Yrityksen odottajat

Elviira, taidetaan elää samanlaista tilannetta!
Mulla on siis kuumeilu aikalailla yksipuolista. Miehelle olen puhunut monesti tästä kuumeesta, mutta hän ei koe asian olevan ajankohtainen.. :/ Raskasta tämä kuumeilu on, ja toivon ettei kauaa tarvitse odotella hänen lämpeämistä asialle. Olen yrittänyt nyt pitää "matalaa profiilia", jotta hänellä olisi aikaa miettiä asioita.. Ajattelin ottaa asian puheeksi uudelleen tämän vuoden puolella vielä, sitten kun hän on saanut hieman miettiä ajatuksiaan.
Mutta siis, riitoja tästä asiasta on tullut ja voin sanoa että monesti olen itkut tirauttanut yksikseni, ettei mies huomaa omaa pahaa oloani. En todellakaan halua, että yritämme lasta vain siksi, että minulla on kuume. Mieshän tätä ehdotti aikanaan, kun minulla on niin paha olla tässä vauvakuumeen kourissa.. mutta haluan että molemmat ollaan samoilla linjoilla sitten kun se yritys oikeasti aloitetaan.

 

Veepu: Juuri tuo tässä ristiriitaisin ajatus onkin. Tekis mitä vaan, että toinen sanois, et nyt on SE hetki... Mut sit taas kuitenkin tahtoo, että molemmat on täysillä mukana. Nostan kissan jälleen pöydälle siinä vaiheessa sitten, kun kaapissa olevista pillereistä alkaa viiminen liuska. Jotenkin ajattelen, etten halua enää syödä hormoneja sen jälkeen, vaikkei yritys tuolloin vielä alkaisikaan. Yli 10v. syöny pillereitä, joten haluan antaa kierron alkaa normalisoitumaan silloin, jotta tietää hiukan, miten oma kroppa luomuna toimii..

Kiitos Sandri sinullekin viestistä Minä tunnen mieheni myös niin, että tiedän että joskus se tulee sekin aika, kun hän on valmis. Kun vaan malttais odottaa, että sais alkaa odottaa lähipiirissä on ystäviä, joilla raskautuminen ollut todella vaikeaa ja hoitoihin jouduttu turvautumaan. Se tuo entistä voimakkaammaksi ajatuksen siitä, että tahtois pian ruveta tositoimiin - jos kuitenkin meilläkin onkin hankalaa... En uskalla enää edes ajatella, että se vois käydä "tosta vaan", vaikka toki toivonkin että suuremmitta vaikeuksitta voitaisiin saada vauva alulle.

Ihanaa kuulla, miten samanlaisia ajatuksia muilla on. Helpottaa tietää, ettei oo ainut näiden ajatusten kanssa painiskeleva. Olen melkein itteni jo hulluks leimannu, ku joka kuukausi pillereistä huolimatta kuvittelen olevani raskaana.... On se jännä, miten voi niin paljon kaivata jotain, jota ei oo koskaan ollut

 

Elviira noi ajatukset tuntuu niin tutulta! Itse käytän ehkäisyrengasta eli yhdistelmäehkäisy keino sekin. Vaihdettiin pillerit aikoinaan renkaisiin, koska olen saanut pillereiden syömisen jälkeen aina menkkojen jälkeen todella kovia pääsärkyjä. Renkaat toimivat hetken niin ettei päänsärkyä tullut mutta sitten ne palasivat. Viime keväänä puhuin gynekologille asiasa, mutta koska meillä on tarkoitus aloittaa ensi vuonna se vauvan yrittäminen niin ei gyne halunnut aloittaa mitään muuta ehkäisykeinoa.

