Eikö oma mies olekin aika huono ystävän korvike?

Kuka kertoo toisen intiimit asiat ja salaisuudet jollekin kolmannelle osapuolelle??

Mun mies on mun hyvä ystävä. Tuntee mut varmasti niin hyvässä kuin pahassakin parhaiten maailmassa. Mutta silti mulla on yksi paras naisystävä. En haluaisi olla ilman häntäkään. Toinen ei sulje pois toista.

Aika moni nainen nyt vaan kertoo sille parhaalle ystävälleen kaikki perheriidat ja erimielisyydet miehen kanssa, valittaa miehen vioista jne.

 

Mun mies on yksi mun parhaita ystäviäni. Olenkin usein miettinyt että jos jostain syystä meille joskus ero tulisi niin mä menettäisi siinä samalla yhden niistä tärkeimmistä ystävistäni.

Tosin mä en näe ongelmaa siinä että mies on myös yksi niistä parhaista ystävistä. Musta olis jopa vähän outoa jos mies ei olisi mulle niin tärkeä ystävänä. Mikäs se sillon olis?
Toki mulla on muitakin tärkeitä ystäviä joista en haluaisi luopua koskaan, kuten en miehestäkään.

 

Ei mies ole ystävän korvike vaan ystävä. Toki on hyvä olla muitakin ystäviä, eikä niiden tartte olla naisia.

 

Itse en kaipaa elämääni mitään erillistä "sydänystävää". Inhoan ajatustakin kahvittelusta ja toisen luona vierailusta jne. Oma mies riittää mulle mainiosti, en kaipaa miehen lisäksi juttuseuraa IRL.

 

Mun mies on yksi mun parhaita ystäviäni. Olenkin usein miettinyt että jos jostain syystä meille joskus ero tulisi niin mä menettäisi siinä samalla yhden niistä tärkeimmistä ystävistäni.

Tosin mä en näe ongelmaa siinä että mies on myös yksi niistä parhaista ystävistä. Musta olis jopa vähän outoa jos mies ei olisi mulle niin tärkeä ystävänä. Mikäs se sillon olis?
Toki mulla on muitakin tärkeitä ystäviä joista en haluaisi luopua koskaan, kuten en miehestäkään.

Et kai sä sitä ystävyyttä menettäisi, välttämättä.

 

Varmaan riippuu siitä mitä odottaa ystävältä. Jos ystävä tarkoittaa samaa kun kaveri, niin silloin varmaan oma mieskin käy siihen rooliin.

 

Varmaan riippuu siitä mitä odottaa ystävältä. Jos ystävä tarkoittaa samaa kun kaveri, niin silloin varmaan oma mieskin käy siihen rooliin.

Mulla ystävä tarkoittaa sellaista, jonka kanssa saa olla oma pöljä ittensä ja kuitenkin voi olla varma, ettei toinen ajattele siltikään, että onpas toi omituinen. Miehen kanssa ollaan samanlaisia pösilöitä, tullaan erinomaisen hyvin toimeen keskenämme. Ei tarvi pelätä, että toinen tuomitsisi. Uskon, että jos kaipaisin samanlaista sukulaissielua ihan pelkästään ystäväksi, saisin etsiä melkoisen kauan aikaa.

 

Mulla ystävä tarkoittaa sellaista, jonka kanssa saa olla oma pöljä ittensä ja kuitenkin voi olla varma, ettei toinen ajattele siltikään, että onpas toi omituinen. Miehen kanssa ollaan samanlaisia pösilöitä, tullaan erinomaisen hyvin toimeen keskenämme. Ei tarvi pelätä, että toinen tuomitsisi. Uskon, että jos kaipaisin samanlaista sukulaissielua ihan pelkästään ystäväksi, saisin etsiä melkoisen kauan aikaa.

Musta tuntuu etä mua yhdistää mieheeni enimmäkseen juuri huumorintaju. Sitä voi olla dorka miehen kanssa kaikessa rauhassa. Mutta ystäviltäni edellytän kykyä syvälliseen kommunikointiin. Ja se taas ei miestäni kiinnosta.

 

Jos oma puoliso ei ole paras ystävä, niin se vasta on surullista. Silloin siinä suhteessa on jotain vialla.

 

Varmaan riippuu siitä mitä odottaa ystävältä. Jos ystävä tarkoittaa samaa kun kaveri, niin silloin varmaan oma mieskin käy siihen rooliin.

Ystävä on sellainen, joka hyväksyy sut virheineen päivineen. Jonka kanssa voi haaveilla, toteuttaa haaveita, parantaa maailmaa, hassutella, itkeä ja nauraa. Jolle voi kertoa kaikkein arimmatkin asiat eikä tarvirtse pelätä, että hän hylkää tai kääntyy sinua vastaan.

Mun mies on mun paras ystävä. On mulla muitakin hyviä ystäviä, mutta hän on paras.

 

Jos oma puoliso ei ole paras ystävä, niin se vasta on surullista. Silloin siinä suhteessa on jotain vialla.

Peesiä...

