Tammikuiset 2026

[AMR]

Tänään oli eka oikeesti fyysinen työpäivä loman jälkeen ja jestas mitkä liitoskivut sain häpyluuhun ja nivusiin. En kyllä muista, että esikoisen aikaan vielä näillä viikoilla olis näin kipeeksi tullut. Apua. Saakohan niitä mitenkään ”jumpattua” tai tottuiskohan keho tuohon fyysisyyteen vai onko nää nyt sen merkki, että työ alkaa oikeesti käymään liian fyysiseksi tuollaisenaan. Vähän masentavaa.

 

[Käpyseni]

Tänään kävin neuvolassa ja hyvä käynti oli! Kuunneltiin sydänääniä ja muutenkin raskaus on mennyt normaalisti. Sain vähän tehtyä suunnitelmaa syksylle, et miten selviän, kun työt taas alkaa. Mun terkkari on mahtava; meillä synkkaa tosi hyvin ja hän tarttuu aina tärkeisiin aiheisiin. Hyvillä mielin siis kohti rakenneultraa elokuun lopussa

Oon myös alkanut tekemään inventaariota vauvanvaatteista, kun joitain hankintoja pitäis vielä tehdä. Ajattelin myös ommella joitakin juttuja vauvalle. Miten te, joilla jo useampi lapsi? Otitteko äitiyspakkauksen muillekin kuin esikoiselle, vai kannattaisiko seuraavien kohdalla ottaa äitiysavustus rahana?

 

[Käpyseni]

Tänään oli eka oikeesti fyysinen työpäivä loman jälkeen ja jestas mitkä liitoskivut sain häpyluuhun ja nivusiin. En kyllä muista, että esikoisen aikaan vielä näillä viikoilla olis näin kipeeksi tullut. Apua. Saakohan niitä mitenkään ”jumpattua” tai tottuiskohan keho tuohon fyysisyyteen vai onko nää nyt sen merkki, että työ alkaa oikeesti käymään liian fyysiseksi tuollaisenaan. Vähän masentavaa.

Äitiysjumppa varmaan auttaa joihinkin oireisiin, mutta kyllähän se raskaus löysyttää niitä paikkoja, että varmaan myös ois hyvä ottaa vähän rauhallisemmin töissä. Mulla alkoi liikunta tuntumaan lantionpohjassa jo rv 9, kun tää on toinen raskaus ja lyhyt raskauksienvälinen aika Mulla töissä liika istuminen voi koitua kohtaloksi, kun iskiashermot ovat jo nyt alkaneet vihoittelemaan.

 

[AMR]

Äitiysjumppa varmaan auttaa joihinkin oireisiin, mutta kyllähän se raskaus löysyttää niitä paikkoja, että varmaan myös ois hyvä ottaa vähän rauhallisemmin töissä. Mulla alkoi liikunta tuntumaan lantionpohjassa jo rv 9, kun tää on toinen raskaus ja lyhyt raskauksienvälinen aika Mulla töissä liika istuminen voi koitua kohtaloksi, kun iskiashermot ovat jo nyt alkaneet vihoittelemaan.

Mietinkin että löystyyköhän paikat toisessa raskaudessa helpommin kun on jo kerran päässy löystymään. Toki onhan joillakin toinen raskaus kivuttomampikin.. Noh, mene ja tiedä. Varmaan niin yksilöllisiä asioita. Mulla taas istuminen ei tunnu missään. Enemmän ehkä yläselässä jos jossain kun kassalla välillä istun. Sen sijaan liike (ripeä kävely) ja kuormien purku ja kävely raskaiden laatikoiden kans saa kyllä haarat huutamaan hoosiannaa. Saanu kävellä päivän ku pingviini. Huomenna olis samanlainen työpäivä kuin tänään niin saapa nähdä miten mun käy.

 

[Käpyseni]

Mietinkin että löystyyköhän paikat toisessa raskaudessa helpommin kun on jo kerran päässy löystymään. Toki onhan joillakin toinen raskaus kivuttomampikin.. Noh, mene ja tiedä. Varmaan niin yksilöllisiä asioita. Mulla taas istuminen ei tunnu missään. Enemmän ehkä yläselässä jos jossain kun kassalla välillä istun. Sen sijaan liike (ripeä kävely) ja kuormien purku ja kävely raskaiden laatikoiden kans saa kyllä haarat huutamaan hoosiannaa. Saanu kävellä päivän ku pingviini. Huomenna olis samanlainen työpäivä kuin tänään niin saapa nähdä miten mun käy.

Työnantaja on velvollinen mukauttamaan työtä tai muuttamaan työtehtäviä, jos niistä aiheutuu kohtuutonta rasitusta raskaana olevalle työntekijälle. Esim. raskaiden taakkojen nostaminen ja kantaminen on ainakin sellainen, joista sun pitäis raskaana saada vapautus tai sopivat työvälineet. Kannattaa jutella esihenkilön kanssa tai ottaa yhteyttä työterveyteen. Työpaikka on velvollinen tekemään riskiarvioinnin raskaana olevan suojelemiseksi. Raskauden löysyttämät paikat myös revähtävät herkemmin, eli senkin puolesta sun ei pitäisi rasittaa itseäsi liikaa.

 

[Ovum93]

Onko täällä uusia uutisia ? itsellä sen verran että nyt yöllä valvoessani pidin kättäni alavatsalla kohdun päällä ja tunsin pienen potkun!! Hurmaava ja selkeä. 16+1 tänään. Itse mahassa en ole tuntenut vielä muuta kun suolituntemuksia.

Parhaalla ystävälläni oli myös äskettäin keskenmeno ja niin kuin @AMR on ollut vaikeampaa nyt puhua hänelle omasta onnesta. Olin pari päivää itsekin todella surullinen, kun oltiin niin oltu innoissamme, että saadaan me ”siskokset” olla samaan aikaan raskaana, hänen ensimmäisessä ultrassa ihasteltiin toistemme tulevia kummilapsia. Lisäksi toi enemmän pelkoa omaan raskauteen, sillä hänellä teoreettisesti oli enää viikolla 9 sydänäänien näkymisen jälkeen pieni pieni km riski etenkin kun ensimmäinen raskaus oli jo km ja toisesta tuli terve vauva ja hän on terve 32v nainen. Tämänkin kannalta tämä tytön potku oli ihanaa omille hermoille. Ensi viikolla Suomeen paluu ja neuvola, kiva kuulla sydänääniä

Miten töissä jaksaminen @AMR oletko saanut muokattua työn kuvaa? Muilla työhaasteita vielä? Nyt lomalla huonon unen kanssa jaksanut hyvin, mutta vähän jännittää miten menee töissä etenkin kun aloitan uudessa paikassa. Onneksi sieltä reaktio sähköpostilla raskauteeni ollut erinomainen, eikä tarvinnut käydä vääntöä yötöistä vaan heti olivat ettei tarvitse.

