Olin huoneessa syöttämässä potilasta, kun tämän huonekaveria tultiin myös syöttämään. No tämä toinen potilas on vähän sellainen vaativa ja asiat pitää olla tietyllä tavalla, että hänelle kelpaa. Se jotenkin tuntui risovan tätä syöttämään tullutta hoitajaa. Näin hänen yhdessä vaiheessa pyörittävän silmiään ja hänen asenteensa ei mun mielestä ollut kovin hieno. Syötettävänä ollut potilas sanoikin, että miksi sä olet hermostunut tms. En nyt muista tarkalleen kuinka asian sanoi.
Sitten vähän myöhemmin olimme taas samassa huoneessa syöttämässä ja sielläkin huomasin vähän sellaista ei niin kivaa asennetta. Syötettävä vanhus on sellainen kova höpöttäjä kyselijä joka ei kuule hyvin. Samoja asioita pitää toistaa monta kertaa, kun ei muistikaan oikeen toimi.
Siis tuo paikka on näiden ihmisten ehkä viimeinen paikka missä he asuvat ja mielestäni heidän olonsa pitää saada mahdollisimman hyväksi. Jotkut heistä ei puhu mitään, mutta ei se silti tarkoota sitä etteivät aivot toimisi jollakin tavalla ja he eivät pahoittaisi mieltään.
Mä ainakin syöttäessäni esim. odotan pahasti yskivän potilaan yskänpuuskan menemistä ohi, näitä yskimisiä saattaa tulla usiempi ruokailun aikana. Yksi potilas yrittää koko ajan sormea suuhun ja siinä samalla saattaa mennä helposti paperinen ruokaliina mukana. Jotkut eivät puhu mitään tai sitten puhe on epäselvää. Pitää tarkoin kuunnella mitä toinen sanoo ja yrittää päästä selvyyteen siitä mitä sanotaan. Esim. tämän vaativan potilaan apuna olin, kun hän oli aluksi syönyt itse, mutta hänen ohjeitten avulla (vaikka puhe onkin välillä vaikiaa ) autoin ruokailun loppuun.
En mä tiedä olenko mä oikia ihminen sanomaan mitään toisten mielipiteistä, kun olen kuitenkin vain arkipäivisin ollut 4-4,5 tuntia päivässä, mutta pisti vain silmään tuon yhden työntekijän asenne.
Sitten vähän myöhemmin olimme taas samassa huoneessa syöttämässä ja sielläkin huomasin vähän sellaista ei niin kivaa asennetta. Syötettävä vanhus on sellainen kova höpöttäjä kyselijä joka ei kuule hyvin. Samoja asioita pitää toistaa monta kertaa, kun ei muistikaan oikeen toimi.
Siis tuo paikka on näiden ihmisten ehkä viimeinen paikka missä he asuvat ja mielestäni heidän olonsa pitää saada mahdollisimman hyväksi. Jotkut heistä ei puhu mitään, mutta ei se silti tarkoota sitä etteivät aivot toimisi jollakin tavalla ja he eivät pahoittaisi mieltään.
Mä ainakin syöttäessäni esim. odotan pahasti yskivän potilaan yskänpuuskan menemistä ohi, näitä yskimisiä saattaa tulla usiempi ruokailun aikana. Yksi potilas yrittää koko ajan sormea suuhun ja siinä samalla saattaa mennä helposti paperinen ruokaliina mukana. Jotkut eivät puhu mitään tai sitten puhe on epäselvää. Pitää tarkoin kuunnella mitä toinen sanoo ja yrittää päästä selvyyteen siitä mitä sanotaan. Esim. tämän vaativan potilaan apuna olin, kun hän oli aluksi syönyt itse, mutta hänen ohjeitten avulla (vaikka puhe onkin välillä vaikiaa ) autoin ruokailun loppuun.
En mä tiedä olenko mä oikia ihminen sanomaan mitään toisten mielipiteistä, kun olen kuitenkin vain arkipäivisin ollut 4-4,5 tuntia päivässä, mutta pisti vain silmään tuon yhden työntekijän asenne.