Kyllä vähän tuli töissä sellainen olo, että ei kaikki oikiasti sovi hoitoalalle

Scarlett O Harava

Tunnettu jäsen
17.08.2004
61 304
187
63
Olin huoneessa syöttämässä potilasta, kun tämän huonekaveria tultiin myös syöttämään. No tämä toinen potilas on vähän sellainen vaativa ja asiat pitää olla tietyllä tavalla, että hänelle kelpaa. Se jotenkin tuntui risovan tätä syöttämään tullutta hoitajaa. Näin hänen yhdessä vaiheessa pyörittävän silmiään ja hänen asenteensa ei mun mielestä ollut kovin hieno. Syötettävänä ollut potilas sanoikin, että miksi sä olet hermostunut tms. En nyt muista tarkalleen kuinka asian sanoi.

Sitten vähän myöhemmin olimme taas samassa huoneessa syöttämässä ja sielläkin huomasin vähän sellaista ei niin kivaa asennetta. Syötettävä vanhus on sellainen kova höpöttäjä kyselijä joka ei kuule hyvin. Samoja asioita pitää toistaa monta kertaa, kun ei muistikaan oikeen toimi.

Siis tuo paikka on näiden ihmisten ehkä viimeinen paikka missä he asuvat ja mielestäni heidän olonsa pitää saada mahdollisimman hyväksi. Jotkut heistä ei puhu mitään, mutta ei se silti tarkoota sitä etteivät aivot toimisi jollakin tavalla ja he eivät pahoittaisi mieltään.

Mä ainakin syöttäessäni esim. odotan pahasti yskivän potilaan yskänpuuskan menemistä ohi, näitä yskimisiä saattaa tulla usiempi ruokailun aikana. Yksi potilas yrittää koko ajan sormea suuhun ja siinä samalla saattaa mennä helposti paperinen ruokaliina mukana. Jotkut eivät puhu mitään tai sitten puhe on epäselvää. Pitää tarkoin kuunnella mitä toinen sanoo ja yrittää päästä selvyyteen siitä mitä sanotaan. Esim. tämän vaativan potilaan apuna olin, kun hän oli aluksi syönyt itse, mutta hänen ohjeitten avulla (vaikka puhe onkin välillä vaikiaa ) autoin ruokailun loppuun.

En mä tiedä olenko mä oikia ihminen sanomaan mitään toisten mielipiteistä, kun olen kuitenkin vain arkipäivisin ollut 4-4,5 tuntia päivässä, mutta pisti vain silmään tuon yhden työntekijän asenne.
 
moni on kyllästynyt työhön tai sit ei vaan osaa ajatella itseään toisten asemaan..

näitä on liikaa hoitoalalla, olen sen itsekin huomannut..

joskus on meinannut mennä hermo itselläkin mutta kyllä se kuuluu ammattitaitoon että osaa olla tilanteessa niin ettei potilas saa siitä kärsiä.
 
noita tuollaisa hoitajia vain on aika paljon.. pitäisi välillä muistaa sen potilaankin ihmisarvo vaikka potilas ei enää puhuisikaan. saattaa silti ymmärtää paljonkin.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mimosa:
moni on kyllästynyt työhön tai sit ei vaan osaa ajatella itseään toisten asemaan..

näitä on liikaa hoitoalalla, olen sen itsekin huomannut..

joskus on meinannut mennä hermo itselläkin mutta kyllä se kuuluu ammattitaitoon että osaa olla tilanteessa niin ettei potilas saa siitä kärsiä.

aivan, näiden pitkäaikaisten elo ei muutenkaan ole kovin hääviä. hoitajajien kuuluu käyttäytyä ainakin asiallisesti, vaikka hermot meinaisivat mennä.
 
Toi on todella surullista että jollain on tollanen asenne työhönsä. Ehkä hänen kannattaisi miettiä alan vaihtoa, jos ei tuo työ maistu.

