Yrityksen odottajat

reparepa, harmi, että joudutte odottamaan yrityksen aloittamista. Onneksi puoli vuotta on kuitenkin melko lyhyt aika! Tsemppiä odotteluun! :hug:

Mun täytyy kyllä nyt kehottaa kaikkia ehdottomaan avoimmuuteen näissä asioissa. Siis sinne puolison suuntaan. Mä olen itse puhunut tästä aiheesta miehelleni viimeksi kuukausia sitten, jolloin hänen kantansa oli siis ehdoton ei. En sitten sen jälkeen ole viitsinyt häntä asialla kiusata, koska luonnollisesti olin hänelle vakuuttanut, että tietenkin mennään hänen mielipiteensä mukaan ja mä yritän taltuttaa oman kuumeiluni. Enhän mä voi yksinkään sitä lasta ruveta tekemään. Keräsin siis kaikki tunteet sisälleni ja nyt ajatellen se aiheutti aika isoja ongelmia parisuhteellekin. Tämän viikon lopulla oksensin sitten kaikki tunteeni suoraan ulos. Ollaan keskusteltu kaikista asioista järjellä ja tunteella ja jokaisesta kuvakulmasta. Mietitty koko perheen tulevaisuutta ja jokaikistä pikkuasiaa, johon mahdollinen uusi perheenjäsen vaikuttaisi. Ja tsädäm! Niin se mies oli pehminnyt ajan saatossa ja lopulta ei enää tarvinnut enää edes taivutella.

Eli mahdollisesti ensi vuoden alussa annetaan seuraavalle lupa tulla. Ja mä olen NIIN onnellinen! :heart: No, eihän sitä tiedä, vaikka luonto päättäisi, ettei meille enää yhtään jälkeläistä. Mutta pääsenpähän ainakin yrittämään.

 

Eli mä olen nyt virallisesti yrityksen odottaja.

 

5th, aivan mahtavaa, että mies on noin myöntynyt! Onnea, nyt voitkin sitten malttamattomana kuumeilla ensi vuoden alkuun asti
Munkin täytyy varmaan yrittää sun "taktiikkaa", koska tiedän tällä hetkellä painostavani miestä liikaa Itsellä on vain niin kova kuume päällä, ettei millään tahtoisi vaieta siitä vaan huutaa koko maailmalle! Mutta täytyy myöntää, että tuskin painostaminen ainakaan helpottaa miehen lämpeämistä asialle.. hän itsekin sanoi, ettei minun toistuva kysely auta asiaa ainakaan..

Omaa napaa:
Olen huomannut nyt pillereiden lopettamisen myötä yhden asian... mun ei tee mieli seksiä, koska alitajunnassa mietin koko ajan, että eihän vauvaa tule kun käytetään kumia.. kauheeta, kun ei osaa nauttia seksistä seksinä, eikä vauvantekohommana! Ootteko muut törmänny tälläseen? tuntuu ihan pahalta miehen puolesta

 

Mä nyt ostin sen vauvalehden Ja luin kannesta kanteen, tykkään lehdestä ja olishan se kiva tilata mut ei vain tohdi vielä. Kovin esille en kehtaa jättää, ettei vieraat saa mitään ajatuksia lehdestä. Sillä sitten kun aletaan yrittään haluan pitää sen minun ja miehen välisenä ja kertoa sitten kun oikeasti raskaana olen.

Minustakin tuntuu, että olen painostanu miestäni liikaa tällä aiheella ja se vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen. Saimme nyt kuitenkin ihan kunnolla taas puhuttua aiheesta ja sain vuodattaa tuntemukseni kunnolla ja keskustelimme asiasta hyvällä hengellä ja realistisesti. Helpotti omaa oloa saada purettua asioita ja kuulla myös miehen tuntoja, ja sain vahvistusta sille, että keväällä alamme sitten todella yrittämään :heart: Nyt mietiskelen asioita lähinnä itsekseni ja pyrin mahdollisimman vähän rasittamaan miestäni asialla. Uskon että miehet tarvii omaa aikaa ja ajatuksia käsittelemään näitä asioita. Ja siellä hiljakseen innostuvat kun saa rauhassa miettiä.

reparepa Tsemppiä odotteluun ja tervetuloa tänne yrityksen odottajiin. Et ole yksin

veepu123 Seksihalut on pillereiden jälkeen ollut aika samaa tasoa. Huomasin tosin nyt kovimman kuumeen aikaan samaa kuin sulla. Harmitti taas ottaa se kondomi esille ja latisti vähän tunnelmaa. Ja into olisi kyllä ihan eri niihin hommiin jos tietäisi, ettei tarttis sitä ehkäsypuolta miettiä.

