Yrityksen odottajat

Onnea plussista

Täällä mies näytti vihreää valoa ja yhteisestä päätöksestä päätimme aloittaa yrityksen vasta kesällä. Mies kun metsästää, niin on todella paljon pois elo-helmikuussa, niin ajattelimme että kaikille parempi, jos tulisi kevätvauva. Takana esikon syntymä rv33 ja 2 keskenmenoa, joten tieto on siitä ettei kaikki mene aina niin kuin toivoo, mutta katsotaan miten käy. Voiko minut joku laittaa listalle?
Mollimilla 31v kesä/2015 3. lapsi
ps: yritin päivittää listaa, mutta olin niin blondi etten tajunnut miten siihen taulukkoon saa ne sulkuhakaset

 

Ja jos joku päivittää listaa niin minut voi pyyhkiä sieltä odottelijoista pois, yritys on jo käynnissä <3

 

Hei,
Olin aikalailla vuosi sitten tuolla kolmekymppisissä ensikertalaisissa kuumeilemassa,mutta vähin äänin poistuin paikalta. Olen 30v. ja mies on 33v. Miehellä on entuudestaan kaksi lasta,minulla ei lainkaan. Vakavaa vauvakuumetta oli pinnalla jo tovin,mutta elämän realiteetit pisti vastaan;sain unelmaduunin kesällä,asunto on liian pieni mahdolliselle uudelle tulokkaalle ja yhteistä kahdenkeskistä aikaa olisi vielä hetki kiva viettää. Keväällä iski suhteeseen kriisi,jota on myöhemmin terapeutin voimin ratkottu. Perin järkevää siis hieman pantata vauvahaaveita,joskus olisi kyllä kieltämättä helpompi vain unohtaa järkeily hetkeksi ja antaa vain mennä.

Alunperin oli tarkoitus,että kesän jälkeen mietitään jätetäänkö ehkäisy pois,mutta mies ennen joulua kaverille tokaisi,että ei olekaan varma haluaako lisää lapsia. Itselläni olisi mielenkiintoinen mahdollisuus edetä työssäni(todennäköisesti minut palkattiin tähän tehtävään juuri sen vuoksi,että minulla ei ole lapsia) eli lapsi ei järjellä ajatellen olisi mitenkään tähän väliin suunnitteilla.

Tänään sain gynekologilta tiedon,että olisin oikeutettu sterilisaatioon,sillä mikään käyttämistäni ehkäisyistä ei yksinkertaisesti sovi. Hän jopa ehdotti,että poistaisi nyt samalla kierukan ja antaisitte lapsen tulla ja tämän jälkeen tehtäisiin sterilisaatio. Mies käyttää lääkitystä,joka saattaa lakkauttaa siittiöiden tuotannon eli se lapsen "tuleminenkaan" ei ole niin kovin yksinkertaista.

Olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa;rakastan miestäni,mutta haluaisin myös lapsen jollain aikavälillä. Mitäpä jos mies ei sitä haluakaan? Meillä on jo periaatteessa ne kaksi lasta,joten siinä mielessä olen onnellisessa asemassa ja siksi en näe edes vaihtoehtonakaan sitä,että jättäisin hänet ja lähtisin väkisin metsästämään lapselle isää.

 

Huhhuh. Tässä kuussa olen unohtanut kaksi e-pilleriä. Nyt joku kiertopäivä 23 alkoi tumman ruskea klimppinen tuhru. Menkkoja odottelen vasta ensi viikolle, joten mitähän tässä taas on... Taasko minulla alkaa hormoonihäiriöt. Jos mun keho ei toimi enää näiden pillereiden kanssa, heitän koko pillerit pois. Meillä tosin on lokakuussa turkin matka ja mieskään ei saanut vakituista työpaikkaa, joten vauvaa saisi vielä ainakin vuoden odotella...