 

[AMR]

Onko täällä uusia uutisia ? itsellä sen verran että nyt yöllä valvoessani pidin kättäni alavatsalla kohdun päällä ja tunsin pienen potkun!! Hurmaava ja selkeä. 16+1 tänään. Itse mahassa en ole tuntenut vielä muuta kun suolituntemuksia.

Parhaalla ystävälläni oli myös äskettäin keskenmeno ja niin kuin @AMR on ollut vaikeampaa nyt puhua hänelle omasta onnesta. Olin pari päivää itsekin todella surullinen, kun oltiin niin oltu innoissamme, että saadaan me ”siskokset” olla samaan aikaan raskaana, hänen ensimmäisessä ultrassa ihasteltiin toistemme tulevia kummilapsia. Lisäksi toi enemmän pelkoa omaan raskauteen, sillä hänellä teoreettisesti oli enää viikolla 9 sydänäänien näkymisen jälkeen pieni pieni km riski etenkin kun ensimmäinen raskaus oli jo km ja toisesta tuli terve vauva ja hän on terve 32v nainen. Tämänkin kannalta tämä tytön potku oli ihanaa omille hermoille. Ensi viikolla Suomeen paluu ja neuvola, kiva kuulla sydänääniä

Miten töissä jaksaminen @AMR oletko saanut muokattua työn kuvaa? Muilla työhaasteita vielä? Nyt lomalla huonon unen kanssa jaksanut hyvin, mutta vähän jännittää miten menee töissä etenkin kun aloitan uudessa paikassa. Onneksi sieltä reaktio sähköpostilla raskauteeni ollut erinomainen, eikä tarvinnut käydä vääntöä yötöistä vaan heti olivat ettei tarvitse.

Oi ihanaa kun alkaa tuntea liikettä ja potkuja!

Olen pahoillani ystäväsi keskenmenosta. Nämä on aina tosi kurjia juttuja. Mekin alettiin nyt olla taas innoissaan kun ystävälläni alkoi uusi raskaus edellisen kkm jälkeen ja lapsille olisi tullut 2-3kk ikäero. Meidän esikoisetkin on 4kk ikäerolla. Mikä suru se olikaan kun taas kkm ja edessä tyhjennysrumba yms. Toki se nyt jo takana päin ja toivon todella, että se sujuisi eikä mitään lisäoperaatioita tarvittaisi. Ja mitään ei tutkita ennen kolmatta keskenmenoa. Ymmärrän toki, että ”joku raja” on vedettävä ja km on yleistä. Mutta itsestä tuntuis tosi kohtuulliselta, että otettais edes verikokeet toisen km tai kkm jälkeen. Jos siellä ilmenis jotain korjattavaa esim kilpirauhasarvoissa niin sen korjaamalla vois välttää sen kolmannen keskenmenon… Ystäväni on kans terve 32v. Musta tuntuu, että meidän välit ei ehkä nyt ole olleet ihan normaalit. Ja ymmärrän sen kyllä. Jospa aika vähän auttaisi tässä. Ehkä molemmilla on vähän vaikeaa nyt kohdata toinen. Vaikka toki viestitellään päivittäin ja olen tukenut parhaani mukaan.

Nyt sanoin listojen tekijöille töissä, että raskaus pitää ottaa tulevaisuudessa paremmin huomioon työn kuormituksen kanssa. Vielä kuukauden päähän mulla olis näitä raskaampia kuormanpurkuvuoroja. Noh onneksi samassa vuorossa voi tehdä muutakin niin pitää koittaa työkaverin kanssa vaihtaa jos kipuilut vielä jatkuu ennallaan. Eilen tein ns ”kevyemmän” aamuvuoron mitä yleensä raskaana oleville laitetaan niin olin melko kipeä senkin jälkeen. Iltavuorot on yleensä vielä kevyempiä ja saa istua enemmän yms. Jostain syystä nyt on vaan tosi paljon aamuvuoroja ja niitä on vaikea näin yhtäkkiä vaihtaakaan kun lapsen hoitokuviot pitäis yrittää järjestää ihan uudelleen. On kyllä tosi ikävää kun jo rv 19 tällaiset kivut vaivaa… mitähän ne on sitten kun viikkoja on 10 lisää.

Kävin neuvolassa tällä viikolla ja mun painoa kommentoitiin ekaa kertaa ikinä mun raskaushistoriassa. Mun oma terkka oli lomalla ja häntä sijaisti joku toinen. Kuulemma painon nyt pitäisi nousta (vieläkin vähemmän kuin lähtöpaino eikä ollut kk aikana noussut) ja mun pitäisi syödä enemmän. Tykkäsin tästä kyllä vähän huonoa. Syön parhaani mukaan tällä ruokahalulla ja mulla oli esikoisen kanssa ihan täysin sama juttu, että paino nousi sitten vähän myöhemmin eikä silloin kukaan kommentoinut mitään… Minusta nämä painoasiat on niin yksilöllisiä, ettei niistä pitäisi kommentoida mitään ellei asia ole tosi painava tai huolta herättävä. Oli se sitten painon nousuun-, samana pysymiseen- tai laskuun liittyvä asia… Samalla terkka myös tosissaan päivitteli sitä, että ompa mun liitoskivut alkaneet aikaisin. Tuli vähän sellainen olo, että sekikö meni nyt väärin. En itse jaksa uskoa, että rv 17-18 alkaneet liitoskivut on mitenkään TOSI aikaisin alkaneet. Vaikka ehkä(?) suurimmalla osalla ne alkaakin myöhemmin. Tai mistäpä minä tiedän, tiedän vain oman raskauteni. Mutta olen ymmärtänyt, että on yleistä, että liitoskivut alkaa toisella kolmanneksella. Hemppa mulla oli myös tippunut 144->115 parin kk aikana niin aloitin nyt rautalääkityksen.

Tulipa romaani. Tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille! Rakenneultria odotellessa.

 

[Ovum93]

Oi ihanaa kun alkaa tuntea liikettä ja potkuja!

Olen pahoillani ystäväsi keskenmenosta. Nämä on aina tosi kurjia juttuja. Mekin alettiin nyt olla taas innoissaan kun ystävälläni alkoi uusi raskaus edellisen kkm jälkeen ja lapsille olisi tullut 2-3kk ikäero. Meidän esikoisetkin on 4kk ikäerolla. Mikä suru se olikaan kun taas kkm ja edessä tyhjennysrumba yms. Toki se nyt jo takana päin ja toivon todella, että se sujuisi eikä mitään lisäoperaatioita tarvittaisi. Ja mitään ei tutkita ennen kolmatta keskenmenoa. Ymmärrän toki, että ”joku raja” on vedettävä ja km on yleistä. Mutta itsestä tuntuis tosi kohtuulliselta, että otettais edes verikokeet toisen km tai kkm jälkeen. Jos siellä ilmenis jotain korjattavaa esim kilpirauhasarvoissa niin sen korjaamalla vois välttää sen kolmannen keskenmenon… Ystäväni on kans terve 32v. Musta tuntuu, että meidän välit ei ehkä nyt ole olleet ihan normaalit. Ja ymmärrän sen kyllä. Jospa aika vähän auttaisi tässä. Ehkä molemmilla on vähän vaikeaa nyt kohdata toinen. Vaikka toki viestitellään päivittäin ja olen tukenut parhaani mukaan.

