Yliluonnolliset kokemukset

en tiiä, onko teillä ollut samalla tavalla, että tämä "kummittelu" seuraa teitä, vaikka muuttaisittekin...? meillä on nyt 3. asunto, jossa kummittelee. ja sillä tavalla, että sekä mies, että minä se tiedostetaan. kaikki alkoi esikoistyttären syntymän aikoihin. ekassa asunnossa vesihanat ja ikkunat aukeili itestään, tietokone vaihtoi itsestään salasanaa. kerran mieheni kuuli selvästi, että huusin häntä nimeltä vessasta ja pyysin tuomaan jotain, mutta en ollut puhunut mitään. nii ja kerran mieheni oli tekemässä vauvalle korvikkeita korvikejauheesta ja pöydällä oli 4 tuttipulloa, jotka kaikki alkoivat pyöriä paikallaan (olin itse myös vieressä todistamassa). myös meidän kaksi kissaa selvästi seuraavat jotain, mitä me emme näe. ja usein. toisessa asunnossa ei tainnut tapahtua kun yksi juttu, mutta isompi muita (emme asuneet siellä ku 2-3 kk): istuin liesituulettimen ääressä tupakalla ja yhtäkkiä ilman, että mikään sinne kosketti, lieskarin yläpuolelta putosi sellainen vanerilevy, jonka takana oli syvennys. sieltä löytyi pieni kuva pikkuisesta (ehkä 5-7v.) tytöstä. mustavalkoinen kuva ja selvästi vanha. ei ollut myöskään meidän tuttuja. tai ei ainakaan tunnistettu. tätä oli myös mun serkkutyttö todistamassa. mies myös vanno, että hän muuton aikana irrotti sen vanerilevyn ja katto sinne sisään, eikä siellä mitään kuvaa ollut. Nykyisessä kämpässä ollut suht. hiljasta. kerran oli yövalo temppuili sillä lailla, että oltiin miehen kans varmoja, et se oli kummituksen tekosia ja mies ja serkkutyttö kuullut täällä, että joku ihan selvästi hengittää lähellä, vaikkei ketään ole ollut lähistöllä. kissat myös seurailleet täällä jotain ja samaan suuntaan vauva jokeltelee ja naureskelee. niin ja täällä oli kerran ihminen, jolle olin illalla kertonut, että meillä kummittelee, eikä hän usko sellaiseen. seuraavana aamuna joku paukautteli kuplamuovia (siis kukaan ei ollut tämän kuplamuovin lähistöllä). se oli aika hauska tilanne.. tällasta täällä meillä toki kaikelle voi olla joku muukin selitys. en ole kovin miettinyt, onko vai ei. mulle ihan sama, niin kauan, ku mitään pahaa ei satu..

 

"Yliluonnollista ei ole."

Minkä helvetin takia yritätte selittää yliluonnollista tieteellä, kun jo nimi "YLILUONNOLLINEN" sanoo että sitä EI VOI SELITTÄÄ TIETEELLÄ ?!

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Tää kansa on jo nyt nii vitun paatunutta, että niitä pelottaa itseensäkin jo ajatus yliuonnollisesta joten sen takia ne jurruttaa päähänsä on vitun typerän lauseen !!

PARANORMAL THINGS CAN NOT BE SCIENTIFICALLY PROVEN, BECAUSE IT'S SUPERNATURAL !!!!!!!!

 

No jopas porukka hiljeni.

 

