Äidit vieraannuttavat lapsen omasta isästä

[Mies..]

Kuulostaa tutulta. Ollaan miehen kanssa moneen otteeseen todettu, että jos hän kohtelisi lapsiaan niin kuin lasten äiti heitä kohtelee, lapset olisi otettu pois jo moneen kertaan. Mutta ei, kun kaltoin kohtelija on äiti. Isä tekee aiheellisia ilmoituksia, mutta niitä ei koskaan oteta vakavasti.

Jeps, itsellä on kokemusta lastenvalvojasta ketä nyt ei vaan kiinnostanut yhtään..
Lastensuojelusta joka kuittasi kaikki ilmoitukset olankohautuksella ja suoranaisesti vittuilemalla minulle..
Lastenpsykologista joka päätti ensimmäisellä tapaamisella että kaikki vika löytyy isän puolelta..

On ollut melko pitkä tie kulkea ilman lapsia, jos mulla ei olisi niin hyvä uusi puoliso ja ihanat lapset olisin varmaan jo tappanut itseni, niin avuttomaksi tässä on saanut kokea itsensä viimeisen 1.5 vuoden aikana..

Edes se ei saanut ls muuttamaan kantaansa että kyseisestä naisesta olivat muutkin huolissaan, koska äiti on sanonut että isä on perseestä-
Huvittavinta on ollut ehkä kuitenkin se että näillä henkilöillä on ollut aina selitykset valmiina mun ex.än puolesta, mm se että ex vaihtaa lapsien puhelinnumeroita säännöllisesti ilmoittamatta minulle ei voi tarkoittaa sitä että hän yrittää vieraannuttaa, vaan siihen on oltava joku järkevä syy.

 

[myös isä]

Minäkin tuossa todennut omien lasten kohdalla nuo terapeutit ja psykologit. Ihme porukkaa. Mentiin käymään puolison kanssa juttelemassa jos olisi parisuhdetta saatu paremmille raiteille. Ja totta kai minä menin sen ajan varaamaan neuvolan kautta saadusta numerosta.

Koittaa se päivä, kun istutaan yhdessä ja jutellaan, kaikki on ihan hyvin ja ei mitään hätää puheista päätellen, mutta sitten kun aletaan juttelemaan yksitellen niin en tiedä mitä oli sanonut, eivätkä rouvat sitä kertoneet, mutta minulle lyödään käteen lähete psykologille, että voin käydä siellä juttelemassa. No, minähän olen toki, että ai kuinka kiva. Ja kysäisen kohteliaasti josko olisi puolison kanssa peräkkäiset ajat, että ei tarvitse monesti kaupunkiin sahata. Mutta ei, kuulema puolison käynnit riittävät, mutta minun tulee käydä psykologilla.

No, eihän siinä mitään. Menen kotiin ja heti on puoliso utelemassa mitä ne sano. Totesin siinä hieman ittuuntuneena että pitäisi liikuntaa minun lisätä ja en puhu asiasta enempää, eikä kyllä kyselekkään.

Menen käymään psykologilla ja hän esittelee asiaa ja sitten omaan korvaan tarttuvat sanat "työuupumus", "alkoholin käyttö" ja "lapsien huomioiminen". Tästä ajattelen jo, että voi tulla hyvin mielenkiintoinen keskustelu.

No, loppupelissä kun olen kertonut suhteestani työhön (joudun siis päivystämään työni puolesta ja oltava viikko kerrallaan lähtövalmiina), alkoholiin (saunaolut lauantaina, thats it) ja lapsien huomiomisen (eli joka ilta kun tulen töistä, otan lapset ulos leikkimään, että rouva pääsee jumppaan, kaupoille noin kuudesti viikossa ja viikonloppuisin, kun en ole töissä, teen aamuaskareet, aloitan pyykkivuoren lajittelun, laitan koneet pesemään ja vietän lasten kanssa hyvää aikaa leikkien, pelaten ja muutenkin yhdessäolon merkeissä), toteaa psykologi, että hän suosittelee istuntojen jatkamista ja oloa helpottavaa. Ja loppuun toteaa, että teidän tulisi antaa LISÄÄ VAPAA-AIKAA puolisolle kotoa! Siinä vaiheessa teki jo mielen kysymän, josko saisi sairaslomaa, että voisi enemmän viettää aikaa kotona, mutta jätin kysymättä.