Nyt sanoin listojen tekijöille töissä, että raskaus pitää ottaa tulevaisuudessa paremmin huomioon työn kuormituksen kanssa. Vielä kuukauden päähän mulla olis näitä raskaampia kuormanpurkuvuoroja. Noh onneksi samassa vuorossa voi tehdä muutakin niin pitää koittaa työkaverin kanssa vaihtaa jos kipuilut vielä jatkuu ennallaan. Eilen tein ns ”kevyemmän” aamuvuoron mitä yleensä raskaana oleville laitetaan niin olin melko kipeä senkin jälkeen. Iltavuorot on yleensä vielä kevyempiä ja saa istua enemmän yms. Jostain syystä nyt on vaan tosi paljon aamuvuoroja ja niitä on vaikea näin yhtäkkiä vaihtaakaan kun lapsen hoitokuviot pitäis yrittää järjestää ihan uudelleen. On kyllä tosi ikävää kun jo rv 19 tällaiset kivut vaivaa… mitähän ne on sitten kun viikkoja on 10 lisää.

Kävin neuvolassa tällä viikolla ja mun painoa kommentoitiin ekaa kertaa ikinä mun raskaushistoriassa. Mun oma terkka oli lomalla ja häntä sijaisti joku toinen. Kuulemma painon nyt pitäisi nousta (vieläkin vähemmän kuin lähtöpaino eikä ollut kk aikana noussut) ja mun pitäisi syödä enemmän. Tykkäsin tästä kyllä vähän huonoa. Syön parhaani mukaan tällä ruokahalulla ja mulla oli esikoisen kanssa ihan täysin sama juttu, että paino nousi sitten vähän myöhemmin eikä silloin kukaan kommentoinut mitään… Minusta nämä painoasiat on niin yksilöllisiä, ettei niistä pitäisi kommentoida mitään ellei asia ole tosi painava tai huolta herättävä. Oli se sitten painon nousuun-, samana pysymiseen- tai laskuun liittyvä asia… Samalla terkka myös tosissaan päivitteli sitä, että ompa mun liitoskivut alkaneet aikaisin. Tuli vähän sellainen olo, että sekikö meni nyt väärin. En itse jaksa uskoa, että rv 17-18 alkaneet liitoskivut on mitenkään TOSI aikaisin alkaneet. Vaikka ehkä(?) suurimmalla osalla ne alkaakin myöhemmin. Tai mistäpä minä tiedän, tiedän vain oman raskauteni. Mutta olen ymmärtänyt, että on yleistä, että liitoskivut alkaa toisella kolmanneksella. Hemppa mulla oli myös tippunut 144->115 parin kk aikana niin aloitin nyt rautalääkityksen.

Tulipa romaani. Tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille! Rakenneultria odotellessa.

Tosi samankaltaisia fiiliksiä täällä myös ystävän km kanssa. Mutta toivottavasti suhteemme ystäviemme asettuvat ja palaavat vanhaan pian. Tänään uskalsin hänelle jo vähän kertoa itsestäni kun hän kysyi ja ainakin vaikutti suhtautuminen ok. Vaikeita raskaita asioita. Saa olla kiitollinen että oma raskaus mennyt näin hyvin


Onneksi saat työlistaan muutoksia ja toivottavasti jo sovittujakin vuoroja vaihdettuja. Kuulostaa rankalta nuo liitoskivut ja varmasti turhauttaa kun ovat alkaneet näin aikaisin. Joku tukivyö ja fyssari voisi ainakin vähän auttaa?

Pahoittelut negatiivisesta neuvolakokemuksesta Kuulostaa todella ikävältä. Olen täysin samaa mieltä ettei painosta saisi puhua ellei ole esimerkiksi vaarallisen Ali-tai ylipainoinen. Eiköhän me kaikki tiedosteta nämä asiat itsekin. Taidan sulta oppineena kieltäytyä punnituksesta ensi kerralla kokonaan koska en jaksa tuollaista itse, ainakaan nyt kun parhaani mukaan yritän syödä vaikka ruokahalu heikko ja herkästi tulee paha olo syömisen jälkeen.

Mitattiinko sun Hb vain sormenpäästä? Se ilmeisesti usein aliarvioi. Mulla oli pika Hb 98 ekassa neuvolassa (lapsettomuuslabroissa jotain 125), mutta sain labra lähetteen ja se oli oikeasti kuitenkin 117. Ei erinomainen mutta ei nyt mahdoton. Kasvatin rautalisäannosta.

 

[AMR]

Tosi samankaltaisia fiiliksiä täällä myös ystävän km kanssa. Mutta toivottavasti suhteemme ystäviemme asettuvat ja palaavat vanhaan pian. Tänään uskalsin hänelle jo vähän kertoa itsestäni kun hän kysyi ja ainakin vaikutti suhtautuminen ok. Vaikeita raskaita asioita. Saa olla kiitollinen että oma raskaus mennyt näin hyvin


Onneksi saat työlistaan muutoksia ja toivottavasti jo sovittujakin vuoroja vaihdettuja. Kuulostaa rankalta nuo liitoskivut ja varmasti turhauttaa kun ovat alkaneet näin aikaisin. Joku tukivyö ja fyssari voisi ainakin vähän auttaa?

Pahoittelut negatiivisesta neuvolakokemuksesta Kuulostaa todella ikävältä. Olen täysin samaa mieltä ettei painosta saisi puhua ellei ole esimerkiksi vaarallisen Ali-tai ylipainoinen. Eiköhän me kaikki tiedosteta nämä asiat itsekin. Taidan sulta oppineena kieltäytyä punnituksesta ensi kerralla kokonaan koska en jaksa tuollaista itse, ainakaan nyt kun parhaani mukaan yritän syödä vaikka ruokahalu heikko ja herkästi tulee paha olo syömisen jälkeen.

Mitattiinko sun Hb vain sormenpäästä? Se ilmeisesti usein aliarvioi. Mulla oli pika Hb 98 ekassa neuvolassa (lapsettomuuslabroissa jotain 125), mutta sain labra lähetteen ja se oli oikeasti kuitenkin 117. Ei erinomainen mutta ei nyt mahdoton. Kasvatin rautalisäannosta.

