Itsemurha

Herkkyys ja mielenterveydelliset ongelmat sekoitetaan keskenään vähän liian usein.

Kyllä herkkä ja tunteva ihminen pärjää maailmassa, ei tarvitse olla kova tai kylmä tai julma. Se, että mielenterveys järkkyy ei tarkoita samaa kuin se, että olisi jotenkin herkkä. Herkkä voi olla, ja osata silti käsitellä tunteita ja voida hyvin henkisesti.

Ihan tähän viitaten: "Se että mielenterveys järkkyy, ei tarkoita samaa kuin se, että olisi herkkä."

Tuota. Jos on huono itsetunto, ei se tarkoita sitä että mielenterveys olisi järkkynyt. Joku kasvaa huono-itsetuntoiseksi jo vauvasta asti, vanhempien sitä tukien jne. Se on siis joidenkin ihmisten ominaisuus. Joidenkin ihmisten vanhemmilla on huono itsetunto ja he kasvattavat huono-itsetuntoisia lapsia (ei kaikki, mut jotkut.). Ja se ei ole mielenterveyden järkkymistä. Jos sitä hyvää itsetuntoa ei ole koskaan ollutkaan. Se ei ole mielenterveyden häiriö. Kuka tahansa voi omistaa huonon itsetunnon, jos on kasvanut vääränlaista itsetuntoa ruokkivassa ympäristössä.

Mielenterveyden häiriöitä on sitten monet, jotka johtuvat mm. huonosta itsetunnosta, kuten narsismi jne.... Mutta ei niitä häiriöitä jokaisella ole, jolla on huono itsetunto. Huono itsetunto nimittäin on niin yleinen varmaan koko Suomessa, että joka toisellä meistä olisi mielenterveyden häiriö. Minusta liikaa toitotetaan noita mielenterveyden häiriöitä. Kuka sille mitään voi, jos sattuu syntymään perheeseen, jossa saa huonon itsetunnon? Silti ihminen voi olla mieleltään täysin terve. Järkevä. Looginen. Tunteellinen. Empaattinen. Laskelmoiva jne jne jne... Mutta itsetunto, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että ei välttämättä ole täydellistä itsetuntemusta. Ei ole oppinut tuntemaan ITSEÄ. Vaan on oppinut tuntemaan, miten muita pitää käsitellä ja muita kohdella. Huono itsetunto on erittäin monesti opittua. Kasvatettua. Siihen kasvetaan. Siihen opitaan. Se ei tarkoita mielenterveyden järkkymistä. Etenkään, jos ei itsetuntoa ole koskaan ollutkaan....

 

Huono itsetunto, varsinkin jos se on niin huono että ajaa itsetuhoiseksi, on kyllä mielenterveydellinen ongelma.

Eivät kaikki mt-potilaat ole seinähulluja =) Mielenterveyden ongelmia on moneen lähtöön. Herkkyys ei ole mielenterveysongelma.

ylempänä pohdintojani lainaten aikaisempaa tekstiäsi.

 

Herkkyys ei ole mielenterveysongelma. Ei niin. Mutta jos ihminen on herkkä siksi, että on joutunut alistumaan aina, palvelemaan muita, kokemaan traumoja ja tullut siksi "kiltiksi" ja herkäksi, niin onko se mielenterveyden ongelma? Missä menee raja? Jos ihminen on herkkä siksi, että sillä on huonoitsetunto ja se herkkyys johtuu siitä, onko se mt-ongelma?

Minusta mielenterveysongelmaisia ei olekaan. Tai siis on, jos siitä haluaa tehdä ongelman. Mutta jokainen on parannettavissa. Melkein. Tässä maailmassa ajatellaan liikaa mielenterveyttä ja sen ongelmia. Ja yhä useampi ajautuu siihen sudenkuoppaan, että kuvittelee olevansa ongelmainen. Kaikki me oltais varmasti ihan yhtä "hyviä" ja ongelmattomia, jos me kaikki oltais saatu samanlaiset kasvualustat ja ympäristöt. Siihen kukaan ei pysty vaikuttaa. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, mihin sattuu syntymään. Ja siltikin ihmisestä voi tulla täysin järkevä ja terve.... Vaikka olisi esim. huono itsetunto. Sitä voi parantaa. Se ei ole sairaus. Se ei ole ongelma eikä häiriö. Kaikkea ja kaikkia ei mielestäni tarvitse diagnosoida ja analysoida negatiiviselta kannalta. Kuka tahansa voi olla "terve". Jos vain haluaa.

 

Herkkyys ei ole mielenterveysongelma. Ei niin. Mutta jos ihminen on herkkä siksi, että on joutunut alistumaan aina, palvelemaan muita, kokemaan traumoja ja tullut siksi "kiltiksi" ja herkäksi, niin onko se mielenterveyden ongelma? Missä menee raja? Jos ihminen on herkkä siksi, että sillä on huonoitsetunto ja se herkkyys johtuu siitä, onko se mt-ongelma?

