Eikö oma mies olekin aika huono ystävän korvike?

  • Viestiketjun aloittaja Oon miettinyt
  • Ensimmäinen viesti
Mulla on aina ollut paras ystävä eri kuin mies.

Mies on mies ja paras ystävä on ihan eri. En koskaan voisi ajatella että mun paras ystäväni olis sama asia kuin mun kumppanini, se on jotenkin vieras ajatus mulle.

Toki jaan asiat miehen kanssa, mutta se paras ystävä on silti eri aaltopituudella.

Ja toisaalta on kamala ajatus että mies syrjäyttäisi mun parhaan ystäväni.
 
Viimeksi muokattu:
Ei mun mielestä. Elämässäni on enemmänkin kuin yksi ystävä, mutta yksi parhaista on aina ollut oma mieheni ja mulle se on sopinut oikein mainiosti. Kukaan ei tunne mua paremmin enkä kenellekään ole avoimemmin voinut puhua. Näin ollaan erilaisia :)
 
Vierasnainen
En ole koskaan ymmärtänyt tätä naisten tarvetta pitää jotain parasta ystävää, jolle sitten kerrotaan parisuhteestakin joka ikinen yksityiskohta ja kaikki intiimitkin asiat...

Mitähän miehet ajattelisivat jos tietäisivät että heidän kalujensa koot,muutt intiimit asiat ja omalle rakkaalleen uskomansa asiat kerrotaan ulkopuolisille?
 
"vieras"
En ole koskaan ymmärtänyt tätä naisten tarvetta pitää jotain parasta ystävää, jolle sitten kerrotaan parisuhteestakin joka ikinen yksityiskohta ja kaikki intiimitkin asiat...

Mitähän miehet ajattelisivat jos tietäisivät että heidän kalujensa koot,muutt intiimit asiat ja omalle rakkaalleen uskomansa asiat kerrotaan ulkopuolisille?
Tätä olen kieltämättä itsekin ihmetellyt. En kaipaa tuon kaltaista ystävyttää enkä päivittäin soittelua, enkä kaikkien asioiden "pakko" jakamista, juoruilua jne. Sen sijaan satunnainen shoppailu, elokuvissa käynti tai kävelylenkki olisi välillä virkistävää.
 
"vieras"
Mun mies on kyllä mun paras ystävä, mikä on ilmeisesti usempien mielestä huono homma. Eipä siis ihme, että joistain muista kavereista paistaa suunnaton kateus jo 15 vuotta kestänyttä suhdettamme kohtaan, varsinkin kun niiden omat suhteet on menneet päin persettä.

Ja mitä vittua tuo "en halua vastauksia"- jorina muka on? Kyllä mä ainakin haluan vastauksia enkä mitään helvetin voivottelua.
 
"huh"
[QUOTE="vieras";23130259]Mun mies on kyllä mun paras ystävä, mikä on ilmeisesti usempien mielestä huono homma. Eipä siis ihme, että joistain muista kavereista paistaa suunnaton kateus jo 15 vuotta kestänyttä suhdettamme kohtaan, varsinkin kun niiden omat suhteet on menneet päin persettä.

Ja mitä vittua tuo "en halua vastauksia"- jorina muka on? Kyllä mä ainakin haluan vastauksia enkä mitään helvetin voivottelua.[/QUOTE]

Sama täällä, kymmenvuotinen suhde kyseessä ja tosi hyvin menee.
Ollaan toistemme parhaat ystävät, toistemme puolisot, rakastajat ja lapsemme vanhemmat.
Voimme puhua mistä vain ja mies tuntee minut täysin, kuka voisi olla siis parempi kuuntelija tai ystävä kuin hän.
 
...
[QUOTE="vieras";23130043]Todella huono juttu.

Sit kun erotaan niin lähtee sekä kumppani, että paras ystävä.[/QUOTE]

Kyseenalaista tuossa on oma asenteesi.

Miksi yleensäkään edes mennä yhteen tuollaisella asenteella.
 
"vieras"
Kenellekään muulle en sellaisia asioita voisi kertoa, mitä miehelleni. Eikä ikinä ole keneltäkään saanut niin paljon tukea kuin mieheltäni. Kukaan ei varmasti tunne minua niin hyvin kuin mieheni, eikä tarvitsekaan tuntea.
 
"veiras"
[QUOTE="vieras";23130365]Ei koko elämää voi laskea yhden ihmisen varaan. Siitä on kyse.[/QUOTE]

Hmm, mietin että miksei??? Me ollaan oltu yhdessä kohta 20 v :) Ja hän on mut valinnut ja mä olen hänet. Niin yksinkertaista se on ja molemmat haluaa pitää kiinni toisistaan ja huolehtia rakkaudella toisesta :)
 
"vieras"
En ole koskaan ymmärtänyt tätä naisten tarvetta pitää jotain parasta ystävää, jolle sitten kerrotaan parisuhteestakin joka ikinen yksityiskohta ja kaikki intiimitkin asiat...

Mitähän miehet ajattelisivat jos tietäisivät että heidän kalujensa koot,muutt intiimit asiat ja omalle rakkaalleen uskomansa asiat kerrotaan ulkopuolisille?
Eihän se, että minulla on paras ystävä, tarkoita ollenkaan tuota. En ole koskaan puhunut kellekään ulkopuoliselle noin intiimejä juttuja. Mutta parhaan ystävän kanssa voi puhua kaikesta muusta.
 
naimisissa
On se ihan virkistävää että on miehen lisäksi naispuolien ystävä, joka osaa jutella. Mies on hyvä ja ihana mutta kaikki syvällisemmät aiheet aiheuttavat mykkyyden. Se on aika rankkaa, mutta niiden asioiden puiminen toisen naisen kanssa sitten avaa minunkin lukkoja.
 
"vieras"
kyllä mies on mun "paras ystävä" myös, jos sellainen nyt pitää nimetä. Mies tuntee mut parhaiten ja sille voin kertoa kaikesta avoimesti. Toki mulla on myös naispuolisia ystäviä, jopa enemmän kuin yksi :)
 
Ei ole huono, eikä mieheni ole mikään ystävänkorvike. Hän on ystäväni. Erilainen, kuin naispuolinen ystävä, mutta yhtä arvokas.

En ole niitä, jotka viihtyvät isossa naisporukassa vatvomassa suhteita, astiasarjoja ja tositv:tä... tai mitä aiheet onkaan. En puhu suhteestani kovin syvällisesti muille, vain miehelle jolle asia minusta ainoana maailmassa kuuluu. Hän tuntee minut ja hänelle kerron kaiken sen, mitä en muille halua kertoa. Tämä ei poissulje ystävyyttä muiden kanssa kuitenkaan.
 
En ole koskaan ymmärtänyt tätä naisten tarvetta pitää jotain parasta ystävää, jolle sitten kerrotaan parisuhteestakin joka ikinen yksityiskohta ja kaikki intiimitkin asiat...

Mitähän miehet ajattelisivat jos tietäisivät että heidän kalujensa koot,muutt intiimit asiat ja omalle rakkaalleen uskomansa asiat kerrotaan ulkopuolisille?
Kuka kertoo toisen intiimit asiat ja salaisuudet jollekin kolmannelle osapuolelle??

Mun mies on mun hyvä ystävä. Tuntee mut varmasti niin hyvässä kuin pahassakin parhaiten maailmassa. Mutta silti mulla on yksi paras naisystävä. En haluaisi olla ilman häntäkään. Toinen ei sulje pois toista.
 

Yhteistyössä