Yrityn nyt muutama päivä sitten puhua miehelle että jos jättäisin nyt jo renkaat pois ja mentäis kumeilla loppu. Mies ei oikein innostunut ajatuksesta. Ja onhan se totta että olisi kyl todella mälsää jos meidän hääpäivälle osuisi menkat. Minulla ollut ennen (vuosi sitten) kun on ollut luomukierrot niin todella epäsäännölliset menkat. Olisi ollut vain niin kiva päästä ns kuulostelmaan millainen se oikeasti olo on kun ei ole hormoneja sotkemassa. Sen kyllä vannon että kun näistä renkaista päästään niin takaisin en yhdistelmäehkäsy menetelmiin palaa! Tälläkin hetkellä menkat ja kova päänsärky

Minulla myös parhas ystävä yrittänyt miehensä kanssa saada vauvaa yli vuoden eikä ole kuulunut. Alkavat nyt varailla aikaa tutkimuksiin. Samoin toinen kaveri kertoi juuri että eka ivf hoito takana eikä sekään ollut nyt onnistunut. Että ei se todellakaan ole itsestään selvyys. Itsellä kilpirauhasen vajaatoiminta ja vaikka hoidettuna sen ei tulisi aiheuttaa lapsettomuutta, mutta ahdistaa silti jotenki...

 

Nyt piti tulla ihan tietokoneelle päivittämään tilannetta kun oon niin innoissani. Meillä nimittäin yrityksen odottaminen loppuu huhtikuussa 2014. Ainoona ehtona onkin se, että en haen yhteen kouluun mihin haluaisin kun ois niin vaarallinen ammatti.. En tiiä pitäiskö itkee vai nauraa. Nyt enimmäkseen naurattaa. Voihan se olla että muutaman vuoden päästä onkin sitten ihan ok hakea. Who knows..? Oon alkanu jo treenaamaan tulevaa hakua/valintakoetta varten, mut onneks treeniä voi jatkaa muutenkin kun vaan jonkun ammatinvalinnan takia. Soun sitä elämäntaparemonttia sit ihan yleensäkin. Ja hyvähän se on kuntoon päästä ennen raskaudesta tulevia vaivoja? Mut huhtikuu voi luoja tule jo! :kiss:

Niin ja siis tuo kouluun hakuhan ei millään lailla haittaa vaikka sitä lykkäisi/ ei hakisi ollenkaan, koska on kuitenkin toisella alalla jo töitä ja suunnitelmia jatkaa opintoja myös tällä nykyisellä alalla

 

Spukka: minkä alan ammattiin olisit ollut hakemassa sitten? jos saa udella, itselle tulee ensin mieleen joku poliisi.

Huomaa, että alkukierto on aina rentoa aikaa, vauvahommat käy mielessäkään (tai siis niin paljoa).. oon nyt valvonu parina yönä, en oo vain saanut unta ja viime yönä sitten vain haaveilin taas siitä kuin meistä tulis ihana lapsiperhe ja kuin ihanaa ois yhdessä odottaa sitä lasta jne jne jne.. huoh.. voi joulukuu, tule jo!

 

Miehen pehmittämisestä:
Me ollaan seurusteltu miehen kanssa nyt kuutisen vuotta (naimisissa kolmatta vuotta). Alun alkaen ollaan puhuttu, että lapsi joskus voisi olla kiva, mutta ei täysin välttämätön onnellista elämää viettääksemme. Olemme myös eläinrakkaita ja meillä onkin nyt pari vuotias koira, jota mieskin hoitaa ja kouluttaa. Koira on kuitenkin enimmäkseen minun harrastuskoirani.

Meille on käynyt yksi vahinko, jolloin ehkäisy petti (kuparikierukka, edelleen oli ollut paikoillaan ja kaikki). Olimme seurustelleet tuolloin vajaan vuoden ja olimme alaikäisiä. Päädyimme tuolloin aborttiin elämäntilanteen vuoksi, eikä se kaduta nytkään. Emme olisi olleet valmiita vanhemmiksi, vaikka mies sanoikin pysyvänsä rinnallani, päätin miten hyvänsä.

Kun suhde kesti sen ja lisää vuosia kertyi ja suhde säilyi onnellisena ja tasapainoisena, perheen perustaminen alkoi ajelehtimaan ajatuksissa silloin tällöin. Ei kuumemaisena. Joskus tuli sellaisia pieniä kuumeenpoikasia, jolloin mietin tarkempaan, milloin olisi hyvä ajankohta ja mitä kaikkea kannattaisi ottaa huomioon. Mietin myös, koska olisi meille sopiva aika.