 

Vau, hienoa 5th =) Kannatti ottaa puheeksi.

Tervetuloa reparepa :wave:

Minä olen seonnut tähän vauvakuumeeseen jo niin pahasti, että eilen neuloin ensimmäisen villasukan vauvalle Tosi fiksua, kun ei edes tiedä, milloin mahdollinen vauva syntyy eli minkäkokoista sukkaa silloin ensimmäisenä talvena tarvitsee Mieskin oli sitä mieltä että eikös ole vähän liian aikaista. Mutta onpahan puuhaa tässä odotellessa. Isommat tekeleet aloitan kyllä vasta sitten kun olen raskaana, joten tässä välissä pitäisi keksiä hurjasti neulottavaa itselle ja esikoiselle.

 

mariet: Mä oon virkannu isoäidinneliöitä. Saa niistä koota sitte leikkialustan tai torkkupeiton kun se aika tulee...

Käytii isoilla markkinoilla ja oli ihan pakko ostaa sieltä ihanat pikkuset sukat. Niiden pohjassa luki Cutie. Muttaku värejä ei ollu ku musta, sininen tai vaaleanpunane. Täs vaihees piti sitten ottaa ne mustat vaikken tykkää mustasta yhtään. Ja viime viikolla ostin 23 koon croksit. Oli niiiin ihanat.
Viime yönä näin unta että oltiin saatu vauva, mutta se oli äidin tykönä ja kävin sitä sielä sitte hoitamas. Toivottavasti ei ihan niin kuiteskaa todellisuudes mee.

 

Kiitos kaikille tervetulotoivottelijoille

Mä sain eilen neuvolasta lähetteen veritestiin. Soitin siis kysyäkseni, mitä tälle valeraskaudelle voi tehdä. Huomenna pitäis soittaa tulokset. Samaan aikaan toivon ja pelkään olevani raskaana. Pelkään siis lääkitykseni takia, koska se voi aiheuttaa suuria vaurioita vauvalle. Ja jos olen raskaana, pitää lääkitys lopettaa seinään mikä taas tarkoittaa, että musta tulee ihan vuodepotilas vähäksi aikaa ja saatan jopa joutua sairaalaan. :'(
Lapsi olis kuitenkin toivottu, mutta ymmärrettävästi pelottaa... Huomista odotellessa..

Mullahan siis on neljättä viikkoa oireita. Menkat jäi välistä, oksetti, pääkipua, selkä jumissa, koko ajan nälkä, tolkuton väsymys... Viikko sitten kahden päivän niukat kuukautiset. Väsymys jatkuu ja oksennan silloin tällöin. Ruoka ei maistu, paitsi raikkaat hedelmät ja vihannekset. Pissattaa koko ajan ja selkä edelleen jumissa. Pääkipuja joinain iltoina...

En siis todellakaan tiedä, mitä pitäis ajatella. Yritän vakuutella itselleni että johtuu valeraskaudesta, mutta salaa toivon että olis oikea raskaus. Hyvin ristiriitaiset ajatukset!!

 

Voi reparepa :hug: Tosi ikävä ja varmasti kovasti ahdistava tilanne teillä. Tietysti tuossa tilanteessa nyt varmasti olisi parempi, jos kyseessä olisi vain jonkinlainen valeraskaus, mutta tietysti sitä toivoo, että tosi olisi kyseessä. Jospa asia selkenisi pian niin ei tarvitsisi huolehtia.

Hyvä uni peikkotytsy Minulla ei ole vielä raskausunia ollut, mutta iltaisin kyllä nukahtaminen venyy ja venyy kun näitä asioita pohdin. Viime raskaudessa muistan nähneeni todella paljon unia imetyksestä, mutta en kertaakaan synnytyksestä. Jännää, miten tällä kertaa menee

Minä tosiaan pohdin ja pohdin joka kantilta, milloin meille aikaisintaan voisi toinen lapsi syntyä. Eilen oli jo pakko ottaa asia miehenkin kanssa puheeksi kun koko ajan tätä mietin enkä tosiaan saa iltaisin untakaan. Mieshän oli jo silloin aikaisemmilla puheilla sitä mieltä, että voidaan aloittaa jo aikaisemmin kuin minun mielestäni. Ja edelleen oli sitä mieltä, ettei haittaa yhtään, jos vauva jo kesällä syntyisi. Saattaa olla siis, että minä heitän omat perusteluni romukoppaan ja aloitetaan reilun kuukauden päästä yrittämään Miehet on kyllä ihanan selkeitä Vähän saa perspektiiviä omaankin ajatteluun kun itse tuppaan miettimään ihan liian pitkällä ja monimutkaisesti näitä asioita.