Asuntaan nykyään äitin kans kahestaan (veli muuttanu jo omilleen) ja asutaan omakotitalos lähellä keskustaa mut mettä on takapihalla. Ollaan asuttu talos varmaan joku 3 vuotta nyt ja kaikki tapahtu viime kesänä. Me oltiin päätetty äitin kans et me muutetaan siitä kämpästä pois ku se on liian iso meille kahelle ja ku me se ekaa kertaa ääneen sanottiin talos sisällä niin meillä meni sähköt heti! Kesti joku tunti niin ne palas takasin.
Me yks lauantai ilta sit ajateltiin grillata äitin kans saunan jälkeen takapihan terasilla ja kävin pistään grillii kuntoon ku äiti touhas keittiös. Me nähtiin toisemme kokoajan ku olin grillillä ku keittiö on siinä seinän takana ja ikkuna on just siinä grillin kohas. Katoin sit äitiin ku se katto tosi kauhuissaan ihan jäykkänä mun taake ja katoin äkkii taakse niin siinä mettän reunas seiso joku ihan selkeesti ja se alko liikkuu mua kohti. Juoksin sisään minkä kerkesin ja menin keittiön ikkunalle äitin viereen. Hahmo oli pois ja äiti paasas "mikä vittu toi oli" "näikkö säki" "mitä helvettiä" se oli tosi hyvteerinen hetken mut mä olin vaan niin peloissani etten sanonu mitään tai ees liikkunu. Jätettiin se grillaaminen sitte siihen, mut käytiin yhes pistääs se kii
Siitä sitte pari päivää eteenpäin me oltiin äitin kans keittiön syömäs iltapalaa nii meillä on sellanen hyllykkö seinällä mis on kaikkee antiikki lautasii ja jotain muuta posliini juttuja nii ne lautaset on siinä kolmes pinos nii jokasesta pinosta päällimäinen lautanen lensi alas perä jälkeen. Kauhee sydäri iski siinä kohtaa! Rauhotuttii ja siivottiin ne palaset ja nukuin sen yön äitin vieres. Yöllä heräsin ku kuulin aivanku pientä kilinää mut en kiinnittäny mitään huomiota ja aamulla ku herättiin niin ne posliinin sirpaleet oli aseteltu äitin sängyn ympärille ympyräks. Loppu aika mikä me siellä asuttiin niin oli aika rauhallista, välillä tunsin vaan et joku silitti mun poskee ja aivan ku joku kysyis miksi hiljaa mut mitää ei näy ja jotain tällästä ja aina mun seuras oli joku ja tunsin kauheen selvästi rakkauden tunteen, ihan ku mä rakastaisin jotain ihmistä hirveesti ja saisin vastarakkautta yhtälailla (mä olin silloin sinkku) ja välillä mulla oli kauhee ikävä jotain ihmistä. no ku oltiin viimestä yötä talos nii yö oli levoton! nukuin taas äitin vieres ku en kestäny olla yksin! mun huonees nojas peli lattialla seinään ja se kaatu yhtäkkii ja levis tuhanneks palaks mun valot meni päälle juoksin siinä vaihees äitin viereen, tai olisin juossu mut en saanu mun ovee heti auki vaan se kahva hakkas tyhjää, lopulta aukes ja ryntäsin ulos. Äitin huoneessa on takapihalle ovi ja siitä rekutettiin kahvaa. Oli hetken aivan hiljasta kunnes olkkarista (mun huoneen ovi on olkkarissa) alko kuuluu aivanku joku hokis "ei ei ei ei ei" tosi hiljaa, kumpaakaan ei kiinnostanu mennä kattoon vaan nojattiin seinää vasten ja ihan lähekkäin. me ei nukuttu oikeestaan koko yönä ja aamulla mun huoneen oves luki kaiverrettuna "ei". Tuli muuten kiire lähtö siitä talosta siinä paikas!! Pihalla meijän talon edes luki hiekas "miksi". Ku tultiin uudelle kodille ja kannettiin laatikoita sisään niin mulle tuli kauhee surullinen olo ja aivan ku mulla olis kauhee kaipuu jotain tosi rakasta ihmistä kohtaan, jota rakastan. Mä aloin vaan itkeen hysteerisesti siinä lattialla ja äiti säihkäti saatanasti. Mä en itte muista mut äiti sano et olin vaan huutanu "ei ei ei ei ei, miksi, ei ei ei ei ei" Sit ku siitä toivuin niin alettiin miettiin tota ja ajattelin sen asian niin että joku ihminen on menettäny siellä talossa jonkun (tälleen tyhmästi ajateltuna jonku joka muistuttaa mua esim, ku mua "vainos") ja ei halunnu että mä lähen ja sitte ku lähin niin se halus että mä tunnen sen mitä se tuntee tai jotain... Mut nyt ku asutaan uudessa talossa niin se ei kumminkaan loppunu, mutta nyt kukaan muu ei huomaa sitä, se tulee mulle vaan uniin ja ei mitenkään ihmeellisesti ku mun unet on mustia ja kuulen vaan "ei ei ei ei ei, miksi, ei ei ei ei ei" ja sitte kerään kyyneleet silmissä. ja mä vaaan jatkan itkemistä ja tunnen sen kauheen sydäsurun mun sisällä ja en tiiä ketä kohtaan tunnen mitään. Me ei puhuta äitin kans siitä enää, ku äitillä tais jäädä siitä jotain pysyvämpää vikaa päähän ku se käy vielä terapias jokatoinen viikko. Se on vaan kielletty puheen aihe meillä kotona. En oo kyllä puhunu tästä ikinä kenellekkään, edes mun veli ei tiedä. Nyt pysttyin tänne kertoon ku eihän mua kukaan tunne mä pelkään joka yö mennä nukkumaan, koska se tunne minkä saan on jotain niin kauheeta, mun elämäni mies on kuollu ilmeisesti enneku ehdin ees olla sen kans... Mä en tiiä kuinka kauan pystyn elään tälleen!