Ja olen kanssasi samaa mieltä että vanhusten olosta pitää tehdä mahdollisimman mukava.
 
jep. sä kuitenkin kekkuloit siellä pari hassua tuntia päivässä parin viikon ajan, jolloin sulla on aikaa niille potilaille niin paljon kun vaan viitsit. toiset tekee sitä "ihan oikeana työnä". kyllähän minäkin mielelläni syöttäisin puoli tuntia yhtä ja juttelisin mukavia siinä samalla, mutta kun pitäis syöttää ruoka kuudelle niin oletan viimeinen ei halua sitä kylmää ruokaansa 2 ja puoli tuntia lounas ajan jälkeen. kumma kyllä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitsu:
noita tuollaisa hoitajia vain on aika paljon.. pitäisi välillä muistaa sen potilaankin ihmisarvo vaikka potilas ei enää puhuisikaan. saattaa silti ymmärtää paljonkin.. :(

No tätä mäkin mietin, että vaikka toinen ei puhu niin ymmärrys saattaa silti pelata oikeen hyvin! Yksi potilas esim. joinakin päivinä saattaa olla aivan hiljaa tai suusta tulee ulos jotakin hyvin epämääräistä, mutta esim. tänään saatoin hänen kanssaan vaihtaa muutaman sanan. =) Eli riippuu päivästäkin näillä ihmisillä mikä on olo.

Mua muuten vähän hirvittää jos ruoka tai kahvi on liian kuumaa tai satutan, kun avustan sänkyyn tai ylös tuolista. :ashamed:
 
olen huomannut samaa seuratessani hoitajia potilaana ollessani, työtä tehdessäni ja potilaan omaisenakin.. surullista, mutta mielettömän yleistä..

kyllä itselläkin joskus meinaa kiehua kun dementikkojen kanssa on pitemmän aikaa.. mielessä kuitenkin ajatus, että ei se muistin vienyt sairaus ole sen potilaan vika ja en voi häntä ilkeydellä siitä rankaista.. moni ei varmaan osaa ajatella näin?

 
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
jep. sä kuitenkin kekkuloit siellä pari hassua tuntia päivässä parin viikon ajan, jolloin sulla on aikaa niille potilaille niin paljon kun vaan viitsit. toiset tekee sitä "ihan oikeana työnä". kyllähän minäkin mielelläni syöttäisin puoli tuntia yhtä ja juttelisin mukavia siinä samalla, mutta kun pitäis syöttää ruoka kuudelle niin oletan viimeinen ei halua sitä kylmää ruokaansa 2 ja puoli tuntia lounas ajan jälkeen. kumma kyllä...

En mä syötä yhtä puolta tuntia vaan syötän häntä sen verran kuin aikaa mene. Jotkut syövät nopiaa ja jotkut hitaammin, sitä sanovat vakkaritkin. Kukaan ei kuitenkaan saa kylmää ruokaa. Mä syötän ja siinä samalla saatan muutaman sanan sanoa, samoin tekevät vakkarit. Muunlainen jutustelu ja seurustelu hoidetaan muulloin kuin ruoka-aikaan.

Kai mun työ on sitten leikkimistä. Kummasti vain ne potilaat joita vien ulos, ilahtuvat tästä ulkoilusta.
 
Joillekin ihmisille tehtäviinsä antautuminen on vain kertakaikkisen ylivoimaista. Esim. hampurilaispaikoissa näkee paljon nuoria työntekijöitä, joilla lukee otsassa "haista vittu". He eivät ole sisäistäneet vielä sitä, että hymy ja asiakaspalveluhenkisyys ovat osa heidän työtään. Ehkä he kokevat palveluammatin nöyryyttäväksi eivätkä pysty sen takia tekemään sitä ammattitaitoisesti.

Ihan sama hoitoalalla. Osa hoitsuista ei ymmärrä, että heidän kuuluu hoitaa ihmisiä, jotta näillä olisi parempi olla. Hoivaaminen on vaativa homma, joka vaatii niin paljon sydämen sivistystä, ettei siihen kaikista ole. Valitettavasti ei niistäkään kaikista, jotka ovat alalle hakeutuneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Mua muuten vähän hirvittää jos ruoka tai kahvi on liian kuumaa tai satutan, kun avustan sänkyyn tai ylös tuolista. :ashamed:

