Itsemurha

[masentunu 16v poika]

Siis ite oon kans tehny tota et annan aikaa itelleni aina päivän uudelleen koittaa keksii syyn elää ja tälläkin hetkellä hieman aineissa ja en kyllä hyppäis junan alle kokeillu vetää diabamei ja viinaa ja kun niitä tarpeeks vetää ni pitäs kuulema henki lähtee ja aiis kokeillu kaikkee mahdollista ja suoaittelen muille avun hakemista itse liian kyllästyny elämää koulukiusattu mut nykyää kavereit itsemurhaa yrittäny 5 kertaa viillelly häpeän itteeni juon ja vedän kaikkee muutakaa elämässä oo enää ja sit etsin googlesta kivutonta kwinoo tappaa itseni löydän tän ja päädyn kirjottaa elämän tarinaa tän ja antamaa itselleni päivän aikaa taas..

 

["saaga"]

Siis ite oon kans tehny tota et annan aikaa itelleni aina päivän uudelleen koittaa keksii syyn elää ja tälläkin hetkellä hieman aineissa ja en kyllä hyppäis junan alle kokeillu vetää diabamei ja viinaa ja kun niitä tarpeeks vetää ni pitäs kuulema henki lähtee ja aiis kokeillu kaikkee mahdollista ja suoaittelen muille avun hakemista itse liian kyllästyny elämää koulukiusattu mut nykyää kavereit itsemurhaa yrittäny 5 kertaa viillelly häpeän itteeni juon ja vedän kaikkee muutakaa elämässä oo enää ja sit etsin googlesta kivutonta kwinoo tappaa itseni löydän tän ja päädyn kirjottaa elämän tarinaa tän ja antamaa itselleni päivän aikaa taas..

Anna todellakin itsellesi aikaa. Paljon, mutta vain päivän kerrallaan. Olet vielä tosi nuori, joten aivan varmasti sinunkin elämääsi on luvassa paljon hyvää, jos vain jaksat uskoa viel itseesi ja elämääsi. Itsemurhaa ei tarvisi kenenkään joutua tekemään, varsinkaan nuoren ihmisen. Hae viimeisillä voimilla apua, vaikka menet päivystykseen ja sanot, ettet enää jaksa, et löysä mitään elämisen arvoista tällä hetkellä ja tarvit vähän pitempiaikaista apua. Rukoilen puolestasi, vaikka en tiedä mitä tästä ajattelet. Haluaisin sanoa sulle, et rukoile itsekin. Jumala voi auttaa, aina. Silloinkin, kun olet jo niin, niin maassa. Jaksamisia äärettömä lastillinen sinulle! <3

 

[Sirionful]

Masentuneena olen itsekin ajatellut joskus, että maailma olisi parempi paikka ilman minua, mutta se ei ole totta. Kriisipuhelin on hyvä ensiapu, jos ei sitten halua ihan päivystykseen lähteä jonottamaan. Varmasti saa apua, jos vaan sanoo, että haluaisi tehdä itsemurhan. Jonottamaan joutuu varsinkin öisin, että helpompaa on mennä aamulla tk:hon. Siitä se lähtee. Jokainen ansaitsee apua! Jokainen on avun arvoinen!

 

[apu]

Miksi täytyy niin kauheasti miettiä sitä apua ja tukea? Jokainen joka haluaa kuolla on oikeutettu siihen. Me jäljelle jääneet yritämme kestää ja ymmärtää sen... Kuka teistä, joka kertoo sen olevan pelkurin suoritus, uskaltaa itse ampua itsensä tai hypätä katolta jne???????

 

[Tepadj]

Miksi täytyy niin kauheasti miettiä sitä apua ja tukea? Jokainen joka haluaa kuolla on oikeutettu siihen. Me jäljelle jääneet yritämme kestää ja ymmärtää sen... Kuka teistä, joka kertoo sen olevan pelkurin suoritus, uskaltaa itse ampua itsensä tai hypätä katolta jne???????

Pitäisin kyllä äärimmäisen kusipäisenä temppuna tappaa itsensä jos on jälkikasvua, josta huolehtia. Muutoin kyllä ihan sama, mutta se homma hoidetaan niin, ettei sivullisille tule haittaa. Ei siis missään nimessä hypätä sen junan tai rekan eteen.

 

["..."]

Mä en vaan voi ymmärtää tälläisiä ihmisiä jotka haluavat lopettaa ittensä.
En pelkää mitään niin paljon kuin kuolemaa ja haluan nauttia jokaisesta hetkestä elämässäni.
On ollut aikoja jolloin tuntuu onko millään merkitystä, hetken pohdittua huomaa että itsensä tappaminen ei todellakaan ole se oikea vaihtoehto..