 

Moikka kaikki ja anteeksi tämä piiiiitkä poissaoloni ! Jotenkin turhauduin koko odottamiseen ja vauvakuumeiluun, niin päätin olla pyörimättä näillä sivuilla ja yrittää keskittyä kouluun, hiukan huonolla menestyksellä tosin . MUTTA täytyypi tässä todeta, että meille nyt sitten alkoi tämä yrittäminen himpun ajoissa..hups. Toukokuussa oli tarkoitus ruveta yrittämään mutta tuossa jokunen ilta sitten hommaillessa mies totesi,että eipä me sitä kumia nyt enää tarvita kyllä sitä miettii kauhistellen, että mitäs jos nyt sitten tärppääkin ja tulee jotain komplikaatioita niin jää koulut kesken sunmuuta mutta oon sillä kannalla, että asiat aina järjestyy! Huhhuh on ollut kyllä kiireistä aikaa tää alkuvuosi, taas oon vuoden vanhempi ja kiiltävä sormuskin koristaa vasenta nimetöntä=)

Mutta hei anteeksi omanapailu ja onnea plussanneille, plussaa/yritystä odottaville ja niin edespäin !

 

Onnea amaliaaa! Joko olette haapaivasta sopineet vai katsotte myohemmin?
Hienoa. etta sinulla alkoi yrittaminen etuajassa,toivottavasti onnistaa pian

Itse en on niin kovin kaynyt lukemassa juttuja ja valilla vauvakuume unohtuu, mika on ihan hyva. Pitaisi jaksella kesakuulle, silloin meinattiin aloittaa Haat on siis kesakuun 27.paiva joten sen jalkeen voi vauva tulla jos on tullakseen ei me jaksetakaan odotella haamatkaan asti saa nahda mennaanko haamatkalle sitten jos vauva saapuukin ensi vuonna tahan aikaan. Ehka joku minimatka jonnekin aiemmassa vaiheessa jos silta tuntuu

Mitas muille kuuluu, miten on vuosi alkanut? Taalla sita odotellaan kevatta! Ihanaa etta kohta on tammikuu lopuillaan

 

kiitos onnittelusta katsellaan häitä myöhemmin, kun ei meillä oo kiire naimisiin

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 28.03.2015:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
Jendi	26v	alkuvuosi 2015	1.
outius	28v	04/2015	2., 1.yhteinen
Jutska	32v	kevät 2015	3.
Mollimilla	31v	kesä/2015	3.
pumpulipallero	28v	06/2015	1.
Ruutinen	33v	06/2015	3., 2.yhteinen
fairytonia	23v	kesä/syksy 2015	1.
kka	22v	2014-2015	1.
salomeki	22v	2014-2015	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
piupiu	24v	2014-2015	1. yhteinen
Tahdonvoima	28v	2015	1.
Dalahäst	23v	? (ei tiedossa)	1.
Mayinka	31v	? (ei tiedossa)	2.
sokerisirkka	23v	? (ei tiedossa)	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
unikirja	26v	? (ei tiedossa)	3.
Äidiksisyntynyt	25v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
Ruusannuppu
SininenNainen
teddybear82
sissi80
Tootsie Roll
Zannuliini
Donna82


Yrittämään päässeet:
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014
Mariiii - 08/2014
Marlin - 08/2014
niiskuilija - 08/2014
maggis - 09/2014
Apsuli - 09/2014
Salliina85 - 09/2014 (plussa)
saraheinä - 11/2014
suan - 11/2014
InkeriIisakki - 11/2014
maamis - 11/2014 (plussa)
Hiitu - 11/2014 (plussa)
Pimu83 - 12/2014
He.Ti - 01/2015
amaliaaa - 01/2015
venla90 - 01/2015
Jaanel - 3/2015 (plussa)

Yrittämään päässeiden ketju:
<3 Yrityksen odottajista yrittämään päässeet, SYKSY 2014 <3

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja

 

Toivottavasti tossa listassa on nyt kaikki mitä pitikin.

