VUODEN YRITTÄNEET

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa 4
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei taas!

Menkat on lusittu taas ohi kahdessa päivässä... Kierto oli 29 päivää. Onpa ihmeellistä miten ne on taas noin lyhyet. Kyllä tää tuntuu niin vaikealta, olin taas melkein varma että nyt on tärpännyt. Papassa on nyt tosiaan käyty ja vastaukset soitan kuun lopulla. Sen jälkeen varaan lekurille aikaa niin saadaan tutkimukset vauhtiin.

Taustaa muistin virkistämiseksi: minä olen 23-vuotias ja mies 30-vuotias ja asustellaan pääkaupunkiseudulla. Yhdessä ollaan oltu ensi tammikuussa seitsemän vuotta, joista viisi kihloissa. Ajatuksena on mennä naimisiin ensi kesänä :). Omakotitalo meillä on, samoin työpaikat molemmilla, joten raamit vauvalle meilläkin kunnossa. Ehkäisy jätettiin pois elokuussa 2004 ja siitä asti ollaan aktiivisesti yritetty saada vauvaa alulle. Jossain vaiheessa mulla kierto piteni ihan hirmuiseksi ja söinkin teroluteja jnk aikaa. Kyllä ne säännöllisti kierron, mutta muuta vaikutusta ei ollut...

Olen tässä pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan että kaipa meidän kohtalo on olla aina kahden. Toisaalta lohduttaudun myös sillä, että mulla on vielä monta hedelmällistä vuotta edessä. Taas olen tehnyt päätöksen olla miettimättä mitään kiertoja yms, mutta tiedän ettei se pidä. Tämänkertaisia menkkoja odotellessa jännäsin ihan liian kovasti... Vauvakuume ei kuitenkaan koskaan hellitä, sen tiedän. Eilen oli töissä yksi äippälomalainen näyttämässä vauvaansa ja voi että se oli suloinen... Tytöllä oli ikää 16päivää ja hän oli niiiin pieni... Minäkin haluan samanlaisen!
 
Rizzu täällä, hei!

En oo hirveesti ehtinyt kirjoitella, tähän hommaan menee kuitenkin aina oma aikansa, sen sijaan lukeminen onnistuu nopeammin...

Mutta taustojen kertausta: Minä täytin viime viikolla 28, mies täytti taannoin 30. Asustelemme Helsingissä, joskin meidän tekisi kovasti mieli muuttaa maalle, tarkemmin kotikonnuille Pohjanmaalle tai edes Tampereelle. Mutta molempien työpaikat on aika lailla pääkaupunkiseutupainotteisia. Saa nähdä, pääsemmekö ikinä pois... Olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta! kyseessä on siis todellinen teinirakkaus. Kihlat ostettiin kesällä 1999, häitä hypittiin kesällä 2002. Ja nyt kun sain viime viikolla palautettua vihdoin ja viimein sen gradun, olisi vauva erittäin tervetullut, vaikkei minulla vakityöpaikkaa olekaan. olisi kiva jäädä tästä määräaikaisuudesta pois suoraan äippälomalle... Asunnon (kolmion) ostimme 1 ½ vuotta sitten, siinä mahtuisi vallan hyvin oleskelemaan ainakin yhden pienokaisen kanssa. Ja niin, ehkäisy on jätetty pois elokuussa 2004. Tulikin napsittua niitä e-pillereitä 9 vuotta, huh.

Mutta omaa napaa: kp 14 menossa ja mies lähti ""juuri parahiksi"" ulkomaille koko viikonlopuksi! Noh, saimme kylvettyä kuitenkin aamusella ennen kuin se lähti kentälle. Toivomme jälleen, että siemen lähtisi kasvamaan...

Mutta takaisin töihin. Mukavaa viikonloppua, ellit!
 