 

[QUOTE="huh";23130277]Sama täällä, kymmenvuotinen suhde kyseessä ja tosi hyvin menee.
Ollaan toistemme parhaat ystävät, toistemme puolisot, rakastajat ja lapsemme vanhemmat.
Voimme puhua mistä vain ja mies tuntee minut täysin, kuka voisi olla siis parempi kuuntelija tai ystävä kuin hän.[/QUOTE]

Tismalleen, komppaan teitä molempia!
Mieheni on sananmukaisesti ELÄMÄNKUMPPANI, tärkeämpi ihminen kuin kukaan. Ilman häntä ei olisi lapsiakaan, eikä tätä ihanaa ja rakasta perhettä. Jaamme arjen ilot ja surut ja kukaan ei tunne minua niin hyvin kuin mieheni, eikä kenenkään tarvitsekaan. Hyviä ystäviä minulla on muutamia ja kavereita tarpeeksi. Kaverit voi kuitenkin vaihtua ja ystävät muuttua elämän pyörteissä, tämä suhde on se minkä on tarkoitus kestää loppuelämän. Käsittämätön tuo lause, minkä joku kirjoitti "KUN erotaan, menee mies ja paras ystävä". Minä en ole naimisissa eroa odotellen, vaan tarkoituksenani on saada tämä suhde kestämään ja jos ero joskus kaikesta huolimatta tulisi, menettäisin todella samalla parhaan ystäväni.

 

Jos oma puoliso ei ole paras ystävä, niin se vasta on surullista. Silloin siinä suhteessa on jotain vialla.

Eikö se ole sinusta surullista, että kun eroat niin samalla lähtee bestis elämästä? Mikä sinulla silloin on se pysyvä asia elämässä jos ei paras kaveri?

 

[QUOTE="vaimo";23137358] Käsittämätön tuo lause, minkä joku kirjoitti "KUN erotaan, menee mies ja paras ystävä". Minä en ole naimisissa eroa odotellen, vaan tarkoituksenani on saada tämä suhde kestämään ja jos ero joskus kaikesta huolimatta tulisi, menettäisin todella samalla parhaan ystäväni.[/QUOTE]

Mutta eikö siinä ole aikamoinen ristiriita JOS mies on se paras ystävä, niin miksi sitten rakkaussuhteen loputtua täytyisi menettää tämä paras ystävä?
Itse koen että ystävyys on ikuista. Kaverit tulee ja menee, parisuhteissa on mukana aina seksuaalinen elementti, mikä taas ei oikein sovi ystävyyteen. Seksi tuo jännitettä.
Ihmiset joita pidän ystävinäni pysyvät sellaisiana kuolemaan saakka. Monellako se mies eron jälkeen pysyy ystävänä?

 

Mies voi olla yksi ystävistä, mutta mielestäni ei se ainoa. Itse tarvitsen myös naispuoleisia ystäviä, joiden kanssa voi puhua naistenjuttuja ja mieshuolia.

 

[QUOTE="vieras";23130185]Tätä olen kieltämättä itsekin ihmetellyt. En kaipaa tuon kaltaista ystävyttää enkä päivittäin soittelua, enkä kaikkien asioiden "pakko" jakamista, juoruilua jne. Sen sijaan satunnainen shoppailu, elokuvissa käynti tai kävelylenkki olisi välillä virkistävää.[/QUOTE]

Noh,aikamoista yleistämistä.Ystävyys on just sellasta millaista ystävykset siitä tekevät.Ei ystävyys ole pakkosoittelua ja asioiden pakkojakamista..

Mun mies tietää että puhun meidän parisuhteesta mun ystäville.Mutta en mä meidän mistään intiimeistä jutuista puhu..tai mistään sellasesta mitä en itekään haluais että mies kertoo omille ystävilleen.Ja kun on ystävä kenelle tilittää välillä miehestä niin säästyy myös monilta riidoita,kun ei tarvi sille miehelle aina aukoa.

Ystävyys (ainakin oikea ystävyys) on sitä että aidosti välittää siitä ihmisestä.Ei se paras ystävä ole mikään pelkkä juorukaveri..ne ketkä tällästä väittää niin niillä ei taida olla ystäviä
Ystävä kuuntelee toista ja tukee,ystäviin voi aina luottaa ja ne auttavat hädässä.Ystäville voi puhua aroistakin asioista,eikä ne tuomitse sua.Niitten kanssa myös tehdään kaikkea kivaa,harrastetaan tai ihan vaan jauhetaan paskaa puhelimessa jos ei ole muuta tekemistä.

Oih,tulipas teksti näin ystävänpäivän kunniaksi

 

Joten mies ei saa olla korvaamaton? Ajatteleekohan ne miehet teistä samalla tavalla?

 

[QUOTE="vieras";23137362]Eikö se ole sinusta surullista, että kun eroat niin samalla lähtee bestis elämästä? Mikä sinulla silloin on se pysyvä asia elämässä jos ei paras kaveri?[/QUOTE]

Eikö paras kaverikin voi pettää ja välit menee rikki?
Tuo kaikki mitä olet keksinyt tekosyyksi, kätkee vain sisäänsä sen surullisen todellisuuden, ettei sinulla pelaa yhteys miehesi kanssa. Teiltä puuttuu jotain ja se saa sinut puhumaan erosta siten, kuin se olisi tulevaisuudessa vääjäämätön.

