Tammikuiset 2026

[Minimilli]

Ei siis ollut ilta aikoja nyt lähiviikoille tarjolla. Katsotaan torstaina mihin tarjoavat ultraa ja pohditaan sitten uudelleen.
Onko toi sokerirasitus ihan kauhee? Löytyykö kokemuksia? Mä siis joudun käymään 2 kertaa ihan vaan koska suvussa on niin vahva rasite.
Eilen tuli muuten ensimmäistä kertaa huono olo. Toisaalta olin liian kauan syömättä ja lähti syömällä nälkähän mulla on tässä ollut kokoajan ja rasvaisia ja suolaisia ruokia on ihan kauheesti tehnyt mieli. Harmi ettei semmoisia ihan kauheasti kannata syödä.

 

[Käpyseni]

Ymmärrän kyllä tuon yhdenvertaisuusnäkökulman myös. Yhdistelmäseulonnassa voi jäädä jopa 20 % trisomioista havaitsematta, ja toisaalta vääriä positiivisia tuloksia tulee myös melko paljon. Nipt on luotettavampi.

Oletteko muuten miettineet, miten reagoitte, jos vauvalla todettaisiin trisomia tai muu kehitysvamma? (Toki ei tarvii tähän vastata, jos koette kysymyksen liian henkilökohtaiseksi tai intiimiksi). Mä oon pyöritellyt tätä aika paljonkin mielessä. Vuosia sitten luin yhden lehtijutun lapsettomuudesta kärsineestä pariskunnasta, jotka päälle 35-vuotiaina vihdoin raskautuivat. Rakenneultrassa joskus viikolla 20 selvisi, että lapsi tulisi olemaan vammainen erään geneettisen sairauden vuoksi. Sairaudesta ei voinut etukäteen tietää, olisiko se vakavampaa vai lievempää kehitysvammaisuutta. Pariskunnalla oli vain pari-kolme viikkoa aikaa tehdä päätös ja opiskella, mitä kyseinen harvinainen sairaus voisi aiheuttaa. Lopulta he päätyivät eri kannoille. Mies olisi ollut valmis pitämään lapsen, mutta nainen päätyi raskauden keskeyttämisen kannalle. Elämänmuutos olisi ollut liian suuri.

Tämän jutun myötä olen päätynyt ajattelemaan, ettei etukäteen voi oikeastaan tietää, miten itse tulee reagoimaan huonoihin uutisiin. Taitaa olla niin, että suurin osa päätyy keskeyttämisen kannalle. Varmasti siinä painaa paljon myös lapsen mahdollinen elämänlaatu ja odotettavissa oleva kärsimys. Toisaalta myös vammainen lapsi voi tuoda paljon iloa. Luin hiljattain Lari Launosen teoksen Poikani, elä vielä ensi talvi, jossa Launosen esikoinen syntyy hyvin vaikean harvinaisen sairauden kanssa ja elää vähän alle 4-vuotiaaksi. Vaikka lapsi sairastelee elämänsä aikana paljon, silti kirjasta välittyi sellaista suurta rakkautta ja onnea esikoisesta. Launosen pojan tapauksessa sairaus oli niin harvinainen, ettei sitä testattu tai kyetty havaitsemaan seulonnoissa, joten vanhemmat joutuivat sopeutumaan tilanteeseen syntymän jälkeen.

 

[Käpyseni]

Ei siis ollut ilta aikoja nyt lähiviikoille tarjolla. Katsotaan torstaina mihin tarjoavat ultraa ja pohditaan sitten uudelleen.
Onko toi sokerirasitus ihan kauhee? Löytyykö kokemuksia? Mä siis joudun käymään 2 kertaa ihan vaan koska suvussa on niin vahva rasite.
Eilen tuli muuten ensimmäistä kertaa huono olo. Toisaalta olin liian kauan syömättä ja lähti syömällä nälkähän mulla on tässä ollut kokoajan ja rasvaisia ja suolaisia ruokia on ihan kauheesti tehnyt mieli. Harmi ettei semmoisia ihan kauheasti kannata syödä.

Sokerirasituksessa on ikävintä se, että pitää paastota, kun mä oon aamuisin aina kauhean nälkäinen Se itse sokeriliemi on ihan ok, mutta aika iso lasillinen sitä pitää juoda. Kannattaa ottaa jotain tekemistä mukaan, kirja tai kännykkä. Ja eväät ehdottomasti mukaan! Niin sit kun koe on ohi, saa vähän syötyä.