No, eipä siinä. Lääkäriltä hain sitten reseptin noihin "oloa helpottaviin", noudin yhden paketin muodon vuoksi ja painelin muutaman napin liuskasta irti ja jätin lääkekaappiin näkyviin paketin.

Istuntoja jatkettiin sovitun aikataulun kanssa ja ei siinä mitään. Kerroin mitä kysyttiin. Mutta sitten viiden kerran jälkeen todetaan, että jatketaan oloa helpottavia, että teillä on työuupumusta, mikä heijastuu perhe-elämään ja vaikeuksia ihmissuhteissa, jotka estävät tosiasioiden käsittämisen. Vaikka mielestäni en ole sanonut sanallakaan mistään ongelmista, puolisolleni olen kyllä joskus niitä kironnut. Ja tässä vaiheessa murenee uskoni ammatti-ihmisiin ja etenkin isien huomioimiseen.

Ja annoinko puolisolle lisää omaa aikaa? Kyllä. Hän ehdotti erilleen muuttamista ja minä tilasin muuttoauton. Sillä selvä. Ja lapsia saan nähdä kerran kahdessa viikossa kun olen kuulema käynyt psykologilla ja syön masennuslääkkeitä, vaikka yhtään en siis edes ottanut

 

[Mies..]

Heheh, laitetaan nyt 5v ajalta mitä tapahtunut.. Kaipa tämäkin jotain terapiaa on.
Meillä on välimatkaa reilu 100km.

-Lapsien haku ja palautus lähivanhemmalle.
Koskaan lapset eivät ole olleet valmiina kun olen mennyt hakemaan heitä, pari kertaa käynyt jopa niin ettei ketään ole paikalla eikä puhelimeen vastata.
Pari x palauttaessa sovittuna aikana ex ei ole ollut kotona.

-Sovittuja tapaamisia on peruttu milloin mistäkin syystä.. Tästä otin yhteyttä eteenpäin.

-Lasten vaatetus.. Maksan erittäin isot elatusmaksut on sovittu että ex hoitaa vaatetuksen.
Lapsilla on kotonaan ollessa hienot vaatteet, minulle he tulevat kirppikseltä ostetuissa rytkyissä jotka ovat vielä rikki.. Lapset tulevat minulle viikoksi ja heillä saattaa olla vaikka mukana 1 kalsarit ja t paita.

-Lapsiin yhteydenpito
Ex uhkasi hakea lähestymiskieltoa jos otan yhteyttä häneen, kuulemma lapsilla on opmat puhelimet sitä varten että voin soittaa..
Ainut vaan että lapsien numerot vaihtuvat vähän väliä.

-Lapsille valehtelu.
Ex on sanonut etteivät isovanhemmat halua nähdä heitä..
Totuus on se että isovanhemmat ovat toistuvasti ehdotelleet voivansa hakea lapset heille ja palauttaa, asuvat 250km päässä.

-Ex on myös valehdellut lapsille että eromme johtui siitä kun isä halusi vaihtaa heidät toiseen naiseen.

-Ex manipuloi lapsia, esimerkkinä tuo että lapsille sanotaan kun olen menossa heitä hakemaan että voi voi nyt ette pääse sinne ja sinne kun joudutte lähtemään isälle..
Myös pojalle on tehty niin että perjantaina ostetaan hänen haluamansa peli joka annetaan hänelle juuri ennen kuin olen hakemassa, samalla kielletään ottamasta pelikone mukaan minun luokse, ja väitetään että minä olen kieltänyt.

-Äskeiseen liittyvää.
Kaikki harrastukset sovitetaan niin että ne menevät päällekkäin minun ja lapsien yhteisen ajan kanssa.

-Ex kaveraa lapsien kanssa tämä tarkoittaa sitä että heillä ei ole mitään sääntöjä ja minua syyllistetään siitä että lapset joutuvat menemään esimerkiksi nukkumaan meillä ollessaan klo 21.30 kotonaan he saavat valvoa näköjään kouluaamuinakin 00.30 asti.
Meillä ei myöskään alle 10v saa katsoa ilta 9 jälkeen tulevia tapposarjoja tai elokuvia jotka on suunnattu +16 vuotiaille.

-Ex in tehnyt perättömiä ilmiantoja kelaan etten ole maksanut elatusmaksuja

-Ex myös tykkää lupailla että isä ostaa teille sitten sitä ja sitä mm polkupyöriä ym juttuja..
Ja kuka onkaan sitten pahis kun ei enää elareiden päälle näitä ostele.

