tuota niin, mies kertoo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wasted
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

Wasted

Vieras
Kolmikymppinen pariskunta, pari lasta, pieniä ressukat. Iskä työttömänä jo jonkin aikaa ja muksujen kanssa kotona. Taloudellinen tilanne kohtuu hyvä. Päivät menee lasten kanssa touhutessa, väliin käydään mummoilemassa, joskus lasketaan mäkeä, maalaillaan vesiväreillä, liiduilla, vahaväreillä. Askarrellaan, katotaan leffoja, leikitään koiran kanssa jne jne. Vaimo päivät töissä tai koulussa. Teen parit ateriat päivässä, yleensä aamupäivällä muksuille jonkinlaisen aterian, ja iltasella neljän viiden välillä isomman ruoan josta riittää ehkä aamupäiväruoaksi myös seur. päivälle. Siivoan talon, imurointia yleensä 3-7 kertaa viikossa sekä normaali viikottainen kunnollinen siivoaminen. Vessan pesu ja pölyjen pyyhintä pari kertaa viikossa. Astiat pesen joka päivä. Öisin käytän kerran, pari koiranpennun pissalla, vaimo käyttää jos jaksaa.

Elämä on ollut suhteellisen tasaista, mutta vaimossa on jokin ilkeä piirre joka vaatii päivittäistä nalkutusta. Yritän hoitaa talouden niin hyvin kuin pystyn ja jaksan, mutta sanomista löytyy kyllä aina. Illat menee itselläni yleensä lasten kanssa myös, kun vaimon harrastukset vie aikaa paljon, esim. jumppa ja lisäksi meneillään oleva koulutus vaatii tenttiin lukua yms. Ymmärrän toki että vaimollakin on stressiä sun muuta.

Olen kertonut ja saanut myös itse ymmärtää että lähellekkään kaikissa talouksissa mies ei osallistu näin paljon lasten/talouden hoitoon. Pidän lapsista ja luonteelleni sopii leikkiminen ja puuhastelu mutta toisaalta erakkoluonteeni vaatisi myös omaa hiljaista hetkeä. Toisinaan esitän että jokunen tunti omaa aikaa olisi tarpeen, mutta yleensä siihen sattuu sitten jumppa tai tenttiin lukemista, tai jotain muuta tärkeää. Tilanne päätyy tyypillisesti tappeluun ja minun syylliseen mieleen. Lisäksi saan päivittäin kuulla kuinka vaatteitani on kuitenkin löytynyt nojatuolista tai paikasta jossa niitä ei kuuluis olla. Tai jokin muu asia on tekemättä tai hoitamatta. Yritän kaikkeni, olen surullinen. Tunnen syyllisyyttä siitä että perheeni ei ole niin onnellinen kuin pitäisi. Menetän hermoni lasten kanss sillon tällöin ja poden siitäkin syyllisyyttä. Ote lipsuu, tuntuu että pakka hajoaa käsiin enkä saa pidettyä naruista kiinni, niin lujasti kuin tarve vaatii. Ei kait mulla ole edes kysymyksiä tähän, pitää tsempata. Oli kiva kirjoittaa ja purkaa tuntemuksia anonyymisti, sama vaikka joku tunnistais.
 

Siis sinä olet päivisin lasten kanssa yksin, iltaisin hoidat myös lapsia ja kodin, kun vaimo harrastaa ja lukee tenttiin...? Eihän tuo ole mitenkään tasapuolista tai tasa-arvoista!!! Sinun pitää ehdottomasti ottaa oma aikasi, merkitset vapaat iltasi kalenteriin jo etukäteen ja vaimo joustaa jumpastaan, jos on pakko.