 

[Sirionful]

Miksi täytyy niin kauheasti miettiä sitä apua ja tukea? Jokainen joka haluaa kuolla on oikeutettu siihen. Me jäljelle jääneet yritämme kestää ja ymmärtää sen... Kuka teistä, joka kertoo sen olevan pelkurin suoritus, uskaltaa itse ampua itsensä tai hypätä katolta jne???????

Koska todennäköisesti jos sä sitä apua ja tukea haet, niin et enää halua kuolla. Käykö järkeen?

 

[Hakeutukaahoitoon]

Poistakaa tämä ketju!

 

["erina"]

Taas yksi päivä, kun aamulla herätessä toivon, että olisi jo ilta ja voisi taas nukahtaa. Oma elämäni on ihan jees, mutta en vaan jaksa tätä maailman pahuutta. Sitä kaikkea kidutusta, kärsimystä ja kuolemaa, jota tapahtuu tälläkin sekunnilla ja ihan teidän normaalien ihmisten toimesta, koska ette vaan halua nähdä vaan pidätte silmänne suljettuina. Omasta elämästäni: olen hyvätuloinen, korkeasti koulutettu, kaunis ja menestynyt nainen, jolla ihana mies. Mutta elämä vaan on niin turhaa! Kaikki päivät on samanlaisia eikä muuksi muutu, vaikka itse muuttaisin kaiken, koska se perussyy tähän oloon on ja pysyy. En halua todellakaan syödä mitään masennuslääkkeitä tai mennä puhumaan jollekin kallonkutistajalle, joka ei ymmärrä mua kuitenkaan. En halua apua. Ainoa syy, miksi kirjoitin tänne on se, että ymmärtäisitte, että itsemurhan syitä on muitakin kuin oma paska elämä. Se, miksi olen vielä elossa, on läheiset. En haluaisi tehdä sitä heille ja kun tiedän, että jos lähden, lähtee mieskin perään. Mutta sitten taas kun mietin, niin miksi eläisin muita varten? Tappakoot sitten itsensä, jos eivät kestä minun menettämistäni, sillähän se ongelma on ratkaistu. Ja loppujen lopuksi, mitä väliä minun kuolemalla tai elämällä täällä maailmankaikkeudessa on? Ei sitä kukaan muista 100 vuoden päästä.
Oliko niitä vinkkejä siihen kivuttomaan itsemurhaan? Lääkkeet ja alkoholi? Olen kyllä käyttänyt rauhoittavia ja alkoholia viihdetarkoituksessa, mutta siis millä määrillä saisi tapettua itsensä? Ja onko se oikeasti kivuton tapa? Olen myös miettinyt, että lavastaisin oman kuolemani onnettomuudeksi. Vinkkejä siihen?

 

[Sirionful]

[QUOTE="erina";29378938]Taas yksi päivä, kun aamulla herätessä toivon, että olisi jo ilta ja voisi taas nukahtaa. Oma elämäni on ihan jees, mutta en vaan jaksa tätä maailman pahuutta. Sitä kaikkea kidutusta, kärsimystä ja kuolemaa, jota tapahtuu tälläkin sekunnilla ja ihan teidän normaalien ihmisten toimesta, koska ette vaan halua nähdä vaan pidätte silmänne suljettuina. Omasta elämästäni: olen hyvätuloinen, korkeasti koulutettu, kaunis ja menestynyt nainen, jolla ihana mies. Mutta elämä vaan on niin turhaa! Kaikki päivät on samanlaisia eikä muuksi muutu, vaikka itse muuttaisin kaiken, koska se perussyy tähän oloon on ja pysyy. En halua todellakaan syödä mitään masennuslääkkeitä tai mennä puhumaan jollekin kallonkutistajalle, joka ei ymmärrä mua kuitenkaan. En halua apua. Ainoa syy, miksi kirjoitin tänne on se, että ymmärtäisitte, että itsemurhan syitä on muitakin kuin oma paska elämä. Se, miksi olen vielä elossa, on läheiset. En haluaisi tehdä sitä heille ja kun tiedän, että jos lähden, lähtee mieskin perään. Mutta sitten taas kun mietin, niin miksi eläisin muita varten? Tappakoot sitten itsensä, jos eivät kestä minun menettämistäni, sillähän se ongelma on ratkaistu. Ja loppujen lopuksi, mitä väliä minun kuolemalla tai elämällä täällä maailmankaikkeudessa on? Ei sitä kukaan muista 100 vuoden päästä.
Oliko niitä vinkkejä siihen kivuttomaan itsemurhaan? Lääkkeet ja alkoholi? Olen kyllä käyttänyt rauhoittavia ja alkoholia viihdetarkoituksessa, mutta siis millä määrillä saisi tapettua itsensä? Ja onko se oikeasti kivuton tapa? Olen myös miettinyt, että lavastaisin oman kuolemani onnettomuudeksi. Vinkkejä siihen?[/QUOTE]

