[QUOTE="Sadie";29461543]Älä muuta sano! Mä voisin syödä juustoa vaikka kuinka paljon.
Luin ton sun linkkaaman painonpudotusjutun ja aloin miettiin..
Yritänkö mä nyt haukata liian ison palan kerralla ja siks tää homma kusee koko ajan? Oon nyt koko ajan ollu sillä fiiliksellä, että sitten "ensi maanantaina" jätän kaikki herkut yms ylimääräset syömiset ja juomiset pois. Ateriarytmi mulla on ok, mutta annoskoot pyllyllään ja sit noi kaikki välis napsimiset. Ilta ja lapsen päikkäriaika pahimmat. Ehkä se päikkäriaika on se kaikkista pahin. Silloin mä sorrun aina kaikenlaiseen .
Auttekees nyt mua! Miten mä saan tän homman pelittään? Mistä mä löydän mun kadonneen itsekurin? HELP!!
Viime keväänä mä tein niin, et se oli kerrasta poikki. Kerrasta pois kaikki herkuttelet, turhat syömiset. Niin jäi myös leivät, juustot sunmuut. Ja silloin se toimi tollai.. sen aikansa. Nyt selkeestikkään en pääse hommmaan kärryille enää tolla systeemillä, mutten myöskään tiedä, millä sitten..
Ideoita, vinkkejä, kaikki otetaan vastaan! [/QUOTE]
Eikös se yleisin päivä aloittaa dietti ole juurikin "huomenna"...joten väitän, ettet tosiaan ole yksin
Kuten jo tuolla jossain aiemmin rustasinkin, niin en taida osata auttaa. Mulla kun ei ole mitään keinoa löytää sopiva draivia. Se joko on...tai sitten se ei ole. Todellakaan.
Ja mulla on tasan yksi vaihtoehto ja se ei ole "kaikki", vaan "ei mitään". Mä en voi syödä "vähän" herkkuja, koska sitten mä syön paljon. Mä en osaa kohtuutta. Se sokeripiru, mikä tuohon olalle tulee huutelemaan "syö, syö, SYÖ" on sitä luokkaa, että mun on parempi pitää näpit ihan kokonaan erossa kaikesta sellaisesta, minkä syömistä en kykene säännöstelemään.
Mä aion olla tosiaan sen 100 päivää erossa niistä safkoista ja herkuista, jotka on mulle ongelma. Jos (ja kun) olen 100 päivää niitä ilman, kykenen aivan varmasti paremmin käyttämään niitä kohtuudella, kuin jos yrittäisin moista jo nyt. Ei se kohtuuskaan tule helppoa olemaan (todellakaan!), mutta siinä sitten taas naista koetellaan.
Mä luulen, että ne 100:n päivän aikana pudonneet kilot motivoi kuitenkin ihan hirmuisesti pitämään uutta elämäntapaa yllä. Mä saatan tuolloin olla jo lähes normaalipainoinen ja aivan varmasti HYVIN erilainen vartalonmalliltani...ei sitä saavutusta tee enää mieli tuhota
Kaivelin vielä vanhempia laihdutustuloksiani...mulla oli lähtöpaino aikanaan reilut 84 kg ja tuolloin pudotin seitsemässä viikossa yli 10 kg.
Miettikää. Seitsemässä viikossa...yli KYMMENEN KILOA!
Seitsemän viikkoa on pirun lyhyt aika...johan tässä on kohta 2,5 viikkoa jo dietattu. Enää 4,5 viikkoa, eli reilu kuukausi...ja SULTA saattaa olla KYMMENEN KILOA POISSA!!!
Kannattaako nyt tosiaan puputtaa siellä sohvannurkalla sitä suklaapatukkaa? Onhan se hyvää, joo...mutta eikös ois parempaa se -10 kg
Luin ton sun linkkaaman painonpudotusjutun ja aloin miettiin..
Yritänkö mä nyt haukata liian ison palan kerralla ja siks tää homma kusee koko ajan? Oon nyt koko ajan ollu sillä fiiliksellä, että sitten "ensi maanantaina" jätän kaikki herkut yms ylimääräset syömiset ja juomiset pois. Ateriarytmi mulla on ok, mutta annoskoot pyllyllään ja sit noi kaikki välis napsimiset. Ilta ja lapsen päikkäriaika pahimmat. Ehkä se päikkäriaika on se kaikkista pahin. Silloin mä sorrun aina kaikenlaiseen .
Auttekees nyt mua! Miten mä saan tän homman pelittään? Mistä mä löydän mun kadonneen itsekurin? HELP!!
Viime keväänä mä tein niin, et se oli kerrasta poikki. Kerrasta pois kaikki herkuttelet, turhat syömiset. Niin jäi myös leivät, juustot sunmuut. Ja silloin se toimi tollai.. sen aikansa. Nyt selkeestikkään en pääse hommmaan kärryille enää tolla systeemillä, mutten myöskään tiedä, millä sitten..
Ideoita, vinkkejä, kaikki otetaan vastaan! [/QUOTE]
Eikös se yleisin päivä aloittaa dietti ole juurikin "huomenna"...joten väitän, ettet tosiaan ole yksin
Kuten jo tuolla jossain aiemmin rustasinkin, niin en taida osata auttaa. Mulla kun ei ole mitään keinoa löytää sopiva draivia. Se joko on...tai sitten se ei ole. Todellakaan.
Ja mulla on tasan yksi vaihtoehto ja se ei ole "kaikki", vaan "ei mitään". Mä en voi syödä "vähän" herkkuja, koska sitten mä syön paljon. Mä en osaa kohtuutta. Se sokeripiru, mikä tuohon olalle tulee huutelemaan "syö, syö, SYÖ" on sitä luokkaa, että mun on parempi pitää näpit ihan kokonaan erossa kaikesta sellaisesta, minkä syömistä en kykene säännöstelemään.
Mä aion olla tosiaan sen 100 päivää erossa niistä safkoista ja herkuista, jotka on mulle ongelma. Jos (ja kun) olen 100 päivää niitä ilman, kykenen aivan varmasti paremmin käyttämään niitä kohtuudella, kuin jos yrittäisin moista jo nyt. Ei se kohtuuskaan tule helppoa olemaan (todellakaan!), mutta siinä sitten taas naista koetellaan.
Mä luulen, että ne 100:n päivän aikana pudonneet kilot motivoi kuitenkin ihan hirmuisesti pitämään uutta elämäntapaa yllä. Mä saatan tuolloin olla jo lähes normaalipainoinen ja aivan varmasti HYVIN erilainen vartalonmalliltani...ei sitä saavutusta tee enää mieli tuhota
Kaivelin vielä vanhempia laihdutustuloksiani...mulla oli lähtöpaino aikanaan reilut 84 kg ja tuolloin pudotin seitsemässä viikossa yli 10 kg.
Miettikää. Seitsemässä viikossa...yli KYMMENEN KILOA!
Seitsemän viikkoa on pirun lyhyt aika...johan tässä on kohta 2,5 viikkoa jo dietattu. Enää 4,5 viikkoa, eli reilu kuukausi...ja SULTA saattaa olla KYMMENEN KILOA POISSA!!!
Kannattaako nyt tosiaan puputtaa siellä sohvannurkalla sitä suklaapatukkaa? Onhan se hyvää, joo...mutta eikös ois parempaa se -10 kg