Oikeasti, nyt ryhdistäydyt, eihän tuollaista kestä pidemmän päälle, ja tarvitset hetken lomaa lapsista ja kodin pyörittämisestä! Vaimosi on todella sokea, jos ei sitä tajua. :(
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja 10 pistettä;10472719:
Siis sinä olet päivisin lasten kanssa yksin, iltaisin hoidat myös lapsia ja kodin, kun vaimo harrastaa ja lukee tenttiin...? Eihän tuo ole mitenkään tasapuolista tai tasa-arvoista!!! Sinun pitää ehdottomasti ottaa oma aikasi, merkitset vapaat iltasi kalenteriin jo etukäteen ja vaimo joustaa jumpastaan, jos on pakko.

Oikeasti, nyt ryhdistäydyt, eihän tuollaista kestä pidemmän päälle, ja tarvitset hetken lomaa lapsista ja kodin pyörittämisestä! Vaimosi on todella sokea, jos ei sitä tajua. :(


oikeesti pitäis kait, tossun alla kait ollaan aika näpäkästi. Tappelua ja riitaa tekee mieli välttää viimeiseen asti, joten sillä kait sitten hissultellaan. Toisinaan jos pääsen lähtemään ,niin edeltävä riita tai kommentit latistavat tunnelmaa siinä määrin, että menossa saa olla ns. huonolla mielellä. Tosin mun harrastuksess pystyn pitämään ehkä muksun mukana, ainakin toisen kun nen on niin pieniä. Monesti puhelin soi tai viesti tulee joka kertoo että kotona tarvitaan NYT!
 
Kyllä jumppaharrastus on naiselle tärkeää, mietihän itsekin miksi. Tentttiin luku ym... sekin on väliaikaista ja tie johonkin parempaan. Puhukaa asioista jos siltä tuntuu, muuten tuolla menolla eroatte parissa vuodessa.
 
Onpa juttusi totta tai ei, niin tiedän liiankin hyvin läheltä ihan samanlaisen perheen. Veljeni ei pysty hetkeäkään tekemään omiansa ilman, ettei känny soi ja käly laadi listaa seuraavista tehtävistä. Vei monen monta vuotta tajuta sukulaisena asia ja pidin veljeäni vain laiskana, jota käly saa potkia ympäriinsä.

Kälyni on tottunut lapsesta lähtien hemmotteluun ja vanhempiensa palvontaan. Hän oli urheilullisesti erityisen lahjakas ja tottui sen vuoksi olemaan höösäyksen keskipiste rampatessaan kilpailuista toisiin. Hän on loistava syyllistämään kenet tahansa ja senpä takia minäkin menin heti mukaan hänen juttuihinsa uskoen, että ensimmäinen vauva oli maailman suurin taakka jnejne.

Kuten eräs sanoi kälystäni ei näy omassa kodissaan kuin heiluva ponnari ja eteisen lattiaan tömähtävä urheilukassi, joka vain vaihdetaan jonkun toisen harrasteen kassiin.

Veljeni ongelma on se, että hän on aivan liian suostuvainen olemaan alistettu ja oppinut pienestä pitäen tulemaan aivan liian hyvin toimeen ihmisten kanssa luopumalla omasta tahdostaan. Minulle hän uskaltaa joskus huutaa ja annan huutaakin, koska taidan olla ainoa jolle hän saa olla pahalla tuulella. Nyt lasten ollessa jo isompia hän ehtii omiinkin harrasteisiin, joten kenties sinullakin on joku päivä omaa elämää. Tai sitten opettelet sanomaan heti ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöö;10473049:
Kyllä jumppaharrastus on naiselle tärkeää, mietihän itsekin miksi. Tentttiin luku ym... sekin on väliaikaista ja tie johonkin parempaan. Puhukaa asioista jos siltä tuntuu, muuten tuolla menolla eroatte parissa vuodessa.

