Yrityksen odottajat

Ruusannuppu: kuulostat kyllä ristiriitaiselta, mutta se on ihan ymmärrettävää ja tottakai kannattaa miettiä kaikki asiat, vielä kun voi.. kyllä ne asiat järjestyy siellä päässä, kun antaa aikaa tietty sitte jos alkaa aivan liikaa miettimään, niin sekään ole hyväksi, joskus pitää vain antaa elämän viedä

Meillä tämä on mennyt niin, et mä oon kuumeillu melkeen koko meidän suhteen ajan... ensin kiusoittelin asialla miestä, sitte se oli sellaista tunnustelua, että joko nyt kohta ja nyt mies on tässä silleen mukana, et kohta vois tehdä vauvahaaveista totta tähän kaikkeen siis kulunut 4,5 vuotta oonpa aika pitkä pinnainen ehkä sittenkin! tää on vaan niin piinaavaa aikaa, ku se ois niin kiva yrittää jo, mutta vielä vähän pitäis jaksaa odottaa.. täytyy myös todeta, et on se ihana tuo ukkoki että on jaksanut mun kuumeilua, meillä kun se menee niin että mies on järki ja minä tunne!

 

Jei, blogeja! Tykkään! Musta saatte kuukiuru ja veepu varmasti vakkarilukijan vaikka itsellä onkin jo noita muksuja niin kiva lukea teidän ajatuksia ja tuntemuksia!

Ihanat miehet teillä Katey ja empuska. Mä en muista kuumeiliko meillä mies esikoista yrittäessä. Vasta raskausaikana ehkä enemmän sillä se kuume tuli ja halusi ostella kaikkia vauva-juttuja

Ruusannuppu, ymmärrän sun ristiriitaiset fiilikset vauva-ajatuksiin. Mulla on vähän väliä ihan hullu kuume ja sitten seuraavassa hetkessä järki sanoo ettei mitään järkeä haaveilla kolmatta pienellä ikäerolla, että pitaisi nyt nauttia näistä kahdesta jotka mulle on jo suotu! :heart: Mutta sitten taas hetken kuluttua on kauhea kaipuu olla raskaana ja saada sellainen ihana tuore nyytti syliin. Ajatukset ihan sekaisin. Välillä toivon että kävis "vahinko" (sitä ei kai voi ihan siksi kutsua jos ei ole muuta ehkäisyä kun kortsu silloin kun sen viitsii laittaa ) ja kolmonen ilmoittais tulostaan itsekseen

Mä ajattelen kans ihan liikaa mitä muut ajattelee musta ja meistä; Ajattelen kauheasti että mitähän ihmiset meinais jos meille tähän syssyyn tulis vielä kolmas mukula. Pitäis meitä varmaan ihan hulluina ja jotkut on jo antanut ymmärtää et eikös kaksi lasta riitä...Mut eihän se niiden päätös ole!

 

Ninnu: onko sulla kuin suuri ikäero näiden kahden muksun välillä?

Rakas äitini osti eilen mulle Konjak- painonpudotustuotetta. Aiemmin olisin pitänyt tätä elettä ahdistavana, mutta ajattelin nyt ottaa tämän eleen coolisti ja josko tästä kropasta tosiaan se pari kiloo vähintään lähtis Olen BMI asteikossa "lievästi lihavan" kohdan ylärajoilla, jonka senkin eilen laskin.

Pari vuotta sitten laihdutin 8kg, silloin lähtöpainokin oli matalampi. Tämän 8kg pudotuksen sain aikaan karppauksella ja aika reippaalla liikunnalla.. Sitte ku tehtiin päätös tuon miehen kanssa, että pidetään taukoa karppaamisesta, niin se jäi.. ja se tuli sitte kaksin kerroin takaisin, ihan lyhyessä ajassa, kunnes se jämähti tähän nykyiseen painoon.

Noh, mietin tässä kun tuo kuukauden satsi on, että ehkä se joulukuu on tosiaan hyvä aika alkaa yrittämään lasta... kun en tiedä voiko tuo tuote vaikuttaa alkioon jotenkin, jos sattuisin raskautumaan, niin parempi nyt touhuta tämä yksi projekti ensin enhän tietenkään äidille viittiny näistä aikeista alkaa puhumaan, mieli olisi kyllä tehnyt <3

 

Sandri: näillä kahdella on ikäeroa n.1v ja 9 kuukautta. Nyt ainakin tuntuu että on oikeen passeli ikäero kun alkavat jo jonkinverran touhuta keskenään. Ja varmaan vielä enemmän sitten kun toinenkin puhuu ja kävelee kunnolla.

