Itsemurha

Ajatteletko itse lainkaan sitä mitä tälle ihmiselle on saatettu tehdä, että on siinä tilassa, että miettii itsemurhaa. Ei maailma ole reilu ja perimmiltään jokainen tekee päätökset itseään ajatellen. Junan alle hyppääminen ei ole sen kummallisempi juttu. Eikä sillä ole merkitystä universumin kannalta, mutta hyppääjälle se voi tuoda rauhan. Jos lähdetään sille linjalle, että "jollekin voi tulla paha mieli" niin sitten on aika paljon selvittämistä jo ennestäänkin. En siis puhu puolesta enkä vastaan, mutta en halua syyllistää ihmistä enempää joka jo kokee olonsa mahdottomaksi. Toivoisin, että voisin kannustaa tai auttaa, mutta syöksykierteisiin yleensä vaikuttaa niin moni asia, että ihminen itse pystyy ne selvittämään ainoastaan - jos pystyy..

Aika useinkin..eivätkä useatkaan ymmärrä ettei se ihminen joka itsensä tappaa jaksa enää välittää miltä muista tuntuu. Toisaalta totuushan on, että tälläkin palstalla on aloituksia joissa ihmetellään miksi ihminen syrjäytyy, syytetään työttömiä ja sairaita, sekä ollaan sitä mieltä että kerran tehty teko tuomisee ihmisen loppuelämäksi.
En kuulu näihin, enkä hyväksy näitä.

 

Akatisiasta itsemurhaan on vielä matkaa, mutta kannattaa olla vain muutama kuukausia ja kestää tuskat. Todennäköisesti masennus helpottaa itsekseen. Lääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta, eli niitä ei kannata syödä ellei ole pakko. Mikäli haluaa arvioida lääkkeiden hyötyjä, kannattaa lukea tutkittua tietoa, esimerkiksi Tappava psykiatria ja lääkinnän harha on hyvä vertailukirja.

 

Läheisen itsemurhasta jäljelle jää joukko rikkinäisiä ihmisiä. Suruprosessi on pitkä, eikä oikeaa kaavaa ole. Sinä et jaksanut elää, miten jaksamme me? Anna-Leena Härkönen on tarttunut uutuudessaan kipeään aiheeseen, läheisten tuskaan.

Itsemurha rikkoo myös läheiset

Anna-Leena Härkönen käsittelee uutuusteoksessaan Loppuunkäsitelty pikkusiskonsa Killin itsemurhaa. Hän painottaa kirjassaan, ettei itsemurha ole valinta: ”Se on sitä, ettei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa.”

Härkösen kirja on omakohtainen tunnetilitys pikkusiskon itsemurhan jälkeisestä surusta. Vaikka tunteet heiluvat epäuskon, itsesyytösten ja tuskan välillä, häneltä löytyy ymmärrystä ja loputonta rakkautta pikkusiskoaan kohtaan.

”Me sanomme, että tämä on helvetti. Mutta meillä on kaiken tämän keskellä helpompaa kuin sinulla oli, sillä meidän helvetissämme saa välillä hengähtää. Sinun helvetissäsi ei ollut enää taukoja”, kirjoittaa Härkönen.

Itsekäs teko vai ainoa mahdollisuus?

Moni näkee itsemurhan itsekkäänä tekona, toinen kutsuu pelkuruudeksi kohdata elämän ongelmat. Mutta kun rakas ihminen kärsii löytämättä ulospääsyä ahdingostaan, ovatko itsekkäitä läheiset, jotka vaativat häntä jaksamaan heidän takiaan?

Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme näkee työssään läheisten surun ja hämmennyksen. ”Läheisestä itsemurha on usein itsekäs ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole kohdistettu läheisille, vaan on usein ainoa keino päästä pois ahdistavasta tilasta. Se on toive, että olo helpottuisi”, Ruishalme toteaa hiljaa.

Suruprosessi - matka anteeksiantoon

”Nyt on taas yksi päivä eletty loppuun (--). Siinä on koko tämän tuskan kuva. Hiljaista kitumista minuutista toiseen, tunnista toiseen. Yksi päivä on jo saavutus, jota pitäisi juhlia”, Härkönen kuvaa tekstissään.

 

Minun lapseni teki itsemurhan ja syytti itsemurhaviestissään teostaan yksinomaan minua. Kostoksi siis päätti kuolla. Luuserisielu, jota en jäänyt kaipaamaan.