 

[Ovum93]

Ymmärrän kyllä tuon yhdenvertaisuusnäkökulman myös. Yhdistelmäseulonnassa voi jäädä jopa 20 % trisomioista havaitsematta, ja toisaalta vääriä positiivisia tuloksia tulee myös melko paljon. Nipt on luotettavampi.

Oletteko muuten miettineet, miten reagoitte, jos vauvalla todettaisiin trisomia tai muu kehitysvamma? (Toki ei tarvii tähän vastata, jos koette kysymyksen liian henkilökohtaiseksi tai intiimiksi). Mä oon pyöritellyt tätä aika paljonkin mielessä. Vuosia sitten luin yhden lehtijutun lapsettomuudesta kärsineestä pariskunnasta, jotka päälle 35-vuotiaina vihdoin raskautuivat. Rakenneultrassa joskus viikolla 20 selvisi, että lapsi tulisi olemaan vammainen erään geneettisen sairauden vuoksi. Sairaudesta ei voinut etukäteen tietää, olisiko se vakavampaa vai lievempää kehitysvammaisuutta. Pariskunnalla oli vain pari-kolme viikkoa aikaa tehdä päätös ja opiskella, mitä kyseinen harvinainen sairaus voisi aiheuttaa. Lopulta he päätyivät eri kannoille. Mies olisi ollut valmis pitämään lapsen, mutta nainen päätyi raskauden keskeyttämisen kannalle. Elämänmuutos olisi ollut liian suuri.

Tämän jutun myötä olen päätynyt ajattelemaan, ettei etukäteen voi oikeastaan tietää, miten itse tulee reagoimaan huonoihin uutisiin. Taitaa olla niin, että suurin osa päätyy keskeyttämisen kannalle. Varmasti siinä painaa paljon myös lapsen mahdollinen elämänlaatu ja odotettavissa oleva kärsimys. Toisaalta myös vammainen lapsi voi tuoda paljon iloa. Luin hiljattain Lari Launosen teoksen Poikani, elä vielä ensi talvi, jossa Launosen esikoinen syntyy hyvin vaikean harvinaisen sairauden kanssa ja elää vähän alle 4-vuotiaaksi. Vaikka lapsi sairastelee elämänsä aikana paljon, silti kirjasta välittyi sellaista suurta rakkautta ja onnea esikoisesta. Launosen pojan tapauksessa sairaus oli niin harvinainen, ettei sitä testattu tai kyetty havaitsemaan seulonnoissa, joten vanhemmat joutuivat sopeutumaan tilanteeseen syntymän jälkeen.

Varmasti olisi vaikea päätös oikeasti ja todella raskasta se tehdä ja myöhemmin synnyttää kuollut sikiö etenkin jos vasta rakenneuässsä selviäisi. Mutta ainakin nyt tuntuu selkeältä, että keskeyttäisin vaikka onkin lapsettomuushoidot taustalla. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös ihmisiä, jotka päätyvät pitämään. Omassa lähiperheessä kuitenkin nyt jo aikuisella vakava kehitysvamma syntymästä saakka, koko iän hoivakodissa ja elämänlaatu huonoa. Nähnyt mitä tekee vanhemmille, muille sisaruksille myös. En toivoisi kenellekään lapselle/perheelle. Lisäksi trisomioista 13 ja 18 ei ole käytännössä elinennustetta joten hyvin selkeä ratkaisu mielestäni näiden kohdalla. Toki 21 on eri, mutten tämä on myöskin niin valtava spectrumi, etkä tiedä kuinka sairas tai terve juuri sinun Down lapsesi olisi. Suomessahan suurin osa trisomioista keskeytetään, meillä on maailman alhaisimpia trisomia syntyvyyksiä - osin juuri tarkan seulan ansiosta. Asuessani yhdessä hieman uskonnollisemmassa EU maassa aikoinaan, joiltain tuli kommenttiakin tästä, eikä aina positiiviseen sävyyn.

 

[vierailija]

Moikka, joko te olette käyneet verikokeissa? Itse kävin pe ja s-hcg-b-v oli 24ug/l. En oikein löytänyt tietoa mistään. Kuullostaako tämä normaalilta?

 

[AMR]

Moikka, joko te olette käyneet verikokeissa? Itse kävin pe ja s-hcg-b-v oli 24ug/l. En oikein löytänyt tietoa mistään. Kuullostaako tämä normaalilta?