Totta kai jumppa ja liikuntaharrastukset ovat tärkeitä tenttiin luvun tasapainottajana, mutta puhuinkin sitä, että jumppa voi joustaa joskus, jos vastapainona on se, ettei miehellä ole LAINKAAN omaa aikaa. Tyyppi hoitaa kertomansa mukaan kotia vallan mallikkaasti ja hoitaa kodin illallakin, että vaimo saa lukea tenttiin ja harrastaa. Monessa perheessähän tämä kuvio menee toisinpäin ja silloin kyllä huudetaan kotiäidin oikeudesta käydä tuulettumassa. Ei se mieskään mikään ikiliikkuja ole, tarvitsee yhtä paljon omaa ajattelutilaa ILMAN lapsia, ja vaimon pitäisi kyllä ymmärtää se.

Eli mies: nyt pois tossun alta tai "sitä saa mitä tilaa". Oikeasti. Jos et itse nouse (rähinänkin uhalla) puolustamaan omia oikeuksiasi, ei sitä kukaan muukaan tee.
 
vakka kantensa jne.

kuulostaapa varsinaiselta pirttihirmulta koko emäntä. hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät osaa arvostaa asioita ennen kuin on liian myöhäistä. jos eroaisitte, niin mitäpä veikkaatte, kuinka kusessa olisi töissä käyvä, jumppaava ja opiskeleva yksinhuoltaja äitimuori?
 
mies voisi tehdä tuollaisessa tilanteessa? Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin opetella riitelemään ja sanomaan oma mielipide. Pitää puoliaan. Harvat ihmiset osaa automaattisesti huomioida toisia, meidän täytyy sanoa se mitä me halutaan. Joskus aika tiukastikin, ja ap:n nainen vaikuttaa olevan juuri sellainen. Ei missään nimessä ole kohtuuden- tai oikeudenmukaista, että ap hoitaa käytännössä koko talouden yksin kun toinen opiskelee ja harrastaa. Kyllä puolison pitää myös ottaa vastuuta yhteisestä kodista ja lapsista, vaikka opinnot miten oliskin vaativia ja toinen on päivät kotona niin silti.

Minä olisin tyytyväinen, jos minulla olisi ap:n kaltainen hellä ja mukava mies, joka ottaa huomioon ja on luotettava. En tiedä missä tuollaisia miehiä oikein on. Itse olen samanluonteinen nainen, mutta olen törmännyt miehissä vain suoraan sanoen kusipäihin ja tapauksiin, jotka ei ota vastuuta mistään. Jos ei vaimo sen verran arvosta toisen suurta panosta kodin- ja lastenhoidossa että joskus voisi perua yhden jumppatunnin että toinenkin saisi vähän omaa aikaa niin minun mielestä ap ansaitsee parempaa. Nyt vain rohkeasti sanomaan mielipiteesi. Ei se maailma siihen kaadu, jos toinen onkin vähän hämillään ensin kun toinen ei suostukaan olemaan enää ovimatto. Mutta kyllä se sen tajuaa aikaa myöten ja jos ei tajua niin sitten voi sanoa hei hei.
 
Voi olla että tuossa on tuleva eronnut aviopari. Kun vaimo valmistuu, jos hän nyt siis johonkin tavoitteeseen on ammatillisesti tuolla opiskelullaan pyrkimässä, niin saattaapa lähteä lopullisesti, kun valmistuu. Eihän tuo vaikuta kauhean harmoniselta avioliitolta.

Entäs jos pyrkisit töihin?

Ja entäs jos ottaisit itsellesi jonkun liikauntaharrastuksen myös, joka olisi sitten sellainen, ettei siitä voisi mitenkään joustaa?

Ei moni mies tuota tekisi. Monet ei hoida lapsia ja kotia vaikka olisi työttömänäkin. Yleensä vaimo vie lapset hoitoon ja mies jää kotiin makailemaan.