Onneks on jo tammikuun loppu! Vielä muutama kuukausi ja sitten viimeistään alkaa yritys. Itse asiassa nyt näyttää siltä, että voisin valmistuakkin nopeampaa, joten tuo toukokuu ei ois niin ehdoton. Mietin vaan, että jos tulee yhtä paha pahoinvointi kuin esikoisesta, niin ei ole herkkua kesäkuumalla olla raskaana! Mitä muille kuuluu?

 

Heii jälleen. Kuten muita ketjuja seurailleet varmaan huomasivatkin, otettiin varaslähtö ja päätettiin alkaa yrittämään jo tammikuun alussa

Minut voi siis siirtää yrittämään päässeisiin

 

Moi kaikille!

On pidellyt erilaisia kiireitä, ja varmaan kolme kuukautta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta tänne! Pari kertaa oon käynyt kattomassa että onko tää palsta vielä hengissä - mutta en oo sit kerenny ajatuksella paneutumaan.

Meillä lähtikin homma nopeasti liikkeelle, viimeksihän taisin kertoa että etitään taloa? No, talo löytyi, kaupat toteutui, ja nyt asutaan ihanassa omakotitalossa. Tosin, kolmisen kuukautta asumista takana, vai pitäiskö sanoa että remontoimista, ja tää projekti on vienyt kyllä kaikki mehut meikäläisestä - ja miehekkeestäkin. Iso askelhan tämä on ollut, kun jos karkeasti ajattelee, seuraavat 24 vuotta lyhennetään yhteistä velkaa, ja mies vaan nauraa ja vitsailee mulle kun heitän läppää naimisiinmenosta - ihan yhtä sitouttavaa tää talon ostokin on.. No joo mutta asiaan .

Parit hyvät keskustelut on vauva-asioista käyty. Tuli jossain vaiheessa pieni turhautuminen jälleen minulle kun mieheni totesi erään lyhyen vauvakeskustelun jälkeen että hänelle on ihan sama tuleeko niitä lapsia vai ei. BOOM! Kuinka paljon saattoi pientä ihmistä ärsyttää sillä hetkellä? Enkö ollut riittävästi ilmaissut itseäni? Asiaa ei kuitenkaan voinut jättää siihen ja palasin tähän muutamien aikojen kuluttua - ja mies avautui että tietää minun haluavan perheenlisäystä ja on kyllä sopeutunut siihen ajatukseen. Joten. Tämä riittäköön tällä erää.

Itse olen ajatellut, että kesä olisi vielä mukava asua rauhassa, taloa ja pihaa kunnostaen ja sisustaen, ja syksyllä voisi miettiä vakavasti josko loppuisi se keskeytetty-yhdyntä-pelleily. Toisaalta minä en sitä halua alkaa kyselemään, vaan kovasti haluaisin mieheni ottavan kantaa siihen ensin. Tosin niin ei tule koskaan tapahtumaan ja minä se todennäköisesti olen joka sen asian ottaa esiin. Kumpa en joutuisi pettymään. Mieheni kanta tähän asti on aina ollut se kuuluisa "sitten tulevaisuudessa".

Mutta. Tulihan taas romaani, pää tuntuikin pursuavan ajatuksia. Kivaa loppuviikkoa kaikille jäsenille ja aurinkoista keskiviikkoa !

 

