Itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja pieni minä vain
  • Ensimmäinen viesti
vierass
Läheisen itsemurhasta jäljelle jää joukko rikkinäisiä ihmisiä. Suruprosessi on pitkä, eikä oikeaa kaavaa ole. Sinä et jaksanut elää, miten jaksamme me? Anna-Leena Härkönen on tarttunut uutuudessaan kipeään aiheeseen, läheisten tuskaan.

Itsemurha rikkoo myös läheiset

Anna-Leena Härkönen käsittelee uutuusteoksessaan Loppuunkäsitelty pikkusiskonsa Killin itsemurhaa. Hän painottaa kirjassaan, ettei itsemurha ole valinta: ”Se on sitä, ettei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa.”

Härkösen kirja on omakohtainen tunnetilitys pikkusiskon itsemurhan jälkeisestä surusta. Vaikka tunteet heiluvat epäuskon, itsesyytösten ja tuskan välillä, häneltä löytyy ymmärrystä ja loputonta rakkautta pikkusiskoaan kohtaan.

”Me sanomme, että tämä on helvetti. Mutta meillä on kaiken tämän keskellä helpompaa kuin sinulla oli, sillä meidän helvetissämme saa välillä hengähtää. Sinun helvetissäsi ei ollut enää taukoja”, kirjoittaa Härkönen.

Itsekäs teko vai ainoa mahdollisuus?

Moni näkee itsemurhan itsekkäänä tekona, toinen kutsuu pelkuruudeksi kohdata elämän ongelmat. Mutta kun rakas ihminen kärsii löytämättä ulospääsyä ahdingostaan, ovatko itsekkäitä läheiset, jotka vaativat häntä jaksamaan heidän takiaan?

Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme näkee työssään läheisten surun ja hämmennyksen. ”Läheisestä itsemurha on usein itsekäs ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole kohdistettu läheisille, vaan on usein ainoa keino päästä pois ahdistavasta tilasta. Se on toive, että olo helpottuisi”, Ruishalme toteaa hiljaa.

Suruprosessi - matka anteeksiantoon

”Nyt on taas yksi päivä eletty loppuun (--). Siinä on koko tämän tuskan kuva. Hiljaista kitumista minuutista toiseen, tunnista toiseen. Yksi päivä on jo saavutus, jota pitäisi juhlia”, Härkönen kuvaa tekstissään.
 