 

Heipsan pitkästä aikaa! Minä olen ihan tarkoituksella pitänyt palstavapaata. Tuntui vauvakuume vyöryvän yli äyräiden yhdessä vaiheessa, joten oli pakko rauhoitella tilannetta . Nyt on taas ihan jees.

Täällä on ilmeisesti tullut paljon uusiakin, kovasti tervetuloa! Blogisteille hatunnosto, kun jaksatte sinne fiiliksiänne rustailla. Hienoa! Kuukiurun blogia kävin jo lukemassakin, oli mukavaa luettavaa .

Ruusannuppu, minä myös oon tosi ristiriitaisilla fiiliksillä välillä. Tosin mulla syyt ovat erilaiset mutta ristiriitaisia yhtä kaikki. Luulen, että se sitä vauvakuumetta juuri kuvaakin. Minusta ristiriitaisuus näin isossa asiassa on vain järkevää. Jos on valmiiksi punninnut asiat mielessään ja tarkastellut joka kannalta katsoen, niin sehän on pois odotusajan stressistä. Aika kamalaa olisi, jos raskausaikana tulisi mieleen, että ei hemmetti, mä haluaisin sittenkin viettää enemmän aikaa kahden mieheni kanssa.

ON: Mun syksyn projekti, eli painonpudotus on hidastunut. Nyt oon tiputtanut yht. 12,5 kg. Mullahan tuota ylipainoa on sen verran runsaasti, että saisin tiputtaa vielä toisen samanmoisen. Alunperin mun tavoite olikin se, että mahdollisimman paljon vaan pois ennen yrityksen alkua. Nyt oon alkanut hiukan tinkiä tavoitteistani ja oon ajatellut että hyvähän tuokin on, paljon parempi raskauden kannalta kuin jos en olisi laihtunut yhtään. Aika paljon siis täytyy vielä tehdä ajatustyötä asian eteen : / .

 

Täällä alko ne vikat menkat ennen yritystä! Tosin tämän kierron ovista ei välttämättä ehditä hyödyntää, mutta kuitenkin.... nämä vielä ja pari viikkoa niin sit loppuu tämä piinailu. Pakko vielä kysyä, että kuinka te laskette kierron alkaneeksi? Mulla on ollut eilen ja toissapäivänä tuhruvuotoa, mutta vain pyyhkiessä. Ja tänäaamuna alkoi vasta oikeasti vuotamaan. Laitatteko heti ensimmäisestä "merkistä" menkat ylös vai vasta kunnon vuodosta? En ole koskaan ajatellut asiaa, koska yleensä ne on alkaneet niin yhtäkkiä, että ei ole ollut epäselvyyttä. Asiallahan ei mitään suurta merkitystä ole, mutta olisi kiva tietää.

Täällä on keskusteltu painonpudotuksesta. Olen normaalipainoinen, mutta peilin ja valokuvien mukaan kyllä yhtäkkiä hieman lyllähtänyt.... :S Selluliittia on enemmän kuin laki sallii tämän ikäiselle ihmiselle. Painoni ei ole noussut, mutta luultavasti lihasprosentti on pienentynyt ja rasvaprosentti kasvanut. Onneksi olen todella innostunut liikunnasta nykyään. Ongelmani on se, että rakastan ruokaa yli kaiken....:heart: Varsinkin suolaisia normaaleja ruokia. Annoskoot ovat luultavasti liian suuria. Arkena pysyy roti syömisessä, mutta viikonloppuna herkuttelu lähtee usein lapasesta.

Olen yrittänyt kiinnittää tähän syömisasiaankin nyt hieman huomiota, että söisin monipuolisesti ja terveellisesti jo ennen raskautta, jotta sitten ei tulisi puskista nämä kaikki muutokset. En halua raskausdiabetestä tai tosi suurikokoista vauvaa....