 

Yrityksen odottelija ilmoittautuu mukaan :wave:
Esikoinen syntyi 01/13 ja ihan TÖRKEE vauvakuume käynnissä! MUTTA ollaan menossa naimisiin vajaan vuoden kuluttua ja haluisin sen verran juhlistaa ees omia häitä ettei tartteis napa pystyssä olla alttarille astelemassa eli vuoden päivät pitäisi tässä kärvistellä ennenkuin aletaan vauvantekohommiin.

 

Soitin just tulokset: en ole raskaana. Valtava pettymys, mutta oikeasti järjellä ajateltuna todella hyvä, koska en halua sikiölle vaurioita lääkkeistäni enkä myöskään halua huonoon kuntoon itse lopettaessa lääkityksen seinään. Mutta siltikin tunteet huutaa pettymistä eikä ne kuuntele järkipuheita..

Haluttais miehen kanssa ihan hirveesti jo päästä yrittämään. Tiedän, että meidän kaikkien kannalta on hyvä saada lääkitys kuntoon ensin, mutta on hirvittävän iso vauvankaipuu, huoh.. Pitäis vaan jotenkin työntää vauvahaaveet toistaiseksi syrjään, taka-alalle, mutta se tuntuu kamalan vaikealta. Haluisin niin kovasti lapsen ja niin haluis mieskin.. Mutta ei auta! Pakko odottaa vaikka kuinka harmittais.

Ajattelin vähän vauhdittaa lääkityksen pudottamista kun lääkäri suostui siihen. Pudotan toista ei-vauvaystävällistä lääkettä hieman alemmalle annokselle. Olen syönyt korvaavaa lääkettä nyt viikon, joten en usko meneväni huonoon kuntoon. Pakko saada tehdä jotain konkreettista vauvahaaveiden eteen! Kuukauden kun odotan niin saan pudottaa sen lääkkeen kokonaan pois, jes! Sit on vielä yks toinen lääke, joka pitää ajaa alas. Onhan tässä lääkkeiden pudottamisessa riski, etten kestä sitä, mutta yritän pysyä luottavaisena. Ja rehellisesti sanottuna olen valmis kärsimään oireita, jos se on vauvan saamisen edellytys. Laskeskelin, että parhaimmassa tapauksessa saan lääkkeet kuntoon 3-4kk odottelulla! Sen luulis menevän nopeasti

 

Kiva, reparepa, että on vähän positiivisempia uutisia! Tsempit lääkeasioihin, toivottavasti oireet pysyvät kurissa. :hug:

Multa lähtee ensi viikolla kierukka, että plops vaan! (Tai ainakin mä kuvittelen sen tapahtuvat niin helposti. Älkää kertoko mitään kauhutarinoita, haluan pysyä autuaan tietämättömänä! ) Sitten on kropalla aikaa toipua ja mulla aikaa selvitellä kiertoja ja muita vastaavia ennenkuin tositoimet alkaa. Toivottavasti tuo kierukka ei nyt ole tuonut tullessaan mitään uusia murheita. Mulla on taustalla monirakkulaiset munasarjat, joiden on kuitenkin todettu "parantuneen" raskauksien myötä. Kaksi viimeisintä raskautta onkin lähtenyt käyntiin todella nopeasti. Pelottaa, että nyt ei enää lähdekään niin helposti. Mutta mitäs näitä etukäteen murehtimaan, tulee jos on tullakseen. :saint: Mieskin on nyt ihan täysillä mukana tässä jutussa, joten mikäpä tässä ollessa. =)

 

Täällä taas yksi uusi haaveilija! En malttanut lukea koko ketjua ennen ensimmäistä viestiä, joten ehkä näitä asioita on täällä jo puitukin.