poika17v
kyl se elämä voi muuttuu nii lyhyessä ajas. kelataas ny 3 ja puol vuot taakse päi oli siis tyylii elokuu 2011 mun elämä oli oikeest nii täydellistä sillob olin suosittu, paljon kavereita, tytöt tykkäs ja mul oli ihastus ja se ihastus tykkäs must aah niitä aikoja oikeest <3 mut sit tein yhen niin pahan virheen mitä en nyt kerro täs sen virheen takii must pyörii VIELÄKIN huhuja. no sitku tein sen yhen vitun pahan virheen mua alettii dissaa ja haukkuu. jopa mun omat frendit aluks heitti läppää siit. sit en enää ollu nii itsevarma tulin vähä hiljasemmaks jotkut tytötki vittuili mulle siit. no sit kuiteski tuli kesä 2012 kaikki oli vähä unohtanu sen virheen minkä tein sillo elokuussa. täs vaihees elämä meni iha ookoosti viel. ja ainii siit mun ihastuksesta nii joulukuus 2011 meil meni poikki mul ei siis enää vaa ollu tunteit sitä tyttöö kohtaa. nojoo sit kesä meni koulu alko taas elämä meni taas ihan ookoosti sit kaikki alko muuttuu kunnol talvi alko tulee ja nyt huomasin sen mun frendit ei enää oikeestaa ollu nii frendei mulle ne ei soittanu mulle enää koulus ja joskus ulkon ku sattumalt nähtii nii ne ain dissas mua ihan VITUN loukkaavasti ne luuli et se oli läppää vaik mä oikeest otin kaiken tosissaa sit tää jatku aik pitkää ja jouduin täs yhes vaihees tappeluu tuli turpaa sit aloin olee himas kokoaja melkee. halusin vaa olla rauhassa. sit tuli kesä 2013 paskin kesä koskaan ei ollu ketää ihmisii kenenkaa oisin muutku nää "frendit" jotka dissas ain vitusti ja se oli niille läppää vaik ei se oikeesti ollu en ois halunnu olla näittenkaa mut ne sillee pakotti ku jos jäin himaa nii kaikki va haukku erakoks ja tällee ja en halunnu sellast kuvaa must nii sit mä välil olin näitte "frendiennkaa" joka päivä niittenkaa oli kidutust. tän kesän aikan en ollu enää yhtää suosittu tai tykätty oikee ku sillo elokuus 2011. sit tää kesä meni olin oikeest nii ilone ku kesä loppu. ku nyt pääsin ysiluokalle ja kaikki nää kiusaaja frendit oli muis kouluis. koulu oli ainoo paikka mis olin oma itteni puhuin ja tällee. mut sitku koulu loppu piti taas vähä välii nähä näit pellei. välil olin va himas . mut siis sanon nyt et mun onnelinen ja hyvä elämä loppu kokonaa joskus 2013 tammikuus. siit lähtien oon ollu masentunu aluks vähäse nyt oon aik pahasti :(. no kuiteski sit tuli joulukuu 2013 näihi aikoihi toivoin vaan et voisin vaihtaa kaveri porukkaa. sit aika kulu kulu ja kulu tuli kesä 2014 ja ei oikeestaa mitää ollu tapahtunu no täl kesäl 1 niist kiusaaja kavereist tuli siis iha hyvä kaveri taino tää heitti välil vaa sellast läppää mut ei ollu nii pahoi mitä muut heitti. ja nää kaikkin oli siis mua vanhempii en va jotenki voinu lähtee siit porukast ne oli jotenki laittanu mut kiinni siihe ku kummiski näkisin niit ain jossaa ja sillee ei siit tulis mitää. vittu en va osaa selittää mitä meinaan. no tää kesi meni paremmi ku 2013 vaik tääki oli semi paska kesä. no sit alotin lukion joo meni ihan ookoosti alkuu. mut sit se tapahtu en enää henganny näitte kiusaajienkaa aloin vaa hengaa yhen jäbänka kenenkaa olin samas peruskoulus nähtii joskus jossaa kauppakeskuksis tyylii sit alettii va puhuu sit hengaa no hengasin tänkaa joku 3kk enemmä ehk mut sit meil tuli iha vitun iso riita en oo vielkää puhunu sille mitää se jälkee. no meil tuli riita joskus marraskuus 2014 sit en ollu nähny näit kiusaaja frendei pitkää aikaa nyt aloin olee vaa himas. oon marraskuust tää kuukautee asti ollu vaa himas. KUKAAN ei oo soittanu mulle sit marraskuu jälkee paitsi äiti ja isä tai tyylii luokka kaverit kysyny jtn mis meil o tunti. no täs sitä ny ollaa 2015 huhtikuu ja elämä on täl hetkel VITUN PASKAA. ku joskus ajattelen kuii hyvi mu elämä meni sillo elokuus 2011 nii ai vittu et alkaa itkettää nii paljo. mut ei voi mitää täs ajas eletää. sitä en tiedä tekisinkö itsemurhaa jos ois ase hallussa. mut nyt saa nähä mitä tulevaisuus tuo:). no oon ainaki saannu olla omas rauhas aik kauan. mut joo se ois moro. ja ps viel elämä nussii meit kaikkii. elämä nussii meit kaikkii..
 
vierailija
Tajuatteko te ollenkaan että tommonen temppu voi pilata sen junan kuljettajan elämän?

Mun setäni oli rekkakuski, kunnes joku valopää päätti tehdä itsarin ajamalla rekan nuppiin. Saikin toki ittensä hengiltä, mun setä ei vaan enää ikinä enää ajanu metriäkään kun jäi niin kauhee syyllisyys siitä oisko hän sittenkin saanu väistettyä vaikka mettään. Ja tältä tyypiltä jäi jäähyväiskirje jossa kerto mitä aiko tehä, joten sikäli ei epäselvyyksiä.

