[QUOTE="erina";29378938]Taas yksi päivä, kun aamulla herätessä toivon, että olisi jo ilta ja voisi taas nukahtaa. Oma elämäni on ihan jees, mutta en vaan jaksa tätä maailman pahuutta. Sitä kaikkea kidutusta, kärsimystä ja kuolemaa, jota tapahtuu tälläkin sekunnilla ja ihan teidän normaalien ihmisten toimesta, koska ette vaan halua nähdä vaan pidätte silmänne suljettuina. Omasta elämästäni: olen hyvätuloinen, korkeasti koulutettu, kaunis ja menestynyt nainen, jolla ihana mies. Mutta elämä vaan on niin turhaa! Kaikki päivät on samanlaisia eikä muuksi muutu, vaikka itse muuttaisin kaiken, koska se perussyy tähän oloon on ja pysyy. En halua todellakaan syödä mitään masennuslääkkeitä tai mennä puhumaan jollekin kallonkutistajalle, joka ei ymmärrä mua kuitenkaan. En halua apua. Ainoa syy, miksi kirjoitin tänne on se, että ymmärtäisitte, että itsemurhan syitä on muitakin kuin oma paska elämä. Se, miksi olen vielä elossa, on läheiset. En haluaisi tehdä sitä heille ja kun tiedän, että jos lähden, lähtee mieskin perään. Mutta sitten taas kun mietin, niin miksi eläisin muita varten? Tappakoot sitten itsensä, jos eivät kestä minun menettämistäni, sillähän se ongelma on ratkaistu. Ja loppujen lopuksi, mitä väliä minun kuolemalla tai elämällä täällä maailmankaikkeudessa on? Ei sitä kukaan muista 100 vuoden päästä.
Oliko niitä vinkkejä siihen kivuttomaan itsemurhaan? Lääkkeet ja alkoholi? Olen kyllä käyttänyt rauhoittavia ja alkoholia viihdetarkoituksessa, mutta siis millä määrillä saisi tapettua itsensä? Ja onko se oikeasti kivuton tapa? Olen myös miettinyt, että lavastaisin oman kuolemani onnettomuudeksi. Vinkkejä siihen?[/QUOTE]
Eli toisinsanoen et halua voida paremmin, koska sitähän tuo avun hakemattomuus tarkoittaa. Haluat vain rypeä siinä paskassa olossa. Mistä tiedät, ettei "kallonkutistaja" (niitä muuten kutsutaan psykiatreiksi ja terapeuteiksi) ei ymmärrä sua, kun et ole valmis edes kokeilemaan? Voivatko läheisesi hyvin, kun itse olet masentunut ja sen sinusta kai huomaa vai oletko niin hyvä näyttelemään, ettei kukaan huomaa mitään? Eikö olisi mukavampaa olla onnellinen ja haluta elää tässä hetkessä ja huomista varten? Eikö olisi mukavampaa jos ajatukset kuolemasta loppuisivat? Jos vastasit kyllä, niin hae sitä apua. Soita ensiksi vaikka sinne kriisipuhelimeen. Usein ovat varattuja tähän aikaan, mutta päivisin pääsee varmemmin läpi, vaikka nytkin kannattaa toki koittaa.