Hei pakko kysyä, että kenellä kaikilla yritys alkaa ihan pian? Onko kenelläkään tullut ajankohtaan muutoksia? Ajattelin ehdottaa, että aina kun siirrytte yritykseen ja sitä kautta ehkä muihin ketjuihin, ilmoittaisitte täällä mistä ketjuista teidät löytää höpöttelemästä? Olisi niin mukava seurata teidän matkaa myös yrityksen odotuksen jälkeen

 

Tää konjak-projekti on vieny vauvakuumeen mielestä vähän syrjemmälle mutta joulukuussa aloitetaan yritys, silloin tämä kuuriki on jo ohi, niin uskaltaa yrittää.. vaikka en nyt sit tiiä oisko näistä konjak-tableteista haittaa alkiolle, mutta ehkä me jaksetaan sinne joulukuuhun asti.. laskin et sais just ennen aattoa eka kertaa oikeesti miettiä onkohan sitä raskaana... <3

Tää painonpudotus kyllä opettaa syömään terveellisesti! syön vähän alle 1400kcal päivässä ja käyn lenkillä.. vähän vaan näyttää siltä ettei vatsa toimi ja se jännittää.. no, ehkä se vaan kestää et vatsa tottuu.. niin ja tupakasta oon pysyny aika hyvin erossa, kaksi poltin tiistaina kun kaveri kävi ja tarjosi! heh, oon vaan miettiny, et koskakohan kaikki menee pieleen, ku samaan aikaan tupakanlopetus- ja laihdutushommat..?

Kuukiuru: mä en tiedä miten lasketaan, kun on alkanut aina aikalailla "kerralla".. ehkä mä laskisin tuhrusta? niin mä oon tehny jos edellisenä päivänä on tullut tuhrua ja sit seuraavana hanat auennu.. ihania nää termit anteeksi.. no joo, en tiedä miten se virallisesti täällä menee..

 

Heippa naiset! :wave:

Ei ole minunkaan vauvakuumeeni mihinkään laantunut, päinvastoin pahenee vaan. Kiva käydä täällä lukemassa kuulumisia.

kuukiuru, olen kuullut ihan ammattilaisten suusta molempia kantoja tuohon asiaan. Mulla myös tuhrutti nyt ekoissa luomuissa ekan päivän ja laskin sen ensimmäiseksi kiertopäiväksi.

Chokomom, tosi upeasti olet saanut painoa pudotettua! Onnea siitä! Mulla on myös ollut iso pudotusprojekti takana. Olen nyt ensimmäistä kertaa koko aikuisiälläni normaalipainoinen ja mä puolestani murehdin sitä, että jos tulisinkin nyt raskaaksi, olisi painonnousu varmaan aika kova paikka. Tai tuntuu, että olisi tosi kovat paineet sitten raskauden jälkeen, jotta pääsee takaisin näihin lukemiin. Olisin ihan taatusti aivan liian ankara itselleni.

Jaaha, lunta maassa ja lapset kaipaa pihalle. Ihanaa! :heart: Mukavaa viikonloppua!

 

Pari vkoa enää aikaa pillerien natustelua,ja sitten koittaa se kauan kaivattu tosihomman aloittelu, en malttaisi millään odottaa. Olen kuitenkin vähän yrittänyt vähentää miehelle sitä jatkuvaa hypetystä. Antaa nyt tämän loppuajan olla sellaista ns. vauvatonta aikaa. Siinä yrityksen aikana yms tulee kuitenkin hehkutettua varmaan enenmän kuin laki sallii. Suokoomme sen vapauden siis hänelle nyt.

Tuosta painon pudotuksesta, itse koen olevani nyt ihan normaalipainoinen vaikka peiliin katsoessa huomaa kyllä että löysää on vaikka ja missä. Muutama vuosi sitten paino alkoi nousta kovaa kun tuli tuota alkoa käytettyä aika runsaasti. Pikku hiljaa kun vähenti sitä niin painokin alkoi tippua. Viime syksynä lopetin alkoholin nauttimisen kokonaan ja sitä mukaa paino on vain laskenut tasaista tahtia tähän pisteeseen missä nyt ollaan. Mittojahan täältä löytyy 164cm ja n. 53kg.

