu siitä et toivoo plussaa sai jo haikean olon haikeaksi.
Oon tallonut itseni synkkiin ajatuksiin raskauden mahdollisuudesta enää tässä iässä 42 , lukemalla nettiä ja oon jonkkn ison kymnyksellä . Siirtymävaiheko ? Hyväksymään et ehkä ei enää tuu lapsia. Katson kuopuksen synnytysvideota itku kurkussa ja kuuntelen vauvan ensi itkua ja oon iham jotenkin pöllönä surullinen
ja mullahan on 1.5 vuotias halittava ja oon lapsistani niin kiitollinen ja viime yönäkin vain nuuskutin pientä nukkuvaa vieressäni... saanko edes olla surullinen negoista? 7 lapsen äiti . Tai surullinen et en ehkä saa enää viimeistä .
Kuopuksen piti olla viimeinen ja olin asian kanssa hyvin sinut. Kuitenkin kun päädyimme vielä koittamaan niim tumtuu että rauha asian kans on mennyt ja nytkö jäisi suuhun se maku , että en saanut viimeistä ...vain 2 keskenmenoa tai ehkä pian enemmänkiin... ja mulla piti säilyä se ihana tasapaino lapsenteom loppumisesta ja tyytyväisyys jakiitollisuus 40 vuotiaana saadusta pienestä ihmeestä.
Jotenkjn tää puoli vuotta on vienyt keskittymistä kuopukselta henkisellä tasolla koska kuluttavaa tämä yrittäminen. Pitöisikö lopettaa metintöjäkin on.
Ajatukset on nyt tän kierron olleet liian intensiivisiä tunnepuolella (johtuen muka näkyneistä parista viivasta jotka nosti tunteet ylös)
Mulla tätä kaikkea tunnelastia lisää se , että on aivam liikaa aikaa ajatellakin näitä . En ole töissä ja olosuhteiden tähden lähes kaiken ajan kotona.
Kyllä mäkin olisin tosi surullinen jos me ei saada toista lasta. Ja mun mielestä saa olla surullinen, vaikka olisi enemmänkin lapsia. Jos kovasti on toivonut vauvaa ja asennoitunut siihen niin tottakai saa tuntua pahalta, jos toive ei toteudukkaan. Ja hyvähän se on pohtia, että mitä jos sitä vauvaa ei enää tulisikkaan. Mahdollisuudet on sulla pienentyneet, mutta eihän se mahdotonta ole. Mä taisin sanoakkin että meidän ystäväpariskunta saa vauvan ja tää äiti on 44-vuotias. Mutta jos se yrittäminen alkaa syömään omaa mielenterveyttä niin sitten olisi varmaan hyvä käsitellä asiaa vaikka puolison kanssa. Edelleen toivon meille kaikille plussaa tälle vuodelleEn ymmärrå mikä mulla onkaipaan tosi paljon vertaistukea , siksi kirjoitan tänne.
Rfsu liuskaan tuli haalea viiva testiajalla iham kuvattava MUTTA se oli hiemam väärässä paikassa kuin kuuluisi (testiviivanpaikan oikealla ulkosivulla) ja tiesin heti et se Ei ole plussa, mutta jälleen se pieni kirpaisu siitä et toivoo plussaa sai jo haikean olon haikeaksi.
Oon tallonut itseni synkkiin ajatuksiin raskauden mahdollisuudesta enää tässä iässä 42 , lukemalla nettiä ja oon jonkkn ison kymnyksellä . Siirtymävaiheko ? Hyväksymään et ehkä ei enää tuu lapsia. Katson kuopuksen synnytysvideota itku kurkussa ja kuuntelen vauvan ensi itkua ja oon iham jotenkin pöllönä surullinen
ja mullahan on 1.5 vuotias halittava ja oon lapsistani niin kiitollinen ja viime yönäkin vain nuuskutin pientä nukkuvaa vieressäni... saanko edes olla surullinen negoista? 7 lapsen äiti . Tai surullinen et en ehkä saa enää viimeistä .
Kuopuksen piti olla viimeinen ja olin asian kanssa hyvin sinut. Kuitenkin kun päädyimme vielä koittamaan niim tumtuu että rauha asian kans on mennyt ja nytkö jäisi suuhun se maku , että en saanut viimeistä ...vain 2 keskenmenoa tai ehkä pian enemmänkiin... ja mulla piti säilyä se ihana tasapaino lapsenteom loppumisesta ja tyytyväisyys jakiitollisuus 40 vuotiaana saadusta pienestä ihmeestä.
Jotenkjn tää puoli vuotta on vienyt keskittymistä kuopukselta henkisellä tasolla koska kuluttavaa tämä yrittäminen. Pitöisikö lopettaa metintöjäkin on.
Ajatukset on nyt tän kierron olleet liian intensiivisiä tunnepuolella (johtuen muka näkyneistä parista viivasta jotka nosti tunteet ylös)
Mulla tätä kaikkea tunnelastia lisää se , että on aivam liikaa aikaa ajatellakin näitä . En ole töissä ja olosuhteiden tähden lähes kaiken ajan kotona.
Täällä kans ollut samoja tunteita kun vauvahaaveet ollut esikoisen vauva-ajoista asti. Meillä toisen lapsen hankinta lykkääntyy omien mt-ongelmien ja lääkityksen takia vuosilla. Tuska on ollut kamala, kun toista lasta olis halunnut jo kauan sitten, mutta samalla on tuntunut että ei sais surra kun meillä kuitenkin yksi lapsi on. Ja kun tosiaan ei edes olla yritetty toista kuin vasta nyt. Mt-lääkityksen oon saanu vuosi sitten pois ja sit ajatusta vielä kypsyteltiin. Ja se lääkitys tosiaan ei ois sopinut raskauden kaa, mut toimi mulla sit taas muuten.Mun mielestä todellakin saa olla surullinen vaikka onkin jo monta lasta ennestään
yrittäminen on todellakin kuluttavaa ja tunnistan täysin ton et vie keskittymisen muulta, mulla on myös vähän syyllinen olo kun tuntuu et tää aika on silleen osittain "pois esikoiselta" kun toivoo niin kovasti uutta raskauttasitäkin mietin et ku enää ei kuitenkaan oo kyse että jäisi lapsettomaksi et pitäiskö vaan osata olla onnellinen siitä mitä on mut silti kyllä oma sydän (ja kohtu ja joka solu) huutaa vielä vauvaa
hankalia tunteita ja oon kateellinen niille jotka jättää ehkäisyn ja puff vaan -onkin heti raskaana..
Tsemppiä kaikille![]()