Kesällä kävimme jonkun sattumanvaraisen keskustelun miehen kanssa. Mies oli silloin "sitten joskus"-kannalla, mutta sanoin, että jos aiomme lapsia ylipäätään yrittää, niin sitten aloitamme viimeistään 25 vuotiaina. Sillä haluaisin olla lapseni elämässä mahdollisimman pitkään ja olla vielä nuori ja pystyvä. Lisäksi sitten 50 vuotiaana lapset olisivat mahdollisesti lentäneet pesästä ja olisi vielä aikaa matkustella kaksinkin, jos siltä tuntuu. Mies myönsi, että ideassa on järkeä, mutta ei pysty ajattelemaan vielä lapsiperheytymistä. Edit, pidin tätä keskustelua kuitenkin tärkeänä juuri siksi, että idea oli istutettu.

Nyt mies on sivarikoulutuksessa ollut viikot ja tullut viikonloppuisin kotiin. He käyvät siellä aika paljon erilaisia syvällisiä keskusteluita (ihan tuntiohjelmana), jotka ovat selvästi tehneet hyvää miehelle. Muutenkin siellä on saanut viettää aikaa täysin ilman koulustressiä, jonka vuoksi mies on todella saanut aikaa ajatella. Muutama päivä sitten hän ilmoitti, että olisi oikeastaan valmis lapsen tuloon. Että olisimme takuulla hyviä vanhempia, kaiken sen kärsivällisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi, mitä on harjoiteltu koiran kanssa. Hän oli lukenut myös tämän ja sanoi, ettei halua koskaan ruveta viemään minun aikaani.

Siinä, missä hän sanoi olevansa valmis vaikka heti, mun oli pakko lisätä vähän jäitä hattuihin. Parempi kuitenkin opiskeluiden kannalta rytmittää hiukan myöhemmäksi, joten alustavasti sovittiin tuo kevät. Mutta vaikka minusta hiukan vaikuttaa, että mies on itseasiassa hiukan vauvakuumeinen, mutta minä en, niin mies hallitsee itsensä kyllä todella hyvin. Sanoi täysin tyynesti, että suunnitelmassani on varmasti hyvä. Sen sijaan tuo miehen yllättävä käännös vaikuttaa vähän siltä, että mulle alkaisi vihdoinkin syntymään se vauvakuume.. Ennen ei tosiaan ole ollut kuin hetkittäisiä piikkejä, ei mitään pysyvää.

Kiitos listalle lisäämisestä veepu123! Sehän kävi nopeaan! Ja muutenkin tosi kiva, että täällä on tullut näin paljon kommentteja ihan muutamassa päivässä, kivaa kun ei tarvi yksin hölistä!

 

Hei vaan kaikki naiset! Olen ahkerasti lukenut teidän juttuja vaan en ole ehtinyt mitään kirjoitella, myös teidän blogej on tullut luettua!

Itselläni ollut tuo blogi projekti mielessä jo parisen vuotta, mutta en vain ole kehdannut aloittaa sellaista. Mies mulla tänään tokaisi että aloita blogi....pakko se sitten oli aloittaa.

TÄSSÄ TÄMÄ BLOGI

Vielä siellä ei mitään ihmeellistä ole, mutta tulevaisuudessa avaan vähän omaa elämääni muustaki kuin vauva asioista. Hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin teidänkin bloeissa, mutta vähän eri lähtökohdasta

 

ponityttö, minusta saat ainakin vakiolukijan
Lisään sun blogin tuohon meidän listalle!

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 22.10.2013:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
Chokomom	34v	talvi/kevät 2014	3.
Elviira86	27v	? (ei tiedossa)	1.
empuska	21v	11/2013	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
haavemaa	24v	kevät 2014	2., 1.yhteinen
Kaneli88	25v	02/2014	1.
Katey	24v	12/2013-01/2014	1.
kuukiuru	24v	11/2013	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
Ninnu83	30v	? (ei tiedossa)	3.
ponityttö	23v	1/2014	1.
Ruusannuppu	29v	? (ei tiedossa)	1. yhteinen
Sandri	24v	11-12/2013	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
Spukka	21v	huhtikuu 2014	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
toivontähti	27v	kevät 2014	1.
veepu123	24v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
5th

Yrittämään päässeet:
Nipsut

Blogeja seurattavaksi:
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Haaveissa pieni elämä

 

Mulla on myös blogi, mutta haluan vielä hiukan muokkailla sitä, ennenkuin julkistan. Haluaisin sen myös eri käyttäjälle kuin toisen blogini, mutta Google pakottaa sen nykyään niin, että uudella tilillä blogin kirjoittajaksi päivittyy suoraan Google+ -nimi, mitä en halua. En ihan vielä ole valmis kirjoittamaan tästä aiheesta julkisesti omalla nimelläni. Toisessa blogissa eri juttu.