Kiitollinen olen kyllä kans, että kaikki on mennyt hyvin. Ympärillä on jotenkin koko ajan ollut keskenmeno-uutisia niin jotenkin ollut tosi vaikea suhtautua omaan raskauteen niin, että kaikki voi mennä hyvin. Vaikka sehän se todennäköisin vaihtoehto on. Välillä iskee ihan pelkotiloja siitä, että rakenneultrassa ilmenee jotain. Vaikka yritän olla luottavainen.

Pitäisi tilata kunnon tukivyö testiin. Mulla on itsellä joku rimpula. Onneksi nämä kivut eivät suuremmin kotona ollessa vaivaa (vielä), vaan lähinnä töissä/rasituksessa. Vyöhyketerapiaakin vois kyllä kokeilla.

Todentotta, en oo edes ajatellut, että saahan siitä punnituksesta kieltäytyä… Nytkin terkka taisi kyllä kysyä, että haluanko käydä. En tosiaan osannut edes ajatella, että siitä jotain huomauttamista olis tullut kun siihen kipusin. Onneksi oma terkka tulee seuraavalle nla kerralle jo takaisin töihin. Hän on aina ollut niin kannustava.

Ja joo sormenpäästä mitattiin. Varmaan on siitä vähän laimeempaa verta kuin isommasta suonesta mitattuna. Koitin kysyä josko ensiviikon kilpparikokeiden yhteydeen olis voinut myös ferritiinimittauksen laittaa vaan ei kuulemma onnistu. En jaksanut alkaa vääntää. Kysyn sitten omalta terkalta. Esikoisen aikaan mulla ei hemoglobiini juurikaan tippunut niin jostain syystä odotin, ettei nytkään. Mutta eipä tosta lisäraudasta haittaakaan oo. Vatsanväänteitä lukuunottamatta.

 

[Ovum93]

Kiitollinen olen kyllä kans, että kaikki on mennyt hyvin. Ympärillä on jotenkin koko ajan ollut keskenmeno-uutisia niin jotenkin ollut tosi vaikea suhtautua omaan raskauteen niin, että kaikki voi mennä hyvin. Vaikka sehän se todennäköisin vaihtoehto on. Välillä iskee ihan pelkotiloja siitä, että rakenneultrassa ilmenee jotain. Vaikka yritän olla luottavainen.

Pitäisi tilata kunnon tukivyö testiin. Mulla on itsellä joku rimpula. Onneksi nämä kivut eivät suuremmin kotona ollessa vaivaa (vielä), vaan lähinnä töissä/rasituksessa. Vyöhyketerapiaakin vois kyllä kokeilla.

Todentotta, en oo edes ajatellut, että saahan siitä punnituksesta kieltäytyä… Nytkin terkka taisi kyllä kysyä, että haluanko käydä. En tosiaan osannut edes ajatella, että siitä jotain huomauttamista olis tullut kun siihen kipusin. Onneksi oma terkka tulee seuraavalle nla kerralle jo takaisin töihin. Hän on aina ollut niin kannustava.

Ja joo sormenpäästä mitattiin. Varmaan on siitä vähän laimeempaa verta kuin isommasta suonesta mitattuna. Koitin kysyä josko ensiviikon kilpparikokeiden yhteydeen olis voinut myös ferritiinimittauksen laittaa vaan ei kuulemma onnistu. En jaksanut alkaa vääntää. Kysyn sitten omalta terkalta. Esikoisen aikaan mulla ei hemoglobiini juurikaan tippunut niin jostain syystä odotin, ettei nytkään. Mutta eipä tosta lisäraudasta haittaakaan oo. Vatsanväänteitä lukuunottamatta.

Sama aina välillä iskee väkisin tuo pelkotila. Toivottavasti mielemme rauhoittuvat rakenteen jälkeen

Neuvoloissa on kyllä isoja eroja. Multa otettiin suoraan pvk ja ihan kysymättä ferritiinikin vaikka itse en olisi sitä edes pyytänyt kun joka tapauksessa jatkaisin rautalisää. Nyt vaihtuu muuton myötä neuvola, saa nähdä onko siellä tiukempi linja tämmöisten suhteen.

Onneksi saat oman terkkasi takaisin, tosi kiva kun oot saanut hyvän kenen kanssa synkkaa hän tuskin painosta mainitsee.

 

[Käpyseni]

Täällä onkin ehtinyt olla todella kiinnostavia keskusteluja! En ihan kaikkeen nyt kommentoi, mutta olen nyökytellyt kovasti tässä lukiessa juttujanne.

Mulla hb oli edellisessä raskaudessa melkein koko ajan 113 luokkaa ja kerran mitattiin ferritiinikin, mut se oli silloin ihan ok. Nyt lähdin liikkeelle 132:sta ja viimeisimmässä mittauksessa oli taas tippunut siihen 112. Ei oo kuitenkaan ollut mitään erityisiä väsymyksen oireita tms, niin aloittelen rautalisän varmaan raskauden puolivälistä, kuten viime kerralla. Veren tilavuuden lisääntyessä on luonnollista, että hb laimenee, ja kuten tuossa kommentoitiinkin, se sormitesti voi näyttää vähän alakanttiin.

Olen palannut kesälomalta töihin ja vähän huolettaa, miten jaksan syksyllä. Teen vaativia asiantuntijatöitä ja sekä raskaus että suru vaikuttavat väistämättä mun aivotoimintaan, kun pitäisi ajatella, opiskella, kirjoittaa, kouluttaa ja johtaa erilaisia kokonaisuuksia Viikko sitten neuvolassa sain onneksi puida tätä asiaa mun terkkarin kanssa, ja sain tehtyä jonkinlaisen suunnitelman siitä, miten suojelen jaksamistani. Tykkään mun työstä, mutta koen, ettei mun uraa ole välttämättä kovin helppo yhdistää perhe-elämään. Aika paljon tämä on siis pyörinyt mielessä viime aikoina.

 

[Ovum93]

Täällä onkin ehtinyt olla todella kiinnostavia keskusteluja! En ihan kaikkeen nyt kommentoi, mutta olen nyökytellyt kovasti tässä lukiessa juttujanne.

Mulla hb oli edellisessä raskaudessa melkein koko ajan 113 luokkaa ja kerran mitattiin ferritiinikin, mut se oli silloin ihan ok. Nyt lähdin liikkeelle 132:sta ja viimeisimmässä mittauksessa oli taas tippunut siihen 112. Ei oo kuitenkaan ollut mitään erityisiä väsymyksen oireita tms, niin aloittelen rautalisän varmaan raskauden puolivälistä, kuten viime kerralla. Veren tilavuuden lisääntyessä on luonnollista, että hb laimenee, ja kuten tuossa kommentoitiinkin, se sormitesti voi näyttää vähän alakanttiin.

