pelkkää suorittamista?

[ibiscus]

Helmikuun hulinaa. Olen tässä jutellut useampien samanikäiseten ystävättärieni kanssa ja todennut kuinka rankkaa 30-naisilla on. Eli työ tai opiskelu, lapset ja kotityöt tuntuvat täyttävän koko elämän. Elämä on yhtä suorittamista ja juoksua minuuttiaikataulun mukaan, jos aikoo saada homman rullaamaan. Ja aina tulee kaikenlaista yllättävää, niinkuin lasten kanssa yleensä. Jos pysähtyy ajattelemaan, tämä elämä ei ole sellaista, kuin 20 kuvitteli. haaveet ja todellisuus ovat todella kaukana toisistaan. eli pieni pettymyksen ääni kaihertaa sisällä. Äiti tuntuu olevan se perheen napa ja parisuhdetta ja itseäkin pitää hoitaa. Olisi ihanaa käydä kampaajalla tai pienellä lomalla, mutta kun rahatilanne ei anna myöden. Empä uskonut ja samaa on sanoneet ystävättärenikin, että rahaa ja aikaa itselle ei juuri ole. Vaatimustasosta voi jonkinverran tinkiä, mutta mitäpä te arvostatte elämässä? Haluan siivota perussiivouksen kerran viikossa ja puunata pissanhajut pois. Laitan itse ruokaa ja joskus syömme valmisruokia tai käymme halpispizzalla Teen opintoni huolellisesti ja ajallaan, mutta leikin myös lasten kanssa säännöllisesti. kävelen ja ulkoilen lasten kanssa ja jumpaan kotona pari kertaa vikkossa. Yhdessä käymme kirjastossa. kesällä pyöräilen, uin yms lasten kanssa ja tietysti marjastan ja suursiivoan kotia lomalla. ystävättriä tapaan loma-aikoina ja satunnaisesti, mutta soittelemme usein. Seksiä korkeintaan kerran viikko, jos sitäkään miehen kanssa, uurastaa hänkin paljon töissä. Kaipaisin kyllä jotain muutakin yhteistä toimintaa, kuten tanssimista. No, saunotaan joskus yhdessä ja katotaan elokuvaa. Kaikien terveys on kohtuullinen, mutta tuntuu että vuodet vain kertyvät ja kaikki suuret jutut jää tekemättä. Haluaisin käydä yksin tai perheen kanssa eedes kerran Kreikassa ja olisihan se ihanaa matkustaa Roomaan,Prahaan edes kerran elämäsä. Toisaalta patikkareissu luonnossa on myös ihanaa. millaisia haaveita teillä on, ja olisikohan aika rahapulasta huolimatta jo toteuttaa edes jotakin, ettei elämä vaan mene? käyn silloin tällöin ratsastamassa, mutta aika- ja rahapula rajoittaa. Onko muita heppahöperöitä ? Hyvää helmikuuta ja hiihtolomaa niile, kellä sellainen on!

 

[taustalla]

heippa, sitähän se pakkas olemaan meilläkin kiirusta kiirusta, javielä kiirusta kunnes sitten sattuu jotain joka pysäyttää ja laittaa miettimään koko elämäänsä uudestaan.
Ite vaihdoin työpaikkaa ja nyt on aikaa lapselle ja miehelle ja muutenkin otin vähän niinkuin hälläväliä asenteen koko kiiruulle ja nyt olen tyytyväinen.
Mietis kunnolla elämääsi ja laita asiat järjestykseen, mikä todella on tärkeetä sillä täällä todellakin eletään vain kerran ja nauti nyt elämästäsi vielä kun voit!!!
Meillä siivotaan kun keritään , ei se maailma villakoiriin kaadu ja ruokaa tehdään yhdessä ja nautitaan elämästä, turha sitä on sitten vanhana enää miettiä ja harmitella että miksei tuotakin tullut tehtyä
Minäkin olen opiskelemassa työn ohessa mutta en ota mitään stressiä siitä valmistun kun kerkiän.
Mutta miettikää todella kannattaako tässä oravanpyörässä pyöriä mukana, siitä pääsee kyllä poiskin jos vain haluaa.

 

[katri]

Minäkin olen ns.suoriutuja.Olen 2 lapsen äitipuoli ja 1 yhteisen äiti ja molemmat olemme mieheni kanssa töissä.(minulla mm.8 vrk:tta töitä putkeen)Harrastamme molemmat paljon ja haluaisimme myös näyttää ns.hyvältä eli ns.pinnallisiakin olemme,.Liikunta on minulle myös rentotumista/oma harrastus.
Nyt suvussamme on ollut paljon kuolemantapauksia ja äidillänikin on pahoja sydänoireita.Tänään juuri saunasa mietin elämääni syvällisesti..onko kaikki tämä sen arvoista?Korvaako raha jotain?Pitäiskö sitenkin antaa perheelle sitä aikaa?Eihän sitä tiedä vaikka kuolee huomenna ja väliäkö sillä painanko kuollessani 50 vai 70 kg:tä?