 

Minäkin hirvean ahkera blogien lukija! Eli pistän tuonkin sitten kirjanmerkkeihin

 

Sandri: Poliisipa hyvinkin
Ihanaa ku noita blogeja tulee lisää!

 

Kiitos veepu123 listaan lisäämisestä! Jos pienen korjauksen saisin tehdä, niin muutatko listaan pelkän 1. yhteinen, sillä minulla ei ole aiempia lapsia ja koen olevani hyvinkin untuvikko näissä lapsiasioissa. Näyttää hurjalta tuo 2. lapsi, kun ensimmäisestäkään ei ole tietoa Miehellä on lapsi kyllä, mutta vierailee niin harvoin meillä, että en voi sanoa oppineeni hänen kauttaankaan lapsiperhe-elämästä juuri mitään.

Meillä ei ole juurikaan tarvinnut pehmitellä ideaan, vaan mieskin on kuumeillut säännöllisesti ihan oma-alotteisestikin... Tähän asti odottelin aina vahinkoa ja petyin joka kuukausi, mutta hyvähän se on että ehkäisy toimii Lopulta täytyi myöntää, että kuumeen kourissa ollaan

Minulla ollut tosiaan 10 (!!!) vuotta hormonaalinen ehkäisy käytössä ja voin sanoa, että sen pois jättäminen PELOTTAA. En tiedä yhtään mitä odottaa ja eniten pelkään, että se on vahingoittanut hedelmällisyyttäni jotenkin.

Meille voisi päivittää aloitusajankohdaksi kesäkuu... ei olisi enää kuin 7kk..

 

Heipsan taas kaikille ja uusille paljon tervetuloa :wave:!

Täällä on keskusteltu vilkkaasti monesta asiasta, tässä parit kommentit minulta.
Eli jouluihmiseksi tunnustaudun minäkin. Mä rakastan joulun aikaa ja joulun taikaa . Ennen lapsia meillä oli miehen kanssa aluksi tapana jakautua jouluksi, molemmat menivät omille vanhemmilleen. Sen jälkeen ja vielä esikoisen synnyttyäkin olimme vuorovuosina joulun aina toisen vanhempien luona. Nykyään, kahden lapsen ja valtavan lahjakuorman kanssa ei tule lähdettyä joulun viettoon muualle. Enkä mä kyllä edes haluaisikaan. Me asutaan maalla omakotitalossa ja joulun rauha on siellä ehdottomasti parhaimmillaan. Olen kova kokkailija ja teen KAIKKI jouluruuat ihan ite alusta loppuun saakka. Joulua odotellaan jo kovasti ja muksut ovat raapustaneet lelukuvastot täyteen lahjatoiveita jo nyt...

Miehen pehmittämisestä: esikoisesta minä kuumeilin mutta en läheskään näin paljon kun nyt kolmosta. Sillon juttelin miehelle muutaman kerran ja yhtäkkiä vaan päätettiin, että ehkäisyä ei tarvita. Mä en silloin syönyt pillereitä, kun ne eivät mun migreenille sovi, joten asia oli helppo ratkaista. Kuopusta mies kuumeili enemmän kun minä. Tai siis minä olin ristiriitaisissa fiiliksissä, kun toisaalta kakkosen halusin mutta pelkäsin synnytystä kuollakseni. Meni vuosi ennenkuin annoin miehelle periksi. Kävin ennen yrityksen aloitusta ensin neuvolassa ja sitten pelkopolilla juttelemassa esikoisen synnytyksen läpi ja teimme suunnitelman kakkosen raskausajalle ja synnytystä varten siinä tapauksessa, että meille kakkonen tulisi. Tuo synnytys menikin sitten nappiin ja todella nopeasti, joten enää ei pelota. Nyt onkin ollut tooosi työlästä käännyttää miestä. Meillä toimi se, että eräänä iltana itkin ja "raivosin" tunnemyräkän ulos ja sillähän se tilanne ratkesi.

