Jäätävä avautuminen terveydenhuollosta

[---*]

Onpa harvinaisen naiivi avaus, ja vielä terveydenhuoltoalan ihmiseltä.
Kirjoitat länsimaisesta terveydenhuollosta - mihin verrattuna? Esim. kiinalaisessa lääkinnässä ihmistä hoidetaan kokonaisuutena, mutta missä on näyttö sen tehokkuudesta, ellei joitain akupunktuurin hyötyjä lasketa? Onhan se mukavaa, että kiinalaisen lääkinnän harjoittaja kuuntelee potilaan tarinoita myötätuntoisena vaikka koko päivän ja syväluotaa ihmisen taustoja, mutta jos sen päätteeksi käteen saa jotain korkeintaan placebona toimivia epämääräisiä yrttipillereitä, mitä järkeä/hyötyä siinä on?
Terveydenhuoltoalan ihmisenä sun pitäis tietää, ettei syy ole "suomalaisessa lääketieteessä" (mitä se on?), vaan terveydenhuollon niukoissa resursseissa.

Mukava, että aloitat kirjoituksesi minua haukkumalla. En mielestäni ole lainkaan naiivi. Ja vaikka olisinkin, mitäpä siitä? Mutta taisi kirjoitukseni osua ikävästi, vai miksi puolustaudut noin aggressiivisesti?

Onpas erityisen ylimielinen asenne kaikkea muuta paitsi tuttua ja turvallista kohtaan. Kiinassakin on yrteillä lääkitty ihmisiä vuosituhannet ja nyt sinä tulet sanomaan, että ne on placebo-pillereitä kaikki, aamen. Ja kyllä varmasti itsekin ymmärrät jo pelkän kuuntelemisen ja myötätunnon hyödyt potilastyössä, jos olet alalla. No juu, ei tästä enempää. Mutta joka tapauksessa mielestäni Suomessa meininkiä vaivaa nöyryyden puute. Vieläkin moni menee lääkärille hattu kourassa, vaikka lääkärin pitäisi olla ammattina palveleva, palveluammatti.

Suomalainen lääketiede on kirjoitushärö, tarkoitan suomalaista terveysjärjestelmää. Mitä enemmän olen tutustunut eurooppalaiseen sairaanhoitokulttuuriin, sitä enemmän huomaan suomalaisen sulkeutuneisuuden uusille asioille. Suomen terveyssysteemeissä on paljon hyvääkin. Mä olen vaan lopen uupunut siihen, että resursseja ei ole mihinkään, kaikilla on kiire ja mitään ei tutkita kunnolla.

 

[Huolla itseäsi]

Minkä ihmeen takia näitä ap:n vaivoja täytyisi tutkia syvällisesti, kun kyse ei ole mistään vakavasta vaan erilaisista lievemmänlaatuisista oireista. Ja refluksi, kuka aikuinen juoksee monilla lääkäreillä kyseisen diagnoosin saadakseen, kun lääkkeet voi vaan hakea apteekin hyllyltä.

Ala huoltamaan kehoasi liikunnalla ja ruokavaliolla, jätä viina ja tupakka. Saatat huomata, että oireilu vähenee kummasti.

 

["teetee"]

Minkä ihmeen takia näitä ap:n vaivoja täytyisi tutkia syvällisesti, kun kyse ei ole mistään vakavasta vaan erilaisista lievemmänlaatuisista oireista. Ja refluksi, kuka aikuinen juoksee monilla lääkäreillä kyseisen diagnoosin saadakseen, kun lääkkeet voi vaan hakea apteekin hyllyltä.

Ala huoltamaan kehoasi liikunnalla ja ruokavaliolla, jätä viina ja tupakka. Saatat huomata, että oireilu vähenee kummasti.

Ikävä kyllä julkisella puolella on juuri tuo asenne, resurssipulan vuoksi. Mitään ei hoideta, ennen kuin on tosi kyseessä.
Kaiken pitää pahentua viimeiseen asti ja sitten kiireellä tehdään isoja investointeja.

Syöpäleikkaukseen pääsee.
Pääseekö oudon näköisen luomen kanssa nopeasti ihotautilääkärin vastaanotolle? Ei pääse. Jää melanooma havaitsematta ajoissa ja sitten ollaan sormet ristissä syöpähoidoissa ja toivotaan parasta (joka on joku 20% eloonjäämismahdollisuus siinä vaiheessa).