Se junakuskikin on ihminen, joka saattaa koko loppuelämänsä miettiä oisko hän ehtiny pysäyttää jos ois nähny teiät hetkee aiemmin.
Saatana pistää kyltin pystöö vieree jossa lukee että mikä on homman nimi, ja ei tarvi miettiä kuskin oisko kerenny pysähtyä.
 
vierailija
mitä tarkoittaa heitä varten eläminen? mitä sulta halutaan? musta sä oot terapian tarpeessa nyt.
Tiedän tunteen ku tuntuu että läheiset 'aiheuttaa/saa tuntemaan' enemmän tuskaa kuin auttavat sinua itseäsi omaan elämääsi, siinä on eräänlainen riippuvuus toisen olemassaoloon tai siihen että toisen on oltava jollain tietyllä tapaa sairas/rakastava/uhrautuva/välittävä/ymmärtävä/(ei oma itse) jotta he olisivat 'terveitä' tapahtuu yleisesti syrjäisissä paikoissa jossa muodostuu salaisuuksien/keskinäisen tyytymättömyyden ympärille tieynlaiset roolit joita ohjaa 'uhrista/uhrattavasta' otetaan tietynlaiset tunteet ulos. Ja kyllä se tuntuu ku eläisi vain velvollisuudesta 'rakastaa' ilman että kokee vastarakkautta se on helvetillinen tilanne josta ei ole oikeaa ulospääsyä.
Itse on jollain lailla päässy eteenpäin, mut kyl sitä kelailee itsaria säännöllisesti sitä on kelailtu koko aikuisuus ja nyt yksinäisyydessä alkaa keski-ikä lähentyä ilman että on elänyt.
 
vierailija
Mä oon hakenut apua ja saanut kin mutta mitä nyt ku ei oo enää mitään syytä elää? En tunne mitään, lääke tekee tunnottomaksi. En jaksa enää uskon että kaikille olisi parempi jos rauhan saisin. Pohjalla ollaan ei toivoa paremmasta... Tämä hetki. Tämä päivä. Välillä sekunti kerrallaan. Kyyneleet valuvat ja odotan....
 
vierailija
Mä kirjoitin ensimmäisen kirjeen 13-vuotiaana. Se oli hyvää terapiaa, silloin mä jätin päivämärän vielä laittamatta. Muutenkin kynän kanssa olo helpottaa, mutta sekään ei kaikkeen riitä. Samoihin aikoihin mä aloitin myös viiltelyn, mun ruumiissani ei ole arvetonta kohtaa.

Teen samat saatanan virheet uudestaan ja uudestaan. Mä olin niin pirun laiska etten jaksanut huolehtia lapsestani, menetin sen ja mieheni. Syksyisenä perjantaina mä tyhjensin tutun lääkekaapin, heräsin maanantai-iltana sairaalasta. Mä olisin halunnut jäädä muumilaaksoon, mutta ne potkivat muutaman päivän jälkeen pois.

Nyt mä olen taas menettämässä rakkaani. Aiheutin sille jonkinlaisen psykoosin, koska apinoin kännipäissäni. Niin, mähän olen myös kurja alkoholisti. Mun pitäisi lähteä, muttei mulla ole mitään paikkaa minne mennä. Kuun vaihteessa jään kodittomaksi. Tein rakkaastani hullun, sillä on puukko kädessä ja mä pelkään että se satuttaa mua. En siksi että pelkäisin kipua, mä en vain tahdo että se tappaa mut ja joutuu vankilaan, se ei ansaitse yhtään enempää kärsimystä. Siksi mä tahdon tehdä sen itse, ettei kenenkään muun tarvitse ottaa siitä vastuuta.