Olen palannut kesälomalta töihin ja vähän huolettaa, miten jaksan syksyllä. Teen vaativia asiantuntijatöitä ja sekä raskaus että suru vaikuttavat väistämättä mun aivotoimintaan, kun pitäisi ajatella, opiskella, kirjoittaa, kouluttaa ja johtaa erilaisia kokonaisuuksia Viikko sitten neuvolassa sain onneksi puida tätä asiaa mun terkkarin kanssa, ja sain tehtyä jonkinlaisen suunnitelman siitä, miten suojelen jaksamistani. Tykkään mun työstä, mutta koen, ettei mun uraa ole välttämättä kovin helppo yhdistää perhe-elämään. Aika paljon tämä on siis pyörinyt mielessä viime aikoina.

Ihanaa kun sulla ja @AMR molemmilla kuulostaa olevan hyvät asiantuntevat terkat toivottavasti suunnitelman teko auttaa jaksamaan äitilomaan saakka @Käpyseni. Oletteko vielä miettineet miten vanhempainvapaan jako tapahtuu?

Toivoisin, että oma uusi terkkani olisi samankaltainen teidän terkkojenne kanssa. Oma työni on myös henkisesti raskas, vaativa ja hyvin stressaava ja neuvolassa ei ainakaan ensikäynnillä otettu asiaa puheeksi ollenkaan. Oli arka nuori nainen, ei puhunut juurikaan, kyseli, että otetaanko nämä labrat ja katsotaanko se virtsan stix jne. Uskon, että pärjään kun on pakko, mutta esimerkiksi tuommoinen suunnitelmallisuus kuulostaa hyvältä, proaktiiviselta.

 

[Käpyseni]

Ihanaa kun sulla ja @AMR molemmilla kuulostaa olevan hyvät asiantuntevat terkat toivottavasti suunnitelman teko auttaa jaksamaan äitilomaan saakka @Käpyseni. Oletteko vielä miettineet miten vanhempainvapaan jako tapahtuu?

Toivoisin, että oma uusi terkkani olisi samankaltainen teidän terkkojenne kanssa. Oma työni on myös henkisesti raskas, vaativa ja hyvin stressaava ja neuvolassa ei ainakaan ensikäynnillä otettu asiaa puheeksi ollenkaan. Oli arka nuori nainen, ei puhunut juurikaan, kyseli, että otetaanko nämä labrat ja katsotaanko se virtsan stix jne. Uskon, että pärjään kun on pakko, mutta esimerkiksi tuommoinen suunnitelmallisuus kuulostaa hyvältä, proaktiiviselta.

Mun terkkalla on 20+ vuoden kokemus neuvolatyöstä, et hän juurikin osaa hoitaa ihmista kokonaisuutena. Meillä myös sama terkka hoitaa lastenneuvolan, niin tavallaan hän ennakoi sillä puolella tulevia mahdollisia haasteita jo tässä vaiheessa. Jos on vähän kokemattomampi terkka, niin ainahan voi itse pyytää, saisko ens kerralla pidemmän ajan, koska haluais puida jotain tiettyjä haasteita tms. Tai sit kysyä, kuka muu vois auttaa, esim. neuvolalääkäri, äitipoli, synnytyspelkopoli, fyssarit, tk:t, pikkulapsipsykiatria, tms.

Meillä vanhempainvapaat jaetaan miehen kanssa 50/50. Mä pidän 100 % vapaata täysimetyksen ajan 6kk ja sit otetaan miehen kanssa 50/50 siirtymäaika pari-kolme kk, kunnes mies pitää sit loput omasta vapaastaan 100 %. Tää on siis suunnitelma, mutta säädetään sit, jos lapsen tarpeet niin vaativat. Mä oon tottunut käyttämään rintapumppua, joten yritämme opettaa vauvan sekä rinnalle että pullolle, jotta kävisi tuo siirtymä isänsä hoitoon luonnollisemmin. Mä tulen olemaan meidän perheessä se uraäiti, joten on tärkeää, että vauva hyväksyy myös isänsä hoidon ja tottuu meihin molempiin.

 

[Ovum93]

Mun terkkalla on 20+ vuoden kokemus neuvolatyöstä, et hän juurikin osaa hoitaa ihmista kokonaisuutena. Meillä myös sama terkka hoitaa lastenneuvolan, niin tavallaan hän ennakoi sillä puolella tulevia mahdollisia haasteita jo tässä vaiheessa. Jos on vähän kokemattomampi terkka, niin ainahan voi itse pyytää, saisko ens kerralla pidemmän ajan, koska haluais puida jotain tiettyjä haasteita tms. Tai sit kysyä, kuka muu vois auttaa, esim. neuvolalääkäri, äitipoli, synnytyspelkopoli, fyssarit, tk:t, pikkulapsipsykiatria, tms.

Meillä vanhempainvapaat jaetaan miehen kanssa 50/50. Mä pidän 100 % vapaata täysimetyksen ajan 6kk ja sit otetaan miehen kanssa 50/50 siirtymäaika pari-kolme kk, kunnes mies pitää sit loput omasta vapaastaan 100 %. Tää on siis suunnitelma, mutta säädetään sit, jos lapsen tarpeet niin vaativat. Mä oon tottunut käyttämään rintapumppua, joten yritämme opettaa vauvan sekä rinnalle että pullolle, jotta kävisi tuo siirtymä isänsä hoitoon luonnollisemmin. Mä tulen olemaan meidän perheessä se uraäiti, joten on tärkeää, että vauva hyväksyy myös isänsä hoidon ja tottuu meihin molempiin.

Onpa ihanaa hoidon jatkuvuutta! Kiitos vinkistä, täytyy pitää mielessä.

Teillä on hyvin jo pohdittu vapaat ja mahtavaa kun isäkin jää pitkälle vapaalle! Tärkeää heidän suhteelleen. Oma puoliso on aina ollut valmis olemaan pidemmän pätkän kotona myös, mutta nyt töissä ollut kriittiset ajat ja näyttää, ettei pystykään jäämään juurikaan kotiin. Tai ns fiksua urakehityksellisesti olla juuri nyt töissä. Itseni myös vaikea vielä kuvitella pitkää pätkää kotona. Tosin varmasti suhtautuminen uraan tulee muuttumaan ja elämän prioriteetit ylipäätänsä kun vauva syntyy. Kai näitä pystyy onneksi säätämään vielä pitkälle

 

[Käpyseni]

Onpa ihanaa hoidon jatkuvuutta! Kiitos vinkistä, täytyy pitää mielessä.