 

Toivottavasti https://nuotta.com/jumala-auttaa-ylivoimaisissakin-vaikeuksissajumala-auttaa-ylivoimaisissakin-vaikeuksissa/

http://www.mahdollisuus.fi/stoorit/jeesus-pelasti-tuhon-tielta/

 

Ei teistä ole mitään apua. Kukaan ei halua läheisen kuolemaa. Mutta jos ihmisellä on kaikki toivo mennyt niin sitä on vaikea auttaa. Minulla on mahtava poika joka on estänyt tekemästä sitä viimeistä tekoa. Tänään olen käynyt vaihtoehtoja läpi. Heroiinin yliannostus, ok hyvä. En vain tiedä diilereitä. Etynooliglykoli, saatavissa. Naru, tehty valmiiksi. Moottoripyörä ja lujaa seinään tai metsään. Vaihtoehtoja on. Mutta kukakin on päättänyt päättää päivänsä, niin älkää ottako siihen ulkopuolisia mukaan.( rekkakuskit tai veturikuskit) niille jää ikuiset traumat siitä ja sehän ei ole tarkoitus. Olen oman kantani saanut selville. Naru. Ensi yönä. Mutta muistakaa, tämä tyhmä ja itsekeskeinen ratkaisu. Yrittäkää jaksaa.

 

Elämäni on kamalaa ja harkitsen usein itsemurhaa. Olen vasta nuori aikuinen, mutta aloin vihata itseäni jo 12 vuotiaana. Jo silloin kirjoitin "hyvästejä" usein, koska harkitsin itsemurhaa. Mietin usein, että miltä läheisistäni tuntuisi, jos lähtisin. Itseni mielestä voisin tehdä itsemurhan vaikka heti.

Onneksi useimmiten perheen tunteet ovat voittaneet ja itsemurhaa ei ole vielä tapahtunut.

Kun olin lapsi, siskoni sanoi minulle aina "Tapa itsesi". Silloin olin varma että kukaan ei kaipaa minua. Etsin usein sivustoilta "Miten tehdä itsemurha".

Minulla ystävät ja perhe ovat vaikuttaneet itsemurhan harkitsemiseen usein.

 

Elämäni on kamalaa ja harkitsen usein itsemurhaa. Olen vasta nuori aikuinen, mutta aloin vihata itseäni jo 12 vuotiaana. Jo silloin kirjoitin "hyvästejä" usein, koska harkitsin itsemurhaa. Mietin usein, että miltä läheisistäni tuntuisi, jos lähtisin. Itseni mielestä voisin tehdä itsemurhan vaikka heti.

Onneksi useimmiten perheen tunteet ovat voittaneet ja itsemurhaa ei ole vielä tapahtunut.

Kun olin lapsi, siskoni sanoi minulle aina "Tapa itsesi". Silloin olin varma että kukaan ei kaipaa minua. Etsin usein sivustoilta "Miten tehdä itsemurha".

Minulla ystävät ja perhe ovat vaikuttaneet itsemurhan harkitsemiseen usein.

Olen hanna leikas ja olen hyvin itsetuhoinen olen niin ruma ja huono ihminen muutenkin. Mira aina kiusaa mua. Se ei oo enää hauskaa. Äitiki vihaa mua. MUn iskä ei ees enää puhu mulle saatana. Joudun käymä perheterapiassa mun isänh takia. Olen tosi pahoillani kirjoitubirheistä, en nähny niitä kun itkin niiin paljon.

Jesus Christ Loves you baby girl. You are beatiful because God said so

 

Oon yrittäny köyttä jah olisin onnistunu jos poikaystävä ei ois ehtiny tulla köysi on nopea ja varma tapa jos tekee sen kertomatta kenelekkään ja itse aijon tehä sen loppuun

 

Onko apteekissa mitään lääkkeitä millä ei välttämättä aamulla enää heräisi? Tuska on kova mutta en pysty enkä halua kenenkään eteen hypätä

 

Minun ystävä hirtti itsensä ja toinen joka oli vain tuttu enää :käveli junan eteen. Tästä on jo yli 15v aikaa mennyt. Mikä on helppo tapa? En tiedä. Minusta elämä on helvetti, joka jokaisen on kuljettava. Ymmärrän niitä jotka eivät jaksa, minua pitää pinnalla ainoastaan ystävät ja työ.

 

Pikajunan alle hyppääminen taitaa olla varmin keino saada itseltä henki pois.