 

Edelliselle kirjottajalle
Oot kattonu liikaa jotain paranormal activity huuhaa-leffoja, en jaksanu lukee ees loppuun kun meni niin ylimalkaseks. Mistä googlesta sä tän palstan löysit ja aloit suoltaa omaa teinimielikuvitustas tänne?

 

Tuli mieleen kun tuolla joku kirjotti että esikoisen syntymän jälkeen tapahtu näin ja näin.. Että en haluais mitenkään vähätellä, mut itekki koin muka esikoisen syntymän jälkeen ties mitä kummitusjuttuja ja harha-aistimuksia. Ja loppujenlopuks se olikin vaan äärimmäistä väsymystä uuden rytmin takia ja kun oli ihan uus elämäntilanne, ensimmäinen lapsi ja väsymys ja paineita niin sitä alko sitte mielikuvitus laukkaamaan...

 

joo on taidettu pari leffaa nyt kyllä kattoo liikaa tuolla pääs mut hei se on ainaki hyvä et lentää tarinaa tosta vaan

 

isämme oli kuollut samalla viikolla, kun kuulimme siskoni kanssa laahaavia askeleita keittiöstä ja lautasten kilinää. Kun kävimme katsomassa ei siellä ollut ketään. uskon että iskä tuli juomaan vielä viiimeisen kupin kahvia ennen ikuista lepoaan..

 

HEI!!
tosta puheen ollen mulla on niin paljon outoja pelottavia kokemuksia ja salaisuuksia.ja se on muuttanut mut vähällä puoli-hulluksi.-

 

Olen kokenut monia yliluonnollisia asioita, mulla on kyky saada yhteyttä tuonpuoleiselle, ainakin äitini mukaan. Äitini on harrastanut nuorena usein spirtsmiä ja tietää paljon yliluonnollisista jutuista. Ensimmäiset kerrat pelästyttivät minut pahasti, mutta aloin ajan mittaan tottua niihin tapahtumiin. Olen nähnyt tavaroiden liikkuvan itsestään pari kertaa, pehmolelut liikkuivat itsestään, valot olivat syttyneet päälle yhtäkkiä, joku oli painannut katkaisimista yms. Olen nähnyt myös mustia hahmoja. En tykkää tuollaisista yliluonnollisista jutuista, mutta mun on vain hyväksyttävä mun kyvyt.

 

olin tässä vähän aika sitten mökillä ja olin puhunut ystäväni kanssa yliluonnollisista asioista oli melkein keski yö kaverini kuunteli biisejä puhrlimestani...katsoin häntä ja äkkiä hän katsoi telkkaria katsoin itsekkin se oli sammunut itsekseen kaukosäätimet olivat pöydällä kaverini ulottumattomissa säikähdimme tapahtumaa paljon ja istuimme sohvalla vierekkäin ainakin 10 min olimme tuolloin 12 vuotiaita. näitä tälläisiä on ollut useammin ja eniten kun olen ollut 12 vuotias..

 

Mul on kani, joka saa juoksennella talossa vapaana, ku olen kotona, ja kerran ku olin lähössä kouluun, laitoin sen häkkiinsä(mun huoneessa), ja käännyin, niin näytti ihan kuin se ois vilahtanut mun jalkojen ali ns:kummituksena(se oli vaaleahko, vaik se on oikeesti harmaa!).
Ja kerran näin pitkän, luihun hahmon istuskelemassa meinän keittiön pöydällä tietokoneen ääressä, kansi kiinni.
Kerran mun kaveri tuli meille, ja ku avattiin ulko-ovi, ni mun kaveri sano:"ai kato, sun kanis juoksi sun huoneestas makkariin, voi ku se oli söpö!"
Hämmästyin ja sanoin:"Mun mielestä sen pitäs olla omassa häkissään...", no me mentii sitte kattoo, ja kani istuskeli siellä heinää syöden...

olin toissapäivänä ollut trampoliinilla hyppimässä, ja tein "temppua", jossa hypätään selälleen, ja siitä ilman käsiä ympäri(vaikee selittää...), ja aina ku tulin alas, ni tulin selkä yhtä meidän ulko(ns rakennusta kohti alas.
Alko mietityttää, et liittykö se jotenki mun puheisiin, ku olin ehottanu äidille, et se purettais, ku se oli nii ruma ja vanha...