Toisaalta tämähän ei ole millään lailla erikoinen kuvio. Noinhan se on ajat päivät mennyt tässä maassa, mutta vain vaimo ollut kotona ja mies töissä. ei meidän isäkään ikinä tehnyt kotona mitään, kun tuli töistä, söi, otti ruokaperäset ja sitten lähti mihin lähti tai luki lehteä ja komensi muut olemaan hiljaa. Rikkaa ei ristiin laittanut kotitöitten eteen. Äiti teki ihan kaiken ja oli kiinni niissä kotitöissä 24 tuntia vuorokaudessa. Muistan, kun naapurissa asuva nuori rouva kävi meille kertomassa, että hän lähtee töihin! Oli pyydetty johonkin koululle keittäjän apulaiseksi, ja - tässä tulee jutun pointsi - mies oli luvannut, sillä ehdolla, että kotityöt, ruuat, lapset ja kaikki tulee hoidetuksi niin kuin ennenkin! Ja tää nainen sopi työnantajan kanssa, että saa lähteä töistä siihen aikaan, että ehtii kauppaan ja tekemään ruuan valmiiksi, kun mies tulee töistä. Voi elämän kevät. Ja jatkoakin tarinalle on, rahat sai kuulemma pitää itse, mutta myöhemmin sitten osoittautui, että mies jätti tietyt jutut maksamatta, koska pitäähän sen naisenkin nyt sitten jotain maksaa kun kerrran töissä käy. Tää oli sitä kultaista kuusikymmentälukua, mutta kyllä tällaista vieläkin on, yleensä naisella on kaksinkertainen työpäivä yhä edelleen.
 
Julmaa, mutta en ihmettele naisen nalkutusta. Sitä vituttaa että on ottanut tuollaisen alistuvan vässykän miehekseen ja purkaa sitä turhalla nalkutuksella.

Yritä nyt ottaa itseäsi vähän niskasta kiinni ja vaadi itsellesikin jotain oikeuksia. Muiden on vaikea kunnioittaa ihmistä joka ei kunnioita itse itseään ja suorastaan heittäytyy poljettavaksi. Jos ei onnistu, niin lähde pois lasten kanssa ja etsi itsellesi kiltimpi ja vässykämpi nainen.
 
Julmaa, mutta en ihmettele naisen nalkutusta. Sitä vituttaa että on ottanut tuollaisen alistuvan vässykän miehekseen ja purkaa sitä turhalla nalkutuksella.

Yritä nyt ottaa itseäsi vähän niskasta kiinni ja vaadi itsellesikin jotain oikeuksia. Muiden on vaikea kunnioittaa ihmistä joka ei kunnioita itse itseään ja suorastaan heittäytyy poljettavaksi. Jos ei onnistu, niin lähde pois lasten kanssa ja etsi itsellesi kiltimpi ja vässykämpi nainen.


Täysin samaa mieltä. Yleensä tällaiseen marttyyrimäisyyteen vain syyllistyy naiset, mutta jokunen mieskin löytynee. "Minulla ei ole ihmisarvoa ja mua kohdellaan kuin tiskirättiä"! Sitä saa mitä ansaitsee.

Ihmiset kohtelevat toista juuri kuten hän ansaitsee. Jos kakarat ja puoliso kävelee yli, joku on mennyt pieleen. Jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta, kasvatusta, keskustelua ja optimismia niin asiat voi parantaa!
 
Viimeksi muokattu:
Oletpa aika nössö. Vaimosi ponnistaa vaikka silmäkuopastasi seuraavaan suhteeseen ja parempaan elämään. Noita maripaitaisia, sarvisanka-silmälasi- ja ponnaripäisiä vakosamettisia housuja käyttäviä vaipanvaihtajamiehiä kyllä riittää.

Seuraavalla miehellä on tyylikäs liituraitapuku ja elämä asettuu kohdilleen. Sorry to say this, but it's true.
 