Kukas teistä niistä menkoista ja päänsäryistä jutteli? No kuitenkin, minä olen samanlainen, eli mulla menkkoihin liittyy aina päänsärky. Mulla se on hormonaalinen migreeni, joka paheni ihan järkyttävästi yhdistelmäehkäisypillereistä. Ilmeisesti estrogeenitason heittely tekee naisille päänsärkyä ja ennen menkkojahan estrogeenitaso romahtaa -> pillereissä estrogeeniä, paha juttu. Mulla on nyt käytössä hormonikierukka, joka on aivan ihana. Aiemmin mulla oli 12-15 migreenipäivää kuukaudessa (kaikki hormoneista johtuvia), nykyään estolääkityksen ja hormonikierukan kanssa n. 5 migreenipäivää kuukaudessa. Ja mikä parasta, kohtaus menee täsmälääkkeellä ohi eikä se enää invalidisoi mua kotiin . Mua gyne ei osannut auttaa hormonipäänsäryssä vaan kävin pari kertaa neurologilla keskustelemassa. Sieltä sain jopa vinkin hormonikierukasta migreenin hoidossa.

Tulipas pitkä stoori tällä kertaa. Toivottavasti jaksoitte lukea .

 

Hui, pillerit loppuvat ensi viikon loppu puolella. Kaiken hyvän lisäksi odotetaan tupareitakin kuin kuuta nousevaa, paljon kivaa tiedossa.

Aloin tuossa juuri yksi päivä pohtimaan että minkälaisilla elämäntilanteilla ihmisillä on "varaa" vauvaan? Ja missä vaiheessa se vauva kannattaisi tehdä, tai no antaa mahdollisuus sen tulla. Olen itse määräaikaisessa työsuhteessa tällä hetkellä ensi kevääseen, mitä jos sopimusta ei jatketakaan? No se on sen ajan murhe, mutta jotenkin silti tulee mietittyä että mitenkä sitä sitten pärjää jos onkin työttämänä siinä vaiheessa kun lapsi menee hoitoon. On asuntolainat, kalliit vakuutukset, mutta luulisi näitä kustannuksia nyt olevan pitkin elämää jossain määrin!

Ja onko kellään tietoa/kokemusta siitä kun on pankin kautta lainaturva ja kuulun ammattiliittoon että vaikuttaako se liiton rahoihin sitten tms...?

Oletteko rakkaat kanssasiskoni tai veljeni ajatelleet näitä asioita ja millaisia tilanteita teillä on? Muutaman elämää seurailenkin tiuhaan blogeista, ja mitä nyt näitä palstatekstejä lukiessa sattuu silmään erilaisest tilanteet. Mutta kertokaa mulle ihmeessä! En ymmärrä miten tämä nyt tässä vaiheessa alkoi minua mietityttämään vaikka tätä ennen kaikki tuntui olevan suurinpiirtein aivan selvää >.< Vaikuttaakohan tuo yrityksen alkamisen tieto asiaan tms..?

 

Oi joulu! Tuleva joulu tulee olemaan kyllä erilainen mitä ennen kun vanhemmat eivät ole paikkakunnalla. Meillä meni viime vuonna niin että oltiin alkupäivä minun vanhempien luona ja ilta sitten miehen vanhempien luona. Exän kanssa oltiin aina omien perheiden kanssa enkä silloin olisi voinut kuvitellakaan että olisin heidän kanssaan joulua viettänyt kun tiesin kuinka erilainen joulu siellä olisi ollut. Nyt tämän nykyisen kanssa se tuntui luonnolliselta eikä mitään ongelmia tuottanut kun tiesi että melko samantyylinen on kuin omassa kodissa. Ensi joulu ollaankin miehen vanhempien luona ellei sitten minun veljen luona käydä. Joulu on kyllä niin ihanaa rauhottumisen aikaa!