Täällä kirjoittelee opintojensa loppuvaiheessa oleva tuleva ope. Kuukauden kuluttua mittariin läsähtää 26-vuotta, mies 30v. Yhdessä ollaan oltu 2½ vuotta ja meillä on kaksi karvaista harjoitusvauvaa, jotka eivät kuitenkaan ole onnistuneet millään tavalla sammuttamaan omaa kuumeilua. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että ensi vuoden puolella katsellaan tarkemmin vauva-asiaa, mutta molemmat ollaan sitä mieltä, että parin vuoden sisään olisi uusi perheenjäsen tervetullut. Kuulostaa hyvältä, teoriassa. Käytännössä olen kuitenkin yksin vauvatoiveiden ja -ajatusteni kanssa. Mies ei niihin oikein ota kantaa, jos yritän keskustelua viritellä. Hän on sitä mieltä, että ei tässä mikään kiire ole, vaan pitää malttaa näin ison asian kanssa. Omasta mielestä tässä on maltettu jo ihan tarpeeksi - vauvakuume kun on jatkunut jo 8 vuotta.

Mua ärsyttää hirveästi, että mies ei ole yhtään kotiorientoitunut, kun taas itse tykkään puuhastella kotosalla ja pitää nurkat puhtaina. Varsinkin nyt pahasti kuumeilevana v-käyrä on vähän väliä punaisen puolella, kun mies ramppaa treeneissä 4 iltana viikossa ja joskus myös viikonloppuisin. Nyt syksyllä aloittelen itsekin uusia harrastuksia, joten ehkä olo siitä hiljalleen helpottaa... Mies muuten äksyilyyni totesi, että miksi niitä harrastuksia pitäisi rajoittaa jo ennen vauvaa. Ymmärrän toki, että nyt pitää vielä nauttia siitä, että voi tehdä asioita ja harrastaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että vauvalle pitää tehdä tilaa elämään. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ajattelen tätä aikaa sellaisena "harjoittelujaksona", jolloin vähän totutellaan siihen kotona olemiseen ja aktiviteetteihin, joihin ei aina liity joko alkoholi tai 2 tunnin treenit. Onko muilla samanlaisia ongelmia tai ajatuksia? Miten teillä ratkotaan parisuhteessa ongelmia, kun osapuolet ovat vähän eri vaiheissa? Tarkennettakoon, että mies ei ole mikään bilettäjä Meillä vain jostain syystä kaverit ovat sellaisia, että heidän kanssaan ei saa sovittua treffejä muualle kuin baariin. Ärsyttävää.

 

5th // kivoja uutisia! Toivottavasti hormonitasapaino pian tasaantuu ja pääsette todella yrittämään !

naaba87 // Meillä ois tarkoitus kans harjotella sitä vauva-arkea sen verran kuin mahdollista. Itse olen jo vuosia sairauteni takia ollut pois työelämästä, mutta nyt on näkynyt ihanasti merkkejä toipumisesta. Kuitenkin olen aina ollut luonteeltani hetkessä eläjä ja oman mieleni ja kiinnostukseni mukaan tehnyt kaiken. Nyt tein itselleni hyvin toimintapainotteisen lukujärjestyksen, jolla saan vähän tuntumaa millaista on elää aikataulujen mukaan ja tarkasti rytmitettyä päivää. Koska kun se vauva tulee niin vauvan ehdoilla mennään; ei enää voi toimia spontaanisti omassa aikataulussaan. Lisäksi mulla alkaa tällä viikolla toiminnallinen kuntoutus, jolla kartoitetaan siis mun tilanne ja voimavarat. Meille yritetään myös järjestää perhevalmennusta jo ennen raskautta. Olen siis mielenterveyspuolen kuntoutuja, joten vauvan suunnittelu ei olekaan ihan niin simppeli juttu. Pitää hoitaa lääkitys kuntoon, kartoittaa jaksavuus, luoda toimiva tukiverkosto ja seurailla ja arvioida vointia, että millon olis paras hetki. Mun lääkäri sanoi, että paras hetki on silloin kun arki tuntuu tasaisen tylsältä ja helpolta :-D Nyt tuntuu jos ei lasketa mukaan valeraskauden tuomaa väsymystä.

Mä muuten joudun jatkotutkimuksiin tän valeraskauden takia. Voi olla että menee pitkälle ennenku saan ajan. Neuvolasta kehottivat selvittämään että missä vika.