 

Empuska, sinähän oot hoikka tyttö! Painan sua 10 kg enemmän ja oon muutaman sentin pidempi. Tähän se paino on oikeastaan nykyään halunnut vakiintua.... Ehkä sille omalle henkilökohtaiselle hormonitoiminnalle on ominaista, että keho tykkää olla tietyssä painossa. Mulla myös varmasti vaikuttanut alkoholin juominen painoon vuosien varrella. Ei niitä kiloja montaa ole tullut, mutta kuitenkin. Aina alkoholin nauttimisen jälkeen on sellainen pöhö päällä joka kestää monta päivää. Punaviinikin turvottaa joka paikan, sormet ja kasvot heti ensimmäisen lasillisen jälkeen. Mikähän siinä oikein on..... Oon muutenkin kyllä ajatellut, että voisi luopua alkoholista. Tai ainakin niin, että ei joisi koskaan enempää kuin pari annosta. En kuitenkaan ehkä voisi olla absolutisti, koska tykkään niin punaviinistä. Noh, pianhan ei ehkä tarvitse miettiä alkoholiasioita pitkään aikaan! Eikä oikeastaan kytätä painoakaan, koska sitä tulee raskauden aikana halusi tai ei

Minäkin olen pyrkinyt olemaan nyt puhumatta vauvasta, koska yritysaika on niin lähellä. Oikeastaan on ollut aika kiireistäkin, että on voinut mennä jopa miltei koko päivä ennen kuin vauva tulee mieleen. Oon vain huomannut sen, että mies mainitsee tosi usein vauvan eilenkin varmaan kolme kertaa, tottakai silloin on siitä juteltu. Ihana, että toinen on niin messissä.

Sandri tsemppiä urakkaan ja toivottavasti pääset tavoitteeseen! Ja eihän joulukuuhun enää ole kuin reilu kuukausi. Voi olla kyllä rankkaa laihduttaa ja yrittää lopettaa tupakointi samaan aikaan, mutta pahimpiin tupakanhimoihin auttaa kunnon juoksulenkki ja samalla palaa energiaa! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Kiitos vastauksista tuohon menkka-asiaan, taidan laittaa päivän eiliselle.

 

Minäkin sanoin jo että nyt taukoa vauva jutulle, no enköhän jo ehtinyt hehkuttaa miehelle kun joukkoliikenne välineessä vieressä törötti noin vuoden ikäinen tyttölapsu, hupsista! ; P

Joo kyllä täällä aika hoikkia ollaan, mutta tuon taannoisen lihomisen takia maha roikkuu nyt jo suurinpiirtein valmiiksi. No sanoin miehelle ettei sitten hirvitä se minun synnytyksen jälkein rollukka kun kerta nyt jo on tuollainen kengurupussi mukana painoin siis pahimmillani 70kg, ja sekin paino tuli vain ja ainoastaan alkon liipittämisellä >. <

 

Hei kaikki!

Olen uusi täällä ja toivoisin pääseväni mukaan joukkoonne.

Olen 24-vuotias ja mieheni on 29. Mieheni on työelämässä ja minä lopettelemassa korkeakoulua. Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja nyt vauvakuume on noussut niin kovaksi (vaikkakin on kestänyt jo useita vuosia), että olemme jo keskustelleet aiheesta ns. vakavasti Puhuimme, että aloitettaisiin yritys 2014 kesällä, sitä ennen minulla on tavoitteena saada opinnot kasaan ja toivottavasti jopa jotain työtä jotta saataisiin hankittua oma asunto vielä ennen vauvan tuloa.

Olen huomannut jatkuvasti puhuvani lapsista ja ympärilläni esimerkiksi kaupassa en näekään enää muita kuin lapsia, kuinka huolestuttavaa. Onneksi mies on samoilla linjoilla ja alkaa kiusoitella minua aiheesta jos olen ollut siitä jo useamman päivän hiljaa Miehellä on edellisestä liitostaan 6-vuotias lapsi, mikä toisinaan saa minut kimpaantumaan, kun tuntuu niin pahalta puhua toisen lapsesta ja isyydestä, kun itsellä polte on aivan käsittämätön.

Nämä alkavat olla niitä vuosia elämässä, joita olen eniten odottanut .. Tsemppiä jokaiselle yritykseen ja yrityksen odottamiseen, malttakaamme mielemme vielä hetkeksi!

 

Mahtuisinkohan minäkin mukaan keskusteluun?

Meillä mies ilmoitti, että on valmis lapsen tuloon heti, kun minulle sopii. Toisinsanottuna mies vauvakuumeilee jonkin verran (ei hallitsemattomasti kuitenkaan) ja minä vähän isken käsijarrua pohjaan vielä. Sovittiin kuitenkin, että alettaisiin ensivuoden keväällä yrittämään. Näin ollen kuulun yrityksen odottajiin!