Käsittääkseni yksistään verikokeista voi olla vähän vaikea tulkita riskilukuja. Siihen vaikuttaa myös niskaturvotusmitta ja muut asiat, esim. odottajan ikä yms tekijät. Meille ainakin annettiin tiedoksi, että riskiluvut saa tietoon sitten siellä nt-ultrassa kun saadaan kaikki tarvittavat tekijät tietoon niin se lasketaan siellä. Alueellisia eroja on varmasti! Meilläkin ennen tehtiin eri tavalla, nyt näin.

Niin ja olen käynyt seulontaverikokeissa, mutta ihan tietoisesti en oo käynyt niitä tuloksia katsomassa. etten yritä yksin tulkita niitä jotenkin väärin.

 

[AMR]

Hei kaikille! Kävin tänään nt-ultrassa ja siellä oli kaikki tosi hyvin! Riskiluvut oli pienet. Vähän huojensi mieltä. Laskettu aina säilyi 28.12., vaikka vauva vastasi kolmea päivää isompaa. Kuulemma 5pv on rajana, että laskettua aikaa siirretään. Saa nähdä jääkö joulukuiseksi vai saadaanko tammikuinen! Rakenneultra meni rv 22. Se on elokuun puolessa välissä.

 

[Ovum93]

Onneksi olkoon @AMR, aivan ihania uutisia!! Multa jää virallinen NT ultra välistä kun olen pitkällä lomamatkalla. Mutta käyn ensi viikolla NIPTissä ja seulakätilö lupasi vähän katsella kanssa alkuviikosta juuri ennen reissua vaikka viikot vielä just alle 11. Tuloksia saadaan sitten n 2vk kuluttua.

 

[Minimilli]

Meillä oli torstaina eka neuvolalääkäri. Lääkäri sitten yllätykseksemme ultrasi ja oikeasta paikasta löytyi mittojen mukaan 9+6 vastaava tyyppi. (Kierron mukaan silloin tasan 9+6) Ultraan mennään keskussairaalalle ensi kuun alussa.

 

[Kolmattakehiin]

Me päätettäisiin raskaus jos olisi vahvistettu kromosomihäiriö. Tunnistetaan omat voimavarat ja se olisi myös muille lapsille epäreilu asetelma, tunnen useampia lieväoireisia down-lapsia ja en valitsisi sitä itsellemme, vaikka ihania ihmisiä ovatkin.

Ensi viikolla NT-ultraan, kyllä jännittää.. pelkään keskeytynyttä keskenmenoa, se olisi ihan kamalaa. 8+ jotain oli ultrassa viimeksi kyllä onneksi kaikki ok.

 

[Käpyseni]

Me päätettäisiin raskaus jos olisi vahvistettu kromosomihäiriö. Tunnistetaan omat voimavarat ja se olisi myös muille lapsille epäreilu asetelma, tunnen useampia lieväoireisia down-lapsia ja en valitsisi sitä itsellemme, vaikka ihania ihmisiä ovatkin.

Ensi viikolla NT-ultraan, kyllä jännittää.. pelkään keskeytynyttä keskenmenoa, se olisi ihan kamalaa. 8+ jotain oli ultrassa viimeksi kyllä onneksi kaikki ok.

Mä oon ymmärtänyt, että jos syke löytyy tuollaisessa varhaisessa ultrassa, niin kkm todennäköisyys laskee huimasti.

Mulla on ultra ensi viikolla, enkä oikeastaan pelkää keskenmenon mahdollisuutta, mutta rakenteellisia ongelmia pelkään, vaikkei niitä nyt tuossa ekassa ultrassa voi välttämättä vielä nähdä.

Pelkään myös, että raskaus leimataan riskiraskaudeksi, ja sit pitää juosta yhtenään tutkimuksissa ja seurannassa. Oisin paljon tyytyväisempi, jos lääkärit vain toteais, et hyvin kehittyy! Nähdään viikko 20 rakenneultrassa seuraavan kerran! Meillä siis taustalla vastasyntyneen esikoisen yllättävä sairastuminen ja kuolema, eikä lääkärit oo vielä kyenneet kertomaan, miksi hän sairastui. Kuolinsyy onneksi selvisi. Nyt sit pohtivat, oonko mä riskisynnyttäjä vai en, kun edellinen raskaus oli täysin säännöllinen.

 

[Kolmattakehiin]

Mä oon ymmärtänyt, että jos syke löytyy tuollaisessa varhaisessa ultrassa, niin kkm todennäköisyys laskee huimasti.