Eli toisinsanoen et halua voida paremmin, koska sitähän tuo avun hakemattomuus tarkoittaa. Haluat vain rypeä siinä paskassa olossa. Mistä tiedät, ettei "kallonkutistaja" (niitä muuten kutsutaan psykiatreiksi ja terapeuteiksi) ei ymmärrä sua, kun et ole valmis edes kokeilemaan? Voivatko läheisesi hyvin, kun itse olet masentunut ja sen sinusta kai huomaa vai oletko niin hyvä näyttelemään, ettei kukaan huomaa mitään? Eikö olisi mukavampaa olla onnellinen ja haluta elää tässä hetkessä ja huomista varten? Eikö olisi mukavampaa jos ajatukset kuolemasta loppuisivat? Jos vastasit kyllä, niin hae sitä apua. Soita ensiksi vaikka sinne kriisipuhelimeen. Usein ovat varattuja tähän aikaan, mutta päivisin pääsee varmemmin läpi, vaikka nytkin kannattaa toki koittaa.

 

[lääkeTARPEESEEN]

Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.

Kannabiksesta saa HETI VÄLITTÖMÄN AVUN AHDISTUKSEEN.

Lääkäristä et sitä saa, ainakaan siihen.

Kuulostaa varmasti hullulle kannabis hoitona.

Kuitenki sillä on hyviä tuloksia maailmalta.

Ja joka tapauksessa lievä päihtymysksellinen tila on varmasti parempi kuin itsemurhaamista ajatteleva mieli.

Kannabiksen käyttöä tulee harjoitella jonkun vuosia sitä poltelleen kanssa, muutoin siitäkin saattaa muodostua ongelma, jos sitä käyttää päiteenä, siitä tulee helposti ongelmakäyttöä.

 

[Sirionful]

Kannabiksesta saa HETI VÄLITTÖMÄN AVUN AHDISTUKSEEN.

Lääkäristä et sitä saa, ainakaan siihen.

Kuulostaa varmasti hullulle kannabis hoitona.

Kuitenki sillä on hyviä tuloksia maailmalta.

Ja joka tapauksessa lievä päihtymysksellinen tila on varmasti parempi kuin itsemurhaamista ajatteleva mieli.

Kannabiksen käyttöä tulee harjoitella jonkun vuosia sitä poltelleen kanssa, muutoin siitäkin saattaa muodostua ongelma, jos sitä käyttää päiteenä, siitä tulee helposti ongelmakäyttöä.

Niin saa mm. diapamistakin. Käytän sitä harvakseltaan. Olen niitä onnekkaita, joille siitä ei oo tullu ongelmaa ja joille edelleen myönnetään resepti.

 

[Sirionful]

Miten teillä kirjoittaneilla menee?

 

[HarkitseEnnenKuinBUMM!]

Mä oon 14-vuotias, ja mulla on todettu masennus.
Itsemurhaa on tullut mietittyä todella paljon, ja olen sitä yrittänytkin.

Nykyään voin paljon paremmin.
Itsemurha ei ole vastaus mihinkään. Suru tai kipu ei sillä katoa, se vain siirtää sen jollekkin toiselle.
Tarkoitukseni ei ole sanoa
"C´moon, mä oon 14 ja pääsin siitä yli, jote kyl teki pääsette",
koska se ei oo nii... Mutta ehkä tää auttaa jotakuta ymmärtämään, että monen ikäiset harkitsee itsemurhaa, ja monet sen toteuttavatkin.
Mutta muistakaa että apua on saatavilla, ettekä ole yksin.

 

[hienoa 14 v]

lapseni on 16 v, kärsii yksinäisyydestä ja ujoudesta, itkee kotona, ei ole kavereita, olen ihan neuvoton jo....puhuu välillä jopa itsemurhasta. Mitä mä sanon ?