Heips!
Oon nyt kauan aikaa taustalla seuraillut ketjua, yrittänyt saada selvää lyhenteistä ja muista ja ennenkaikkea haaveillut siitä omasta nyytistä. <3
Oon 21-vuotias, kihlattu täyttää pian 24. Ollaan oltu pian neljä vuotta yhdessä, vajaa vuosi kihloissa ja häät on suunnitteilla 2017 syksylle.
Mulla on ollut reilu vuoden mahdoton vauvakuume, mulle on aina ollut itsestään selvää että haluan lapsia nuorena. Mies ei kuulemma halua vielä, mutta on kyllä viimeaikoina alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle.
Ihan järkisyitäkin hänellä on, tai oikeastaan yksi, hän valmistuu tammikuussa 2016, joten opiskelut on vielä kesken, itse olen töissä.
Tiedän, että joskus sitten mieskin suostuu, mutta tätä kuumeilua ei yhtään helpota se, että aina välillä saan pieniä hyväksynnän merkkejä, kuten "tulee jos tulee" tai "oishan se ihana sellanen oma vauva tuos tuhisemas". (Toki näihin mun (ja osittain miehen) siirappisiin unelmiin kuuluu se todellisuudenki tiedostaminen, ettei se aina oo niin helppoa ja ihanaa. Muttakun mä tahdon ????
Toivottavasti tänne avautuminen helpottais vähä tätä omaa kuumeilua ! Ja tsemppiä muille tän kauhean tuskailun kans

 

Lista päivitetty!

Meillä yrityksen odotus päättyi plussaan, kun mentiin tjot-tyylillä. Tsemppiä teille muille yrityksen odottajille. Joskus se odotus palkitaan mitä parhaimmalla palkinnolla, jota saa 9 kuukautta kantaa ja siitä se pitkä matka vasta alkaakin.

 

Vau, hieno juttu Jaanel, paljon onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuudelle! Tervetuloa mukaan annimaria93 !

Mä oon alkanut jotenkin kaipaamaan taas tätä keskustelua täällä palstalla, vaikka en aktiivisimmasta päästä olekaan mukana ollut. On jotenkin alkanut tuntua, että en oikein saa omilta kavereilta vastaavanlaista tukea/ymmärrystä, ja tuntuu helpottavalta kirjoitella tänne. Olenkohan jotenkin mielenvikainen, kun tuntuu että vaikka meilläkin on asiat hyvin ja elämässä paljon kaikkea, miten musta tuntuu että mulle ei siltikään mikään riitä ?

Tarkoitan nyt sitä, että harmittaa mieheni vastahakoisuus perheen perustamista ja esimerkiksi naimisiinmenoa kohtaan. Tyyppi lähentelee jo kolmeakymmentä - eikö miehillä ole minkäänlaista biologista kelloa?? Olen joskus aiemminkin sanonut, että meillä oli todella vaikea alku - sitoutumiskammoinen, pahoin petetty mies ei ollut kovin tukeva lähtökohta toimivalle parisuhteelle. Vuosia on jo kulunut kolme, ja siis edistystä on tapahtunut valtavasti, tämä omakotitalo on jo ollut iso askel meille molemmille. Menneistä traumoista ollaan siis päästy yli, mutta vaivaa esimerkiksi tuo mieheni negatiivinen asenne lapsia kohtaan.

Mä en ole varma, olenko vain kovassa vauvakuumeessa, vai haluaisinko toden teolla nyt juuri jo perustaa perheen. Sitä on vaikea omassa mielessä yksin erotella. Haluaisinko koska se tuntuu kivalta ajatukselta, vai haluaisinko oikeasti olla jo äiti pienelle lapselle? Ehkä tuntuisi paremmalta, jos saisin oikeasti keskustella tästä, vakavasti ja kuin aikuinen ihminen. Miten yksi keskustelu voi tuntua niin kaukaahaetulta ja pelottavalta ihmisen kanssa, joka tuntuu elämäsi mieheltä? En jatkuvasti haluaisi vain heitellä läpyskää miehelle tai kieltää että "en mä tässä mitään raskaaksi halua tulla" kun miehen ilme menee kauhistuneeksi. Tarvitsisi kai myös rohkeentua ja avautua vaikka yhdelle parhaalle kaverille asiasta. Ei kai mun tätä tartte yksin pyöritellä. Alkaa vaan toden teolla kyllästyttää tää soutaminen ja huopaaminen tämän vauva-asian kanssa, ensin saan vihreetä valoa ja sitten yhtäkkiä makaan rähmälläni kun matto on vedetty jalkojen alta.