Mulla on ultra ensi viikolla, enkä oikeastaan pelkää keskenmenon mahdollisuutta, mutta rakenteellisia ongelmia pelkään, vaikkei niitä nyt tuossa ekassa ultrassa voi välttämättä vielä nähdä.

Pelkään myös, että raskaus leimataan riskiraskaudeksi, ja sit pitää juosta yhtenään tutkimuksissa ja seurannassa. Oisin paljon tyytyväisempi, jos lääkärit vain toteais, et hyvin kehittyy! Nähdään viikko 20 rakenneultrassa seuraavan kerran! Meillä siis taustalla vastasyntyneen esikoisen yllättävä sairastuminen ja kuolema, eikä lääkärit oo vielä kyenneet kertomaan, miksi hän sairastui. Kuolinsyy onneksi selvisi. Nyt sit pohtivat, oonko mä riskisynnyttäjä vai en, kun edellinen raskaus oli täysin säännöllinen.

Olen pahoillani!

Ultrassa oli onneksi kaikki hyvin. Sitten saakin alkaa odottaa liikkeiden tuntumista. Elokuussa rakenneultraan.

 

[Käpyseni]

Olen pahoillani!

Ultrassa oli onneksi kaikki hyvin. Sitten saakin alkaa odottaa liikkeiden tuntumista. Elokuussa rakenneultraan.

Hyvä kuulla, että ultrassa meni kaikki hyvin Yksi virstanpylväs taas takana.

Joko muilla on alkanut raskausmaha näkymään? Mulla on tällä viikolla maha yhtäkkiä kasvanut ja pitää vähän miettiä, miten sen peittäis vaatteilla. Toisaalta ihan kiva, oon ainakin ihan näkyvästi raskaana!

 

[AMR]

Hyvä kuulla, että ultrassa meni kaikki hyvin Yksi virstanpylväs taas takana.

Joko muilla on alkanut raskausmaha näkymään? Mulla on tällä viikolla maha yhtäkkiä kasvanut ja pitää vähän miettiä, miten sen peittäis vaatteilla. Toisaalta ihan kiva, oon ainakin ihan näkyvästi raskaana!

On alkanut. Housut alkoi puristaa jo rv 8 ja on saanut jo hyvän tovin peitellä. Toisella kertaa tapahtui kyllä huomattavasti nopeempaa tää masun esiin pompsahtaminen kun vertaa ensimmäiseen raskauteen. Oli vaikeuksia peitellä kyllä mahaa sinne nt-ultraan asti. Enää en ole jaksanut.

 

[Minimilli]

Olen pahoillani!

Ultrassa oli onneksi kaikki hyvin. Sitten saakin alkaa odottaa liikkeiden tuntumista. Elokuussa rakenneultraan.

Mitkä viikot sulla on nyt?

 

[Minimilli]

Hyvä kuulla, että ultrassa meni kaikki hyvin Yksi virstanpylväs taas takana.

Joko muilla on alkanut raskausmaha näkymään? Mulla on tällä viikolla maha yhtäkkiä kasvanut ja pitää vähän miettiä, miten sen peittäis vaatteilla. Toisaalta ihan kiva, oon ainakin ihan näkyvästi raskaana!

Itsellä tuntui että selkeesti pyöristyi viime viikolla. Jouduin töissäkin kertomaan kun tartti pyytää isommat työhousut toki kerroin myös siksi etten saanut käyntejä sovittua työajan ulkopuolelle, joten nyt kun asian toi julki esimiehille niin nyt saan palkan käyntien ajalta.
Isäntäkin eilen kauhean "söpösti" kutsui meikäläisen vatsaa lihapullaksi
Oon siis aina ollut aika "sporttinen" ulkomuodoltani, joten hänelläkin pisti silmään Ensi viikolla olisi sitten nt ultra ja rehellisesti pelottaa että onko pikku tyyppi siltikään kunnossa. Loppuuko tämä murehtiminen ikinä? Tilasin kotidopplerin ja toivon että sillä mahdollisimma aikaisin saisi sykkeen näkymään niin se saattaisi tuoda mielenrauhaa

 

[aksolotl1]

Meillä on ylihuomenna nt-ultra ja nyt on alkanut kyllä jännittää. Yhtäkkiä rinnat eivät ole enää arat, vähän huonovointisuutta kyllä on. Ekaa kertaa tässä raskaudessa tuntemuksia alavatsalla. Rakennepoikkeamatkin jännittää. Mutta kohta se selviää

 

[Ovum93]

Kovasti tsemppiä täällä kaikille jännityksiin! tulkaahan pian kertomaan NT tuloksia.