 

["nyt"]

haet lapsellee apua heti maanantaina.soita vaikka terv.keskukseen

 

[10v marsufani]

Elämäni on perseestä oon siis 10 v mulla on ihan kauhee elämä ja aion tehdä itsemurhan

 

["yks"]

Muistakaa että ruumiinne kuolee, sielu ei!

 

[vanhus]

Pitkän elämäni aikana olen kolme kertaa yrittänyt lääkkeillä päästä täältä pois. Epäonnistuin tietysti. Olen koko ikäni ollut pelkkä nolla, inhokki ja epäonnistuja. Olen aina ollut toisten apuna ja tukena. Heti kun olen itse tarvinnut jonkinlaista apua on kaikki häipyneet. Jokainen ottaa minusta irti kaiken haluamansa hyödyn ja jättävät jälkeensä raadon.

Syöpähoitojen kanssa taistellessa oletin ettei Jumala anna minulle enää uusia sairauksia. Toisin kävi, tuli erittäin vaikea sairaus mihin ei ole lääkettä eikä parannuskeinoa. Sairaus tekee jokapäiväisestä elämästä helvetin. Sen vuoksi haluan päästä pois. En enää kestä tätä kitumista.

Junan alle hyppäämistä olen harkinnut. Se on vaan meikäläisen tuurilla tuomittu epäonnistumaan. Joku ennättää onkimaan minut pois radalta ennen junan tuloa. Kävin kaupassa, olisin ostanut hinausköyden hirttonaruksi. Eivät myyneet kun vastasin heidän kysymykseen ettei minulla ole autoa. Eli hirttäytyminenkään ei onnistu kun ei saa kunnon köyttä mistään.

Millä konstilla pystyn päättämään päiväni?

 

[vierailijaa]

Mut jos kaikki vaa vittuilee sulle ja et haluu enää elää vaikka jotkut oiski sun tukena..

 

[kerps]

Pitkän elämäni aikana olen kolme kertaa yrittänyt lääkkeillä päästä täältä pois. Epäonnistuin tietysti. Olen koko ikäni ollut pelkkä nolla, inhokki ja epäonnistuja. Olen aina ollut toisten apuna ja tukena. Heti kun olen itse tarvinnut jonkinlaista apua on kaikki häipyneet. Jokainen ottaa minusta irti kaiken haluamansa hyödyn ja jättävät jälkeensä raadon.

Syöpähoitojen kanssa taistellessa oletin ettei Jumala anna minulle enää uusia sairauksia. Toisin kävi, tuli erittäin vaikea sairaus mihin ei ole lääkettä eikä parannuskeinoa. Sairaus tekee jokapäiväisestä elämästä helvetin. Sen vuoksi haluan päästä pois. En enää kestä tätä kitumista.

Junan alle hyppäämistä olen harkinnut. Se on vaan meikäläisen tuurilla tuomittu epäonnistumaan. Joku ennättää onkimaan minut pois radalta ennen junan tuloa. Kävin kaupassa, olisin ostanut hinausköyden hirttonaruksi. Eivät myyneet kun vastasin heidän kysymykseen ettei minulla ole autoa. Eli hirttäytyminenkään ei onnistu kun ei saa kunnon köyttä mistään.

Millä konstilla pystyn päättämään päiväni?

unilääkkeitä paljon naamariin, sitten useita valtimoita (reisistä, ranteista, kainalon lähettyviltä) pitkittäin auki ja kädet vesisaaviin. veden alla vuotava haava ei tyrehdy kuten normaali valtimohaavakin.

hyvä itsemurhasuunnitelma pitäisi mielestäni olla jokaisella niin kauan kun eutanasiakaan ei ole laillista.

 

[tortured]

Itse olen +20-vuotias nainen ja olen halunnut kuolla jo ainakin vajaan pari vuosikymmentä. Elämään on mahtunut kaikenlaista kuraa, muutamaksi mainitakseni yli vuosikymmenen kestänyt koulukiusaaminen, väkivallan kierre jo lapsuudesta, ja olen kärsinyt mt-ongelmista peruskoulusta asti. Elämään on mahtunut ehkä hyviäkin juttuja, mutta ei valitettavasti niin paljon, että kokisin elämäni elämisen arvoiseksi.

Olen viimeiset 2,5 vuotta harkinnut vakavasti itsemurhaa, mutta välissä yrittänyt hakea myös apua. Se on ollut tuloksetonta. Olen käynyt hakemassa apua terapiasta, psykoterapiasta, päiväsairaaloista, puhelimista, kriisipäivystyksistä, sairaalasta, mielisairaalasta jne. Kokeillut lääkkeitä, puhunut niin paljon kun voi, kirjoittanut, lenkkeillyt. Mutta myös käyttänyt päihteitä, ryypännyt ja röökannut maaten sängyllä rukoillen Jumalalta että "Älä anna minun herätä enää aamulla".

