Moikka pitkästä aikaa!
Lueskelen säännöllisesti kyllä mutta nyt en just lukenut läpi, joten en muista, mistä täällä on nyt erityisesti juteltu =)
Tänään oli neuvola, kaikki ok edelleen, verenpaineet olleet koko ajan korkealla, nyt 130/89.
Töissä on hyvin stressaavaa henkisesti, huomaan etten oikein enää jaksaisi painaa sata lasissa, mutta meillä ei anneta tuumaakaan "anteeksi". 3 viikkoa olisi töitä vielä ja
vannoin aiemmin, etten ole siellä väkisin loppuun asti. Mutta kun on hitto niin tunnollinen, tuskin saan aikaiseksi hakea saikkua.. neuvolassa siitä mainittiin, että muista sitten vaan soittaa jos menee mahdottomaksi.. mutta saa nyt nähdä. Aamuyöt menee valvoessa ja työasioita miettiessä, töistä kun lähden niin tulee heti kivulias supistus ja iltaisin olen aivan rätti. Oikein harmittaa olla tällänen tunnollisuuden perikuva, tiedän etten saa tästä yhtään sen kirkkaampaa kruunua vaikka loppuun asti oisinkin, versus se että jäisin pois pari viikkoa aiemmin. Tuuraajakin on jo valittu ja perehdytetty. Mutta pitää varmaan tapahtua jotain
oikein todella paskamaista, että saisin potkun persiille jäädä pois :headwall:
Edellisestä johtuen en ole ihan kauheasti miettinyt kunnolla vauvan tuloa, hankkinut vieläkään juuri mitään, saati sitten pakannut sairaalakassia
No, en näe sille kyllä vielä mitään kiirettäkään. Meillä on myös remontti kesken, joten se luo oman mausteensa tähän mun henkiseen kaaokseen
No, kyllä mä ehdin kaikkee sitten äippälomalla, jos vaan vointi jatkuu muuten hyvänä.
Vauva muljaa ja puljaa todella paljon, mikä on hyvä, en juuri ehdi koskaan pelästyä liikkumattomuutta.
Nyt painun pitkästä aikaa saunaan ja aloitan pitkän viikonlopun vieton! :heart:
Vointeja kaikille!
-Pippari rv 31+5