ENsimmäinen kiusanteko mitä ex.ästä muistui mieleen oli se kun istuttiin hyvässä hengessä pöydän ääreen puhuaksemme elatusmaksuista, sovittiin 200€/kk sillä edellytyksellä että lapset ovat minun luonani vajaa puolet kuukaudesta, Hän suostui ja hymyili päälle!!
2 Päivää tästä postilaatikossa oli haaste jossa hän haki 660€ elatusmaksuja

Toinen kiusanteko oli se että lastenvalvojalla tapaamissopparia tehdessä hän vaati että lapset olisivat joka toinen päivä mulla ja hällä ja minä hoidan kuljetukset!! Tämäkin olisi onnistunut hienosti välimatkan vuoksi, tuskin olisi tullut kulujakaan kun 10 000€ vuodessa lasten kuljetuksesta, Propsit lv:lle joka laittoi ex.än itkemään kun ei jaksanut enää kuunnella.

Ugh olen puhunut, että tälläistä meillä jotain varmasti unohtui..

 

[myös isä]

Tuota valehtelua lapsille (ja puolison kavereille) on meilläkin. Pahimpana pidän noita puolison kavereita, kun ne lähtee vielä lisäämään vettä myllyyn. Äitinsä toteaa, että taas on väärät sukat jalassa kun erehdyksessä laitan jotkut olevinaan juhlapuvun sukat jalkaan ja hänen kaverinsa täydentää etteivät miehet tiedä mitään pukeutumisesta. Tai jos sattuu kaatumaan lattialle jääneisiin vaatteisiin, niin tästäkin on syyttäminen isää ja pahimmillaan olen hänen kaveriltaan kuullut, eikö se isä osaa teidän vaatteita laittaa naulakkoon. No, okei. Onhan se niinkin, että toki voin laittaa vaatteet naulakkoon myös lasteni puolesta, mutta minusta viisivuotiaan pitäisi osata ne vaatteensa laittaa pois lattialta, eikä jättää siihen mihin ne nyt sattuvat osumaan. Mutta eipähän siinä. Olisinpa tiennyt sillä hetkellä kun perhettä suunniteltiin minkälaisen naisen kanssa olen elänyt ne ensimmäiset vuodet, niin olisin ollut fiksu ja lähtenyt ensimmäisen välirikon aikaan eri teille, enkä olisi yrittänytkään paikata suhdetta.

Mutta tuosta nukkumaan menosta tuli mielen, että minä olen sillä ottanut nuo lapset viikonloppuisin, että puoliso saisi levätä viikon jälkeen (eli nukkua pitkään tai mitä nyt tekeekään kun on yksin), mutta taisi tuokin ruuvi aueta vasta kun muutettiin erilleen. Nyt kun ei ole saanut nukkua, niin ollut paljon vihaisempi aina kun erehtyy hänelle soittamaan

 

[erolapsi]

Syynä taitaa useimmiten olla aikuisten väliset kommunikointiongelmat ja luottamuspula. Molemmat yleensä haluavat lapsensa parasta, mutta kun ei voida keskustella niistä harrastuksista, tapaamisaikana tarvittavista kumisaappaista eikä edes lapsen tuhkarokosta, niin tuleehan tuosta väärinkäsityksiä ja muuten kummallisia hetkiä niin lapselle kuin aikuisellekin. Jossain vaiheessa lapsi itse sanoo, ettei enää halua mennä minnekään, koska on mieluummin kavereiden kanssa kuin katkerien vanhempien kanssa ihmettelemässä, miksei ne kumisaappaat ookaan mukana.

 

[Mies..]

. Jossain vaiheessa lapsi itse sanoo, ettei enää halua mennä minnekään, koska on mieluummin kavereiden kanssa kuin katkerien vanhempien kanssa ihmettelemässä, miksei ne kumisaappaat ookaan mukana.

AIvan oikein, ja nyt jälkikäteen kaduttanut saatanasti etten osannut antaa vaan asioiden olla, ja ihan suotta annoin ex.än temppuilun pilata aina lapsien ja mun yhteistä aikaa.. SKidit tosiaan tuli mun luokse usein tippa silmässä, eka ilta meni heitä lohdutellessa ja sitten vasta he taas muistuívat kuinka kivaa mun luona on vaikka ei saakkaan valvoa pitkin yötä ja tehdä mitä haluaa.