 

[ibiscus]

Taas ihan järkyttävä päivä ja muka lepopäivä, mutta minkäs teet. Nousin sietsemältä hyvin nukutun yön jälkeen. Laitoin puurot perheelle ja tein kandintyötä kahteentoista. Siis kolme tuntia koneen ja kirjojen äärellä. Sittn syötiin eilistä risottoa ja kävin tunnin jäällä kävelemässä. Hyvä valohoito. Soitin pari puhelua , luin lapsille ja oitimme tunnin päikkärit. Välipala ja sitten tunti hiihtoa lasten kanssa. Kauppaan ja ruokaa, syötiin pinaattikeittoa. Taas tein kandintyötä puoli kahdeksaan ja veljeni tuli käymään ja jää ylöksi. Iltapuurot perheelle ja laittelin kouluvehkeet huomiseksi valmiiksi. ja soitin pianoläksyt. Yksi opettajalta lainassa ollutkirja hukassa ja olin saada hepulin! Onneksi olin laittanut sen varmaan talteen. Nyt vielä jumppa ja sitten kympiltä punkkaan. Miehen kanssa yhteistä elämää ? Hah haa. Sanoinkin miehelle, että vielä ihmetellään, miksi ole kireä, kun minuuttiaikataululla menään. Haluan kuitenkin syödä terveellisesti ja näyttää ihmiseltä, en lihavuorelta. Suvussa samat jutut ja verenpainetta paljon. Koskahan saan omaa aikaa ja saan maata kokonaisen päivän? Ajattelin kyllä ottaa vaikka lainaa ja paeta sinne Kreikkaan viikoksi toukokuussa, maata kuin ellun kana,olen sen kyllä ansainnut. B)

 

[taustalla]

\

Taas ihan järkyttävä päivä ja muka lepopäivä, mutta minkäs teet. Nousin sietsemältä hyvin nukutun yön jälkeen. Laitoin puurot perheelle ja tein kandintyötä kahteentoista. Siis kolme tuntia koneen ja kirjojen äärellä. Sittn syötiin eilistä risottoa ja kävin tunnin jäällä kävelemässä. Hyvä valohoito. Soitin pari puhelua , luin lapsille ja oitimme tunnin päikkärit. Välipala ja sitten tunti hiihtoa lasten kanssa. Kauppaan ja ruokaa, syötiin pinaattikeittoa. Taas tein kandintyötä puoli kahdeksaan ja veljeni tuli käymään ja jää ylöksi. Iltapuurot perheelle ja laittelin kouluvehkeet huomiseksi valmiiksi. ja soitin pianoläksyt. Yksi opettajalta lainassa ollutkirja hukassa ja olin saada hepulin! Onneksi olin laittanut sen varmaan talteen. Nyt vielä jumppa ja sitten kympiltä punkkaan. Miehen kanssa yhteistä elämää ? Hah haa. Sanoinkin miehelle, että vielä ihmetellään, miksi ole kireä, kun minuuttiaikataululla menään. Haluan kuitenkin syödä terveellisesti ja näyttää ihmiseltä, en lihavuorelta. Suvussa samat jutut ja verenpainetta paljon. Koskahan saan omaa aikaa ja saan maata kokonaisen päivän? Ajattelin kyllä ottaa vaikka lainaa ja paeta sinne Kreikkaan viikoksi toukokuussa, maata kuin ellun kana,olen sen kyllä ansainnut. B)

Jos saisin tehdä koko päivän opiskelujuttuja ja käydä yksin kävelemässä jäällä, luulisin kyllä viettäneeni omaa aikaa koko päivän? Kuka lapsiasi hoitaa kun opiskelet? Olisi ihanaa jos voisi opiskella ja olla samalla kotiäiti, olisi vaihtelua elämässä.

 

[ibiscus]

Jos opiskelee täysipainoisesti ja tavoitteena uusi ammatti, ei todellakaan pääse helpolla. Olisin itsekin päässyt ajallisesti helopommalla, jos olisin voinut terveydellisistä syistä jatkaa omalla alallani. Olisi ihanteellista, jos lapset olisivat puolipäivähoidossa ja voisi opiskella omalla tahdilla. Jos mainaa saada opintopisteitä ja ansaita elantonsa, on pakko painaa päivät koulussa ja illat ja viikonloput menee läksyihin ja kotitöihin. Ja lasten kanssa puuhailuun. Mies on lasten kanssa silloin kun teen läksyjä tai touhuavat omiaan. Keskittymiskykyni on kyllä kehittynyt, sillä lapset eivät todellakaan illalla väsyneinä ole hiljaa. Opiskelut on pakko tehsä ja lasten kanssa on pakko olla, se tosin on ihan mukavaa ja touhuamme päivittäin yhdessä. Riippuu opiskelupaikasta ja alasta, miten opinnot voi järjestää. Itse olin neljä vuotta kotiäitinä ja hoidin lähes täysin yksin kolmoseni, mieheni olessa yrittäjä. Ajattelin silloin, että kaikella on aikansa ja halusin hoitaa ihanat muksuni itse. Nautin opiskelusta, jolloin aivot ei ole narikassa. Toisaalta pelkäsin turhaan, sillä kotiäitiys se vasta organisointi yms. kykyjä treenaa. tsemppiä ja uskokaa haaveisiin. Ps. Mun on pakko liikkua ja jumpata päivittäin, tai muuten kroppa tekee tenän ja kärsin kivuista.

 

[Jassoo]

Kyllä tuo "surkeus" taitaa nyt enemmänkin omasta asenteestasi olla kiinni.

Niinkuin joku tuossa sanoi, että jos on koko päivän opiskellut, käynyt lenkillä yksinään ja nukkunut päikkärit, niin vieläkö pitäisi olla omaa aikaa lisää? Kuule sitä se perheellisen elämä on, lasten kanssa olemista ja lasten tarpeista huolehtimista. Toiset käy siihen päälle töissä, toiset opiskelee, kaikilla ei edes ole sitä toista puoliskoa aiinä apuna.