Itsemurha

Itse olen +20-vuotias nainen ja olen halunnut kuolla jo ainakin vajaan pari vuosikymmentä. Elämään on mahtunut kaikenlaista kuraa, muutamaksi mainitakseni yli vuosikymmenen kestänyt koulukiusaaminen, väkivallan kierre jo lapsuudesta, ja olen kärsinyt mt-ongelmista peruskoulusta asti. Elämään on mahtunut ehkä hyviäkin juttuja, mutta ei valitettavasti niin paljon, että kokisin elämäni elämisen arvoiseksi.

Olen viimeiset 2,5 vuotta harkinnut vakavasti itsemurhaa, mutta välissä yrittänyt hakea myös apua. Se on ollut tuloksetonta. Olen käynyt hakemassa apua terapiasta, psykoterapiasta, päiväsairaaloista, puhelimista, kriisipäivystyksistä, sairaalasta, mielisairaalasta jne. Kokeillut lääkkeitä, puhunut niin paljon kun voi, kirjoittanut, lenkkeillyt. Mutta myös käyttänyt päihteitä, ryypännyt ja röökannut maaten sängyllä rukoillen Jumalalta että "Älä anna minun herätä enää aamulla".

Olen harkinnut erilaisia tapoja. Suunnitellut yksityiskohtaisesti. Kärsin vaikeasta ja parantumattomasta mielenterveyden häiriöstä. Tai no, okei, VOIN parantua, mutta se on aika kaukana se mahdollisuus siitä, koska tähän sairauteeni ei lääkitys ole ensisijainen apu kuten ei sairaalahoitokaan, vaan terapia. Mutta olen kyllästynyt puhumaan asioistani. Vuosien terapiakäynnit, ja vain YHDEN terapeutin olen kokenut olevan avuksi, hänellä en voi enää jatkaa koska kyseiseen paikkaan olen jo hoitoaikani käyttänyt. Tässä taas näkee sen, että kun ihmiset vaan sais jatkaa siellä mistä apua saa, ne pysyis hengissä.

Olen puhunut läheisilleni ajatuksistani. Tottakai nyt joku vinkuu mua itsekkääksi huomionkipeäksi nössöksi.. ihan sama, en minä välitä teidän mielipiteistänne. Minusta itsekkäämpää on vaatia kaltaistani ihmistä elämään..! Ihmistä, joka kokee elämän tuskallisena, ahdistavana, ja itkee melkein päivittäin. Elämässäni ei ole juuri mitään mikä piristäisi, nytkin olen viikon ryypännyt putkeen koska en vain kestä.

 

En koe että minulla olisi parempaa edessäni, enkä koe, että olisi vielä mukamas joku paikka josta en apua ole hakenut. Olen ne harvat, vielä lähelläni olevat ihmiset ajanut huolesta melkein henkihievereihin, enkä tahdo olla sellainen, koen paremmaksi jos olisin kuollut. Ei ole lapsia, eikä miestäkään enää (eikä varmaan tulekaan enää) joten minulla ei ole ketään kenen vuoksi olla täällä.
Ystäviä on muutama, mutten osaa luottaa enää keneenkään. Olen liian monesti joutunut todistamaan sitä miten luottamukseni on rikottu.

En ole aiheuttanut kuin pettymystä, surua ja pahaa mieltä. Olen pyydellyt anteeksi ihmisiltä ajatuksiani, aikaisempia pahoja tekojani, ja iltaisin pyydän anteeksi ajatuksiani ja tekojani. Tämänpäiväisiä ja tulevia.. en tule saavuttamaan mitään suurta, tai pientäkään. En haaveile enää mistään. Olis vähän rahaa tehdä jotain ennen, kuin itsensä tappais, mutten halua enää sitäkään. Kaikki menee päivä päivältä huonommaksi.
En haluaisi enää ees poistua ovesta ulos. En haluaisi nähdä ketään. Vain kuolla rauhassa pois.

Miksi eläisinkään? Tuskin tulevaisuudella on minulle mitään muuta annettavaa kuin lisää todisteita siitä, että kuolema on paras vaihtoehto.

 

Itsemurha on turhaa. Jos voi huonosti, silloin pitää hakea apua, tehdä elämässä isoja muutoksia eikä vain painaa päätä puskaan ja odottaa kunnes lähtee lapasesta. Huonolle ololle ja omalle elämälleen on tehtävä jotain hetimiten jos noin synkäksi menee. Irti asioista jotka musertaa. Vaikka muuttamalla maailman toiselle puolelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Lääkitys ja aktiivinen liikunta auttavat rinnalla. Rypeminen loassa ja itsemurhan hautominen ja suunnittelu ovat nössöjen ja paikallaan polkevien hommaa. Niiden joilla ei ole munaa tehdä asioille raalla kädellä jotain. Elämässä pärjäävät ne, jotka uskaltavat kokeilla eri asioita ja jotka hakevat huonoon tilanteeseensa muutosta.

 

Itse olen miettinyt itsemurhaa useita vuosia ja yrittänyt pari kertaa, jouduin teholle ja ainoa ajatus oli jälkeenpäin se, että epäonnistuin jopa itseni tappamisessa..
Minulla oli nuorena jo suunnitelma hankkia lapsi tai pari ja hyvä mies hoitamaan heitä, kun itse kuolisin. Mutta se ei mennytkään niin, rakastuin mieheen ja vieläkin täällä kidun, vaikka minun piti olla jo kuollut ja kuopattu..