Helou taas,
Mies on menossa ja mulla ihana koti ilta...saunomista, syömistä, kynttilöiden polttamista ja telkun töllöttämistä=) Välillä on ihana olla yksinkin!
Mulla on positiivinen jännitys tässä kierrossa...monesti aikaisemminkin on ollut, mutta nyt jotenkin ollaan oltu kohtuullisen aktiivisia, paitsi oviksesta ei siis ole tietoa, kun tikku näytti tyhjää päivää paria ennen odotettua ovista?! Noh, katsotaan=)
Joku (sori, kun en muista nikkiä enää), kysyi mistäpäin kukin on. Pohjanmaalla asustellaan=) Myös lakeuksilla on hiukan lunta ja kirpakka pakkanen..*huih*
 
Mäkin tulin taas piipahtamaan :)

Minö oon 24, mies 26. Asustellaan eteläisessä Suomessa omassa (pankin) rivitalokolmiossa. Molemmilla vakityö (uskomatonta mutta totta). Farmariautokin löytyy. Enää puuttuu se tärkein.

Mä oon itse asiassa ollut oikeesti tosi rela tän alkukuukauden. Mulla ei ole mitään hajua, koska menkat edes oli. Vähän ihanaa sen ihme laskemisen jälkeen. Kierrot menee ihan ketuillaan, on ollu joku ihmeen limakausi jo viikon. Varmaan jään taas ilman ovista tässä kierrossa, mutta pyh, ei kiinnosta. Puuhailtu ollaan varsin ahkerasti, muutenkin on ihan mukava olo taas pienen syysmasennuksen jälkeen. Ainut vaan, että tuntuu että ole kipee koko ajan. Tai siis tauti ei mene edes ohi. Ilmeisesti tätä on liikkeellä enempikin, oon vähän kuullut sellaisesta...

Lääkäri ei ole soittanut. Oon ite koittanut parina päivänä soittaa terveyskeskukseen varatakseni puhelinaikaa sille äijälle, mutta enpä ole onnistunut saamaan ketään kiinni sieltä. Oon soittanut niin ihmeellisiin aikoihin sinne kai (noin 15:30), enkä ole sitten jaksanut minuuttitolkulla sinne odotella. Ens viikolla sitten...

Juu, mutta ei kai sit muuta.
 
Moido

Ihanaa, on lauantai ja mies viihteellä, joten on sitä omaa aikaa =) saa olla kaksin omien haaveiden ja ajatusten kans. Välillä on ihana olla yksin, kuten tossa aiemmin joku mainitsi. Tuli muuten uusintana se ruotsalainen ohjelma odottajista ja sain laitettua peräti viimeset 20 minuuttia nauhalle, ja nyt on hyvää aikaa sitä katsella kun ei oo mies kommentoimassa vieressä =) Ja äsken tuli mtv3:lta uusi sarja, jossa lastenhoitajat antaa neuvoja ""kauhukakaroiden"" vanhemmille. Äsköisessä jaksossa lapset oli aika villejä, jos noin nätisti ilmasee. Sattuikohan kukaan muu sitä katsomaan.?

No mutta nyt jos menis sänkyyn löhöömään ja katsomaan tv:tä. Hyviä iltoja kaikille!
 
Heipsan kaikille!

Oon ihan lomamatkalla, jenkeissa, tulin tapaamaan ystavaani pitkasta aikaa. Viimeksi nahtiin 2vuotta sitten. Han on nyt viimeisillaan raskaana ja maanantaiaamuna raskautta ollaan kaynnistamassa. On ollu aivan ihanaa silitella isoa masua ja tuntea vauvan liikkeet.. :) Ja tekee kylla tosi hyvaa olla pois kotikuvioista!

Taustoja: Ollaan 29v, asutaan Pirkanmaalla, mies vakiduunissa, itse opiskelen ja teen osa-aikaisesti toita, oma koti on viela hakusessa. Pillerit jai pois kesakuussa 2004 ja yritys alkoi pari kk myohemmin. Tarpin tarppia ei oo nakyny, mutta sita odotellessa. :)

Olikos meilla juuri nyt ketaa janniteltavaa? Tai kuka on seuraavana?
 
Rupesin tuossa yöllä miettimään kun sanoin, että puuttuu se tärkein. Eipä se vauva itse asiassa tärkein ole. Tärkein on rakkaus ja sitä löytyy :) Mutta olishan se vauveliini/lapsi kuitenkin tosi ihana saada. Vaan ei oo maailmanloppu jos ei sitä tule, sitten mietitään muita vaihtoehtoja. Ja ehkä sitä adoptiota.
 