Tää oli taas tällaista sekalaista tekstintynkää näin yksinäisenä torstai-iltana. Äijä lähti kaverille ja minä täällä yksin omien mietteideni kanssa.

Kiitos kun jaksatte lukea.

PS. Tuntuu että ympärillä on nyt juuri saman ikäisten keskuudessa kova vauvabuumi, ja mikäs sen raivostuttavampaa kuin töissä ottaa kantaa näihin "no, milloinkas teille" kysymyksiin. Luoja - miks ihmisten on pakko kysellä noin yksityisiä asioita?

 

Mä en kans oikeen voi kavereille puhua. Tai voin, mutta kaikilla on niin eri elämäntilanne, just alkanu seurustelemaan tai sinkkuja, niin tuntuu ettei ne oikeen ymmärrä kuinka isosta asiasta mulle on kyse.. Mutta tosiaan, onneksi on tämä ihana palsta <3
Mä oon kauan luullu, että yksin mietin tälläsiä asioita, mutta täällähän meitä on vaikka kuinka paljon
Mulla on kans välillä jopa huono omatunto, kun vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, niin silti tuntuu ettei mikään riitä. Se vauvahan tästä puuttuu, mutta sitä korvataan sitte muulla kun ei sitä saa
Yleensä mekin miehen kanssa puhutaan kaikista asioista ja fiiliksistä, mutta täs asias en jotenki osaa sille puhua, tai ehkä ennemminki se ei osaa suhtautua tähän asiaan, niin en edes halua puhua. Oon kans niin korviani myöten täynnä näitä turhia lupauksia lapsests yms, että en edes usko enää, kun kumminkin se vetää aina sen maton jalkojen alta.
On kyllä sokerisirkka nuo sun tunteet niiiiiin tutun kuulosia, halaus !
Toivottavasti edes tää pääsiäinen sais vähä ajatuksia muualle! (Niin varmaan ku söpöt pikkutrullit ravaa oven takana )

 

IIK! Meillä alkaa yritys näiden menkkojen jälkeen ja kieltämättä pelottaa ja jännittää, mutta samalla olen innoissani ja en malttaisi odottaa. Mies on myös täysillä mukana, hän monta kertaa päivässä muistuttaa asiasta. Ihanaa!

 

Outius, tsemppiä viimehetken tuskailuun! Toivottavasti loppuu menkat pian ja pääsette kunnolla yrittämään! Ja toivottavasti tärppää pian

 

Heippa kaikille! Mä olen tänne ketjuun joskus muinoin kirjoitellut ja silloin oli tarkoitus aloittaa yrittäminen viime tai tämän vuoden aikana. Silloinen parisuhde kuitenkin ajautui eroon eikä ole tullut täällä sen jälkeen pyörittyä.

Nyt kuitenkin pääsen taas innolla odottamaan yrittämisen aloitusta! Päätettiin nykyisen avopuolison kanssa jättää ehkäisy pois kesän jälkeen ja esikoinen saa tulla jos on tullakseen. Itselläni on ikää 24 vuotta ja paremmalla puoliskolla 28 vuotta.

Tekisi kamalasti mieli jättää minipillerit pois jo ennen kesää ja mennä kesä kondomia käyttäen mutta toisaalta houkuttaisi nauttia kesästä ilman kuukautisia, ne kun jäivät pois minit aloitettuani. Vaikeaa.

Listaan voipi siis päivitellä mun tietoihini kka, 24 v, 08/2015, 1. lapsi.