Teillä on hyvin jo pohdittu vapaat ja mahtavaa kun isäkin jää pitkälle vapaalle! Tärkeää heidän suhteelleen. Oma puoliso on aina ollut valmis olemaan pidemmän pätkän kotona myös, mutta nyt töissä ollut kriittiset ajat ja näyttää, ettei pystykään jäämään juurikaan kotiin. Tai ns fiksua urakehityksellisesti olla juuri nyt töissä. Itseni myös vaikea vielä kuvitella pitkää pätkää kotona. Tosin varmasti suhtautuminen uraan tulee muuttumaan ja elämän prioriteetit ylipäätänsä kun vauva syntyy. Kai näitä pystyy onneksi säätämään vielä pitkälle

Mielestäni puoliso voi käyttää oman osuutensa vanhempainvapaasta myös myöhemmin, kunhan ennen lapsen 2v-syntymäpäivää Mut ymmärrän toki et perheillä on erilaiset tilanteet. Ja siis mun kohdalla on urakehityksen kannalta se tilanne, ettei oikeastaan koskaan olisi järkevää hankkia lapsia tai jäädä vanhempainvapaalle Et enpä sit kysynyt tässä asiassa työnantajan mielipidettä.

 

[Ovum93]

Mielestäni puoliso voi käyttää oman osuutensa vanhempainvapaasta myös myöhemmin, kunhan ennen lapsen 2v-syntymäpäivää Mut ymmärrän toki et perheillä on erilaiset tilanteet. Ja siis mun kohdalla on urakehityksen kannalta se tilanne, ettei oikeastaan koskaan olisi järkevää hankkia lapsia tai jäädä vanhempainvapaalle Et enpä sit kysynyt tässä asiassa työnantajan mielipidettä.

Heh joo ei varmasti kenenkään uralle koskaan järkevää hankkia lapsia. Puolisoni työpaikassa vaan avautumassa todennäköisesti mielenkiintoisia mahdollisuuksia lähiaikoina. Lisäksi hän ei jo nyt osaa/saa olla lomalla tekemättä töitä, joten en usko että oikeasti olisi ikinä pystynyt jäämään kunnon pätkäksi kotiin, valitettavasti. Onneksi omassa paikassani lomaa kunnioitetaan
enemmän ja vanhempainvapaata myös. Kollegat ainakin yleensä olleet 6kk poissa ja töihin paluut menneet sujuvasti

 

[AMR]

Meillä vanhempainvapaat varmaan jakautuu aika pitkälti niin, että mies luovuttaa kaikki päivät mulle. Ja todennäköisesti olen vielä hoitovapaalla siihen saakka kun lapsi täyttää sen 2 vuotta. Tai ainakin työt sumplittais niin, että lapsen ei tarvis mennä päiväkotiin ennen 2v ikää. Se sopii meille. Esikoinen oli melkein sen 3v kun alotti päikyn vaikka töihin palasin hänen ollessa melkein 1,5v. Sitä en ole vielä miettinyt, että pidänkö molemmat lapset kotona vai kävisikö esikoinen 1-2pv viikosta jonkun lyhyen päivän päikyssä vauvan syntymänkin jälkeen. Mutta näitä asioita kerkee miettimään ja hyvä kun perheille on annettu enemmän pelivaraa toimia tasa-arvoisemmin vanhempainvapaan tiimoilta.

 

[Ovum93]

Meillä vanhempainvapaat varmaan jakautuu aika pitkälti niin, että mies luovuttaa kaikki päivät mulle. Ja todennäköisesti olen vielä hoitovapaalla siihen saakka kun lapsi täyttää sen 2 vuotta. Tai ainakin työt sumplittais niin, että lapsen ei tarvis mennä päiväkotiin ennen 2v ikää. Se sopii meille. Esikoinen oli melkein sen 3v kun alotti päikyn vaikka töihin palasin hänen ollessa melkein 1,5v. Sitä en ole vielä miettinyt, että pidänkö molemmat lapset kotona vai kävisikö esikoinen 1-2pv viikosta jonkun lyhyen päivän päikyssä vauvan syntymänkin jälkeen. Mutta näitä asioita kerkee miettimään ja hyvä kun perheille on annettu enemmän pelivaraa toimia tasa-arvoisemmin vanhempainvapaan tiimoilta.

Kuulostaa ihanalta ja sisarussuhteellekin varmasti positiivista kasvaa yhdessä kotona On Suomessa kyllä hienot systeemit. On upeaa, miten vapaita saa itse muovata sopivaksi ja tilanteen mukaan aina ilmeisesti muuttaakin. Olen asunut useammassa maassa joissa vahempainvapaata ei ole juuri ollenkaan. Tämän seuraamukset naisten asemalle, valinnoille ja jo ihan nuorien opiskelumotivaatiolle, puhumattakaan lapsista ja perheistä, oli pohjoismaalaisena usein vaikeaa sulattaa. Go Suomi, ei ehkä olla ihan täydellisiä mekään, mutta on niin paljon ihailtavan hienosti

 

[Kolmattakehiin]

Hyvän kuuloisia suunnitelmia!

Me jaetaan vanhempainvapaat niin että ensin mä olen vuoden kotona ja sitten mies seuraavan vuoden kotona. Meillä nuorempi on päiväkodissa, ja en aio häntä ottaa ainakaan kokonaan kotiin. Lyhyempiä päiviä ja vapaapäiviä päiväkodista pidetään kyllä. Hän kaipaa paljon aktiviteetteja ja kavereita, tiedän jo että en vauvan kanssa saisi niitä täytettyä. Ainakaan alkuun. Katsotaan sitten miten arki sujuu.

 

[AMR]

Eilenhän tuo pärähti virallisesti puoliväli mittariin. Hullua, kuin ne alun matelevat viikot yhtäkkiä alkoikin kiitää…

Mulle kävi niin, että altistuin mahdollisesti parvovirukselle (lapsella alkoi oireet) ja nyt joudun vasta-aine mittauksiin kun se voi olla vaarallinen sikiölle. Pitää toivoa, että olisin lapsena sen jo sairastanut tai muuten ei vaan nyt tarttuisi.. Kaikkee sitä sattuukin. Onneksi kaveri vinkkasi tosta parvosta kun en olis kyllä muuten osannut lapsen poski-ihottumaa siihen yhdistää.

Jätin tänään soittopyynnön mun työterveyslääkärille. Varmaan täytyy nyt arvioida mun työkyky ihan toden teolla. En tahdo selvitä lyhyestä enkä kevyestäkään työpäivästä ilman kovia kipuja. Vähän harmittaa kyllä, mutta nyt täytyy vaan toimia omaksi ja vauvan parhaaksi.

Ensi viikolla on jo rakenneultra. Jännittää ihan tosi tosi paljon.

Mitä teille kuuluu? ❤

 

[Käpyseni]

Eilenhän tuo pärähti virallisesti puoliväli mittariin. Hullua, kuin ne alun matelevat viikot yhtäkkiä alkoikin kiitää…

Mulle kävi niin, että altistuin mahdollisesti parvovirukselle (lapsella alkoi oireet) ja nyt joudun vasta-aine mittauksiin kun se voi olla vaarallinen sikiölle. Pitää toivoa, että olisin lapsena sen jo sairastanut tai muuten ei vaan nyt tarttuisi.. Kaikkee sitä sattuukin. Onneksi kaveri vinkkasi tosta parvosta kun en olis kyllä muuten osannut lapsen poski-ihottumaa siihen yhdistää.