Heippa!

Taustatietoja piti kertailla.
Olen 29v, mies täyttää saman verran ensi vuoden alussa. Keski-Suomessa asustellaan, ok-talo ostettiin 1,5 vuotta sitten. Miehellä vakityö, mä teen pätkätöitä. Naimisissa ollaan oltu reilu vuosi, yhdessä ollaan oltu kolme vuotta.

NuvaRingin jätin pois huhtikuussa 04, kortsuja käytettiin heinäkuun puoleen väliin saakka ja siitä eteenpäin ollaan oltu ilman ehkäisyä. Välillä ollaan yritetty enemmän ja välillä vähemmän, välillä ollaan unohdettu koko vauva-juttu ja aina kuitenkin on lopputulos ollut sama: ei tärppiä.
Tän vuoden elokuussa sain PCO-diagnoosin ja Clomifen+Terolut hoidon neljälle kierrolle. Nyt on menossa kolmas Clomikierto (yksi kierto oli välissä taukoa), nyt otin vielä ovistikutkin avuksi näiden kahden viimeisen Clomikierron ajaksi. Jos ei näillä konsteilla tärppää, niin antaa olla. Luomuvauvakaan ei meille ole täysi mahdottomuus, tulee sitten jos tulee. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

Kp7/29 tänään, iltasella napsasen viimeiset clomit tältä erää ja sitten odotellaan että pääsen ovista testaamaan. Kp12 pitäis aloitella tikuttaminen. Toiveet ei ole mitenkään korkealla, viime kierrossa uskaltauduin vähän toivomaankin parasta ja pettymys oli tietenkin sitten suurempi. Nyt pidän pään kylmänä vaikka mitä tapahtuisi! *uhoaa*

Ja nyt en sitten enää muista mitä olitte kirjoitelleet... :/

Olikos kellään kierto lopuillaan?
Joka tapauksessa kaikille peukutuksia ja plussaonnea. Saisi niitä plussia jo tottavieköön tulla!

 
Mukavaa sunnuntaita..

Täällä ollaan kierron lopuilla menossa.. tänään kp 25 / 27-30. Yrityksiä on ollu, luulisin että ihan tarpeeksi. Siimahännät laitettiin liikkeelle kp:t 10, 11, 14, 16, ja 18, ja kuluva viikko oli sit vähän hiljasempaa. Mut jos tärppi on tullakseen niin tulee se noilla. Oon koittanu olla miettimättä mitään ""oireita"", mutta eihän se aina onnistu. Olen ollut huomaavinani pientä etomista, pientä pistelyä oikealla puolen alavatsaa ja rinnat on ollut välillä jotenkin raskaat. Mutta kuten olen itsekin huomannut monesti, nämä ns. oireet ei välttämättä merkitse mitään. Jännä viikko on kuitenkin edessä =)
 
Sunnuntai ja krapula... Tuli eilen saunottua tyttökavereiden kanssa ja sen jälkeen lähdimmekin viihteelle Helsingin yöhön, hoh...

Mutta Pepille hurjasti peukutusta nyt! Oireet kuulostaa lupaavilta, mutta, kuten meistä jokainen tietää, voivat ne pettää pahemman kerran... Olette olleet tosi ahkerina kyllä kylvöhommissa. Meillä on tuon kylvämisen suhteen jo pientä paatumista. Seksielämä on siis aika kuollutta. Kumpikaan meistä ei ole mikään ""jänis"" ja kun siihen vielä pitäisi ottaa mukaan kellon kanssa hommailu, alkaa maistua todella puulle. Sitten ollaankin taas 3 viikkoa ihan omissa oloissamme. :( Mulla oli ehkä eilen ovis, mies on tulossa nyt juuri kotiin ulkomaankeikalta ja saas nähdä, jaksetaanko sitä mihinkään ryhtyä. Molemmat vain odottaa sitä joulukuun puoliväliä ja Väestöliittoa, joka kenties toisi avun. Ehkä sitten, kun saamme paineet niille, voimme harrastaa makuukammarielämääkin vapautuneemmin. Tää on kyllä ollu raskainta tässä touhussa.