Omaa varsinaista raskausmahaa ei ole tullut kun kohtu on vielä niin pieni, juuri rakon yläpuolelle ylettyvä n. greipin kokoinen UÄssä, mutta turvottanut kyllä kunnolla jo viikkoja ja näyttäisi välillä että olisin ainakin viikolla 20 raskaana

Meillä on pitkä melkein 2kk ulkomaan reissu pitkään ollut varattuna ja osui tietenkin tähän NT aika ikkunaan. Lopulta päätettiin ettei peruta reissua, sain ns mini NTn just viikon 10 lopussa ja kaikki oli kunnossa (mitä nyt nähdä pystyi).

Tästä syystä kun virallinen NT jäi välistä, sain NIPTin ja ei ainakaan trisomiaa ole ja tyttöä odotetaan

Jännityksellä rakennetta odottelen. On tämä hurjaa kun aina jokin murehduttaa. Nyt ajoittain vahva, hölmö pelko mm spina bifidasta

 

[Käpyseni]

Kovasti tsemppiä täällä kaikille jännityksiin! tulkaahan pian kertomaan NT tuloksia.

Omaa varsinaista raskausmahaa ei ole tullut kun kohtu on vielä niin pieni, juuri rakon yläpuolelle ylettyvä n. greipin kokoinen UÄssä, mutta turvottanut kyllä kunnolla jo viikkoja ja näyttäisi välillä että olisin ainakin viikolla 20 raskaana

Meillä on pitkä melkein 2kk ulkomaan reissu pitkään ollut varattuna ja osui tietenkin tähän NT aika ikkunaan. Lopulta päätettiin ettei peruta reissua, sain ns mini NTn just viikon 10 lopussa ja kaikki oli kunnossa (mitä nyt nähdä pystyi).

Tästä syystä kun virallinen NT jäi välistä, sain NIPTin ja ei ainakaan trisomiaa ole ja tyttöä odotetaan

Jännityksellä rakennetta odottelen. On tämä hurjaa kun aina jokin murehduttaa. Nyt ajoittain vahva, hölmö pelko mm spina bifidasta

Hyvä kuulla, että olette saaneet seulonnat sumplittua ja kiva matka edessä teillä! Hauskaa, että jo tässä vaiheessa ootte saaneet tietää sukupuolen Me haluttiin esikoisen kohdalla pitää sukupuoli yllätyksenä ja mennään samalla systeemillä tän seuraavan kanssa.

Meilläkin rakenneultra jännittää vähän, mutta ainakin saadaan erityisen tarkka rakenteiden seulonta erikoislääkärillä tällä kertaa. Haluan uskoa, että meille voi vielä käydä hyvin, ja oon päättänyt antaa tälle pikkusisarukselle yhtä toiveikkaan raskausajan kuin isoveljensä sai

 

[Ovum93]

Hyvä kuulla, että olette saaneet seulonnat sumplittua ja kiva matka edessä teillä! Hauskaa, että jo tässä vaiheessa ootte saaneet tietää sukupuolen Me haluttiin esikoisen kohdalla pitää sukupuoli yllätyksenä ja mennään samalla systeemillä tän seuraavan kanssa.

Meilläkin rakenneultra jännittää vähän, mutta ainakin saadaan erityisen tarkka rakenteiden seulonta erikoislääkärillä tällä kertaa. Haluan uskoa, että meille voi vielä käydä hyvin, ja oon päättänyt antaa tälle pikkusisarukselle yhtä toiveikkaan raskausajan kuin isoveljensä sai

Kiitos

Ootko käynyt jo NTssä? Eikö ollutkin tällä viikolla? Kuulostaa, että sulla on upeat henkiset voimavarat ja ihailtava asenne, ei varmasti ole helppoa kokemasi jälkeen. Valtavat pahoittelut esikoisen johdosta. En voi edes kuvitella. Toivottavasti NTssä on jo hyvä näkyvyys rakenteihin ja hieman jo jännitys helpottaisi

 

[AMR]

Kiva kun alkaa teilläkin nt-ultrat lähestyyn. Toivon ja jännitän teidän kanssa, että kaikki on hyvin!