Minusta mielenterveysongelmaisia ei olekaan. Tai siis on, jos siitä haluaa tehdä ongelman. Mutta jokainen on parannettavissa. Melkein. Tässä maailmassa ajatellaan liikaa mielenterveyttä ja sen ongelmia. Ja yhä useampi ajautuu siihen sudenkuoppaan, että kuvittelee olevansa ongelmainen. Kaikki me oltais varmasti ihan yhtä "hyviä" ja ongelmattomia, jos me kaikki oltais saatu samanlaiset kasvualustat ja ympäristöt. Siihen kukaan ei pysty vaikuttaa. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, mihin sattuu syntymään. Ja siltikin ihmisestä voi tulla täysin järkevä ja terve.... Vaikka olisi esim. huono itsetunto. Sitä voi parantaa. Se ei ole sairaus. Se ei ole ongelma eikä häiriö. Kaikkea ja kaikkia ei mielestäni tarvitse diagnosoida ja analysoida negatiiviselta kannalta. Kuka tahansa voi olla "terve". Jos vain haluaa.

Jos on mt-ongelma, se ei tarkoita sitä etteikö voisi koskaan parantua. Mieli voi sairastua, ja se voi parantua. Herkkyys ei saa ihmistä juoksemaan junan alle, vaan ne on jotkut ihan muut asiat siellä päässä. Eikä mt-ongelma tee ihmisten mitenkään sen viallisempaa tai huonompaa, kuin tekee joku muu terveydellinen ongelma.

Huono kasvualusta voi aiheuttaa aika pahojakin mt-ongelmia, on vaikea kasvaa tasapainoiseksi ja voida hyvin, jos on saanut huonot eväät itselleen. Mt- ongelma se on silloinkin.

Kuten sanottu, mielenterveyden ongelmat eivät tarkoita sitä, että ihminen olisi vaikeasti mieleltään järkkynyt. Herkkyys on luonteenpiirre, itsetuhoisuus ei. Jos ihminen sanoo, että haluaa tappaa itsensä koska on liian herkkä tähän maailmaan, hänen ongelmansa ei ole herkkyys vaan itsetuhoisuus, kenties ehkä masennus tai ahdistus tai jokin muu.

(Se, että mulla on itselläni ollut ahdistuneisuushäiriö, liittyen vaikeaan elämänkokemukseen ja huonoon itsetuntoon jne, ei tarkoita minusta sitä etteikö kyse silti olisin nimenomaan mielen ongelmasta. Joka on hoidettavissa)

 

Tuota. Jos on huono itsetunto, ei se tarkoita sitä että mielenterveys olisi järkkynyt. Joku kasvaa huono-itsetuntoiseksi jo vauvasta asti, vanhempien sitä tukien jne. Se on siis joidenkin ihmisten ominaisuus. Joidenkin ihmisten vanhemmilla on huono itsetunto ja he kasvattavat huono-itsetuntoisia lapsia (ei kaikki, mut jotkut.). Ja se ei ole mielenterveyden järkkymistä. Jos sitä hyvää itsetuntoa ei ole koskaan ollutkaan. Se ei ole mielenterveyden häiriö. Kuka tahansa voi omistaa huonon itsetunnon, jos on kasvanut vääränlaista itsetuntoa ruokkivassa ympäristössä.

Ei kaikki mielenterveyden ongelmat ole jotain akuuttia mielenterveyden järkkymistä. Mielellehän se on nimenomaan ongelma, jos kasvaa alistavassa, lannistavassa ilmapiirissä, eikä koskaan opi arvostamaan itseään. Se on nimenomaan mielestä silloin kiinni.

Eikä se tarkoita sitä, että se olisi jotenkin vähemmän hyväksyttävää.

 

Oon miettinyt itekkin tuota itsensä tappamista taino jos totta puhutaan mietin sitä tälläkin hetkellä, tyttöystävä petti ja nytten ei olla enään yhdessä. En vain voi elää ilman tätä henkilöä.. mutta kun ajattelen perhettäni, sukuani ja läheisimpiä. Niin en voi tehdä sitä. Tiedän että mussa on jotain vikana kun ajattelen tällaista, mutta tosi asia on se että tarvin vaan jonkun joka tukee mua. Semmosta ihmistä ikäväkyllä ei enään ole

 

Tänne ja sassiin:
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/

Itsemurha on typerintä ja paskinta mitä voit läheisillesi tehdä!!! Ihan varmasti joku välittää sinustakin. Ja turha valittaa että on niin vaikeeta jos ei edes VAIVAUDU hakemaan apua. Tunsin yhden joka teki itsemurhan, ja suututtaa niin helvetisti!