Et ole ainut ihminen, joka kelailee vastaavaa... Väittäisin, että sulla ei voi olla asiat huonommin kuin mulla. Oon siitä täysin varma. Tosin tänään kävin lenkillä (wohooooo), joten just nyt on aika freesi olo, vaikka kaikki asiat onkin päin helvettiä.[/QUOTE
Et voi sanoo noi koska et voi tietää kuinka huonosti sillä menee saattaa mennä huonomminkin ku antaa ymmärtää

 

Suosittelen polttaa itsensä nuotiossa.

 

joo mä ite näytän ulospäin ihan normaalilta ihmiseltä jonka elämä on ok, nauran aika paljon ja osaan olla iloinen. mutta joka päivä ku pääsen koulust kotii nii mielessä alkaa pyörii itsemurhan ajattelu vaikka mulla ei oo mitää masennusta todettukkaa. mul on nii paljo itsetunto-ongelmia ja oon nii ahistunu et haluun tästä maailmasta pois. miun isäni kuoli ku olin kakkosel ja ei ollu kiva juttu se. olin hänen kaa niin hyvis väleis ja hän oli mun aurinko. kukaan ei tiedä mun tunteista, koska en niitä osaa näyttää. en sitten halua tehä itsaria koska mä voin ymmärtää sen tuskan mun läheisillä, miten paljon mun läheiset itkis ja kaipais mua, mun veli jäis yksin, ja mun veli jää kaipaamaan mua vaikka olisin yhen yön pois. aina kysyy "millo tuut" ja sitku tuun kotii nii kuulen aina "jee! kiva et tulit, tääl oli tosi tylsää yksin" ja samalla mun äiti. mun äiti on tosi mukava ja ihana, en haluu oikeesti ajatella miltä hänestä tuntuis jos tappaisin itteni. hän menettäis puolet sydämmestään. mä myös joka ilta itken sillon ku kaikki muut nukkuu. oon oikeesti iha vitun herkkä ja paska ihminen vaikka muut ei sitä oikeesti nää. aloin itkemään nytkin ku tätä paskaa kirjotin. waiting for da hate, mä en yhtää ihmettele jos joku sanoo miuu itkupilliks tai mikskää muukskaa, koska sitä mä oon. itsetunto-ongelmat on ollu tässä nyt about 4 kuukautta, joka päivä aattelen itsestäni paskaa. kiva saarna nyt tähän väliin, anteeksi siitä. kiitos kun luit tämän. lewl ;-;

 

Voin sanoa että parasta on kun ottaa reilusti alkoholia ja vähissä vaatteissa pakkaseen istuksimaan kuusen juurelle. Yhellä kaverilla se kävi vahingossa ja kun toinen kuuli että oli kivuton lähtö niin tämä meni perässä. Oli vaan jälkimmäinen napannu vielä melatoniinia kourallisen niin oli nukkunu kuusen juurella varsin makoisasti. Itekkin olen ajatellut ja kyllä tuo on varmaan paras kun ottaa reilusti alkoholia ja vähän unilääkettä ja kuusen juurelle istumaan pakkaseen. Lääkärin mukaan kivutonta ja ei tule sotkua(kakki tulee pöksyyn mutta ei jäissä haise).

 

Mä tiedän hyvän, tehokkaan ja kivuttoman keinon, mutta koska en ketään kannusta tekemään mitään itselleen, jätän kertomatta![/QU

Mä tiedän hyvän, tehokkaan ja kivuttoman keinon, mutta koska en ketään kannusta tekemään mitään itselleen, jätän kertomatta!

ihan okeesti toiset tahtois vaan pois täältä eli kerro se

 

Minun lapseni teki itsemurhan ja syytti itsemurhaviestissään teostaan yksinomaan minua. Kostoksi siis päätti kuolla. Luuserisielu, jota en jäänyt kaipaamaan.

Jo pelkästään tuon kirjoittamasi tekstin perusteella uskon ettei poikasi ainakaan kauhean väärässä voinut olla. Mulla sentään on rakastavat vanhemmat ja jotain kavereita, työ, oma asunto ja muutenkin päällisinpuolin näyttäis asiat olevan suht ok. Mut silti usein tulee tunne etten kuuluisi tänne ja että haluaisin nopeuttaa lähtöäni... Mutta onneksi omien vanhempieni antama tuki on ollut niin tärkeää minulle että pidän huolen siitä etteivät he joudu kokemaan oman poikansa itsemurhaa niin kuin sinä.

 

Jo pelkästään tuon kirjoittamasi tekstin perusteella uskon ettei poikasi ainakaan kauhean väärässä voinut olla. Mulla sentään on rakastavat vanhemmat ja jotain kavereita, työ, oma asunto ja muutenkin päällisinpuolin näyttäis asiat olevan suht ok. Mut silti usein tulee tunne etten kuuluisi tänne ja että haluaisin nopeuttaa lähtöäni... Mutta onneksi omien vanhempieni antama tuki on ollut niin tärkeää minulle että pidän huolen siitä etteivät he joudu kokemaan oman poikansa itsemurhaa niin kuin sinä.