Meillä molemmat ollaan vakituisissa työsuhteissa ja periaatteessa niiltä osin ois kaikki kunnossa lasta varten. Autoa meiltä ei tosin löydy, joten semmoinen tulis hommattavaksi siinä vaiheessa kun odotus alkais. Se mikä minua jarruttaa (vai jarruttaako kohta edes) tässä on meidän lyhyehkö historia. Reilu vuosi yhteiseloa takana, minkä vuoksi jotenkin pelottais laittaa lapsi alulle tässä vaiheessa. Mutta ilmeisesti kolmenkympin lähestyminen pukkaa jotain kriisiä ja tää kuume on ollu aika kauheaa viime aikoina. Nyt kuumeiluun on tullut mukaan häistä haaveilu. Tässä pitää oikein urakalla harjoittaa kärsivällisyyttä. Täällä on osa, jotka on kuumeilleet jo useamman vuoden. Miten ihmeessä te selviätte siitä? Mulla on tullut nyt semmoisia kausia että kuume iskee päälle ja tuntuu etten saa mitään aikaseksi, edes töissä. Jotenkin lamaannun tai masennun kai. Sitä vaan toivois että aika kulkis nopeempaa ja oltais siinä vaiheessa ettei ois mitään jarruja ja vauva sais tulla. Oiskohan helpompaa jos mies ei olis mukana kuumeilussa? Kun vauvajutut tulee meillä niin helposti puheeksi jos jotain niihin liittyvää vaikkapa telkkarista tulee. Toisaalta mies on kyllä puhunut että aikaisintaan ens syksynä, mutta vissiin salaa mielessäni toivon ja uskon että se ois helposti käännytettävissä jos siihen uskaltaisin alkaa. Toistaiseksi järki kai voittaa.
Voi taas tätä ristiriitaisuutta. Antakaa anteeksi.

 

Nyt ei oikein työ nappaa, joten palstailu pelastaa .

Elämäntilanne meillä, molemmat vakihommissa mutta mies vähän tuulisella alalla. Hänellä on koko 10 v. työuran aikana ollut miltei vuosittain yt:t, joten kaikkeen tottuu. Me ollaan aloitettu esikoisen yritys mun ollessa irtisanomisajalla töissä. Mut irtisanottiin silloin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tosin, ehdin olla 3 viikkoa työtön kunnes sain seuraavan vakipaikan eli tämän. En sitä tiennyt tietysti silloin, kun päätös vauvasta tehtiin.

Nyt kieltämättä hiukan kauhistuttaa, sillä tällä hetkellä jo kahden lapsen kulut, kahden auton kulut, talolainat, vakuutukset, kaikki vie hurjasti rahaa. Mitäs sitten jos/kun se kolmas käärö tähän mukaan ja jos esim. mieheltä lähtee työ alta. Kaikkee ei kuitenkaan voi ajatella rahassa, mulle lapset on elämän keskipiste, joten mielummin tingin uusista autoista ja omista vaatteista/sisustushärpäkkeistä jne. ja hankin kolmannen lapsen ja takaan hänelle hyvän tulevaisuuden .

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta, joten hänet tunnen jo kuin omat taskuni .

 

chokomom Teillä on niin sama tilanne kuin meillä, paitsi että teillä on vain ennestään lapsia toisin kuin meillä Paitsi jos lasketaan meidän karvainen koira lapsemme mukaan niin joo, meillä on lapsi. Meillä on asuntolaina(taloon vakuutus), kaksi autoa(toista autoa lyhennetään edelleen, molempiin vakuutukset), plus kaikki muu vielä siihen päälle. Välillä kyllä hirvittää että kuinkahan tässä tulee olemaan minkäänlaista varaa mihinkään

Mies on vakityössä ja varmasti jatkaakin niissä töissä niin pitkään kun on vain mahdollista. Itse olen määräaikaisessa työsuhteessa, hoitoalalla. Teen äitiysloman sijausuutta(tällä hetkellä paikattava äiti on vanhempain vapaalla.) Olen kyllä melko varma, ettei se mamma enää näihin töihin tule koska kuviot hänen kohdallaan vaikuttaa hankalalta. Hänen miehensä lähti takaisin armeijaan ja meillä on tässä työssä pitkät päivät, yli 10h. Jos hän ei palaa niin minun määräaikainen työni muuttuu vakituiseksi. Siinä vaiheessahan ei juurikaan olisi mitään hätää, mutta sitten taas toisaalta jos jäisikin työttömäksi ensi keväänä olisi niin paljon mahdollisuusksia hankkia jotain muita töitä sitten joskus. Miten nämä voikaan olla niin uskomattoman vaikeita asioita