Jätin tänään soittopyynnön mun työterveyslääkärille. Varmaan täytyy nyt arvioida mun työkyky ihan toden teolla. En tahdo selvitä lyhyestä enkä kevyestäkään työpäivästä ilman kovia kipuja. Vähän harmittaa kyllä, mutta nyt täytyy vaan toimia omaksi ja vauvan parhaaksi.

Ensi viikolla on jo rakenneultra. Jännittää ihan tosi tosi paljon.

Mitä teille kuuluu?

@AMR todella paljon tsemppiä! Tosi hyvä, että käyt tsekkaamassa tuon parvon. Vaikeaahan on välttää altistuksia, jotka tulevat päiväkodista, mutta toivotaan, että sulla olisi siihen jo vasta-aineita omasta lapsuudesta!

Ja hyvä myös, että käyt juttelemassa kivuista työterveydessä. Varmasti harmittaa! Raskaana ei kuitenkaan koe olevansa sairas, niin voi olla vaikeaa myöntää, ettei voi enää tehdä jotain samalla tavalla kuin ennen.

Mä myös kävin juttelemassa työterveydessä mun psyykkisestä kuormituksesta, ja sain psykologilta kehotuksen, et muokataan esihenkilön kanssa mun työnkuvaa. Tooooosi vaikea oli myöntää itselleeni, että mä tarviin tällaista tukea nyt, mut nyt on helpompi ottaa asia esille esihenkilön kanssa, kun työterveydestä tuli käsky Ei oo kiva vauvalle, jos oon koko loppuraskauden stressipallo, eikä sit lapsivuodeaikakaan välttämättä mene hyvin, jos olen jo ennen synnytystä valmiiksi uupunut. Et pakko nyt vähän rajata töitä.

Mulla on vielä pari viikkoa rakenneultraan, ja se on vielä sen verran etäällä, että keskityn nyt etenemään päivä kerrallaan. Oon tehnyt paljon käsitöitä, millä saan pidettyä mielen rauhallisena. Myös liikunta auttaa, jos huolet alkaa pyöriä mielessä.

Kysymys vielä uudelleensynnyttäjille: aiotteko ottaa äitiyspakkauksen vai avustuksen rahana? Mä oon nyt pallotellut, et tarviinko kahta laatikkosänkyä vauvalle (esim. yksi ylä- ja toinen alakertaan). Vaatteet menee kyllä käyttöön, et ainoastaan haalari saattaa olla vähän ylimääräinen. Rahalla toki vois rakentaa itse sen tarvitsemansa kokonaisuuden, mut en tiedä, jaksanko sitä ostosrumbaa

 

[AMR]

@AMR todella paljon tsemppiä! Tosi hyvä, että käyt tsekkaamassa tuon parvon. Vaikeaahan on välttää altistuksia, jotka tulevat päiväkodista, mutta toivotaan, että sulla olisi siihen jo vasta-aineita omasta lapsuudesta!

Ja hyvä myös, että käyt juttelemassa kivuista työterveydessä. Varmasti harmittaa! Raskaana ei kuitenkaan koe olevansa sairas, niin voi olla vaikeaa myöntää, ettei voi enää tehdä jotain samalla tavalla kuin ennen.

Mä myös kävin juttelemassa työterveydessä mun psyykkisestä kuormituksesta, ja sain psykologilta kehotuksen, et muokataan esihenkilön kanssa mun työnkuvaa. Tooooosi vaikea oli myöntää itselleeni, että mä tarviin tällaista tukea nyt, mut nyt on helpompi ottaa asia esille esihenkilön kanssa, kun työterveydestä tuli käsky Ei oo kiva vauvalle, jos oon koko loppuraskauden stressipallo, eikä sit lapsivuodeaikakaan välttämättä mene hyvin, jos olen jo ennen synnytystä valmiiksi uupunut. Et pakko nyt vähän rajata töitä.

Mulla on vielä pari viikkoa rakenneultraan, ja se on vielä sen verran etäällä, että keskityn nyt etenemään päivä kerrallaan. Oon tehnyt paljon käsitöitä, millä saan pidettyä mielen rauhallisena. Myös liikunta auttaa, jos huolet alkaa pyöriä mielessä.

Kysymys vielä uudelleensynnyttäjille: aiotteko ottaa äitiyspakkauksen vai avustuksen rahana? Mä oon nyt pallotellut, et tarviinko kahta laatikkosänkyä vauvalle (esim. yksi ylä- ja toinen alakertaan). Vaatteet menee kyllä käyttöön, et ainoastaan haalari saattaa olla vähän ylimääräinen. Rahalla toki vois rakentaa itse sen tarvitsemansa kokonaisuuden, mut en tiedä, jaksanko sitä ostosrumbaa

Joo kuun loppuun nyt saikkua sitten pätkähti. Hävetti kyllä soittaa töihin kun siellä on ollu tosi vaikee tilanne saikkujen yms kans ja kaikkee muutakin säätöä. Ja tietty itteekin harmittaa tosi paljon. Vähä pelottaa, että pääsenkö töihin enää ollenkaan kun vaikea uskoa, että nää kivut tästä enää maagisesti paraneekaan. Mutta toivossa on hyvä elää. Mutta ei mahda mitään, tällä mennään nyt ja minun ja vauvan vointi on nyt laitettava prio 1.

Hyvä kun sääkin oot saanut kevennettyä työtaakkaa. Vaikeelta se tuntuu, mutta ei se auta kun lääkäriä totella.

Äitiyspakkausasiaa oon kyllä miettinyt pääni puhki… Periaatteessa esikoiselta on suurin osa (ellei jopa kaikki) tallessa ja raha olis järkevämpi ratkaisu kun pitää ostaa uus turvakaukalo ja kaukalopussi ja matkarattaat yms niin pienikin avustus olis ihan tarpeellinen. Vaatteitakin on esikoisen jäljiltä enemmän ku tarpeeksi. Mutta se pakkaus on kyllä ihana ja sitä on tosi ihana hypistellä ja tutkia, oli kuinka mones raskaus tahansa. Eli pakko sanoa, että en vielä tiedä.. Mennäkö järjellä vai tunteella.