Kyllä te naiset olette hirveitä, kerrankin löytyy mies joka siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa lapset kunniallisesti ja heti on kaikki marisemassa että nössö mies!!!! Ei ihme että sitten löytyy niitä sen kaltaisia kuin minulla on, kun miehet ottavat oppia noista kommenteista ! :(
Ei sen puoleen tuossa tapauksessa vaimo on kyllä aika käärme ja valmis ilmeisesti eroon, ellei hänellä ole jo toinen salasuhde kun ei oma mies kiinnosta....olisi iloinen kun on ahkera mies!
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;10473826:
Täysin samaa mieltä. Yleensä tällaiseen marttyyrimäisyyteen vain syyllistyy naiset, mutta jokunen mieskin löytynee. "Minulla ei ole ihmisarvoa ja mua kohdellaan kuin tiskirättiä"! Sitä saa mitä ansaitsee.

Ihmiset kohtelevat toista juuri kuten hän ansaitsee. Jos kakarat ja puoliso kävelee yli, joku on mennyt pieleen. Jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta, kasvatusta, keskustelua ja optimismia niin asiat voi parantaa!


Kiva huomata että teksti on herättänyt keskustelua. Ehkä vuodatukseni herättää mielikuvan ruutuhousuisesta, kaljuuntuvasta ja keski-ikäistyvästä miehestä, joka hennolla äänellä yrittää saada perhettään kuriin...ei olla kovinkaan lähellä totuutta.

Mutta kiitos kaikille kantaa ottaneille, itseään pitäisi ottaa niskasta kiinni mutta kyllä minun elämässäni tulee lapset ensin, joten tappeluja ja turhia riitoja välttelen tulevaisuudessakin.

Lisäksi täytyy vielä tarkentaa, että rakastan vaimoani, meillä on pitkä yhteinen menneisyys johon mahtuu kaikenlaista. Joskus harvoin saamme järjestettyä yhteisiä hemmotteluviikonloppuja, ja ne ovat kyllä molempien mieleen. Arjen kurjuudet unohtuu ja molemmilla on parempi mieli. Ehkä elämä on vain tällä hetkellä raskasta kun lapset ovat pieniä jne.

No kuitenkin, täytyy järjestää aikaa itselle ja hankkia vaikka jokin uusi harrastus. Suurella paikkakunnalla on jos jonkin näköistä aktiviteettia, kait täältä jotain löytyy. Tai jos nyt vaikka menis leffaan tai jotain.
 
hei!

Osaan samaistua sun tilanteeseen aika hyvin ja tässä pari omaa ajatusta.

Ehkä vaimosi kokee, että hän tekee rankasti töitä, elättää perheen ja opiskelee siinä sivussa. Ja pitääkseen päänsä kasassa, hänen pitää myös urheilla ja harrastaa. Hän ei näe sitä kaikkea työtä mitä sinä teet kotona ja siksi pienet jutut ärsyttävät häntä. Nyt kärjistän: hän raataa koko päivän ja sinä olet työttömänä kotona lasten kanssa, mutta et silti viitsi edes pitää kotia kunnossa kun vaatteita lojuu siellä täällä.

Kokeile keskustella teidän työnjaosta. Perheellisten elämä ei ole koskaan liian helppoa ja siksi keskusteleminen on tärkeää. Oletko kertonut vaimollesi mitä kaikkea teet päivän aikana? Ei kannata saarnata, mutta ota vaikka tavaksi kerrata päivän tapahtumat illalla kun olet ensin kysynyt miten hänen päivänsä sujui. Eräällä tuttavapariskunnalla oli käytössä "oma-aikakalenteri", johon merkittiin päivittäin kummankin käyttämä "oma-aika". Käytännössä kalenteriin tuli ne tunnit, jolloin ei oltu töissä, lasten kanssa kotona tai yhdessä koko perheen voimin jossain muualla. Aika pian he alkoivat huomata, että toisella puoliskolla oli paljon enemmän omia tunteja ja tilannetta saatiin korjattua varaamalla myös toiselle puoliskalle aikaa omiin harrastuksiin.
 
Noinhan se on, että kun asiaa aletaan kunnolla ruotia, ap alkaakin ottaa sanojaan takaisin.

Sähän kirjoitit, ettet pääse harrastuksiisi, tulee kauhee riita sitä ennen. Ja leffaan? No ethän sä pääse!
 