Viimeseks, mut ei vähäsimmäks: Olin eilen menossa harkkojeni jälkeen kavereitteni kanssa ulos, ja söin äkkiä ennen lähtöä. Mun äiti sano;" muista ottaa kännykkä mukaan, että jos käy jotain ni voit soittaa" Vastasin myöntyen, mutta ajattelin vitsillä itsekseni, että otan, mutta tulen kotiin jos se sattuisi hukkumaan, tai menemään rikki.

Kavereitteni kanssa mentiin sitten erään läheisen järven rantaan, ja hengailtiin siellä, kunnes kaverini oli säikäyttämässä minua, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, horjahdin, ja kännykkäni lensi taskustani... ...järveen!
Poimin sen nopeasti ja lähdin kotiin(kaverinikin olivat lähdössä juuri, sillä kaverini koira oli karannut!).
Sain puhelimeni onneksi toimimaan, mutta jäi mietityttämään, että oliko sattumaa, että mietin juuri kännykkäni rikkoutumista, ku se tippui samana päivänä järveen, tai oliko mun kännykän tippumisella, ja mun kaverin koiran karkaamisella joku yhteys...?

 

[QUOTE="Teresa";23711673]Olen kokenut monia yliluonnollisia asioita, mulla on kyky saada yhteyttä tuonpuoleiselle, ainakin äitini mukaan. Äitini on harrastanut nuorena usein spirtsmiä ja tietää paljon yliluonnollisista jutuista. Ensimmäiset kerrat pelästyttivät minut pahasti, mutta aloin ajan mittaan tottua niihin tapahtumiin. Olen nähnyt tavaroiden liikkuvan itsestään pari kertaa, pehmolelut liikkuivat itsestään, valot olivat syttyneet päälle yhtäkkiä, joku oli painannut katkaisimista yms. Olen nähnyt myös mustia hahmoja. En tykkää tuollaisista yliluonnollisista jutuista, mutta mun on vain hyväksyttävä mun kyvyt.[/QUOTE]

Mitä ne sit on jutelllu sulle, siellä tuonpuoleisessa/ mitä oot nähny?

 

joo on taidettu pari leffaa nyt kyllä kattoo liikaa tuolla pääs mut hei se on ainaki hyvä et lentää tarinaa tosta vaan

En kyllä sanois iha noinkaa!!
Osa jutuista saattaa olla kyllä ihan mielikuvituksen tuotetta...

 

Asutaan vanhassa talossa, jossa on lasten huoneet yläkerrassa. Yläasteikäiset lapseni kertoivat minulle useaan otteeseen, miten öisin heidän huoneessaan leijailee omituisia valopalloja. Asutaan syrjässä metsän keskellä, joten mitkään autojen valot tms se ei voinut olla. Ohitin kuitenkin asian olan kohautuksella, tyyliin "höpö höpö".
Ilmiöt jatkuivat. Eräänä yönä toinen lapsista oli havahtunut siihen, että hänen kännykkänsä oli räpsäissyt itsestään valokuvan. Kuvassa näkyi kyseinen valopallo.
Meni muutama yö, kunnes sain eräänä yönä omaan kännykkääni kuvaviestin lapseni puhelimesta. Kuva oli lähetetty aamuyöstä, jolloin me kaikki nukuttiin. Kuvassa oli samainen valopallo. Aamulla kysyin, oliko lapsi lähettänyt viestin mun puhelimeen, sanoi hämmästyneenä että ei, hän nukkui. Tapaus puistatti lasta niin, että poisti kuvan kännykästään.

Ilmeisesti joku halusi minunkin toteavan, että nuo valoilmiöt eivät olleet mitään "höpöhöpöä", vaan ihan oikeasti tapahtunutta.