 

Mikset tee muutoksia? Hanki toisenlainen elämä! Ei sitä varten tarvi itteensä tappaa.

 

Siinä itsemurhassa voi epäonnistua ja vaikka jäädä loppuiäkseen halvaantuneeksi, milläs sitten tapat ittes kun mikään ruumiinosa ei liiku? Että jos puhutaan siitä ettei muka vois mennä vielä pahemmaks...
Ja noi junan alle hyppäämiset osoittaa vaan pelkuruutta ja itsekkyyttä, ei välitetä yhtään siitä että pilataan toisen elämä siinä sivussa kun minäminäminä.

 

hei olen 13v ja isäni alkoholisti.. haluan tehdä itsemurhan nytten! voiko joku kiltisti kertoa mulle tavan joka ei satu,

 

[QUOTE="...";30504057]hei olen 13v ja isäni alkoholisti.. haluan tehdä itsemurhan nytten! voiko joku kiltisti kertoa mulle tavan joka ei satu,[/QUOTE]

Eiks ole ketään, jolle voisit jutella?

 

[QUOTE="...";30504057]hei olen 13v ja isäni alkoholisti.. haluan tehdä itsemurhan nytten! voiko joku kiltisti kertoa mulle tavan joka ei satu,[/QUOTE]
Jokaisen elämä on arvokas, kannattaa hakea apua. kouluterkka tai opettaja voi auttaa.Minusta itsemurha on raukkamainen teko.

 

Vaikean työuuupumuksen jälkeen , diaknoosi vaikea masennus. Itsemurhaa suunniittelen....... Aion valuttaa veret pihalle.

 

Kuoleeko jos juo paljon pyykinpesuainetta?

 

Kuoleeko jos juo paljon pyykinpesuainetta?

 

Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.

itse murha ei kannata...vaikka ois kuinka vaikeaa...elämä on joskus paska joskus hyvä eli on niitä aikoja kun että on alamäkejä ja niitä että on ylämäkejä. kun tulee alamäki ja tuntuu että ei jaksas sillon kanttaa miettiä mennyttä miettiä niitä hyviä aikoja. kun voin sata prossenttiseti luvata että jos jaksaa oottaa että hyvät ajat taas alkaa!! Eli elämä on vuoristorataa ja jos nyt luovutat et voi tietää mitä elämällä on tarjolla tulevaisuudessa. Ja se että nyt tuntuu että paskalle... mutta tiedän 100 % että kun oottelet niin se palkitsee viellä

 

No jaa. Mä oon sitä mieltä että kyllä ihminen itseltään hengen saa vietyä tai vaikka naapurilta, jos niin haluaa. Kaikki itsemurhasta vinkuminen ja kitiseminen on vaan huomionhakua ja läheisten pelottelua, kiristämistä ja uhkailua.

Tää "maailma on niin sitä ja tätä ja mä en jaksa ja mua on kiusattu koulussa" voi buhuu. Ehkä jos ottais vaan sen oman pään pois sieltä perseestä, ni alkas näkee asiat vähän selvemmin. Ei kaikki koulukiusatut itke vielä kymmenen vuoden jälkeen heille tapahtuneita vääryyksiä, eikä kaikki syytä ongelmistaan julmaa maailmaa.

Ja btw. Mä olen kans ns. masentunut.

 

Sä et voi tajuta buhuutibuu miltä toisista tuntuu..millä itse hoidat masennuksesi huumeilla vai kun olet noin vitun kova?

 

Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.

Lisäten: Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi

 

Itsemurha on turhaa. Jos voi huonosti, silloin pitää hakea apua, tehdä elämässä isoja muutoksia eikä vain painaa päätä puskaan ja odottaa kunnes lähtee lapasesta. Huonolle ololle ja omalle elämälleen on tehtävä jotain hetimiten jos noin synkäksi menee. Irti asioista jotka musertaa. Vaikka muuttamalla maailman toiselle puolelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Lääkitys ja aktiivinen liikunta auttavat rinnalla. Rypeminen loassa ja itsemurhan hautominen ja suunnittelu ovat nössöjen ja paikallaan polkevien hommaa. Niiden joilla ei ole munaa tehdä asioille raalla kädellä jotain. Elämässä pärjäävät ne, jotka uskaltavat kokeilla eri asioita ja jotka hakevat huonoon tilanteeseensa muutosta.

Ja sitten kun ne eivät auta(yritetty on okein tosissaan)? Päivä päivältä pahempaan

 

parempi kuolla Naiset on pettäviä huoria VAIN raha luksus kelpaa . Nainen on puta . tapan senn horan

 

espoo brasilialaiset naiset on putia

 

jos sattuu sulle elämässä toivotttavasti kuolet kusipää

 

pärjää kulta!!!

 

Ei minusta ole tekijäksi, mutta niin pas*a olo on välillä että tuntuu hyvältä ajatukselta.

 

Ei minusta ole tekijäksi, mutta niin pas*a olo on välillä että tuntuu hyvältä ajatukselta.

Niin ja miten senkin sitten toteuttaisi jos sitä haluaisi.
Siihenkin saattaa monella "tyssätä".

 

Oletteko kokeilleet viiltelyä? Lähteekö sillä paha olo pois?

 

Vakavasti olen harkinnu ja tulen sen tekemään kunhan saan aseen hankittua.

meen mökille, saunon ja grillaan, juon pari olutta ja meen liiteriin ja ammun itteeni päähän.