 

Tervetuloa taas uusille :wave: Meitähän alkaa olla jo aikamoinen porukka

naaba87 : Meillä ei koskaan ole ollut sellaista ongelmaa, että pitäisi suuntautua enemmän kotiin päin, kun molemmat ollaan aina oltu aika koti-ihmisiä. Vauva vaan toi kivasti lisäpuuhaa sinne kotiin Tuossa teidän tilanteessa ymmärrän kyllä tavallaan miestä eli mitään syytä jättäytyä kotiin ei vielä ole. Mutta kunnon keskusteluyhteys asiasta pitäisi olla, jotta ollaan samaa mieltä tulevaisuuden ajankäytöstä. Jotkut miehet saattaa ehkä kuvitella, että se monta kertaa viikossa treeneissä ravaaminen on edelleen ihan ok vauvan syntymän jälkeenkin. Ja varmaan se joillekin onkin, mutta itse en kyllä olisi vauvan kanssa kestänyt, jos mies olisi jatkuvasti ollut töiden lisäksi iltapäivisinkin poissa. Kaveriasia meillä on kuitenkin samanlainen kuin teillä. Aina, jos tapaamista yrittää sopia, niin ensimmäinen ehdotus on mennä illalla johonkin pubiin :headwall: No kenelläkään ei ole lapsia ja heidän elämänsä painottuu selvästi enemmän sinne iltaan ja on vähemmän rutiineita. Viikonloppuisin on turha pyytää ketään lounaalle kun muut syövät siihen aikaan vasta aamupalaa

Hyviä uutisia 5th! Teillä asiat etenee hyvää vauhtia

Teillä onkin reparepa hieman monimutkaisempaa tuo raskauden suunnittelu. Tsemppiä :hug: Toivotaan, että mitään ongelmia ei tule ja pääsette mahdollisimman nopeasti yritysvaiheeseen

 

Heips ja tervetuloa kaikille uusille!

reparepa Onneksi et ollutkaan raskaana, vaikka sitä ajattelee että olisi ihana tilanne. Mutta kuitenkin kun ajattelee tilannettasi järkipuolelta niin ehkei se kuitenkaan olisi ollut kovin hyvä juttu tässä vaiheessa. On hyvä että yrittää saada omat asiat ensin sille tolalle että vauva olisi mahdollisimman tervetullut. Mukavampaa sitten se arki ja elämäkin, kun ei ihan joudu kiireellä tekemään suuria elämänmuutoksia. Toivottavasti odottaminen kannattaa ja elämä ilman lääkkeitäkin sujuisi ilman oireita. Tsemppiä!

naaba87 Meillä ei onneksi tarvitse yrittää kotiorientoitua. Meistä kumpikaan ei hyppää baareissa. Harrastuksetkin on aika vähäisiä. Toisaalta talvisin mies harrastaa kelkkailua ja sitä sitten piisaa päivästä toiseen. Mutta hän odottaa vauvaa yhtä innokkaasti kuin minäkin, joten luulen ettei se vauva-arki hänen harrastustaan kovin rajoita. Toki aina on pelko persuuksis, jos sielä kelkkaillessa sitten jotain sattuu..

Minä en oikeastaan taida edes olla yrityksen odottaja, kun luen teidän juttuja. Itse kun en sinällään joudu odottamaan. Elämme Tulee Jos On Tullakseen meiningillä ja pillerit olen kuun alussa lopettanut. Toisia menkkoja orotellessa.
Nyt olen tässä saikkuilemassa, kun iski flunssa voimakkaasti päälle ja eilisen makasin sohvalla telkkaria vahdaten (ei muuten tule päivisin mitään kunnon ohjelmaa!). Tänään on jo parempi olo, mutta huilailen tämän päivän ja huomenna sitten töihin. Mies jo eilen epäili että ootko sä raskaana. Kun ei oikein ruoka maistunut, mutta koko ajan oli kauhee nälkä ja iha hirveet mieliteot. Koko ajan jotain teki mieli ja olo flunssan lisäksi oli melkoisen etova. Mutta epäilenpä kaiken sen johtuvan vain kuumeesta. Eilen päikkäreillä näin unta synnytyksestä. Vauvan ei olisi ollut tarkoitus vielä syntyä ja oltiin matkalla johonkin autolla. Sittenpä muka tulikin supistukset ja synnytys muka alkas, mutta sitten se ei tullutkaan. Pysyi kyydissä ja matka jatkui kun supistukset oli ohi. Ihan hassua.