Kiva huomata että teksti on herättänyt keskustelua. Ehkä vuodatukseni herättää mielikuvan ruutuhousuisesta, kaljuuntuvasta ja keski-ikäistyvästä miehestä, joka hennolla äänellä yrittää saada perhettään kuriin...ei olla kovinkaan lähellä totuutta.

Mutta kiitos kaikille kantaa ottaneille, itseään pitäisi ottaa niskasta kiinni mutta kyllä minun elämässäni tulee lapset ensin, joten tappeluja ja turhia riitoja välttelen tulevaisuudessakin.

Lisäksi täytyy vielä tarkentaa, että rakastan vaimoani, meillä on pitkä yhteinen menneisyys johon mahtuu kaikenlaista. Joskus harvoin saamme järjestettyä yhteisiä hemmotteluviikonloppuja, ja ne ovat kyllä molempien mieleen. Arjen kurjuudet unohtuu ja molemmilla on parempi mieli. Ehkä elämä on vain tällä hetkellä raskasta kun lapset ovat pieniä jne.

No kuitenkin, täytyy järjestää aikaa itselle ja hankkia vaikka jokin uusi harrastus. Suurella paikkakunnalla on jos jonkin näköistä aktiviteettia, kait täältä jotain löytyy. Tai jos nyt vaikka menis leffaan tai jotain.


Silmiini osui pari kohtaa:

- "arjen kurjuudet" - eli jokin on pahasti pielessä jos se arki on kurjuutta
- välttelet riitelyä - ÄLÄ VÄLTTELE! Kyllähän riidellä pitää, toki ei mitään jatkuvaa kiukuttelua vaan johdonmukaista riitelyä joka johtaa asioiden kehitykseen, tämä on kullanarvoinen oppi myös lapsilel heidän omaa tulevaa aikuisuuttaan varten, eikä opi mykkää puhumatonta kotiympäristöä omilta vanhemmiltaan


Mun mies oli sellainen joka vältteli riitoja, mutta kun tässä ollaan 15 v oltu yksissä, on sekin kummasti oppinut riitelemään, ja kiittänyt minua siitä kun "opetin" hänet siihen! Meillä menee hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä te naiset olette hirveitä, kerrankin löytyy mies joka siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa lapset kunniallisesti ja heti on kaikki marisemassa että nössö mies!!!! Ei ihme että sitten löytyy niitä sen kaltaisia kuin minulla on, kun miehet ottavat oppia noista kommenteista ! :(
Ei kodista huolehtiminen ja ahkeruus tee miehestä nössöä, vaan se että heittäytyy lattiamatoksi ja pitää marttyyrimaista ruikutusta.

Minulla on täällä mies joka siivoaa, laittaa ruokaa, korjailee, pesee pyykkiä ja huolehtii kodista monin tavoin joka ikinen päivä. Tekee varmaan enemmän kotitöitä kuin minä, mutta on kuitenkin kaukana vässykästä ruikuttajasta. Jos kokee tekevänsä suhteessa liikaa kotitöitä, niin itsesäälinsekaisen ruikuttamisen sijaan komentaa minutkin hommiin ;)

Olen ollut myös alistuvamman miehen kanssa useita vuosia, ja valitettavasti häntä oli hyvin vaikea kunnioittaa.
 
Viimeksi muokattu:
vaimossa on jokin ilkeä piirre joka vaatii päivittäistä nalkutusta

Häijy on! Mietihän kunnolla näitä!

yleensä siihen sattuu sitten jumppa… tai jotain muuta tärkeää
Tuntuuko, ettei tarpeilla ja toiveilla ole arvoa? Koetko, ettet voi vaikuttaa itseäsi koskeviin asioihin? Usein sairaana?

Yritän kaikkeni, olen surullinen. Tunnen syyllisyyttä siitä että perheeni ei ole niin onnellinen kuin pitäisi.
Unohteletko asioita? Ajatukset synkkiä? Kannatko syyllisyyttä, tai vastuuta joka ei kuuluisi harteillesi? Koetko itsesi jatkuvasti huonoksi ihmiseksi, kuin on annettu ymmärtää?