Totta puhut toi nainen on sekaisin ku seinäkello. Itsellä tuli vielä 18vuotiaanakin sellaisia ns. Kohtauksia että menin yhtäkkiä keskellä päivää vuoteeseeni itkemään pää tyynyä vasten ja itkin, että miksi minulla ei ole äitiä, joka kysyisi edes yhden kerran minun elämäni aikana, tulisi viereeni laskisi käden olkapäälle ja kysyisi, mitä sulle kuuluu, vieläkin meinaa alkaa kyyneleet vuotamaan. Olen ajatellut itsemurhaa edelliset 5vuotta,mutta vahvan uskonnollisen kasvatuksen saaneena pelkään niin paljon helvettiä eli kadotusta niin en uskalla tehdä. Mutta sanon kuitenkin että kuolema on minulle voitto. Iäisyyteen kaipaan, ei ollut onni ja rauha tääl, ei ilo, eikä yksimielisyys,vain tuska mieltä kalvoi ja ahdistus ruumiin, myös sydämen suru pois kuljetti, ah kaipas autuutta iäistä, ei sitä löytänyt, vain tuska jälkeen jäin. Tollasta löpinää tuli ku itseensä vähän avas, mutta kannattaa miettiä tekeekö niitä lapsia, jos ei viitsi hoitaa. Henkinen väkivalta sattuu paljon enemmän kuin fyysinen väkivalta.

 

Kannattaa katsoa elokuva Hurmaava joukkoitsemurha. Löytyy ihan ilmaiseksi youtubesta!

 

Lue tämä kirja. Voi löytyä kirjastosta.

 

Et tietenkään saa tappaa itseäsi. Maailmassahan on vaikka mitä ihanaa mistä jäät sitten paitsi!
Listaan sulle muutamia, ehkä joukossa on sinuakin miellyttäviä juttuja:

*eläimen silittäminen
*kissan polkuanturoiden hierominen
*päähieronta
*jalkahieronta
*kahvikuppi ja suklaata
*orgasmi
*lumessa kävely ja se narskisnarskis-ääni
*hurmaava juustoinen kuuma pizza
*mehevät löylyt
*suuteleminen
*metsäkävely
*sienestäminen
*marjojen poimiminen
*meren aaltojen katselu
*kuuma aurinko iholla
*leipominen

 

Kaikista paras on kirjoittaa jäähyväiskirje. Ottaa lapio mukaan ja mennä syvälle metsään. Kaivaa kunnon monttu ja käydä makaamaan sinne. Jos sitten odottaa vain että kuolee. Ei tule ällöjä veriroiskeita eikä hajuja. Ruumiskin maatuu mullaksi.

 

Kannattaa katsoa elokuva Hurmaava joukkoitsemurha. Löytyy ihan ilmaiseksi youtubesta!

Oli kyl tosi hyvä, katoin just, ei tee paljoo enää itsemurhaa mieli tehdä, tai oikeastaan ei yhtään. Ja nauroin alusta loppuun asti. Jotenki koomista kattoo DDD näin itsekin syvissä itsemurha-ajatuksissa käyneenä. Ei voinu ollu nauramatta, kiitos!

 

Oli kyl tosi hyvä, katoin just, ei tee paljoo enää itsemurhaa mieli tehdä, tai oikeastaan ei yhtään. Ja nauroin alusta loppuun asti. Jotenki koomista kattoo DDD näin itsekin syvissä itsemurha-ajatuksissa käyneenä. Ei voinu ollu nauramatta, kiitos!

En tietenkään ollut itsemurha fiiliksissä ku rupesin kattoo, mut siltiki iso kiitos. Video opetti että elämässä voi nauttia pienistäkin asioita ja näytti että ne pienetkin asiat ovat loppujen lopuksi suuria asioita. Kiitos!

 

En tietenkään ollut itsemurha fiiliksissä ku rupesin kattoo, mut siltiki iso kiitos. Video opetti että elämässä voi nauttia pienistäkin asioita ja näytti että ne pienetkin asiat ovat loppujen lopuksi suuria asioita. Kiitos!

Ja ennenkaikkea opetti myös sen miten typerää tollanen itsemurhan tekeminen on. Kiitos vihjeestä, en elokuvia muuten katso!