Tässä talossa on muutenkin omituista toimintaa. Yläkerrasta kuuluu selkeitä askeleita, vaikka siellä ei ole ketään. Samoin keittiössä häärää usein joku, vaikka se on tyhjillään.

 

Asuntaan nykyään äitin kans kahestaan (veli muuttanu jo omilleen) ja asutaan omakotitalos lähellä keskustaa mut mettä on takapihalla. Ollaan asuttu talos varmaan joku 3 vuotta nyt ja kaikki tapahtu viime kesänä. Me oltiin päätetty äitin kans et me muutetaan siitä kämpästä pois ku se on liian iso meille kahelle ja ku me se ekaa kertaa ääneen sanottiin talos sisällä niin meillä meni sähköt heti! Kesti joku tunti niin ne palas takasin.
Me yks lauantai ilta sit ajateltiin grillata äitin kans saunan jälkeen takapihan terasilla ja kävin pistään grillii kuntoon ku äiti touhas keittiös. Me nähtiin toisemme kokoajan ku olin grillillä ku keittiö on siinä seinän takana ja ikkuna on just siinä grillin kohas. Katoin sit äitiin ku se katto tosi kauhuissaan ihan jäykkänä mun taake ja katoin äkkii taakse niin siinä mettän reunas seiso joku ihan selkeesti ja se alko liikkuu mua kohti. Juoksin sisään minkä kerkesin ja menin keittiön ikkunalle äitin viereen. Hahmo oli pois ja äiti paasas "mikä vittu toi oli" "näikkö säki" "mitä helvettiä" se oli tosi hyvteerinen hetken mut mä olin vaan niin peloissani etten sanonu mitään tai ees liikkunu. Jätettiin se grillaaminen sitte siihen, mut käytiin yhes pistääs se kii
Siitä sitte pari päivää eteenpäin me oltiin äitin kans keittiön syömäs iltapalaa nii meillä on sellanen hyllykkö seinällä mis on kaikkee antiikki lautasii ja jotain muuta posliini juttuja nii ne lautaset on siinä kolmes pinos nii jokasesta pinosta päällimäinen lautanen lensi alas perä jälkeen. Kauhee sydäri iski siinä kohtaa! Rauhotuttii ja siivottiin ne palaset ja nukuin sen yön äitin vieres. Yöllä heräsin ku kuulin aivanku pientä kilinää mut en kiinnittäny mitään huomiota ja aamulla ku herättiin niin ne posliinin sirpaleet oli aseteltu äitin sängyn ympärille ympyräks. Loppu aika mikä me siellä asuttiin niin oli aika rauhallista, välillä tunsin vaan et joku silitti mun poskee ja aivan ku joku kysyis miksi hiljaa mut mitää ei näy ja jotain tällästä ja aina mun seuras oli joku ja tunsin kauheen selvästi rakkauden tunteen, ihan ku mä rakastaisin jotain ihmistä hirveesti ja saisin vastarakkautta yhtälailla (mä olin silloin sinkku) ja välillä mulla oli kauhee ikävä jotain ihmistä. no ku oltiin viimestä yötä talos nii yö oli levoton! nukuin taas äitin vieres ku en kestäny olla yksin! mun huonees nojas peli lattialla seinään ja se kaatu yhtäkkii ja levis tuhanneks palaks mun valot meni päälle juoksin siinä vaihees äitin viereen, tai olisin juossu mut en saanu mun ovee heti auki vaan se kahva hakkas tyhjää, lopulta aukes ja ryntäsin ulos. Äitin huoneessa on takapihalle ovi ja siitä rekutettiin kahvaa. Oli hetken aivan hiljasta kunnes olkkarista (mun huoneen ovi on olkkarissa) alko kuuluu aivanku joku hokis "ei ei ei ei ei" tosi hiljaa, kumpaakaan ei kiinnostanu mennä kattoon vaan nojattiin seinää vasten ja ihan lähekkäin. me ei nukuttu oikeestaan koko yönä ja aamulla mun huoneen oves luki kaiverrettuna "ei". Tuli muuten kiire lähtö siitä talosta siinä paikas!! Pihalla meijän talon edes luki hiekas "miksi". Ku tultiin uudelle kodille ja kannettiin laatikoita sisään niin mulle tuli kauhee surullinen olo ja aivan ku mulla olis kauhee kaipuu jotain tosi rakasta ihmistä kohtaan, jota rakastan. Mä aloin vaan itkeen hysteerisesti siinä lattialla ja äiti säihkäti saatanasti. Mä en itte muista mut äiti sano et olin vaan huutanu "ei ei ei ei ei, miksi, ei ei ei ei ei" Sit ku siitä toivuin niin alettiin miettiin tota ja ajattelin sen asian niin että joku ihminen on menettäny siellä talossa jonkun (tälleen tyhmästi ajateltuna jonku joka muistuttaa mua esim, ku mua "vainos") ja ei halunnu että mä lähen ja sitte ku lähin niin se halus että mä tunnen sen mitä se tuntee tai jotain... Mut nyt ku asutaan uudessa talossa niin se ei kumminkaan loppunu, mutta nyt kukaan muu ei huomaa sitä, se tulee mulle vaan uniin ja ei mitenkään ihmeellisesti ku mun unet on mustia ja kuulen vaan "ei ei ei ei ei, miksi, ei ei ei ei ei" ja sitte kerään kyyneleet silmissä. ja mä vaaan jatkan itkemistä ja tunnen sen kauheen sydäsurun mun sisällä ja en tiiä ketä kohtaan tunnen mitään. Me ei puhuta äitin kans siitä enää, ku äitillä tais jäädä siitä jotain pysyvämpää vikaa päähän ku se käy vielä terapias jokatoinen viikko. Se on vaan kielletty puheen aihe meillä kotona. En oo kyllä puhunu tästä ikinä kenellekkään, edes mun veli ei tiedä. Nyt pysttyin tänne kertoon ku eihän mua kukaan tunne mä pelkään joka yö mennä nukkumaan, koska se tunne minkä saan on jotain niin kauheeta, mun elämäni mies on kuollu ilmeisesti enneku ehdin ees olla sen kans... Mä en tiiä kuinka kauan pystyn elään tälleen!