Menetän hermoni lasten kanss sillon tällöin ja poden siitäkin syyllisyyttä.
Yhä ärtyisämpi, pikkuasiatkin suututtaa, joskus lamaantunut tai apaattinen? Asioita jää hoitamatta?

Ei kait mulla ole edes kysymyksiä tähän, pitää tsempata.
Vaikea tunnistaa todellisia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan? Tuntuuko epäselvältä millainen ihminen olet, mistä pidät ja mistä et? Vihaa mielessä?

Tappelua ja riitaa tekee mieli välttää viimeiseen asti, joten sillä kait sitten hissultellaan.
jos pääsen lähtemään, niin edeltävä riita tai kommentit latistavat tunnelmaa… saa olla ns. huonolla mielellä.
Suhtaudutko itseesi ja ympäristöön aiempaa kielteisemmin? Elämänhallinta heikko? Käyttäydytkö hieman poikkeavasti jollain tapaa, ehkä joku huomauttanut siitä? Vaikea hallita tunteita?

itseään pitäisi ottaa niskasta kiinni
Huomannut kipuja, särkyjä, joille ei löydy syytä? Liian väsynyt hoitamaan kaikkia velvollisuuksia? Osaatko suunnitella viiden vuoden päähän? Ei haaveita? Sitkeä toive paremmasta tulevaisuudesta ja parisuhteesta? Osoitat arvostusta huomioimalla hänen tarpeitaan? Et ehkä jaksaisi käydä töissä?

rakastan vaimoani, meillä on pitkä yhteinen menneisyys – harvoin saamme järjestettyä yhteisiä hemmotteluviikonloppuja, kurjuudet unohtuu ja molemmilla on parempi mieli.
Tuntuuko rakastaminen hankalalta? Etkö koe iloa ja onnea niin kuin ennen? Onko tullut pelkoja, joita aiemmin ei ollut? Pidätkö elämääsi näköalattomana? Pelkäätkö muutosta? Univaikeuksia? Tunnut pilaavan hänen mielensä ja loukkaavan puheillasi, koska se vaikuttaa hänen suunnitelmiinsa.

täytyy järjestää aikaa itselle ja hankkia vaikka jokin uusi harrastus – kait täältä jotain löytyy. Tai jos nyt vaikka menis leffaan tai jotain
Ei jaksaisi innostua? Väsynyt, vaikka olisi nukkunut pitkät yöunet? Ei tahdo kiinnostaa enää samat asiat kuin ennen? Vaikeuksia tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja mielesi mukaisia valintoja? Et tiedä, oletko oikeassa?

Mitä enemmän myönteisiä vastauksia, sitä pahemmassa jamassa.


Monesti puhelin soi tai viesti tulee joka kertoo että kotona tarvitaan NYT!

Ei alkeellistakaan käsitystä rajoista, ei liioin oikeasta ja väärästä.

Kelpaiskohan pussillinen uusia konsteja, vai koittasitko vielä kertaalleen vanhoja?

________________________________________________________

http://www.suhdesoppa.fi/kysymykset/vaimona-narsisti/
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/elatko-narsistin-kanssa/
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/
 
Viimeksi muokattu:
Aika rajua, mutta mä voisin kuvitella ajautuvani vastaavaan tilanteeseen kuin vaimosi. Olen helposti hallitseva luonne ja jos mulle annetaan valta olla hirmuhallitsija, niin musta helposti tulee sellainen.