 

Oon miettinyt itekkin tuota itsensä tappamista taino jos totta puhutaan mietin sitä tälläkin hetkellä, tyttöystävä petti ja nytten ei olla enään yhdessä. En vain voi elää ilman tätä henkilöä.. mutta kun ajattelen perhettäni, sukuani ja läheisimpiä. Niin en voi tehdä sitä. Tiedän että mussa on jotain vikana kun ajattelen tällaista, mutta tosi asia on se että tarvin vaan jonkun joka tukee mua. Semmosta ihmistä ikäväkyllä ei enään ole

Käytkö terapiassa? Nyt varmastu tuntuu tuolta, mutta kun aika tekee tehtävänsä, ja anna sitä aikaa..niin huomaat, että elämä kyllä kantaa, ja myös antaa uutta

 

Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.

riittää! Mutta muista että on ihmisiä jotka välittää esim. MINÄ! En niin paljon kun pitäs mutta onko sen arvosta että elämä nyt on peeestä! että pitää tappaa ihtensä! aina elämä muuttuu!!!!! On kokemusta!!!!!ja voin sanoa näin että hyvä kun en kuollut! On elämällä merkitys ja on tapahtunut paljon joita joudun käsittelemään! mutta on kuitenkin elämää!

 

Tänne ja sassiin:
Apua.info - Apua nopeasti

Itsemurha on typerintä ja paskinta mitä voit läheisillesi tehdä!!! Ihan varmasti joku välittää sinustakin. Ja turha valittaa että on niin vaikeeta jos ei edes VAIVAUDU hakemaan apua. Tunsin yhden joka teki itsemurhan, ja suututtaa niin helvetisti!

Siinä taas yks, joka ei asioista tiedä mitään! Ihminen voi olla niin pohjalla, ettei jaksa hakea apua.
Voishan sullekkin sanoa, että miksi et ollut läheisesi tukena, ja estänyt itsaria?

 

[QUOTE="öö";26308224]Siinä taas yks, joka ei asioista tiedä mitään! Ihminen voi olla niin pohjalla, ettei jaksa hakea apua.
Voishan sullekkin sanoa, että miksi et ollut läheisesi tukena, ja estänyt itsaria?[/QUOTE]

No ei se varmasti helppoa ole. Mutta jos kuluttaa kovasti energiaa sen miettimiseen, että miten sais itseltään parhaiten hengen, niin samalla energialla voi ottaa luurin käteen ja soittaa kriisipuhelimeen. Kyllä ne siellä osaa kyselllä, ei tarvitse miettiä etukäteen että mitä sanois. Voi vaikka sanoa, että haluan tehdä itsarin, ja siitä se keskustelu ja avunsaaminen alkaa.

 

On itelläniki käyny mielessä joskus olen kyl pikajunan etee hyppäämist.

 

Oletteko miettineet hakea apua kirkosta? kristinuskoon tuleminen voi helpottaa oloa, kun oppii jeesuksen tuntemaan.

 

Tätä en kyllä oo koskaan aikonu minnekään julkisesti kirjottaa mutta oon miettiny ja oon kokeillu.. Onnistuminen oli lähellä....Jokainen saa periaatteessa mun mielestäni päättää elämästään itse, mut mulle kävi niinkuin tosi monelle, nyt oon niin kiitollinen etten onnistunukaan. Ja ei, en tullut uskoon..ei mitään sellasta, asiat alko vaan vihdoin järjestymään. En vieläkään oo mikään peruspositiivinen ihminen...tulevasta ei vaan tiedä, ja se ratkaisu on lopullinen.

 

toivoisin minäkin että jos ap lukee tätä ketjua niin jätetäänkös jeesukset pois tästä?

 

Itsemurha ei mielestäni ole ratkaisu. Läheiseni teki itsemurhan ja jätti teollaan ison kysymysmerkin. Omaisten suru kaipuu häntä kohtaan ei hellitä koskaan. Voi kun hän olisi osannut hakea apua. Niin paljon jäi sanomatta <3 jos ap vielä lukee tätä niin hanki itsellesi hoitoaika. Elämä on rikkaus!

 

Siis onx teillä yhtään järkee,puhuu nytte tuommosia!Saisitta mennä mielisairaalaan!XP

 

Hyviä vinkkejä täällä, kiitos!

 

[QUOTE="Antti";28495244]Hyviä vinkkejä täällä, kiitos![/QUOTE]

mitä vinkkejä? ethän antti harkitse itsemurhaa?

 

rohkeutta keräillessä.

 

just harkitsen itsaria mutta älysin että ei mun asiat mee nii huonsti ku luulen!

 

Kajauttiko ketjun aloittaja itsensä HENGILTÄ vai lopettiko muuten vaan skriivailun ainakin 6 henkeä sen kirjoituksen jälkeen on loikkinut Stogen alle.

 

Hirttäytyminen on aika tehokas ja voisin kuvitella että suhteellisen kivuton. Ei siinä kauaa tajuissaan edes ole, joku 10 sekkaa...

 

voi vide. nyt on varmaan älykästä kysellä, että miten kävi ap, lähtikö henki??

 

hukkuuko sydän
jos sitä pitää veden alla
tukehtuuko sydän
jos sitä satuttaa juomalla
entä jos kidutan sitä itkemällä
mitä jos sen rikki saan särkemällä
kuinka vahva sydän on
onko sitä tappaa mahdoton

t. arvoton