Olen harkinnut erilaisia tapoja. Suunnitellut yksityiskohtaisesti. Kärsin vaikeasta ja parantumattomasta mielenterveyden häiriöstä. Tai no, okei, VOIN parantua, mutta se on aika kaukana se mahdollisuus siitä, koska tähän sairauteeni ei lääkitys ole ensisijainen apu kuten ei sairaalahoitokaan, vaan terapia. Mutta olen kyllästynyt puhumaan asioistani. Vuosien terapiakäynnit, ja vain YHDEN terapeutin olen kokenut olevan avuksi, hänellä en voi enää jatkaa koska kyseiseen paikkaan olen jo hoitoaikani käyttänyt. Tässä taas näkee sen, että kun ihmiset vaan sais jatkaa siellä mistä apua saa, ne pysyis hengissä.

Olen puhunut läheisilleni ajatuksistani. Tottakai nyt joku vinkuu mua itsekkääksi huomionkipeäksi nössöksi.. ihan sama, en minä välitä teidän mielipiteistänne. Minusta itsekkäämpää on vaatia kaltaistani ihmistä elämään..! Ihmistä, joka kokee elämän tuskallisena, ahdistavana, ja itkee melkein päivittäin. Elämässäni ei ole juuri mitään mikä piristäisi, nytkin olen viikon ryypännyt putkeen koska en vain kestä.

 

[tortured]

En koe että minulla olisi parempaa edessäni, enkä koe, että olisi vielä mukamas joku paikka josta en apua ole hakenut. Olen ne harvat, vielä lähelläni olevat ihmiset ajanut huolesta melkein henkihievereihin, enkä tahdo olla sellainen, koen paremmaksi jos olisin kuollut. Ei ole lapsia, eikä miestäkään enää (eikä varmaan tulekaan enää) joten minulla ei ole ketään kenen vuoksi olla täällä.
Ystäviä on muutama, mutten osaa luottaa enää keneenkään. Olen liian monesti joutunut todistamaan sitä miten luottamukseni on rikottu.

En ole aiheuttanut kuin pettymystä, surua ja pahaa mieltä. Olen pyydellyt anteeksi ihmisiltä ajatuksiani, aikaisempia pahoja tekojani, ja iltaisin pyydän anteeksi ajatuksiani ja tekojani. Tämänpäiväisiä ja tulevia.. en tule saavuttamaan mitään suurta, tai pientäkään. En haaveile enää mistään. Olis vähän rahaa tehdä jotain ennen, kuin itsensä tappais, mutten halua enää sitäkään. Kaikki menee päivä päivältä huonommaksi.
En haluaisi enää ees poistua ovesta ulos. En haluaisi nähdä ketään. Vain kuolla rauhassa pois.

Miksi eläisinkään? Tuskin tulevaisuudella on minulle mitään muuta annettavaa kuin lisää todisteita siitä, että kuolema on paras vaihtoehto.

 

[neverever]

Itsemurha on turhaa. Jos voi huonosti, silloin pitää hakea apua, tehdä elämässä isoja muutoksia eikä vain painaa päätä puskaan ja odottaa kunnes lähtee lapasesta. Huonolle ololle ja omalle elämälleen on tehtävä jotain hetimiten jos noin synkäksi menee. Irti asioista jotka musertaa. Vaikka muuttamalla maailman toiselle puolelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Lääkitys ja aktiivinen liikunta auttavat rinnalla. Rypeminen loassa ja itsemurhan hautominen ja suunnittelu ovat nössöjen ja paikallaan polkevien hommaa. Niiden joilla ei ole munaa tehdä asioille raalla kädellä jotain. Elämässä pärjäävät ne, jotka uskaltavat kokeilla eri asioita ja jotka hakevat huonoon tilanteeseensa muutosta.

 

[tyhjyys]

Itse olen miettinyt itsemurhaa useita vuosia ja yrittänyt pari kertaa, jouduin teholle ja ainoa ajatus oli jälkeenpäin se, että epäonnistuin jopa itseni tappamisessa..
Minulla oli nuorena jo suunnitelma hankkia lapsi tai pari ja hyvä mies hoitamaan heitä, kun itse kuolisin. Mutta se ei mennytkään niin, rakastuin mieheen ja vieläkin täällä kidun, vaikka minun piti olla jo kuollut ja kuopattu..