 

Oi, tämähän on oikein sopiva ketju minulle. Meilläkin nyt odotetaan milloin voi alkaa yrittämään.
Mies on vähän hankala, sanoo koko ajan että sitten joskus. Olen kuitenkin saanut hänet suostumaan siihen että keväällä 2014 voidaan aloittaa, jee!!
Hän tosiaan on sanonnut että haluaa lapsia, mutta hänellä ei todellakaan tuntuisi olevan vauvakuumetta toisin kuin minulla. Välillä hän tosin osaa puhua kavereiden lapsista hellästi, uskon että hänestä tulee lopulta ihan huippuiskä, vaikkei häntä tällä hetkellä hirveästi tuntuis kiinnostavan...

Tosiaan olen kuumeillut enemmän tai vähemmän jo joitain vuosia, ja nyt kun kaikki kaverit ja sisarukset ympärillä alkaa saamaan vauvoja, niin alkaa tuntumaan siltä että pakkohan sitä on alkaa itsekin. Kuitenkin kun haaveissa olisi 2-3 lasta, niin mitä järkeä on odottaa? Itse täytän 26 ja mies 33, joten minusta alkaa ikääkin jo olemaan ihan tarpeeksi.
Seurusteltu ollaan vasta 1,5 vuotta, mutta oltu ystäviä sitten jo vähän kauemmin. Yhteinen talo isoine pihoineen on kuukausia sitten ostettu ja pihassakin on hiekkalaatikko valmiina odottamassa leikkijöitä (itsekin odotan malttamattomana milloin pääsen leikkimään hiekkalaatikolla ilman että näytän ihan pöpipäältä ).

Mies tosiaan on syntynyt joulukuussa, eikä halua samaa kohtaloa lapsilleen, ja minustakin on ihan OK jos lapsi syntyisi mieluummin vuoden alkupuoliskolla eikä loppupuoliskolla.
En sitten tiedä, ehkä ulkopuolisten silmissä minulla on ihan kamala hoppu, mutta minusta vain on jotenkin hölmöä enää odottaakaan. Kuitenkin kun toiveissa on lapsia, niin miksi niitä ei voisi hankkia "jo" nyt? Ei tässä kuitenkaan nuoremmiksikaan tulla.

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 23.10.2013:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
carna	26v	kevät 2014	1.
Chokomom	34v	talvi/kevät 2014	3.
Elviira86	27v	? (ei tiedossa)	1.
empuska	21v	11/2013	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
haavemaa	24v	kesäkuu 2014	1.yhteinen
Kaneli88	25v	02/2014	1.
Katey	24v	12/2013-01/2014	1.
kuukiuru	24v	11/2013	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
Ninnu83	30v	? (ei tiedossa)	3.
ponityttö	23v	1/2014	1.
Ruusannuppu	29v	? (ei tiedossa)	1. yhteinen
Sandri	24v	11-12/2013	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
Spukka	21v	huhtikuu 2014	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
toivontähti	27v	kevät 2014	1.
veepu123	24v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
5th

Yrittämään päässeet:
Nipsut

Blogeja seurattavaksi:
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Haaveissa pieni elämä

 

Itekkin oon määräaikasena hoitoalalla. Pelottaa mitenhän asiat rullaa kun ei tiedä työkuvioita aina kuin nyt max. 2 kuukaudeksi eteenpäin. Toisaalta sain kyllä kuulla jo ennen valmistumistani, että hoitoalalla saattaa tehä sijaisuuksia jopa suurimman osan elämästään ja yhdellä työnantajalla jopa 5 vuottakin on mahdollista olla pelkästään määräaikasena. Epävarma tulevaisuus vaikka töitä riittäisi vaikka jaettavaksi. Sitten jos (kun) vielä raskautuu niin mitenkähän menee hommat.. Potkut vaan tai siis hiljalleen ei enää töitä ookkaan. Pelottaa vaan niin koko se asia että on erittäin hyvässä lastentekoiässä ja se on uhka työnantajille koska nainen. Tulipa ihan hassu teksti mutta koittakaa taas ymmärtää. Kyllähän sitä pienemmälläkin rahalla pärjää, mutta sit kaikki pyöris vaan sen pärjäämisen ympärillä ja sitä en haluis enää meille saati sit sille lapselle :/ Tottakai siis tilanteitten mukaan eletään mut kuitenkin!