Mutta sanonpahan vaan sen että ei pääse mun ex.äkään helpolla sillä on nyt jo 1 ongelmalapsi käsissä ja toinenkin kasvaa siihen ettei ketään tarvitse kunnioittaa, voin luvata että hauskaa saa pitää parin v päästä kun murrosikä iskee kunnolla.

EIkä unohdeta sitä että saa ruveta säästämään rahaakin että saa maksettua mulle korvauksia ^_^

 

[Ciervo]

Niin kauan, kun lapsen hylkäämistä miehen puolelta pidetään ihan tavallisena ja jopa OK:na juttuna, ei tarvitse yhdenkään miesasiamiehen ulista miesten väärästä kohtelusta huoltajuusasioissa.

Alkakaa arvostamaan isyyttä yleensäkin enemmän ja etenkin lapsen tarvetta isään.
Mua ällöttää ihan hemmetisti, että lapsen oikeus kiinnostaakin vasta siinä vaiheessa, kun isä itse haluaa olla lapsen kanssa, mutta ei jostain syystä saa - ainakaan tarpeeksi.

 

[jaa-ah]

Niin kauan, kun lapsen hylkäämistä miehen puolelta pidetään ihan tavallisena ja jopa OK:na juttuna, ei tarvitse yhdenkään miesasiamiehen ulista miesten väärästä kohtelusta huoltajuusasioissa.

Alkakaa arvostamaan isyyttä yleensäkin enemmän ja etenkin lapsen tarvetta isään.
Mua ällöttää ihan hemmetisti, että lapsen oikeus kiinnostaakin vasta siinä vaiheessa, kun isä itse haluaa olla lapsen kanssa, mutta ei jostain syystä saa - ainakaan tarpeeksi.

Niinpä.

Työssäni lastenpsykiatrialla näen usein lapsia, joiden isät ovat kadonneet huitun tuuttiin aivan omaehtoisesti, ilman että lapsen äiti olisi mitenkään asiaa ollut toivomassa. Näen äitejä jotka yrittävät mennä kaikenlaisiin solmuihin ja järjestelyihin jotta se isä edes joskus tapaisi lapsia. Toki joskus näen myös sitoutuneita isiä, ja näen huoltoriitoja joissa kumpikin haluaisi lapsen "itselleen" ja "puolelleen". Ja - en tiedä onko tämä jo ehkä kaikkein surullisin tilanne - niitä lapsia joita ei halua kukaan, ei äiti eikä isä.

Mutta erittäin yleistä tosiaan on, että mies vain ikäänkuin unohtaa, että tuli se lapsikin tehtyä, ja että jotenkin sille isänäkin pitäisi olla.

 

["Mies.."]

Niinpä.

Työssäni lastenpsykiatrialla näen usein lapsia, joiden isät ovat kadonneet huitun tuuttiin aivan omaehtoisesti, ilman että lapsen äiti olisi mitenkään asiaa ollut toivomassa. Näen äitejä jotka yrittävät mennä kaikenlaisiin solmuihin ja järjestelyihin jotta se isä edes joskus tapaisi lapsia. Toki joskus näen myös sitoutuneita isiä, ja näen huoltoriitoja joissa kumpikin haluaisi lapsen "itselleen" ja "puolelleen". Ja - en tiedä onko tämä jo ehkä kaikkein surullisin tilanne - niitä lapsia joita ei halua kukaan, ei äiti eikä isä.

Mutta erittäin yleistä tosiaan on, että mies vain ikäänkuin unohtaa, että tuli se lapsikin tehtyä, ja että jotenkin sille isänäkin pitäisi olla.

Alan ammattilaisena näät myös varmasti kääntöpuolta joka on se ettei isälle anneta mitään mahdollisuuksia tavata lastaan? Näistä on vuosien varrella ollut paljonkin esimerkkejä.

Mä luulen että nyt vasta tää mun lapsen psykiatri alkaa avaamaan silmiään kun kerroin miten asiat on, tosin saattahan hän vieläkin luulla että mä vaan kusetan..
Eniten tykkäsin siitä kun hän oli kirjoittanut papereihin että lasten äiti toivoo isän ja lapsien yhteydenpitoa.. (samaan aikaan tosiaan ex uhkasi mua lähestymiskiellolla).