 

parisuhteissa on mukana aina seksuaalinen elementti, mikä taas ei oikein sovi ystävyyteen. Seksi tuo jännitettä.

Näin mäkin ajattelen.

Eikä se ole mun mielestä yhtään surullista että en sano mieheni olevan paras ystäväni!
Ei se sitä tarkoita että meidät pitäis yhdessä vain järkisyyt ja seksi Höh.
Se että mä puhun ystäväni kanssa toisinaan meidän parisuhteesta niin tuo siihen kulloiseenkin dilemmaan vain sen kolmannen näkökohdan, ulkopuolisen kannan tai vain puolueettomat kuuntelevat korvat. Joka ikistä erimielisyyttä en kenenkään kanssa pui, kyllä me pääsääntöisesti hoidetaan parisuhteen ongelmat ihan keskenemme.

 

Noh,aikamoista yleistämistä.Ystävyys on just sellasta millaista ystävykset siitä tekevät.Ei ystävyys ole pakkosoittelua ja asioiden pakkojakamista..

Niiiih!

 

. Mutta ystäviltäni edellytän kykyä syvälliseen kommunikointiin. Ja se taas ei miestäni kiinnosta.

Mulla ihan sama juttu, mulle kelpaa mies, vaikka en pääsekään hänen kanssaan mamanlaisiin syvällisiin keskusteluihin, mitä taas odotan ystäviltäni. Olisin varmasti sinkku vieläkin, jos odottaisin löytäväni sen täydellisen miehen, joka olisi joka suhteessa täydellinen. Toisaalta en haluaisikaan, että mies olisi kuin nainen, vaan tykkään maskuliinisista miehistä, jotka osaavat olla putkiaivoillaan järkeviä, eivätkä yhtä hankalia... kuin ystäväni, jotka ovat samanlaisia tippaleipiä ja joiden pitää syvällisesti miettiä joka pienikin asia...

 

Eikö paras kaverikin voi pettää ja välit menee rikki?
Tuo kaikki mitä olet keksinyt tekosyyksi, kätkee vain sisäänsä sen surullisen todellisuuden, ettei sinulla pelaa yhteys miehesi kanssa. Teiltä puuttuu jotain ja se saa sinut puhumaan erosta siten, kuin se olisi tulevaisuudessa vääjäämätön.

Ainakin lapsuuden ja nuoruuden ystävyys voi väljentyä aikuistuttuamme. Itselläni ainakin on käynyt niin, että ystävästä on tullut vain kaveri, koska enään emme ole ihan niin samalla aaltopituudella enään.

 

Mies voi olla yksi ystävistä, mutta mielestäni ei se ainoa. Itse tarvitsen myös naispuoleisia ystäviä, joiden kanssa voi puhua naistenjuttuja ja mieshuolia.

Eli tuota juuri en ymmärrä, että ne parisuhteen huolet pitää puhua jollekin ulkopuoliselle ihmiselle.
Asetetaan joku "ystävä" oman kumppanin edelle, puhutaan huolet hänelle, puhutaan hänelle ne asiat, jotka pitäisi jakaa sen rakkaimman ihmisen kanssa.

 

Mulla ihan sama juttu, mulle kelpaa mies, vaikka en pääsekään hänen kanssaan mamanlaisiin syvällisiin keskusteluihin, mitä taas odotan ystäviltäni. Olisin varmasti sinkku vieläkin, jos odottaisin löytäväni sen täydellisen miehen, joka olisi joka suhteessa täydellinen. Toisaalta en haluaisikaan, että mies olisi kuin nainen, vaan tykkään maskuliinisista miehistä, jotka osaavat olla putkiaivoillaan järkeviä, eivätkä yhtä hankalia... kuin ystäväni, jotka ovat samanlaisia tippaleipiä ja joiden pitää syvällisesti miettiä joka pienikin asia...

Välillähän tuo putkiaivon kanssa eläminen tosin ärsyttää, mutta juuri siksi mulla on ystävät joiden kanssa sitten vatvotaan ja analysoidaan asioita.
Ja jos mies olisi se paras ystävä, ja kenties ainoa sellainen, kenelle sitten ruikuttaisi niistä asioista mikä puolisossa ärsyttää? Mulla ainakin on tarve analysoida asioita ja myös niitä riitoja mitä miehen kanssa käydään.

 

[QUOTE="Vieras";23137580]Eli tuota juuri en ymmärrä, että ne parisuhteen huolet pitää puhua jollekin ulkopuoliselle ihmiselle.
Asetetaan joku "ystävä" oman kumppanin edelle, puhutaan huolet hänelle, puhutaan hänelle ne asiat, jotka pitäisi jakaa sen rakkaimman ihmisen kanssa.[/QUOTE]

Kyllä mä selvitän riidat miehen kanssa, mutta ulkopuolisen näkemys saattaa antaa uutta perspektiiviä asioihin.
Jotkuthan menee parisuhdeterapiaan setvimään ongelmiaan ja toiset puhuu niistä ystävien kanssa.