Olemme 22 vuotias pariskunta ja olemme kolmatta vuotta naimisissa. Opinnot ovat vielä kesken, mutta loppusuoralla. Eniten projektissa minua huolestuttaa aloittamisesta päättäminen ja se, että haluaisin turvata meidän lapselle kivemman elinympäristön kuin missä nyt asumme. Tämän ajattelin varmistaa sillä, että pyydän siirtoa toiselle alueelle ensin ja sitten pikkuhiljaa hankimme pesämunaa omaa taloa kohti oikeasti rauhallisemmalta alueelta niin, että päästäisiin muuttamaan ennenkuin lapsi on kouluikäinen.

Karkaakos täältä moni pian yrittäjien puolelle? Kuinka moni vielä jää jäljelle?

Edit. Pakko vielä oli muokata! Nimittäin:
Kuukiuru, kurkkasin blogiisi ja voi ei, minä olen myös aivan toivoton jouluihminen! Sen lisäksi meillä on IHAN samanlainen tapa viettää joulua, siitä huolimatta, että ollaan naimisissakin oltu pari vuotta. Tunsin heti sielunsiskoutta blogissasi vieraillessani

 

Minäkin luen itseni aivan ylimaallisen suureksi jouluihmiseksi, meidän perheen kaikki naiset on hirmuisia joulufaneja. Varsinkin meidän mama! Tästä joulusta voisi tulla kyllä ikimuistoinen tämän yrityksen takia jne

Meillä yritys alkaa vajaan parin viikob päästä, kunhan pillerit syöty ja tyhjennysvuoto ok. En millään tahtoisi siirtyä täältä tuonne yrittäjien puolelle, tykkään niin kovasti kanssasisarista täällä niin tuntuu haikealle ajatella että kohtako täältä joutuu lähtemään, yhyy. ; (

 

Tervetuloa haavemaa ja naarassusi! Kuukiurulla oli aivan ihana kirjoitus joulusta blogissaan, samoja fiiliksiä on täälläkin joulun suhteen me ollaan joulusin oltu vuorotellen molempien vanhempien luona, mutta viime joulun jälkeen päätettiin, että tämä joulu vietetään molemmat omilla vanhemmilla.. tuleehan sitä joulua varmaan yhdessäkin vietettyä sitten esimerkiksi ennen joulua tai joulupyhinä

Täällä oli lyhyemmät menkat verrattuna edellisiin, ihan olen ihmeissään, mutta nyt ne varmaan sitten tasoittuu kun alkoi jo neljäs kierto ilman hormoniehkäisyä.. Jee Painoakin on jo kilo lähtenyt tuosta keskiviikosta.. ootan kuin oon sitte laihtunut marraskuun lopulla, kun käyn uudestaan sovittaan häämekkoa! <3 tosin jos joulukuussa tulisin raskaaksi, mietin, että turvotusta kyllä voi tulla aika paljon vielä ennen helmikuuta, vatsa nyt ei vielä näkyis.. mut se on sen ajan murhe, sitä kun ei koskaan tiedä milloin se oma nyytti meille suodaan..

 

mustakin ois outoo joulukuussa siirtyä yrittäjien puolelle.. mutta en tosin tiedä alanko sinne kirjoitteleen, kun tuntuu että ainakin aluksi haluaisin yrittää silleen rennosti ja sit jos lasken jonnekki kiertopäiviä ja varsinkin yrityskiertoja niin tuntuu että teen itselleni siitä sellaisen ressin (oon vaan sellanen).. sen näkee sitten joulukuussa ja varmaan sitte kuitenki meen syystä tai toisesta, mutta pitää katsoa musta tähän ketjuun on niin ihana kirjoitella kun vähän jo tietää toisten taustoja

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 20.10.2013:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
Chokomom	34v	talvi/kevät 2014	3.
Elviira86	27v	? (ei tiedossa)	1.
empuska	21v	11/2013	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
haavemaa	24v	kevät 2014	2., 1.yhteinen
Kaneli88	25v	02/2014	1.
Katey	24v	12/2013-01/2014	1.
kuukiuru	24v	11/2013	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
Ninnu83	30v	? (ei tiedossa)	3.
ponityttö	23v	1/2014	1.
Ruusannuppu	29v	? (ei tiedossa)	1. yhteinen
Sandri	24v	11-12/2013	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
Spukka	21v	2014-2015	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
toivontähti	27v	kevät 2014	1.
veepu123	24v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
5th

Yrittämään päässeet:
Nipsut

Blogeja seurattavaksi:
Kuukiuru - Come to Mama
veepu123 - Haaveissa pieni elämä

 

Tervetuloa haavemaa ja Naarassusi! Teidät on lisätty listalle.
Mukaan mahtuu ja toivotaankin enemmän porukkaa!

empuska, korjasin sun kohdalle tuon aloitusajankohdan 11/2013, kun sanoit että pillerit loppuu parin viikon päästä

 

Heips..