Mutta nyt menen tuijottamaan telkkua, niin kuin sunnuntaisin kuuluu. Ja odottamaan sitä ukko kultaa lentokentältä, mä tilasin siltä laatukosmetiikkaa, toivottavasti osasi ostaa oikeanlaiset!
 
Helou!
Taustoista pieni kertaus: Minä 25 vuotta, mies 30 vuotta, esikoinen 3 vuotta. Asutaaan omakotitalossa Etelä-Suomessa. Miehellä on oma firma missä sitten molemmat paiskitaan töitä. Pikkukakkosta ollaan tehty 10.04-11.05 välinen aika ja jatketaan niin kauan kunnes toivottuun tulokseen päästään...toivottavasti mahdollisimman pian.

Peukutukset Pepille! Tuoppa meidän ketjuun niitä plussa uutisia jos me muutkin päästäisiin imussa odottajien puolelle!!

Aika hyvinhän ootte Peppi kylväneet. Meillä on kanssa hiipunut noi sekstailut kerran viikkoon oli ovis tai ei..loppukierrosta on vielä hiljaisempaa. Ainakin tää kierto on ollut tosi hiljaista.
Välillä on tosi ihania seksikausia jolloin sektailee seksin halusta ja sitten on niitä ""väkisin"" sekstailuja...mitkä on mun mielestä tosi syvältä..

Lähdenpä katselee Idolsseja, se on muuten tosi hyvä se Katri.

Kuulumisiin!
 
Vippe, oikein rentouttavaa ja mukavaa lomailua sulle! Kivaa kun kuitenkin olet kuulolla :) Ja tänäänkö se ystäväsi suuri päivä oli? Tule sitten kertomaan miten kävi ja kumpi tuli...

Mä olen kanssa lapsuuden viettänyt lakeuksilla, eli meitä on täällä aika monta :) Pitkään aikaan en ole kuitenkaan siellä päin asustellut.

Kp taitaa olla jotain 12 eli ovista kohti ja mies lähtee kans ulkomaantyöreissulle sopivasti loppuviikosta. Pitäis keritä palailemaan kotiin vkl:ksi eli pieniä mahiksia on ehkä kuitenkin, riippuu vähän miten tää mun kroppa päättää. Jos menee niin kuin viime kierrossa että ovis on kp17-18 tienoilla niin voi olla tsäänssejä. Oispa mahtava joululahja.

Mutta hei, Peppiä jännätään siis!! Tule heti kertomaan kuulumiset, oikein jännittää sun puolesta! Mitenköhän voikaan vielä jännätä näitä juttuja kun on jo reilun vuoden tätä hommaa täällä katsellut. Voih, lähtisi nyt plussa-aalto liikkeelle meidän ketjussa! Loppuun asti kai täytyy yrittää toivoa parasta.

Viikonloppu meni pikkasen biletellessä, tai siis ystävien kanssa istuttiin iltaa ja viiniä kului. Nyt on väsy vieläkin. Ei kai auta kun jatkaa töitä kuitenkin... Koko piiitkä viikko edessä... Mitä muut puuhaili viikonloppuna? Työintoa löytyy?
 
Hektikkoa piti kans huhuilla linjoille *ei ole näkynyt*... Muistelisin, että teillä oli jotakin hoitoja edessä ja taisi olla aika piankin? Olisiko ollut inssi (se punktiosysteemi? eikun mikä se onkaan?) tms... Sori kun nyt ei muistu mieleen tarkalleen mikä kuvio oli. Missä vaiheessa menette ja mitkä on fiilarit? Tsemppiä!!

Fionasta ei ole kans kuulunut pitkään aikaan mutta olisit kai tullut kertomaan ilouutisia jos plussa olisi pärähtänyt? Jos tai kun tarpeeksi pitkään vatvoo tätä niin ehkä ei jaksa tai ei kiinnosta kirjoitella vähään aikaan, mutta ehkä taustailet silti? Tsemiä myös sinne suuntaan!
 