 

Moi kaikille! Ja tervetuloa uudet!

Olen lukenut palstoja ahkerasti mutta en ole osannut oikein kirjoittaa mitään. Jätin pillerit pois kaksi viikkoa sitten ja oon jotenkin ollut kauhusta jäykkänä sen jälkeen. Mies sai viime viikolla kuulla että niillä alkaa yt-neuvottelut ja tulevaisuus on vaikuttanut aika sekavalta - tällaiseen tilanteeseenko sitten vauva? Ja jotenkin tuntuu, että mies on nyt lähtenyt tähän vauvaprojektiin enemmän mun takia. Mutta ei toki aio perääntyäkään. Olen kyllä meistä se joka on enemmän innoissaan ehkäisyn pois jättämisestä!

Jännittää vaan se kun minipillereiden kanssa ovuloin ja ovulaatio oli juuri silloin kun jätin pillerit. Tästä on nyt tasan 14 vrk aikaa... En ole testannut ja hyvinhän ne menkatkin ehtii tässä vielä alkaa. Mutta silti elättelen pienenpientä toivoa! Toisaalta voi olla, että en oikeasti ovuloinut silloin ja "normaalin" kierron käynnistymiseen menee vielä aikaa. No, tämä kuuluu varmaan jo toisiin ketjuihin, mutta henkisesti odotan vielä sitä yrityksen aloittamista.

Kotiorientoitumisesta Olen naimisissa hyvin bileorientoituneen 35-vuotiaan miehen kanssa. Omasta mielestään hän on kovasti rauhoittunut (ja onkin tavallaan, ei me muuten oltaisi naimisissa), mutta varmasti kävisi edelleen kolme kertaa baarissa opiskeluaikojen tapaan, jos se olisi töiden ja muiden velvollisuuksien kannalta mahdollista. Esikoisen odotusaikana oma biletykseni tietysti loppui kuin seinään ja olen selvästi kotiorientoituneempi kuin ennen. Nautin näistä yksinäisistä hetkistä kun poika on nukkumassa ja mies omissa riennoissaan. Tulee sitten kotiin 24-02 aikaan ja saa luvan aamulla herätä samoihin aikoihin kuin mekin Välillä kyllä ihmettelen, miten miehellä onkin sellaisia ystäviä - samanlaisia 35-vuotiaita perheellisiä miehiä - joita helpoiten tapaa baarissa.

 

Morjens kaikille uusille ja vanhoille! En ole juuri tänne kirjoitellut, mutta olen kyllä mielenkiinnolla ketjua lukenut.

Meille kävi nyt niin, että mentiin kihloihin. Mies jo siinä höperöpäissään puhui vauvasta. Ja kyllä mä innostuin vaikka tiesin, että tuo ottaa vielä sanansa takaisin. Nyt minä rupesin puhumaan, että jätetään pillerit pois ensi kesän häiden jälkeen. Ja mies vaan totesi, että mietitään nyt vielä. Käytiin juuri yhdellä lapsiperheellä kylässä ja mielestäni suloinen, hauska lapsi oli mieheni mielestä rasittava kitisijä. Että näin hyvin meidän "vauvaprojekti" etenee. : /

 

Onnea FantaFiona kihloihin menosta! Jos menette ensi kesänä naimisiin niin on hyvinkin mahdollista että mies siihen mennessä lämpenisi ajatukseen vauvan yrittämisen aloittamisesta heti häiden jälkeen. Toivotaan näin =)

Sinadrius Eli teillä loppui jo ehkäisy, jännää! =) Siitä se sitten lähtee, ellei ole lähtenyt jo.. Meilläkin itseasiassa on kumi "unohtunut" jo muutamaan otteeseen ja viimeksi jopa oviksen lähettyvillä, joten periaatteessa raskaus voisikin olla mahdollinen mutta luulen silti että kuvittelen oireita. Ollaan huomenna lähdössä ulkomaille kisareissulle viikoksi, ja menkat pitäisi siellä alkaa, joten ihan kiva että on muissa ympyröissä ja paljon muuta ajateltavaa niin ei tule ehkä niin ajateltua että alkaakohan ne menkat vai ei. Jos ne menkat alkaa niin fine, jos ei ole alkaneet vielä kotiintullessa niin sitten olisi testinteon paikka.