Mulla tänään rv 14+3 ja oon alkanut jonkulaista liikehdintää tuntemaan makuulla ollessani. Tuntuu sellanen ”mylläys” ja paine.

Olispa jännää pitää sukupuoli yllätyksenä synnytykseen asti. Musta tuntuu, etten millään malttais! Itse asiassa mun tekis mieli käydä ylimääräisessä ultrassa tossa rv 16-17 selvittämässä sukupuoli jos vauva sen suostuisi näyttämään! Mutta ehkä yritän odottaa sinne rakenneultraan asti jos se siellä näkyisi. Vaikka tottakai onkin siinä tilanteessa (ja ylipäätänsä) ihan toissijainen asia. Enemmän jännitän sitä, että onhan terveet ja kehittyneet rakenteet.

 

[Käpyseni]

Kiitos

Ootko käynyt jo NTssä? Eikö ollutkin tällä viikolla? Kuulostaa, että sulla on upeat henkiset voimavarat ja ihailtava asenne, ei varmasti ole helppoa kokemasi jälkeen. Valtavat pahoittelut esikoisen johdosta. En voi edes kuvitella. Toivottavasti NTssä on jo hyvä näkyvyys rakenteihin ja hieman jo jännitys helpottaisi

Meillä on nt-ultra huomenna. Ihan innolla odotan vaavelin näkemistä! Ja sydänäänien kuuleminen on joka kerta huikeaa Tiedostan tietysti, että voi tulla myös huonoja uutisia, mutta onhan ne hyvät uutiset paljon todennäköisempiä, niin yritän nyt jaksaa sinne asti positiivisella mielellä. Mulla on myös ollut joitain tuntemuksia, ehkä vauvan liikkeitä, vai olisiko kuitenkin vain suolisto? Mutta haluan uskoa tuntevani pientä tassuttelua, niin tulee turvallinen olo.

Kiitos sanoistasi Onhan tämä elämä nyt aivan muuta kuin se oli ennen. En voinut sitä valita, joten pakko siis vain sopeutua ja elää surun kanssa. Ollaan myös saatu paljon tukea ammattilaisilta ja läheisiltä. En toivoisi tätä kenellekään ja ymmärrän, että voi olla vaikeaa löytää sanoja.

En myöskään halua pelotella raskaana olevia, koska se mitä meille tapahtui, on äärettömän harvinaista. Olen nähnyt, miten huikeaa hoitoa sairaat vauvat saavat Suomessa, ja jos heillä on yhtään selviämisen mahdollisuuksia, he kyllä selviävät vaikeistakin paikoista. Voin siis sanoa, että olen tavallaan luottavaisempi jopa kuin ensimmäisessä raskaudessa. Vaikka vauva ei olisikaan täysin terve, täällä Suomessa häntä osataan kyllä hoitaa.

 

[aksolotl1]

Haleja, @Käpyseni Puhut kauniisti ja on ihana kuulla, että tässä raskaudessa pyrit pitämään toivosta kiinni.

Meillä oli aamulla nt-ultra ja siellä kaikki niin hyvin kuin voi olla tässä vaiheessa Vauva liikuskeli aluksi paljon. Tulipa onnellinen olo! Asia konkretisoitui entisestään, ja muutenkin on alkanut suhtautua tähän raskauteen ja vauvan saapumiseen iloisemmin ja odottavaisemmin mielin nyt. Olot vähän helpottaneet ja oon saanut omaa aikaa ja lepoa sopivasti viime aikoina. Tässä raskaudessa on kyllä ollut pelkoja ja ahdistusta ihan siksikin varmaan, kun tietää entistä selvemmin, mitä menettää jos huonosti käy. Lähipiirissä myöhäisiä keskenmenoja ja muutenkin raskaita juttuja aiheeseen liittyen, joten ollut vaikea joillekin vielä ottaa puheeksi. Nyt kuitenkin itsellä positiivinen mieli tämän suhteen ja voin sitten kertoa tietyille tyypeille kun nähdään ja sen aika tulee.

 

[Käpyseni]

Meillä oli tänään nt-ultra ja kaikki oli oikein hyvin! Vaaveli heilutteli käsiään, venytteli ja pomppi siellä söpösti Huojentavaa päästä tähän pisteeseen!

 

[Minimilli]

Meillä oli tänään nt ultran vuoro ja kaikki oli niin hyvin kun olla ja voi. Pikkutyyppi heristeli sielä nyrkkiä laskettu pysyi 17.1. eikä kohonneita riskejä todettu.