Oikeilla liikkeillä ei satuta. Tietenkin, jos on erittäin kipeä henkilö kyseessä niin välineillä avustettuna saa siirrot mahdollisimman kivuttomaksi. Ruokaa tai kahvia ei kannata tulikuumana vain laittaa sinne suuhun, kyllähän sen itsekin tietää miltä se tuntuu. Mutta erittäin hyvä, kun ajattelet näitä asioita!:) Oletko muuten koulun jo käynyt vai koulu vielä kesken?
 
olen muuten myös huomannut, että nämä pitkään alalla olleet hoitajat puolustautuvat näihin ihmettelyihin aina sillä että on niin hemmetin kiire.. (viittaan siis yhteen kommenttiin tässä ketjussa)...

silläpä olen työharjoittelussa aina seurannut tätä "kiirettä" .. Okei, joinakin päiviänä on todella kiire, ehkäpä kaikkia hommia ei kerkee niin huolella tekemään ja potilaille ei riitä aikaa. MUTTA on myös päiviä jolloin ei ole kiire, ihan oikeasti olisi aikaa enemmän potilaille ja jotkut hoitajat sitä antaakin..
mutta osa hoitajista monessa paikkaa kiirehtii kahvihuoneeseen ja istuvat siellä pidempään näinä kiireettöminä päivinä..

 
Alkuperäinen kirjoittaja ammattilainen:
Joillekin ihmisille tehtäviinsä antautuminen on vain kertakaikkisen ylivoimaista. Esim. hampurilaispaikoissa näkee paljon nuoria työntekijöitä, joilla lukee otsassa "haista vittu". He eivät ole sisäistäneet vielä sitä, että hymy ja asiakaspalveluhenkisyys ovat osa heidän työtään. Ehkä he kokevat palveluammatin nöyryyttäväksi eivätkä pysty sen takia tekemään sitä ammattitaitoisesti.

Ihan sama hoitoalalla. Osa hoitsuista ei ymmärrä, että heidän kuuluu hoitaa ihmisiä, jotta näillä olisi parempi olla. Hoivaaminen on vaativa homma, joka vaatii niin paljon sydämen sivistystä, ettei siihen kaikista ole. Valitettavasti ei niistäkään kaikista, jotka ovat alalle hakeutuneet.

Mun mielestä ravintola-ala on nöyryyttävää, saa juosta otsa hiessä palvelemassa valittavia asiakkaita. Koskaan siitä ei saa kiitosta!

Hoitoala taas, se on kait kutsumusammatti, koska en koe yhtään nöyryyttäväksi auttaa oikeasti apua tarvitsevaa potilasta. En ymmärrä miten se ois multa pois.
 
Tää nyt hiukan sivuaa aihetta, mutta puhuin juuri yhden henkilön kanssa siitä, miten nykyään lähihoitajan koulutus valmistaa ihan kaikkeen, lasten hoidosta vanhuksien hoitoon. Koulutus on aivan liian laaja, jotta ihmiset edes osaisi työtään!
Ja kun vasta valmistunut menee töihin -tai työharjoitteluun- ei kuitenkaan löydy ihmistä, joka hänet siihen kunnolla valmentaisi, koska hänhän on alan koulusta kyllä hän osaa :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Tää nyt hiukan sivuaa aihetta, mutta puhuin juuri yhden henkilön kanssa siitä, miten nykyään lähihoitajan koulutus valmistaa ihan kaikkeen, lasten hoidosta vanhuksien hoitoon. Koulutus on aivan liian laaja, jotta ihmiset edes osaisi työtään!
Ja kun vasta valmistunut menee töihin -tai työharjoitteluun- ei kuitenkaan löydy ihmistä, joka hänet siihen kunnolla valmentaisi, koska hänhän on alan koulusta kyllä hän osaa :/

No ei minusta lh:n tutkinto liian laaja ole. Kahtena ensimmäisenä vuotena katsotaan perusteet kaikista ja viimeinen sitten luetaan sitä minkä valitsee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitsu:
Alkuperäinen kirjoittaja ammattilainen:
Joillekin ihmisille tehtäviinsä antautuminen on vain kertakaikkisen ylivoimaista. Esim. hampurilaispaikoissa näkee paljon nuoria työntekijöitä, joilla lukee otsassa "haista vittu". He eivät ole sisäistäneet vielä sitä, että hymy ja asiakaspalveluhenkisyys ovat osa heidän työtään. Ehkä he kokevat palveluammatin nöyryyttäväksi eivätkä pysty sen takia tekemään sitä ammattitaitoisesti.