Sunki varmaa kannattais kokeilla sitä terapiaa...

 

"Yliluonnollista ei ole."

Minkä helvetin takia yritätte selittää yliluonnollista tieteellä, kun jo nimi "YLILUONNOLLINEN" sanoo että sitä EI VOI SELITTÄÄ TIETEELLÄ ?!

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Tää kansa on jo nyt nii vitun paatunutta, että niitä pelottaa itseensäkin jo ajatus yliuonnollisesta joten sen takia ne jurruttaa päähänsä on vitun typerän lauseen !!

PARANORMAL THINGS CAN NOT BE SCIENTIFICALLY PROVEN, BECAUSE IT'S SUPERNATURAL !!!!!!!!

Älä ragee(riehu)meille, ja opettelisit puhuu/ kirjottaa selvästi, ja kävisit enkuntunneilla!!

 

Miksi täällä käy teinejä kirjoittelemassa?

 

PÖÖÖÖ!!

 

ja taas mie päädyn lukemaan tälläistä kun miehellä yövuoro..|O

 

Minulla pääsi kerran vuosia sitten hississä aivan uskomattoman mahtava pieru. Haistoin siinä selvästi lihapullan ja sipulikastikkeen tuoksun.

Noh, kotiin päästyäni huomasin että isä oli ostanut uuden trumpetin ja äiti teki lihamureketta! Kerroin pierustani ja kyllä meillä riittikin juttua illaksi! Se oli elämäni paras kesä!

 

:|

 

Yläasteella ollessani näin unta, että kaverini osti kukallisen penaalin itselleen. Tylsä uni, jep. Mutta seuraavana aamuna kerroin unesta - ja hänellä oli kukallinen penaali, jonka oli ostanut edellisenä iltana toisesta kaupungista. En siis ollut sattumalta nähnyt penaalia paikallisessa kaupassa, eikä kaverini ollut kertonut siitä aikaisemmin tms.

Tämäpä onkin ainoa tälle ateistille sattunut jännä sattuma, jota joku voisi yliluonnollisenakin pitää.