 

Meillä tilanne on sellainen, että molemmat ollaan vakituisessa työsuhteessa, meillä on oma asunto (ja siis velkataakka), lemmikkejä, molemmilla autot.. mut kyllä musta tuntuu että silti lapseen olisi "varaa" Jos ei suoraan, niin sitten pihistetään jostakin muusta.

 

Hei! Mekin odotetaan yrittämistä. Ollaan kolmatta vuotta naimisissa ja viidettä yhdessä. Mies on halunnut alusta asti lapsia ja kumpikin ollaan vuorotellen kuumeiltu. Mies on vakituisesti töissä ja minä valmistun koulusta keväällä. Tuota mun valmistumista tässä odotellaan. Itseä tosin vähän ressaa, kun ostettiin vasta vähän isompi asunto niin nyt on sitten asuntolainakin isompi. Se mietityttää, että onko se nyt sittenkään oikea aika. Mutta tuntuu, että ikä alkaa painaa päälle tossa hommassa kuitenki. Oon 26 ja mieskin täyttää tänä vuonna. Oon halunnut saada lapset kuitenkin ennen kolmeakymmentä ja se kolme lasta kuulostaa näin ennen ensimmäistäkään oikealta määrältä, saa sitten nähdä haluaako enemmän vai vähemmän. Oon myös ajatellut, että olisin lasten kanssa ehkä siihen asti, että täyttävät kolme. Kunhan koulusta vamistun niin haaveissa olisi oma yritys ainakin osa-aikaisesti. Tulipahan tekstiä

 

anni00 Voi tervetuloa mukaan sekalaiseen seurakuntaamme! Oletteko jo päättäneet yhdessä milloin alatte nyytiä haeskelemaan, silloin kuin valmistut tms..? Ihanaa kun me lisäännytään täällä koko ajan, näin niinkun osallistusmäärässä mutta toivottavasti myös muussakin mielessä, vink vink

ON: Liittoon olin yhteydessä mm. laina-asioista ja siitä jos raskaudun jne jne, hirrrveän paljon parempi fiilis nyt kun sai noihin kuvioihin ihan sellaista fakta-näkökulmaa. Nyt on jo niiin hirmuinen hinku petipuuhiinkin kun tietää että ENSI VIIKOLLA en ole enää hormooniehkäisyn uhri. Huiii. Sitten vain pupuilemaan ja ovista tunnustelemaan ja pulla uuniin. Aivan ihanaa!!

 

Heippa hei!

Täällä viikon aikana muuttunut kuviot. Asian nostin pöyälle, mies kommentoi, että ei v ielä vaan "sitten kun.....", mutta ajankohtaa ei ole sovittu, kun ei vielä tiedetä koska on se "sitten kun....". Plaah. . Kuitenkin mies on jossain kohtaa väläytellyt, että josko ensi kesänä sitten jo minunkin vatsani kasvaisi... Melkein tekisi mieli pyytää lisäämään listaan että odottelu loppuu talvi/kevät 2014, mutten uskalla olla liian optimisti.

Eilen kävin neurologilla. Diagnosoi kroonistuneen migreenin. Estrogeeni kiellettiin välittömästi, estolääkityksiä aloiteltiin. Nyt siis tilanne se, että ehkäisy jouduttiin äkisti lopettamaan, aikaa gynelle en vielä saanut asian pohtimiseksi / uuden ehkäisyn aloittamiseksi. Ajattelin, että nyt olisi hyvä alkaa luomuilla ja sitten vaan kumia käyttää, mies on tästäkin eri mieltä. En nyt sitten tiedä.

Jotenkin taas turhauttaa...

Kaikesta huolimatta - mukavaa viikonloppua kaikille yrityksen odottelijoille