Me ollaan miehen kanssa molemmat aika kotiorientoituneita nykyään. Viihdytään kotosalla ja harvemmin tulee missään baareissa käytyä, kuten miehen monet kaverit. Joskus sitten pyydetään kavereita meille grillaamaan ja istumaan iltaa, tykkään enempi sellasista koti-illanvietoista kavereiden kanssa (tai ilman) kuin baareissa hyppäämisestä. Tuli yliannostus baareista opiskeluaikoina

 

Heipsan! Olen lueskellut juttujanne koko ajan, vaikken ole kommentoinut

FantaViona suuresti onnea kihlauksesta

Kotiorientoituneisuudesta: Me viihdytään aika hyvin kotona, silloin tällöin käy molemmat vähän katsomassa yöelämää, aika vähän kuitenkin nykyään.. Enemmänkin vauvantekohommassa mietin tätä meidän kämppää, varmaankin pitäisi muuttaa ennen vauvan tuloa isompaan, mutta me ollaan jo hyvän aikaa katsottu taloa

Mulla on vähän jännä olo.. viime kierrossa kun tarkkailin kiertoani ovulaatiotestein, niin niitä sitten jäi yksi kaappiin.. no eilen sitten löysin sen ja huvikseni testasin. Testiin piirtyi heti paljon kontrolliviivaa tummempi viiva! Laitoin kuvaa himotestaajiinkin kun olin hölmistynyt.. siis ei sillä, kp:t oli 16/31, mutta hienoa jos kierto pysyy näin tasaisena Tunsin itseni ylpeäksi: mä aika varmasti ovuloin! Mutta kun vauvakuumeinen asiaa tarkemmin miettii, aloin miettiä myös raskauden mahdollisuutta, koska ala vatsaa on vihlonut pari päivää ja mietin josko kiertoni olisikin niin sekaisin, että raskaus olisi mahdollinen.. no, vauvakuumeinenhan keksii kuumeillessaan kaikkea

Kerroin ovulaatiotestistä miehelleni ja nyt täällä on meneillään kissa-hiiri leikki, kun minä olisin vaikka kokoajan petipuuhissa ja mies arpoo.. keskeytetyllä mennään meillä on aika hyvä huumori asian suhteen, eli hauskaa on ollut

Tulipas taas kerrottua, mutta kun näistä oikein uskalla muuten jutella kenenkään kanssa. Tietysti jotain parin hyvän ystävän kanssa, mutta muuten asia tuntuu niin arkaluontoiselta.. puhuinkin kahdelle ystävälleni, että ei olisi kiva kertoa monelle näistä jutuista, kun tuntuu niin aralta asialta, kun ei tiedä koskaan mitä tapahtuu.. tuleeko edes lapsia? sitten jos vauvan saaminen alkaa osoittautua odotettua pidemmäksi olisi todella inhottava kohdata ihmisten kysymyksiä ja vilkuiluja koska vauva tulee.. joten mahtavia nämä palstat

 

FantaViona: onnea kihlautumisesta!

Ihanaa teillä jo osalla alkaa jännät ajat kun ehkäisy jää tai on jäänyt kokonaan pois.

Sandri: Hauskat kissahiirileikit teillä tosiaan Itsellä pitäis ovulaatio näinä päivinä tapahtua ja kovasti tutkiskelen tunnenko merkkejä. Välillä mietin, että ostaisinko testejä ja tikuttelisin. Mutta eipä siinä ole ehkä järkeä kun vasta keväällä yritystä aloitamme. Pillereiden jälkeen ekat luomumenkat tullut ja kondomit käytössä. Mielenkiinnolla nyt seurailen tunnenko ovista ja miten kierto alkaa tästä tasaantuun jos alkaa.

Kotiorientoitumisesta: Meillä minä olen kotona viihtyjä ja odotan aikaa, että saan vain olla lapsen/lasten kanssa kotosalla. Mies on menevämpää tyyppiä ja suon sen kyllä hänelle varsinkin nyt kun on mahdollisuus. Olenkin sanonut, että käyttää nyt kaikki tilaisuudet hyväksi jos tulee eteen mahdollisuus lähteä jonnekin tai kokoea jotain uutta. Lapsen syntymän jälkeen, tilanne kuitenkin muuttuu ja tiedän ettei mies varmasti niin malta eikä halua enää lähteä tai ainakaa hyvällä omalla tunnolla.