 

vaikka moni täällä vähättelee toisten kokemuksia niin en silti tyrmää kenenkään kertomia mielikuvituksena vaikka osa niitä varmasti onkin..

ite olen elämäni aikana kokenut paljonkin yliluonnolista.. nykyäänkin sitä tapahtuu turhan usein.. ja en todellakaan ole löytänyt järkeviä selityksiä asioille vaikka niin olen yrittänyt tehdä..

kaikkia en tässä ala kertomaan.. mutta muutamia mitä olen kokenut voin kertoa täällä vaikka tiedän saavani "teiltä kaikkitietäviltä" hullun paperit.. ei kiinnosta koska tiedän mitä olen nähnyt ja kokenut..

ensinnäkin asuin äitini kanssa tämän miesystävän kanssa miehen kotitalossa monta vuotta.. olin tuntenut miehen isän muksuna ja tulinkin hänen kanssaan todella hyvin toimeen ja hän oli minulle kuin oma pappa.. kun hän sitten myöhemmin kuoli kotitalonsa läheisyyteen vanhuuttaan niin tiesin asiasta ennenkuin mulle edes asiasta oli kerrottu.. kun muutimme ko taloon asumaan niin yöt olivat kamalan rauhattomia monestikin..
yleensä öisin kuulin kuinka askeleet menivät eteisestä tupaan ja samalla alkoi tuvasta kuulumaan kolinaa ihan kuin pappa olisi kahvit itellleen puuhellalla keittänyt.. välillä kuulin puheensorinaa tuvasta.. muutaman kerran kun olin yksin kotona istuin tuvassa tehden läksyjä niin tunsin etten ole yksin.. kerran katsoin sitten tuvan ikkunoista katsoin ulos niin näin siellä papan seisomassa pihalla..
muutaman kerran myös ulkona kun olin niin puuliiterin ovi saattoi aueta ihan ilman mitään syytä (ei tuuli sitä aukonut.. oli hankala avata kun maata oli siinä edessä könttinä.. ja kun liiterin ovi aukesi niin samalla koirat tarhoista alkoi haukkua ja murista tyhjälle liiterille.. myös ulkosauna oli paikka minne en suostunut menemään edes seurassa.. koska muutaman kerran mukelona kun olin käynyt saunan pukuhuoneessa yksin niin olin nähnyt kasvot seinässä.. ja ne eivät olleet ystävälliset vaan erittäin pelottavan näköiset.. kun täytin 16 kävin viimeisen kerran ulkosaunalla hakemassa tavaroitani ennenkuin muutin pois niin näin ne kasvot taas siellä ja silloin ne näytti todella pelottavilta ja kun olin ottamassa tavaroitani niin kuulin tuskan huutoa.. semmoista kovaa lähes kirkumista..

kun muutin omilleni ja aloin seurustelemaan niin suhteen alusta asti joka yö heräsin samaan kellon aikaan ja näin tumman hahmon seisovan ensin kauempana sängystäni mutta joka yö hahmo läheni sänkyäni kuin kertoen jotain.. ja yleensä siinä vaiheessa kun suhde sitten lopullisesti kaatui niiin eroa edeltävänä yönä hahmo oli aivan sänkyni vieressä.. näin tapahtui kaikkien aikasempien suhteiden aikana.. mutta nykyisen aikana niin eil ole tapahtunut enää..

nykyisessä kodissani saan tapella jonkun hengen kanssa kaappien ovista ja tavaroista.. monena aamuna kun olen noussut keittämään kahvia niin keittiössä jokainen ovi ja laatikko on auki.. ja voin sanoa et monesti olen sanonutkin ääneen et anna kaappien olla kiinni!!! vaan ei ole totellut.. muutaman kerran myös olen havahtunut siihen että ulko-ovemme aukeaa.. ja kun olen myöhemmin mennyt tupakille niin ovi on ollu auki vaikka olen sen lukkoon laittanut..
myös yksin ollessani monesti telkkari mennyt iteksiään päälle.. kaukosäätimet pidämme kirjahyllyssä paikassa jonne kissamme eivät pääse joten nekään eivät ole telkkari päälle laittaneet..
myös monesti ovikellomme soi ilman syytä.. olen lähes joka kerta ollut makkarissa kun ovikelloa on soitettu tai oveemme koputeltu ja makkarista näen suoraan ovelle eikä siinä ole ketään ollut..

on myös monia muitakin tapahtumia ollut elämäni aikana.. ja jos jota kuta kiinnostaa niin voin niitä myöhemminkin kertoa..
mulle on sit aivan turha tulla selittelee "luonnollisia" tapahtumia mistä noi kaikki voi johtua.. koska olen sitä itse miettinyt ja valitettavasti niitä en ole keksinyt..

 

että näitten lukeminen alkaa pelottaan! onneks on viel iltapäiväj a valosaa nii kerkee rauhottua yöks! ainaki toivon nii!