Mulla on näennäisesti tän tyylisestä tilanteesta kokemusta molemmilta puolilta. Siis sen kolmannen osapuolen näkökulmasta sekä varatun, mutta toiseen "väärän sukupuoliseen" tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan "vääränlaiseen" ihastuneen osapuolen näkökulmasta. En siis väitä tietäväni mitä tässä tapauksessa kulissien takana tapahtuu, mutta näin minä tämän omien aistieni varassa näen.
Se kolmas osapuoli, ja jopa se varattu toiseen ihastunut osapuoli voi itse asiassa olla hyvinkin vakuuttuneita siitä, että tässä ei tosiaan ole mitään sen kummempaa kuin syvä ystävyys ja just tämä paljon viljelty "veljeyden" tunne. Tosin vaikka omassa tilanteessani tunnesidettä kuvailtiin melkein sanalleen näin, ei minulla ole kinä ollut yhtä syvällistä suhdetta omiin, vaikkakin muuten tosi läheisiin sisaruksiini.
Osa tästä totuuden mahdollisesti ihan tietoisesta tai sitten alitajuisesta pakoilusta voi olla ihan puhdasta epäuskoa, että ei tämä näin voi mennä. En voi oikeasti tuntea näin, tai ei minulle voi käydä näin. Omalla kohdallani tunteiden setvimiseen meni molemmissa tapauksia vuosia. Ja nyt jälkikäteen mulle on aivan selvää, että se lopullinen lähteäkö/jäädä -päätös olisi voinut kummassakin olla aivan päinvastainen riippuen aivan mikroskooppisen pienistä yksityiskohdista. Saati sitten tässä tilanteessa, jossa on vielä monta isompaa asiaa sotkemassa kuvioita (julkisuus, kielimuuri, eri asuinmaat, jne.). Ja aikaa ei kuitenkaan ole mennyt viisuista kuin muutama kuukausi, vaikka se saattaa tuntua meistä (ainakin minusta) paljon pidemmältä.
Ja sitten on olemassa sekin mahdollisuus, että K, B ja kolmas osapuoli on paljon enemmän sinut itsensä ja toistensa kanssa, ja ovat jo älynneet sen mihin mulla on tuhraantunut melkein koko elämä. Rakkaus on lahja ja rikkaus, ja se että joku jota sinä rakastat, rakastaa myös jotain toista tai vain yksinkertaisesti nauttii heidän seurastaan niin paljon, että se tekee hänet onnelliseksi, sen ei tarvitse olla sinulta pois. Ketään ei voi omistaa.