Maanantaita!
Vitsi, että alkoi jänskättää Pepin puolesta! Ilmoitahan kuulumisia ja toivotaan, että plussaa tulee!!
Myös Vipellä on jänskät paikat ""rapakon takana""; ilmoittelehan säkin kuulumisia, kun lapsi parahtaa maailmaan=)
Vkonloppu on ohi ja oli oikeastaan mukava sellainen. Perjantaina nautin myös yksinolosta ja saunoin, kuorin, raspastin, rasvaisin ym. ja otin pari siideriä;) Lauantaina sitten kiertelin kaupungilla ja jatkoimme pientä remppaa kotona. Eilen pidin ""päivälliskutsut"" avokkini sukulaisille ja illalla oltiin joulunavauksessa. Ja nyt tänään kurkkaisin kalenteriin, niin menossa on kp 20/22-25? Mutta pessimismi nostaa päätään=( En tiedä miksi, mutta on sellainen olo, ettei tästä mitään tuu..Kai sitä suojautuu pettymyksiltä. Tuntuu siis vahvasti siltä, että emnkat sieltä tulee. Mitää oireita ei ole..
 
Manna, mä ymmärän täysin ton suojaantumis reaktion. Mäkin tänään pitkästä aikaa katsoin mikä kp mulla on menossa. Ajattelin ekaks että kohta on taasjännäpaikat mutta sitten mulle tuli semmoinen tuskastumisen tunne että mitä sitten mikä kp on tai milloin on ovis tai milloin on tädin vuoro koska MÄ EN JAKSA TÄTÄ LASKEMISTA JA KYTTÄÄMISTÄ, KALENTERIN JA KELLON KANSSA PANESKELUA, YRITTÄMISTÄ JA PETTYMYSTÄ KERTA KERRAN JÄLKEEN...PÄÄ HAJOAA! AARGH!!

Huh, huh, jopas helpotti toi ""huutaminen"".

Oon saanut osan kokeiden tuloksista, verenkuva o.k, kilppari o.k, prog. o.k, klamydia koe negat. Vielä puuttuu se julkisella puolella otettu papa, tulokset tulee varmaan vasta joulu-tammikuussa koska se oli semmoinen joukko seulonta.
Miehen simppa analyysin tulokset pitäis tulla tällä viikolla.
En tiedä kerkesinkö tänne jo kertoa kun pelästyin ekaksi sitä siemennesteen määrän vähyyttä kun sen ottaa purkkiin. Labratädin mukaan sitä kumminkin oli ruhtinaallisesti..huoh toivottavasti sisältäisi viellä siittiöitäkin.

No siinäpä kaikki.

Mitä muille? Hektikko missä vaiheessa sielä mennään?
 
Pikaiset kuulumiset. Vauva tulikin jo eilen illalla maailmaan. Lapsivesi meni viiden jalkeen kotona, ystavani ajoi itse sairalaan, vaikka hanella oli supistuksia 5min valein ja neljan tunnin jalkeen vauva oli ulkona. :) Ponnistusvaihe oli kestanyt 12min ja ystavani ei ollu saanu lainkaan kivunlievitysta, koska synnytys oli nii nopea. Aika hurjaa. Nii, tytto tuli, mitoista en tiia, mutta terve ku pukki. :) Tanaa paasen viela katsomaan tulokasta. :) Ihanaa. :)
 
Ei oo tottakaan kuin tää jännäys vie viimesetkin järjen hippenet. Välillä olo on niin varma tärpistä ja kehossa tuntuu monia ""uusia"" oireita, ja taas välillä ei tunnu yhtään mitään. Sillon on varma et täti tulee pian. Kaapissa oottaa yksi aconin testi, jonka haluisin tehä saman tien. Täytyy nyt kuitenkin malttaa vielä muutama päivä.. Kiva että jännäätte mun puolesta, se vie osan mun jännityksestä pois =) Toivotaan nyt vaan et se plussa-aalto lähtis tästä liikkeelle ja oltas pian kaikki odottajien puolella.

