...on ailahtelevainen ja oikutteluunkin taipuvainen. Itse ainakin kiukuttelen useinkin aivan turhistakin, ja olemme mieheni kanssa sopineet, että hänen ei ole sitä pakko sietää, ja silloin saan yleensä parin varoituksen jälkeen perinteisesti piiskaa. Asia nolottaa minua edelleen vuosienkin jälkeen, enkä kehtaisi siitä puhua ilman nimimerkin suojaa, vaikka hyväksynkin hänen oikeutensa tarvittaessa kurittaa minua, sillä tämä sopii meille hyvin. Aluksi kapinoin sitä vastaan, sillä meillä se alkoi niin, että hän kerran riitelyyni kyllästyneenä yksinkertaisesti vaan vetaisi minut kyselemättä polvilleen poikkipuolin, nykäisi housuni kinttuihin ja piiskasi aika kovaotteisesti paljaille pakaroille. Silloin olin aivan tyrmistynyt, sillä minua ei koskaan ollut piiskattu edes lapsena. Jollakin lailla hänen määrätietoisuutensa kiihotti minua aivan älyttömästi, ja vaikka kokemus olikin varsin kivulias, jouduin myöntämään, että sain juuri sitä, mitä siinä tilanteessa tarvitsinkin. Murjotin aikani, kunnes päätin unohtaa koko jutun, vaikka mieheni kyllä ilmoittikin seuraavana aamuna, että saisin varautua siihen, että takamus on arkana jatkossakin, jos tarvetta ilmenee. Ja on kyllä ollutkin
. Kovin usein en kurinpitomielessä piiskaa saa, mutta tuon alun jälkeen olen joutunut myöntämään, että piiskaus kiihottaa minua, ja leikkimielessä mies piiskaa minua useinkin seksin yhteydessä, ja seksi on koko yhdessäolomme ajan ollut erittäin kiihkeää, ja tämä yhteinen "salaisuutemme" on tehnyt siitä jos mahdollista vielä entistäkin intensiivisempää. Nautin aika kovista otteista ja siitä, että mieheni "ottaa" minut niin halutessaan, ja hän nauttii siitä, että tietää minun alistuvan enemmän kuin mielelläni hänen tahtoonsa. Kun on kurinpalautuksen aika, en kuitenkaan yleensä nauti, sillä silloin saan piiskaa niin lujasti, että se todella tuntuu, yleensä itken loppuvaiheessa aivan valtoimenaan, mutta silloinkin sopu sinetöidään melko usein -ei kuitenkaan aina- seksillä, ja nautin silloinkin mielettömästi, vaikka se tilanne, kun mies alkaa avilla vyötään ja tiedän saavani remmiä on sinänsä lähes pelottava. Jostain syystä tuohon pelkoon liittyy silti aina myös kihelmöivä kiihottumisen tunne, kun tiedän, mitä tuleman pitää. Aluksi emme kovin paljon tästä puhuneet, mutta varsin pian myönsin, että tarvitsen tätä ja annoin siis tavallaan suostumukseni tähän. Tämä tarpeeni hämmentää minua edelleen, enkä tosiaan voisi kuvitellakaan myöntäväni tätä esim. siskolleni tai naisystävilleni. Eb ole mitenkään alistettu, suhteemme on hyvä ja tasa-arvoinen, mutta jotenkin ujostelen sitä, mitä kaverini ajattelisivat, jos tietäisivät mieheni piiskaavan minua harkintansa mukaan. Joskus mieheni huvitteleekin kiusoittelemalla minua muiden kuullen, jos esim. innostun soittamaan suutani liikaa, ja silloin hän saattaa esim. läppäistä minua hieman takapuolelle ja kysyä jotain tyyliin "piiskaako kerjäät" tms. Sitten se rontti nauraa hekottaa nautiskellen, kun edelleenkin saa muutamalla sanalla minut punastumaan korviani myöten. Minulle sopii tämä parisuhteemme tasapaino oikein hyvin, mieheni on ehdoton auktoriteetti suhteessamme, ja koska tiedän hänen rakastavcan minua ja haluavan aina parastani, en näe tarvetta erityisemmin kapinoida häntä vastaan. Ylilyöntejä tietysti tulee,sillä kuten sanottu, olen aika temperamenttinen ja toisinaan oikukaskin. Viiemksi eilen sain pitkästä aikaa oikein kunnolla remmistä, kun purin pahaa tuultani lapsiini, jota mieheni ei siedä yhtään. Lasten lähdettyä mies talutti minut suunnilleen niskavilloista takaisin makuuhuoneen puolelle, ja vasta lujan piiskauksen ja kiihkeän seksisession jälkeen lähdimme rauhassa yhtä matkka töiin. Istuminen oli vähän hankalaa koko päivän, mutt siinähän se päivä meni. Illalla pyysin lapsilta anteeksi aamullista ilkeilyäni, ja taas oli rauha maassa
.