Meidän kunnassa et pääse lääkäriaikaa varaamaan enää itse vaikka näkisi jo sokea mummokin päällepäin, ettei tuohon enää Burana ja Bepanthen auta. Kaikki potilaat kierrätetään hoitajan kautta. Hoitajalle et pääse kuin puhelimella, paikan päälle jos menet niin käsketään soittamaan. Hoitaja määrittää puhelinkeskustelun perusteella, saatko aikaa edes hoitajalle ja hoitaja sitten pikaisen käynnin perusteella määrää kokeilemaan ensin varmuuden vuoksi Buranaa ja Bepanthenia, ja jos ne ei auta niin uudestaan hoitajalle viikon päästä, jos sitten pääsisi ehkä lääriaikaa jonottamaan. Eikä riitä, jos potilas sanoo käyttäneensä niitä käsikaupparasvoja ja särkylääkkeitä jo kahden viikon ajan. Ei, käytä nyt vielä.

Ymmärrän, että resurssipulassa asiat on laitettava kiireellisyysjärjestykseen, mutta onko siinäkään mitään järkeä, että se kiireellisyys kasaantuu kun asioiden annetaan muhia ja pahentua kotihoidolla ja käsikauppalääkkeillä. Joo ottakaa ne kiireelliset ensin, minä olen täällä viikon päästä udelleen kiireellisenä sitten, kun ette nyt ei-kiireellisenä kunnolla hoida.

Ihan hirveää. Meistä tulee tällä menolla todella sairas kansa.

 

["hohhoijaa"]

Luulotautisille ei mikään määrä lääkäreitä ja tutkimuksia riitä. Niin se vain on.

Niitä varten pitäisi ylläpitää valelääkäriarmeijaa. Siihenhän valelääkäriin oli moni potilas tosi tyytyväinen, kun se kuunteli nätisti ja otatti paljon kokeita. Että tässä on siis se taso mitä nää meidän useimmat potilaat toivoo ja tarttee..

 

[---*]

[QUOTE="teetee";29110968]Ikävä kyllä julkisella puolella on juuri tuo asenne, resurssipulan vuoksi. Mitään ei hoideta, ennen kuin on tosi kyseessä.
Kaiken pitää pahentua viimeiseen asti ja sitten kiireellä tehdään isoja investointeja...[/QUOTE]

Aivan samaa mieltä, kiitos ja aamen koko kirjoitukselle. Suomessa ei ymmärretä sitä, että terveyden hoitaminen ja pienten sairauksien hoitaminen on huomattavasti halvempaa kuin vakavien ongelmien hoitaminen.

Ihmisen toteaminen luulosairaaksi on loukkaavaa, mutta varsin tyypillistä terveydenhuollossa. Töykeää.

Ja tähän viestiin mietin hetken, että vastaanko. Vastaan sitten kuitenkin:

"Minkä ihmeen takia näitä ap:n vaivoja täytyisi tutkia syvällisesti, kun kyse ei ole mistään vakavasta vaan erilaisista lievemmänlaatuisista oireista. Ja refluksi, kuka aikuinen juoksee monilla lääkäreillä kyseisen diagnoosin saadakseen, kun lääkkeet voi vaan hakea apteekin hyllyltä.

Ala huoltamaan kehoasi liikunnalla ja ruokavaliolla, jätä viina ja tupakka. Saatat huomata, että oireilu vähenee kummasti."

Kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia? Mistä hemmetistä tiedät, vaikka olisin oman terveyden hoitamisen perikuva? Voin nyt iloksesi kertoa, että en polta, en juo viinaa, liikun ja syön oikein. Taputi-taputi vain. Refluksiasia oli vain esimerkki ja siihen liittyy itselläni pikkasen muutakin kuin "vähän närästää". En tähän koko tarinaani kirjoita, mutta pointtina vain se, että ns. helpostikin diagnosoitava sairaus vaati vuosikausia ennen kuin päästiin gastroskopiaan asti - koska sehän maksaa.

