Olen itsekin miettinyt tuota, että tämän päivän lapsi tulee pitämään halloweenia yhtä keskeisenä vuotuisena juttuna kuin me vaikkapa pääsiäistä tai vappua lapsena. Itselleni tämä on hieman ristiriitainen juttu, sillä olen suuri kansanperinteen ja folkloren ystävä. Olen tutkinut sitä jonkin verran yliopistollakin, ja sydämeni lyö vahvasti kaikenlaisille saunatontuille ja nuuttipukeille. Kokoelmistani löytyy Vilkunan koonti kaikista vanhoista juhlista ja merkkipäivistä, joita täällä vietettiin - ja niitähän olikin paljon. Esimerkiksi Nuuttipukkikulkueet olivat länsi- ja keskisuomalaisissa kylissä sellaisia, että kun kuvauksia lukee, on ihan kuin halloweenista lukisi - kulkueet, herkkujen (ja sahdin) kerjuu, elämöinti ja käänteiset hierarkkiat. Tästä jos mistä olisimme saaneet omat halloweenimme aivan suoraan, kekristä puhumattakaan, mutta jostakin syystä se piti hakea tuolta meren takaa. Ja entäpä ne vappunaamiaiset sitten? Sellaisetkin taitavat pikkuhiljaa jäädä pois kun paukut keskitetään halloweeniin.
Pidän kyllä halloweenista itsekin, mutta lähinnä siksi, että koskaan ei voi olla liikaa arjen katkaisevia juhlia. En kuitenkaan pitäisi sitä niin isona juttuna kuin mitä se tänäpäivänä on. Kai meidän suomalaisten on aikojen saatossa ollut hyvä olla vähän amerikkalaiseen kulttuuripiiriin rähmällään, jotta teemme varmasti pesäeron venäläis-slaavilaiseen vastaavaan, mutta on se kyllä hassua, että sen tarvitsee kannibalisoida omat perinteemme. Tai eikö yhteispohjoismaalainen kulttuuripohja olisi riittänyt... No niin, avautumiset sikseen
Itsellä vähän samaa fiilistä siitä, että haluaisi tunnelmoida enemmän. Mutta voin suoraan sanoa, mikä sitä verottaa, ja se on nimenomaan kaikenlaisen pikkusälän aikaansaama sotku. Kaikki tasot pitäisi siivota ja tyhjentää joka päivä vauva-arjessa, ja jos ei ehdi (yleensä ei), ei siinä oikein motivoi polttaa kynttilää illalla, kun joku pullontutti kavereineen siellä pyörii ja jopa odottaa pesua.
Onneksi joskus on kuitenkin parempia kausia, jolloin arki tuntuu jopa ihanan harmoniselta. Huomaan vain, että nyt sen eteen on ponnisteltava selvästi enemmän.
Mutta joulukalenterit on nyt hommattu . Halusin metsästää sellaisen, jossa on sekä suklaa että kuva. Tuntuu olevan vaikeaa, mutta ainakin Marabou-kalenterin takaosassa oli esitetty ne suklaat niin, että niissä on jotain muotoa. En vain haluaisi sellaista peruskonvehti tyhjässä onkalossa -kokemusta, joten edes jonkinlainen muoto siinä suklaassa olisi kiva. Yksi tällainen "onkalo"kalenteri on jo, eli se Lakrids by Bülow, mutta se onkin vähän erityyliseksi kokemukseksi tarkoitettukin. Ja niissä on kai sitten jonkinlaisia "loruja" luukuissa. Vielä on ehdottomasti se partiolaisten kalenteri hankittava.
Ei hän vielä näistä mitään ymmärrä, mutta opetan tavoille jo 