Ihan sama hoitoalalla. Osa hoitsuista ei ymmärrä, että heidän kuuluu hoitaa ihmisiä, jotta näillä olisi parempi olla. Hoivaaminen on vaativa homma, joka vaatii niin paljon sydämen sivistystä, ettei siihen kaikista ole. Valitettavasti ei niistäkään kaikista, jotka ovat alalle hakeutuneet.

Mun mielestä ravintola-ala on nöyryyttävää, saa juosta otsa hiessä palvelemassa valittavia asiakkaita. Koskaan siitä ei saa kiitosta!

Hoitoala taas, se on kait kutsumusammatti, koska en koe yhtään nöyryyttäväksi auttaa oikeasti apua tarvitsevaa potilasta. En ymmärrä miten se ois multa pois.

No mutta jos on töissä ravintolassa, niin kannattaa tehdä työnsä hyvin :) Ja kyllä ainakin minä kiitän hyvästä palvelusta. Mut mun pointti oli siis se, että jokaisen ammatin voi hoitaa tyylillä, kunhan sisäistää ammatin vaatimukset ja on itse sitä mieltä, että haluaa tehdä työnsä kunnolla. Se vaan tuntuu olevan monelle aika hankalaa. Kyllä mun mielestä tuottaa suuremaa tuskaa olla huono työssään kuin tehdä sitä täydellä sydämellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Tää nyt hiukan sivuaa aihetta, mutta puhuin juuri yhden henkilön kanssa siitä, miten nykyään lähihoitajan koulutus valmistaa ihan kaikkeen, lasten hoidosta vanhuksien hoitoon. Koulutus on aivan liian laaja, jotta ihmiset edes osaisi työtään!
Ja kun vasta valmistunut menee töihin -tai työharjoitteluun- ei kuitenkaan löydy ihmistä, joka hänet siihen kunnolla valmentaisi, koska hänhän on alan koulusta kyllä hän osaa :/

whaaat ? kyllä ne lähärit ihan erikoistuu eri suuntauksiin kuitenkin. ei kukaan kaikesta kaikkea tiedä. en mä ole tollaseen todellakaan törmännyt :o
 
No mutta jos on töissä ravintolassa, niin kannattaa tehdä työnsä hyvin :) Ja kyllä ainakin minä kiitän hyvästä palvelusta. Mut mun pointti oli siis se, että jokaisen ammatin voi hoitaa tyylillä, kunhan sisäistää ammatin vaatimukset ja on itse sitä mieltä, että haluaa tehdä työnsä kunnolla. Se vaan tuntuu olevan monelle aika hankalaa. Kyllä mun mielestä tuottaa suuremaa tuskaa olla huono työssään kuin tehdä sitä täydellä sydämellä.[/quote]

Kannattaa toki tehdä työnsä kunnolla. Mulla vaan on kokemusta kummastakin ja todellakin voin sanoa, että juuri siksi en tee ravintola-alan hommia, koska musta se ON nöyryyttävää. Ihailen niitä, joilla ravintola-alan palvelutaito tulee luonnostaan!:) He todella pitävät työstään eikä se ole heille pakkopullaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lh:
siksi lähihoitajakoulutuksessa on se erikoistumisvuosi, että osaisi keskittyä yhteen osa-alueeseen tarkemmin!

Mutta koska niistä on pula (ainakin täälläpäin) lapsiin erikoistunut voi työskennellä vanhainkodissa. Jo koulutukseen mennessään on tienny, että työpaikka tulee olemaan vanheinkoti, mutta koska tykkää lasten kanssa touhuamisesta enemmän, on opiskellessaan suuntautunu siihen ja ollu kaikki työharjoittelut päiväkodissa!
Mulla on anteeksi vaan, hyvin negatiivinen käsitys lähihoitajan koulutuksesta. Ei kai se alalle hakeutuvien ihmisten vika ole, vaan sen systeemin, mutta mä en arvosta lähihoitajan koulutusta :ashamed: :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitsu:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Mua muuten vähän hirvittää jos ruoka tai kahvi on liian kuumaa tai satutan, kun avustan sänkyyn tai ylös tuolista. :ashamed:

Oikeilla liikkeillä ei satuta. Tietenkin, jos on erittäin kipeä henkilö kyseessä niin välineillä avustettuna saa siirrot mahdollisimman kivuttomaksi. Ruokaa tai kahvia ei kannata tulikuumana vain laittaa sinne suuhun, kyllähän sen itsekin tietää miltä se tuntuu. Mutta erittäin hyvä, kun ajattelet näitä asioita!:) Oletko muuten koulun jo käynyt vai koulu vielä kesken?