Olin aikaisemmin naimisissa kaltaisesi kiltin ja vastuullisen miehen kanssa. Hän teki paljon asioita kodin ja sen käytännön asioiden eteen opiskelujensa ohessa, kun itse opiskelin ja kävin töissä. Olin niin puhki omien juttujeni takia, etten edes tajunnut, kuinka paljon se toinen teki. Tähän kun yhdistetään se, että vastuullinen mieheni kantoi myös vastuuta mun tunnetiloista. Eli kun epäreilusti purin väsymystäni häneen, hän pyrki tekemään kaikkensa, että olisin hyvällä päällä. Tämä tarkoitti usein konfliktien väistämistä ja mun mielipiteiden myötäilyä.

Tosiasia kumminkin on, että mitä enemmän mua myötäillään, sitä enemmän se minua ärsyttää ja sitä kamalampi akka musta tulee. Ja pahimmillani olin jopa ihan tietoisesti ilkeä ja tökin henkisesti miestäni löytääkseni, missä hänen selkärankansa on ja tuleeko se joskus vastaan.

Ennen eroa kävimme parisuhdeterapiassa, joka auttoi avaamaan meidän molempien silmiä tälle tosiasialle (erosimme siis loppujen lopuksi, mutta hyvissä väleissä, asiat kiitettävän hyvin käsiteltyinä). Siis että vaikka miehen luontainen reaktio oli vetäytyä mun edessä, niin juuri se päinvastainen oli se, mitä kaipasin, vaikka en sitä edes itse tietoisesti tajunnut. Keskusteltuamme asiasta mieheni alkoi sanomaan minulle vastaan, joka sai aikaan sen, että normaalisti pitkäänkin jatkunut turha valitukseni loppui kuin seinään ja me molemmat olimme tilanteeseen paljon tyytyväisempiä.

Eli jos vaimosi on yhtään saman kaltainen kuin sinä, hän on hyvin epävarma tilanteesta ja sinun vetäytyvä käytös vain vahvistaa hänen epävarmuuttaan. Hän ei ehkä tunnista mikä mättää ja purkaa sitä siksi valittamalla. Tämän syklin voi katkaista, mutta se vaatii molemmilta avointa keskustelua ja työtä.

Kilttinä ja vastuullisena miehenä olet lahja, mutta vahva nainen kaipaa kalliota, joka pitää pintansa, eikä aina anna periksi. Silloin nainen alkaa arvotaa sinunkin vahvuuttasi, luottaa sinuun enemmän ja kykenee avautumaan sinulle paremmin.

Vaikka eroon päädyimmekin, suosittelen lämpimästä pariterapiaa, sillä se voi avata tulehtuneet keskusteluvälit, jolloin päästään oikean ongelman kimppuun.

Tsemppiä teille!
 
Aika rajua, mutta mä voisin kuvitella ajautuvani vastaavaan tilanteeseen kuin vaimosi. Olen helposti hallitseva luonne ja jos mulle annetaan valta olla hirmuhallitsija, niin musta helposti tulee sellainen.

No on rajua, mutta erittäin hyvää ilmaisutaitoa. Saat tuon kuulostamaan lähes viattomalta, kun kysymyksessä ei oikeasti ole helppo hallitseminen vaan vaikea hallitsemattomuus, eikä myöskään antaminen vaan anastaminen. Tähän sanot "ajautuvasi" ikäänkuin tahtomattasi, tai kenenkään tahdosta riippumatta, vailla mitään omaa vastuuta asiassa. Annat lisäksi ymmärtää ettet ole sellainen, vaan muutut sellaiseksi jonkun toisen teon seurauksena. Ainoaksi keinoksi näitä tekojasi estämään ehdotat vasta-aggressiota.

Aika täydellinen kääntöpuoli. Silloin tällöin näitä juttuja näkee. Ei sinänsä harvinaista. Siihen voi kai tottua, siis jos joku voi, ja kai se joillekin on ihan jees.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

K
Viestiä
9
Luettu
3K
Perhe-elämä
Leikki on lapsen työ
L
A
Viestiä
70
Luettu
11K
V
M
Viestiä
87
Luettu
8K
Perhe-elämä
Töpselit seinään
T
H
Viestiä
14
Luettu
1K
M

Yhteistyössä