Näin viimeyönä unta, että olin raskaana. Minulla oli jo pieni maha ja sitä sivelin. Heräsin aamulla kun mahassa tuntui hetken pientä kipua ja pidin kättäni mahan päällä. Arvatkaa vain harmittiko kun vauvamasu häipyi unen myötä.

Kiva kun tulee uutta porukkaa kokoajan, ei kohta pysy enää perässä missä tilanteessa kukanenki oli menossa. Jotain listaa voisi tännekin päivitellä niinkuin joku aiemmin jo mainitsi?

 

Lista voisi olla jo paikallaan, mä olen ainakin välillä ihan sekaisin kuka menee ja missä..

Vaikka meillä onkin renkaat heitetty nurkkaan ja vähän tää touhu sellasta arpomista välillä, niin mehän ei siis yritetä vielä, kunhan tutustun kehooni ja vauvakuumeisena mietin kiertopäiviä ja ovulaatioita.. pidän itseäni siis vielä yrityksen odottajana.. eli vaikka höpisen kiertopäivistä jne, mitkä ei ehkä tänne ihan vielä kuulu, sopisiko että pysyttelisin täällä, vaikka lasken itsekseni päiviä jne meillä on puhuttu varsinaisesta yrittämisen aloittamisesta vuoden vaihteen aikoihin

 

Toivontähti: Hienosti olet miehelle sanonut, nythän on vielä hyvä mennä jos siltä tuntuu ja onhan raskautumisen jälkeenkin vielä aikaa rauhoittua sitten enemmän!

 

Tottakai Sandri sovit joukkoon! Itsekin seurailen kiertopäiviä ja ovispäiviä, toivon tosiaan että kierto tasaantuu ja ylipäätään ovuloin ja menkat tulisi suht samoihin aikoihin. Tämänkin on "uutta" kun pillereitä olen käyttänyt n.10v. Eka kierto oli kp34 saa nähdä miten nyt käy. Hitsi kun kutkuttais niitä ovistikkuja ostaa ihan vaa testimielessä. Mies pitäis mua varmaa jo iha hulluna Typeräähän se ois tässä vaiheessa, mut haluaisin tietää että raskautuminen voisi ylipäätään olla mahdollista.

 

Minäkin olen jonkinlaisen listauksen kannalla, pysyy vähän kärryillä että millaisessa tilanteessa kukakin on ja kellä lähestyy varsinainen yrittäminen

Täytyy sanoa, että meillä saattaa mennä jonkinlainen tovi vielä, että päästään yrittämään.. puhuimme pitkään esikoisen tekemisestä tällä viikolla miehen kanssa, ja kävi selväksi että hän ei koe minkäänlaista vauvakuumetta tällä hetkellä.. enemmänkin tuntee pahaa omatuntoa siitä, kun minä joudun kärsimään kuumeisena hänen takiaan.. Nyt yritänkin pitää matalaa profiilia ja antaa hänen itsekseen pohtia asiaa.. jospa hän siitä sitten lämpeäisi joskus. Päädyin sitten kuitenkin eilen lastenvaatekauppaan hypistelemään ihania vauvavaatteita.. harmi kun niitä ei vielä kannata ostaa..

Meillä molemmat ollaan aika koti-ihmisiä, viihdytään kotona katsellen elokuvia yms. Harvoin käydään baarissa ja välillä silloin kun käydään, ollaan selvinpäin. Minä tykkään käydä kuntosalilla, mutta sekin varmasti onnistuu raskaana/äitinä. Sinänsä "suurta" muutosta ei tarvitse näihin tapoihin tehdä.

 

Onnea FantaViona :flower:

Minulla alkoi lauantaina viimeinen pilleriliuska ja perjantaina otin ensimmäisen mammavitamiinin. Nyt tuntuu, että se yritys oikeasti lähestyy Ja aika piankin. Olin ehtinyt jo sen verran pitkään tsempata itseäni vuodenvaihteeseen asti odottamiseen, että nyt tuo yhden liuskan syöminen ei tunnu missään. Ja tässä syyskuussa on niin paljon kaikkea ohjelmaa, että pysyy ajatuksetkin osittain muualla.

Olen kanssa listauksen kannalla Mitäs tietoja siihen pitäisi laittaa? Ikä, yritys alkaa, monesko lapsi ja mitäs muuta?