Tähän väliin pieni huokaisu ja sitten jatkan - monesti sairaudet sisältävät joukon erilaisia, toisinaan erikseen katsottuna vähäpätöisiäkin oireita. Ihmistä kannattaa siis katsoa kokonaisuudessaan. Syövilläkin on monesti alkuvaiheessa vain ns. lieviä oireita. Oirekuva kokonaisuudessaan voi avata ajatuksia sairauksille, mitä yksittäisillä oireiden luettelemisilla ei tule mieleen. Ja juuri tätä kritisoin - vastaanottoajat ovat lyhyitä ja monesti kun sairaus ei ole "köhää ja nenä vuotaa - syö Buranaa ja lepää" niin pidemmälle ei viitsitä tutkia. Mä voisin tähän lukemattomia esimerkkejä kertoa ihmisistä, joita on pidetty luulosairaina vaikka hieman paneutumalla olisi löytynyt huonon olon taustalla oleva syy.

Eli koko pointtina = lievemmätkin oireet ja sairaudet tulee hoitaa. Pikkasen myöhäistä on siinä vaiheessa, kun lääkärille hakeutuu verta yskivä, elämänlangassa heikosti kiinni oleva ihminen. Ja sitten taas tehohoidetaan ja sehän vasta maksaakin.

 

[juuh]

Ymmärrän. Saksassahan ainakin oli vielä jokin aika sitten perheillä omalääkärit, ihan normitouhua että tulivat esim. kotiin käymään vaikka mitään ihmeellistä ei ollutkaan. Lisäksi normijuttua että määräsivät kuureja hoitoloihin. Lomaa, hoitoja, lepoa.

Äitiyshuolto aivan eri tasolla kuin suomessa.
Omalla kohdalla, täytyy sanoa että jostain syystä naislääkärit ovat olleet oikeasti kiinnostuneita, miehet ovat olleet itseään täynnä.

 

["vieras"]

Nyt täytyy ottaa kantaa tähän kirjoitteluun: lapsen selittämättömän (ei flunssaa tms) kolmen päivän kuumeen jälkeen onnistui soittopyynnön jättäminen terveysasemalle ja vastasoitto heiltä alle kolmessa minuutissa. Lääkäriaika järjestyi tunnin päähän. Vähän siinä arvuuteltiin, onko lääkäri nainen vai mies (nimestä ei voinut päätellä ). Lääkäri kuunteli, tutki ja kyseli. Kielitaito ei ollut sama, kuin syntyperäisellä suomalaisella, mutta hyvin ymmärsimme toisiamme. Minulle tuli tunne, että oli aidosti kiinnostunut selvittämään pienen potilaan taudin syyn. Saimme hyvät neuvot ja ohjeet. Tämän kokemuksen perusteella en enää (ainakaan yhtä usein) käytä termiä "arvauskeskus". Tämä meni nyt varmaan vähän ohi aiheen - mutta aiheesta annan positiivista palautetta!

 

[---*]

Ymmärrän. Saksassahan ainakin oli vielä jokin aika sitten perheillä omalääkärit, ihan normitouhua että tulivat esim. kotiin käymään vaikka mitään ihmeellistä ei ollutkaan. Lisäksi normijuttua että määräsivät kuureja hoitoloihin. Lomaa, hoitoja, lepoa.

Äitiyshuolto aivan eri tasolla kuin suomessa.
Omalla kohdalla, täytyy sanoa että jostain syystä naislääkärit ovat olleet oikeasti kiinnostuneita, miehet ovat olleet itseään täynnä.

Tämä on juurikin se, mitä tarkoitan - kiva, että joku ymmärtää! Perheen/potilaan vuosia tunteva lääkäri osaa paljon paremmin tarkastella tilannetta kuin vieras lääkäri, jonka pitäisi selvittää potilaan vaiva 15-20 minuutissa. Ja varmasti monelle lääkärillekin mieluisaa työtä.

Monessa maassa julkinen terveydenhuolto toimii vakuutustenkautta, mutta niin, että kaikilla kansalaisilla on olemassa perusvakuutus. Jotenkin tästä systeemistä on jäänyt fiilis, että hoito toimii ja rullaa paremmin.

Neuvolatoimintaa en Suomessa moiti, se on sentään hyvin järjestettyä pääosin.