No sepä siinä onkin, että mä olen vasta syksyllä aloittamassa hoitoalan koulutusta. Joko lähihoitaja tai sairaanhoitaja, riippuu mitkä tulokset amk:sta tulee.

Mulle ei ole pahemmin ehditty neuvoa oikeita otteita vaan heti ekana päivän jouduin pärjäämään tässä asiassa omillani. Mutta ei ainakaan kukaan ole valittanut, että sattuu ja olen yrittänyt olla varovainen. Tänään kyllä yhden potilaan kanssa sain ohjeet, mutta siihen nostamiseen tarvittiinkin kaksi.

Yksi asia mikä mua huolestuttaa näin kuumilla ilmoilla on se, että saavatko nämä potilaat tarpeeksi juomista. :/ Mä ainakin yritän juottaa hyvin silloin, kun olen syöttämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Kai mun työ on sitten leikkimistä. Kummasti vain ne potilaat joita vien ulos, ilahtuvat tästä ulkoilusta.
mielestäni en kyllä niin sanonut enkä tarkoittannut. ulkoilu mahdollisuus on ihana asia ja mielellään sitä itsekin ulos vanhuksia veis.
mutta tarkoitin lähinnä sitä että kun vuosia- vuosikymmeniä teet sitä samaa työtä hirvittävässä kiireessä niin kyllä siihen vähän leipääntyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitsu:
No mutta jos on töissä ravintolassa, niin kannattaa tehdä työnsä hyvin :) Ja kyllä ainakin minä kiitän hyvästä palvelusta. Mut mun pointti oli siis se, että jokaisen ammatin voi hoitaa tyylillä, kunhan sisäistää ammatin vaatimukset ja on itse sitä mieltä, että haluaa tehdä työnsä kunnolla. Se vaan tuntuu olevan monelle aika hankalaa. Kyllä mun mielestä tuottaa suuremaa tuskaa olla huono työssään kuin tehdä sitä täydellä sydämellä.

Kannattaa toki tehdä työnsä kunnolla. Mulla vaan on kokemusta kummastakin ja todellakin voin sanoa, että juuri siksi en tee ravintola-alan hommia, koska musta se ON nöyryyttävää. Ihailen niitä, joilla ravintola-alan palvelutaito tulee luonnostaan!:) He todella pitävät työstään eikä se ole heille pakkopullaa. [/quote]

Mä olen osa-aikaisessa työssä baarissa enkä koe sitä nöyryyttäväksi. Se on työtä josta mä pidän vaikka joskus meinaakin olla "vähän" vaikeita asiakkaita. :D Koulutukseltani olen suurtalouskokki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja lh:
siksi lähihoitajakoulutuksessa on se erikoistumisvuosi, että osaisi keskittyä yhteen osa-alueeseen tarkemmin!

Mutta koska niistä on pula (ainakin täälläpäin) lapsiin erikoistunut voi työskennellä vanhainkodissa. Jo koulutukseen mennessään on tienny, että työpaikka tulee olemaan vanheinkoti, mutta koska tykkää lasten kanssa touhuamisesta enemmän, on opiskellessaan suuntautunu siihen ja ollu kaikki työharjoittelut päiväkodissa!
Mulla on anteeksi vaan, hyvin negatiivinen käsitys lähihoitajan koulutuksesta. Ei kai se alalle hakeutuvien ihmisten vika ole, vaan sen systeemin, mutta mä en arvosta lähihoitajan koulutusta :ashamed: :snotty:

eipä sitä työtä arvosta moni muukaan.. eihän ne mitään muka osaa..
 

Similar threads

Yhteistyössä