 

Hei,

Vieläkö täällä on väkeä vai onko täysin hiljentynyt. Olen yrittänyt etsiä omaa paikkaani kuumeilufoorumeilla, siinä onnistumatta.
Täällä 2014 joulukuussa syntyneen pojan äiti, poika tuli kiireellisellä sektiolla ja vähintään vuosi pitäisi odottaa, että seuraavaa voisi alkaa yrittämään. Näillä näkymillä sitä odotellaan ainakin lähemmäs kaksi vuotta, mutta vauvakuume on jo kova, vaikka tuo pienimies ei olekaan kuin vasta 4,5kk:ta.
Mies olisi heti valmis uuteen tulokkaaseen, itse yritän järkeillä sillä tiedän, että tämän asunnon neliöt alkaa ottamaan vastaan siinä vaiheessa kun seuraava olisi matkalla, ja kyllähän tota taloudellistakin puolta saisi vähän hioa. Aion siis palata töihin vuoden vaihteessa.
Ikää itsellä 27 ja miehellä 28, yhdessä ollaan oltu viisi vuotta.

Olisi mukava löytää juttuseuraa

 

Ketjua lueskelen, muttei ole juuri tullut kirjoiteltua. Täällä kuumeillaan kolmatta, mutta aikataulu riippuu ihan siitä, milloin miehen mielestä seuraava saisi tulla. Kuulemma sopii, että yritys aloitetaan ennen kuin täytän 30v. Siihen on vielä 5 vuotta aikaa. Vähän tarkempaa ajatusta ajankohdasta odottelen, mutta eipä hän taida juurikaan asiaa miettiä. Vaikka oma kuume on kova, olen valmis odottamaan sen viisikin vuotta, mutta oma olo helpottuisi huomattavasti, kun tietäisi odottaako tässä vuoden vai viisi. Lisäksi, jos seuraava on viimeinen, toivoisin, ettei yritystä venytettäisi kovin pitkälle.

Itse olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona, mutta syksyksi on varattu hoitopaikat ja itse etsin töitä.

 

Minä täällä vielä ainakin mukana! Iloinen teidän puolesta joita onnistaa ja harmissani samalla siitä että meillä asiat junnaa paikallaan ..

 

Heippa! Täälläkin kiehuu 22-vuotias nainen vauvakuumeen kourissa. Mies on samanikäinen, yhdessä ollaan oltu 3,5v ja koska mies lähti armeijaan heti seurustelumme alussa ja vietin kaikki hänen lomaviikonloput hänen asunnollaan kunnes muutimme yhteiseen kaksioon, olemme käytännössä asuneet yhdessä koko suhteen ajan. Viime keväänä alkoi projekti omakotitalon osto, sopivaa ei löytynyt joten muutimme vuokralle ok-taloon ja tänä kesänä suunnitelmissa ostaa naapurin vanhan pariskunnan talo. Meillä molemmilla on ollut vakityöt jo pitkään ja kun talo on ostettu niin pääsen esittelemään kihlasormustakin tupareissa.

Lastenhankkimisesta puhuttiin jo vähän vitsillä heti suhteen alkuaikoina, jouduin jo sanomaan sulhasellekin että eikai hän säikähdä että vielä haluan lapsia kun tuntui että läppä alkoi mennä liian pitkälle. No lapsista ollaan siis aina puhuttu, tyyliin "Sitten kun on lapsi..." ja "Meidän lapset ei sitten..." ja taloa ostaessakin ollaan ihan tietoisesti etsitty sellaista, mihin penskojakin mahtuu ja mietitty koulujen sijaintia yms. Kerroin n. vuosi sitten että suunnitelmieni mukaan meillä on jo lapsi/lapsia kun täytämme 25 ja mies sanoi että hänen mielestään 25-vuotiaana on hyvä aika pistää pullat uuniin. Hieman siis tulevaisuudensuunnitelmamme eroavat mutta ajattelin että noh, tuosta on nyt aika helppo tehdä kompromissia puolin ja toisin ja katellaan sitten parin vuoden päästä....