Aion hypätä, eilen mä yritin parveketta mutta rakkaani ehti napata musta kiinni. Sitä paitsi mä olen jo päättänyt paikan, joka mulle on tärkeä. Siellä mä seisoin ensimmäisen kerran kaiteella, joskus kahdeksan vuotta sitten, mutta eihän mulla silloin ollut munaa ottaa sitä askelta. Ja se on ainakin varma paikka, korkeuden ja laskeutumisalustan perusteella.
 
vierailija
itsellni kaikki menee päin persettä. oon monesti aatellu junan alle hyppäämistä, mutta en halua koska isäni on kertonut että hän elää enään mun vuoksi. Sekin on kuulemma miettinyt itsaria mutta ei oo tehny sitä mun vuoksi. Mä en tiiä miä tehdä :( Joko kuolisin ja isä tulisi perässä tai jäisin eloon ja kärsisin paskaa elämääni. Vaikea valinta :(
 
vierailija
Kun tapatte itsenne, älkää vahingoittako muita! Junankuljettaja tai rekankuljettaja voi joutua eläkkeelle yhdestä tapauksesta. Käyttäkää mieluummin vaikka suicide kittiä
 
vierailija
Kun on kovat pakkaset, juo sen verran että sammuu ja kuolee hypotermiaan. Alkoholin ansiosta et tunne kylmyyttä niin hyvin, ja hypotermiassa et tunne sitä. Nukut ns vain kivuttomasti pois
 
vierailija
Kun päätät tehdä itsemurhan. päätös on löpullinen pitäisikö ajatella muita vaikea päätös itse olen ajatellut samaa asiaa ja en tiedä vastausta, helpompi ois varmaan tehdä siten ettei muut kärsi. junan alle meneminen on nopea ratkaisu mut kuljettaja joutuu miettimään koko elämänsä miksi joku voi tehdä noin ... suomessa on paljon muitakin konsteja ku jättää kuskille ikuiset truamat
 
Asiantunteva
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.
Hukkuminen. Hukkuminen on kivuton ja rauhallinen kuolema ja kyllä muuten varmasti henki lähtee.
 
vierailija
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.
Oletko kuollut?
Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.
 
vierailija
Myös helppo tapa on hypätä tervahautaan lämpimänä päivänä. plussaa on että kun tekee niin ei voi enää pysäyttää uppoamista ja monen vuoden kuluttua mulukerot nostaa luurankos ylös ja saavat ihmettelemisen aihetta.
 
vierailija
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.
 
vierailija
Tajuatteko te ollenkaan että tommonen temppu voi pilata sen junan kuljettajan elämän?

Mun setäni oli rekkakuski, kunnes joku valopää päätti tehdä itsarin ajamalla rekan nuppiin. Saikin toki ittensä hengiltä, mun setä ei vaan enää ikinä enää ajanu metriäkään kun jäi niin kauhee syyllisyys siitä oisko hän sittenkin saanu väistettyä vaikka mettään. Ja tältä tyypiltä jäi jäähyväiskirje jossa kerto mitä aiko tehä, joten sikäli ei epäselvyyksiä.

Se junakuskikin on ihminen, joka saattaa koko loppuelämänsä miettiä oisko hän ehtiny pysäyttää jos ois nähny teiät hetkee aiemmin.
Ajatteletko itse lainkaan sitä mitä tälle ihmiselle on saatettu tehdä, että on siinä tilassa, että miettii itsemurhaa. Ei maailma ole reilu ja perimmiltään jokainen tekee päätökset itseään ajatellen. Junan alle hyppääminen ei ole sen kummallisempi juttu. Eikä sillä ole merkitystä universumin kannalta, mutta hyppääjälle se voi tuoda rauhan. Jos lähdetään sille linjalle, että "jollekin voi tulla paha mieli" niin sitten on aika paljon selvittämistä jo ennestäänkin. En siis puhu puolesta enkä vastaan, mutta en halua syyllistää ihmistä enempää joka jo kokee olonsa mahdottomaksi. Toivoisin, että voisin kannustaa tai auttaa, mutta syöksykierteisiin yleensä vaikuttaa niin moni asia, että ihminen itse pystyy ne selvittämään ainoastaan - jos pystyy..
 

Yhteistyössä