Täällä on kanssa yksi jouluintoilija. Oma "Jouluhistoria" on mennyt niin että siinä vaiheessa kun vanhempani erosivat ja jäin isän kanssa asumaan kahdestaan, vietimme joulut kahdestaan. Mutta ihania olivat nekin jouut <3 Paljon koristeita, paljon ruokaa ja paljon lahjoja Lämpimiä muistoja. Edellisen avomieheni kanssa meni niin että ensimmäisen joulun vietimme eri paikoissa ja se oli omasta mielestäni ihan hirveää. Toinen joulu sitten niin että aatto isäni luona (en olisi koskaan voinut kuvitella että isä olisi ollut joulun yksin!) ja sitten joulupäivänä ja tapaninpäivänä exäni sukulaisten luona ja kolmannen joulun kohdilla exäni oli töissä.

Kolme vuotta sitten isäni kuoli marraskuussa ja joulu vietettiin mieheni vanhempien luona. Jouluaatto oli vielä ensimmäinen kerta kun tapasin mieheni vanhemmat. Järkytys oli suuri! Tietenkin tuore suru raastoi vielä rintaani mutta tapa jolla he viettivät joulua oli niin tyystin erilainen kun se mihin olin itse tottunut. Ei juuri mitään koristeita, radioista kuunneltiin suomipoppia, appiukko kännissä kuin käki, miehen sisko valittamassa joululahjoista... Päätin silloin etten vietä heidän kanssaan joulua enää ikinä.

Kaksi edellistä joulua olen ollutkin töissä. Nyt kun edessä on vapaa joulu sanoin miehelleni jo viime vuonna että tämä jouluaatto me olemme kotona. Jos meille joku haluaa tulla se ok. Mutta nyt minä haluan että me luomme omia jouluperinteitä. Tämä on kuitenki ehkä se viimeinen mahdollisuus ollakin kahdestaan joulua Olen tässä jo suunnitellut jouluruokia. Ehkä käymme joulukirkossa ja sitten tietty kävelyllä koirien kanssa, joululaulujen kuuntelua, hiljentymistä jne... <3 Uskon että joulu kahdestaan voi olla ihana. Olihan se isänikin kanssa. Olisi joskus ihana saada isoveli perheineen ja isosisko perheineen joulun alla saman katon alle (meillä siis eri isät) mutta se ei varmaan tule ihan lähitulevaisuudessa onnistumaan.

 

Täälläkin ensimmäinen joulu miehen kanssa yhdessä ja ensimmäinen joulu kun pieni lapsi osallistuu mukaan ja näin ollen varmaan joulupukkikin! Siskollani reilun puolen vuoden ikäinen esikoistyttö, rakas kummityttöni <3 Viime joulun mieheni vietti omalla kotipaikallaan ja minä omallani, joulupäivänä ja muina päivinä olimme sitten yhdessä muuten. Olisipa jo joulu, kumma kun ei malta tai halua odottaa mitään, kaikki heti meille NYT! mutta oikeastaan joulussa onkin parasta se odottaminen ja joulun lämmin & rakkautta täynnä oleva tunnelma <3.

 

Heippa! Minäkin tahtoisin liittyä keskusteluun...
Vauvakuumetta ollut enemmän tai vähemmän jo vuosia. Nyt viime aikoina koko ajan lisääntynyt... Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta, hänen ajatuksensa oli, että ensi kesänä olisin raskaana. Tarkempaa ajankohtaa ei kuitenkaan sovittu ja nyt viimeisimpänä on puhunut, että ensi kesänä aloitetaan yritys. Itse jo ehdin innostumaan, että loppuvuodesta voitaisiin alkaa yrittämään. Pillereitä jäljellä kaksi liuskaa, enkä tahtoisi enää niitä "joutua" ostamaan...
Esikoinen siis haaveissa, yhdessä oltu viitisen vuotta - taival ollut melko kivikkoinen. Vuoden verran nyt asuttu yhdessä, kihloihin mentiin kesällä. Molemmilla vakituinen työ, miehen työtilanne nyt talouskriisin vuoksi hieman epävakaa. Kuitenkaan pelkoa ei siitä ole, että työttömäksi jäisi - vain riski siitä, että joutui vaihtamaan huonompipalkkaisiin hommiin.