No eihän se ihan niin mennytkään. Pääsiäisenä pidettiin kaverille vauvakutsut ja kuten arvasin, kuumehan siitä nousi. Joinain päivinä vauvat unohtuvat kokonaan ja sitten taas joskus (kuten tänään...) vauva-ajatukset ovat niin pakonomaisia että pitää näin työaikanakin kirjoitella foorumille. Miehelle olen kertonut ajatuksistani ja hän jo yhdessä vaiheessa hermostui pahastikin.... Hänen mielestään vauvan aika ei vaan ole vielä. (Koska vakityöpaikat, vakituinen parisuhde ja asuntokin jo melkein on, ainoa syy on se että vauvasta pitää ottaa vastuuta ja hän haluaa vielä rellestää kavereiden kanssa viikonloppuisin. (Mitä en itse nää ongelmana, kyllä minä voin silloin tällöin lauantai-iltaisin olla yksin kotona vauvan kanssa jos mies haluaa kylille.....)) Viimeaikoina tuo sulhanen on ilmeisesti tehnyt vähän ajattelutyötä, koska eilen uskalsin hänen nähden lukea vauvafoorumeita ja hän kyseli että mitä mä luen, onko siellä mitään kivaa, onko muut yhtä turhautuneita kuin minä.... Kissallekin sanoi että ei taida olla ihan kissivauvafoorumi mitä tuo äiti lukee. Se oli yllättävää, ei yrittänyt toppuutella minua tai sanoa mitään vastaan. Hieman helpottaa tätä yksipuoleista kuumeilua kun tietää että ei tarvitse salailla ja voi ääneenkin vähän haaveilla silloin tällöin.

Eli täällä kotona (ja ystäväpiireissäkin) minä hiljaa itsekseni haaveilen pienistä vaatteista ja leluista... E-pillerit nyt käytössä, ehkäisynä sopivat minulle täydellisesti, ei mitään sivuoireita mutta jos tämä vauvakuume ei viilene tämän vuoden aikana niin alkuvuodesta 2016 jätän reseptin uusimatta ja ilmoitan sulhaselle että käyttää kumia jos haluaa ehkäistä. Ei vaan tee mieli itse maksaa ja vetää hormooneja ehkäisystä jota ei itse halua. Ja eikös se niin ole monellakin mennyt että jossain vaiheessa miehet eivät jaksa enää kumin kanssa pelleillä... Joten varmaan aika hiljaiseloa tulen viettämään foorumillakin kun mitään vauvoihin liittyvää tuskin tulee vähään aikaan tapahtumaan. Tekee kyllä hyvää välillä purkaa tunteita kun lähipiirissä ei ole juuri ketään kenelle puhua.

 

Täällä taustalla ollaan edelleen.. :wave: kolmas pieni haaveissa on eikä kuumeeseen auta yhtään raskaana olevat ystävät.. :headwall: toki olen iloinen heidän puolesta,mutta silti... :ashamed: Ikävä omaa raskausmasua..:heart:
Mitäs teille muille?

 

Heippa pitkästä aikaa kaikille!
Toivottavasti pääsette pian tositoimiin
Meillä mies tosiaan näytti jo vihreää valoa kierukan poisotolle, mutta oli asiasta
keskustellut äitinsä kanssa ja nyt onkin sitten vahvasti sitä mieltä ettei kolmatta enää meille tulisi. Tällä hetkellä hänen suurimmat pelkonsa on, että lapsi olisi vammainen tai meille iskisi uupumus kolmen lapsen kanssa. Koska kumpaakaan pelkoa ei täysin voi poistaa, tuntuu että ollaan ihan patti tilanteessa. Yritetään aina silloin tällöin asiasta puhua, itse asiaa mietin päivittäin. Itse olen ihan varma, että kolmannen haluan, mutta kieltämättä pelottaa myös oma jaksaminen. Seuraillaan tilannetta =(

 

Minut voisi poistaa tuolta taustailijoista. Yritys aloitettu. Mut ei tarvi kirjata tuonne yrittämään päässeisiinkään kun en täällä forumilla pyöri nykyään.