 

[Minimilli]

Heips.
Itsehän en ole vielä edes perehtynyt mihinkään vapaisiin. Mutta siinä luulossa olin että enää kaikkia ei saisi toiselle luovuttaa. Itselle kun kaikki on aivan vierasta ja tuntematonta.
Hankintoja on nyt ruvettu tekemään (sillä tarkoitus hankkia mahdollisimman paljon käytettynä).
Mutta tämähän on aivan mahdotonta kun ei ole mitään käryä mitä kannattaisi hankkia.
Piinnis löytyi 30e kirpparilta. Mutta kaikki muu vielä puuttuu. Mitkä kaikki on semmoisia must have juttuja?. Vaunujakin katselemme käytettynä. Otan mielelläni vinkkejä vastaan tärkeistä hankinnoista ja suosituksia tietyistä tuotteista.
Radin kanssa menee tasaisesti. Tuntuu että sokerit pysyy kunnossa,mutta aina kun tulee syötyä suurempi annos niin sokerit pompsahtaa. Muutenkin olen syönyt aina aika terveellisesti,mutta n 3 tunnin ruokailuvälit tuntuu mahdottoman lyhyiltä. Suurin harmitus on kaakao (vaihdoin siis kahvin kaakaoon, niin saa maitoakin enemmän elimistöön). Näköjään kaakao on jätettävä pois kun nostaa sokereita

 

[AMR]

Heips.
Itsehän en ole vielä edes perehtynyt mihinkään vapaisiin. Mutta siinä luulossa olin että enää kaikkia ei saisi toiselle luovuttaa. Itselle kun kaikki on aivan vierasta ja tuntematonta.
Hankintoja on nyt ruvettu tekemään (sillä tarkoitus hankkia mahdollisimman paljon käytettynä).
Mutta tämähän on aivan mahdotonta kun ei ole mitään käryä mitä kannattaisi hankkia.
Piinnis löytyi 30e kirpparilta. Mutta kaikki muu vielä puuttuu. Mitkä kaikki on semmoisia must have juttuja?. Vaunujakin katselemme käytettynä. Otan mielelläni vinkkejä vastaan tärkeistä hankinnoista ja suosituksia tietyistä tuotteista.
Radin kanssa menee tasaisesti. Tuntuu että sokerit pysyy kunnossa,mutta aina kun tulee syötyä suurempi annos niin sokerit pompsahtaa. Muutenkin olen syönyt aina aika terveellisesti,mutta n 3 tunnin ruokailuvälit tuntuu mahdottoman lyhyiltä. Suurin harmitus on kaakao (vaihdoin siis kahvin kaakaoon, niin saa maitoakin enemmän elimistöön). Näköjään kaakao on jätettävä pois kun nostaa sokereita

Joo kaikkia päiviä ei varmaan voi luovuttaa. Esikoinen meni vielä ”vanhalla systeemillä” niin oon itsekin vähän pihalla tämän uudistuksen jälkeen.

Nykyisin kyllä löytyy käytettynäkin hyvää tavaraa. Vaatii vaan aika paljon just vaivannäköä että jaksaa spottailla hyväkuntoista tavaraa. Mutta vauvojen tarvikkeet on kyllä jäätävän hintaisia uutena. Me kerettiin esikoisen jälkeen myydä osa pois. Vähän sen perusteella mitä olen myynyt pois niin ostelen nyt mitä koin ja koen tarpeelliseksi. Aina vähän hankala toiselle suositella kun mielipiteitä ja tarpeita on niin monia kuin perheitäkin. Mutta itse koin turhaksi unipesän. Sitä ei enää tule. Eikä pinnasänkyyn sitä pyörivää lelua. En saa millään nyt nimeä mieleen. Sen sijaan tarpeellisia juttuja meille oli sitteri (ehdottomasti baby björn), imetystyyny, untuvainen kaukalopussi ja leikkimatto lelukaarilla. Mitähän muuta vielä…

Vaunuja kannattaa miettiä vähän siltä kantilta, että liikkuuko paljon kaupungilla/julkisilla/kauppakeskuksissa tms vai lenkkeileekö ja tarvitseeko enemmän esim maasto-ominaisuuksia kuin keveyttä ja ketteryyttä. Onko suunnitelmissa sisaruksia, ostaako suoraan esim sisarusrattaiksi ”laajennettavat” rattaat (esim bugaboolla on). Ja itsellä on aikomuksena tällä kertaa ostaa uudet matkarattaat ja mietin, että vois katsella sellaiset mihin saisi turvakaukalonkin kiinni. Viimeksi meillä sai vain yhdistelmävaunujen runkoon ja en vaan jaksanut aina roudata sitä runkoa mukana kun vaunut oli muuten sisällä aina kasattuna. Jos nyt pitäisi alussa sitä matkarattaiden runkoa mukana autossa niin ei tarvis roudata yhdistelmän runkoa. Ja jos ostais vielä makuuasentoon säädettävän kaukalon niin toimis tää idea varmaan hyvin. Yksinkertaisemmallakin kaukalolla kyllä pärjää. Jos en olis myynyt vanhaa pois niin käyttäisin sitä ja se oli ihan perus. Meillä siis esikoisen jäljiltä Emmaljungan nxt90. Ihan käypä rattaat, mutta nyt valitsisin erit. Omaan käteen vähän raskaat työntää ja niin vaunukoppa kuin ratasosakin jäi meidän vauvalle aikasin pieneksi. Esikoinen kasvoikin (ja kasvaa) +2 käyrillä. Mutta eihän tällaisia voinut tietää ennen kuin lapsi syntyy ja kasvaa. Mutta näillä mennään kun ne on ja jospa seuraava kasvaisi vähän maltillisempaa vauhtia. Mutta itsellä on tällaisia ajatuksia. Jollakin toisella varmasti toisenlaisia. Myöskään tuttipulloja en hamstraa, viimeksi jäi käytännössä käyttämättä kun vauva söi vain rintaa. Ja perus käsikäyttöisellä rintapumpulla pärjäsin mainiosti. Jos olis pitänyt enemmän pumppailla niin ehkä sitten sähköinen vois toimia. Mutta aika paljon kerkeää hankkia sen jälkeenkin kun vauva syntyy ja mitä tarve osoittaa.

Tsemppiä radin kanssa tasapainotteluun!

 

[Minimilli]

Juu. Nyt mennään viikolla 18 ja tosiaan juuri siksi nyt etsitään edullisesti käytettyä (kun vielä on aikaa).
Vaunuista. Ne on niin hankalat kun kaikkilla on yleensä se ehdoton suosikki.
Meillä ei ole suunnitelmissa kuin tämä yksi lapsi. Maalla myös asutaan joten helppous (autosta vaunuihin ja vaunuista autoon on iso bonus) myöskään tässä ihan lähellä ei ole muuta kun metsää ja hiekkatietä. kätevää olisi myös jos pystyisi vaunuilemaan koirien kanssa.
Mä olin jotenkin kuvitellut että se unipesä on ihan must esim vaunuissa. toisaalta onneksi kehtaan myöntää etten tiedä mitään.
Mitäs sisustetta pinnikseen?
Ilmeisesti mahdollisimman vähän tukehtumisvaaraa aiheuttavaa. Onko kaikki reunapehmusteet aivan turhia/vaarallisia?