Liityn nyt siis teidän vertaisten seuraan, tarkempaa ajankohtaa yritykselle vielä ilmoittamatta. Ihanaa, että on paikka, jossa purkaa tuntojaan muille ihmisille, jotka ymmärtävät miltä tuntuu

Tsemppiä ja jaksamista kaikille yrityksen odotteluun, sekä lopulta sitten siihen yritykseen ja siitä seuraavaan odotteluun.

 

Täällähän on paljon uutta porukkaa. Lämpimästi tervetuloa kaikille, tänne kyllä mahtuu sekaan! Lista on jo kyllä huikean pitkä!

Täällä myöskin haikeat fiilikset kun kohta joutuu jättämään tämän ketjun... nyyh.... Täällä on kuitenkin jo niin pitkään kirjoitellut ja seuraillut toisten juttelua. Tämä ketju on ollut minulle henkireikä näiden kaikkien ristiriitaisten tunteiden keskellä. Mutta aion kyllä käydä täällä seurailemassa tänne vielä jäävien kanssasisarien tilannetta.

On tosi mahtavaa, kuinka moni on käynyt tutustumassa blogiini ja vielä mahtavampaa on se, että kirjoitteluni aiheuttaa muissa ihmisissä jotain ajatuksia. Oli kyllä oikea päätös aloittaa blogi. Siitä tuli toinen henkireikä. Ja kivaa, että myös veepu123 aloitti blogin. On se vaan kiva seurata myös toisten samassa tilanteessa olevien matkaa. Nyt on tullut loppuvaiheessa enemmän kirjoiteltua myös tänne ketjuun, koska tämä odotus alkaa olla niin loppuvaiheessa.

 

Henkilökohtaisesti toivon, että myös yrittämään päässeet tulevat aika-ajoin kertomaan tapahtumiaan ja viimeistään sitten kun saa sen plussan testiin! Ollaan hengessä mukana

Tervetuloa Elviira86, lisäsin sut ylhäällä olevaan listaan. Laskinko oikein, että olet 27v?

 

Aivan oikein laskettu Sepä jäikin tuohon tekstiin laittamatta..

Kiitos kovasti! Tähän keskusteluun liityttyäni rohkaistuin taas miehelleni puhumaan vauvakuumeesta, aika hiljaiseksi meni isäntä. Jotenkin pelottaa haaveilla "yksin"... Mitä jos mies ei olekaan valmis vielä pitkään aikaan? Tai jos vaan suostuu lopulta yrittämään vain minun takia.... En haluaisi häntä painostaa, mutta kun vaan joka päivä asia mielessä pyörii... Miten muiden parisuhteet on kestäny "yksipuolisen kuumeilun"? Onko ollut koetuksella? Ja miten lopulta päädyitte siihen, että alatte yrittää? Lueskelin kyllä aiemmat tekstit, mutta toivoisin kuulevani aiheesta enemmän teiltä, jotka on päätyneet aloittamaan yritykset tai ootte ainakin päättäny ajankohdan? Miten mies pehmitetään?

 

Meillä pehmittely on tapahtunut pikku hiljaa.. tai oikeestaan, mies on jo kauan sitten sanonut, että haluaisi että odotettaisiin jo vauvaa kun hän täyttää 30.. mä oon vauvasta puhunut jo kauan ja mies siis on todennut mulla olevan krooninen vauvakuume.. onhan siitä väittelyitäkin tullut, mutta ehkä se on ollut vain sitä minun kiirehtimistä, kun oikeastaan nyt vaan on vasta se tilanne elämässä, et vauva sopisi kuvioon paremmin kuin ennen (mun opinnot loppusuoralla).. huumorilla pärjää aina, sen takia ei olla mihinkään kriisiin asian suhteen ajauduttu.. ja varmaan sen takia, kun tuntee niin hyvin toisen ja tietää, että kyllä molemmat lapsen haluaa, kun aika vain on kypsä.