Vippe: Kerrohan isot onnittelut tyttö-vauvan vanhemmille meiltä yrittäjiltä!

Kohta ois aika painua maate, joten kaikille oikein hyvää yötä ja palaillaan asiaan huomenissa =)
 
Voi vitsi Vippe, ihanaa kun sun kaveri sai terveen tyttövauvan!! *huokailee* Tosiaan onnittelut sinne haaveilijoilta!

Tyttövauvasta puheen ollen... Mä oon salaa aina toivonut ensin tyttöä ja sitten poikaa :) Tulispa nyt se tyttö pian, tai siis tietysti ihan kumpi vaan kunhan edes jompikumpi!!

UUSI G: Jos jätetään itsestäänselvyydet sikseen (eli terve vauvahan on jokaisen unelma, oli se sitten tyttö tai poika) niin mitä te muut olette ajatelleet mielessänne, tyttöä vai poikaa ja kuinka monta lasta? Mä en tosiaan ole ikinä potenut mitään varsinaista vauvakuumetta enkä oo hypistellyt vaaleanpunaisia vauvavaatteita enkä ole yhtään hössöttäjätyyppiä, mutta jotenkin oon vaan päässäni kuvitellut, että meille tulisi ensin tyttö. Ja poika perään. Tyyliin mini-me ja mini-you :)

Pepin tilanne ei oo ratkennut vielä...? Vitsi että jännittää. Testaisit jo :) Sori kun yllytän. Itse en oo liian aikaisin testaavaa tyyppiä mutta muita on tietysti aina kiva hätyytellä, heh. Mannaa taidetaan sit seuraavaks jännätä vaikka sulla itsellä taisi olla vähän negafiilikset. Mutta loppuun asti kannattaa toivoa parasta. Oliko teillä miten aktiivista peiton alla? Bongasitko oviksen?

Joo ja Mariska, kyllä joskus tekisi mieli huutaa ja kovaa, ja tänne voi aina purkaa tunteitaan, se yleensä helpottaa. Tsemppiä vaan!

Ja työviikon jatkoa kaikille! *hakee teetä, paleltaa*

 
Enhän mä malta täältä pois pysyä. Voihan... ;)

Eilen sitten oli vähän pakko alkaa laskea koopeita, kun huomenna lääkäri soittelee näissä asioissa. Tai siis varasin soittoajan ja toivottavasti se nyt on kaivanut mun tiedot sitten esille!

Niin nyt olis sitten kp 18. JOS mulla on ovis tässä kierrossa (mitä kyllä suuresti epäilen), niin se on sitten ihan näinä päivinä. Hitto, että pitikin mennä näitä miettimään. Tuntuu, että taas menee semmoseks kamalaksi jännäilyksi ja pohtimiseksi. Voi kun olis voinut jatkaa sillä evvk-linjalla koko kuukauden. Touhuttu on kyllä enempi kuin toooosi pitkään aikaan, mutta nyt tulee taas jotenkin semmonen pakkopano-ajatus mieleen, kun tietää, että nyt olis jotain tapahduttava petin puolella. Ärsyttävää. Nyt on huomannut, että seksi on ihan sata kertaa parempaa, kun sitä tekee muuten vaan, kuin että koko ajan on mielessä, että sama se nyt mitä tässä tehdään kunhan ne simot pääsee liikkeelle. Huoooh.

Yritän nyt taas päästä siihen entiseen mielentilaan ja lopettaa tämän miettimisen. Vaan vaikeeta tekee kyllä.

Joku galluppikin oli. En muista enää mitä siinä kysyttiin... Ai mut tuossa allahan se näkyykin...

Mä olen miettinyt, että 1-2 lasta olisi meille sopiva. Ja mulle on ihan tosissaan AIVAN SAMA, onko tyttö vai poika. Tottakai sitten pikkusen toivoo, että jos tulee kaksi lasta niin olisi kumpaakin yksi. Mutta ei väliä, ei kertakaikkisen yhtään väliä!
 
Moido

Jännityksessä ollaan edelleen ja vaikka haluttas näääin paljon *näyttää käsillä* testata, niin taidan malttaa mieleni perjantaihin asti. Jos tilanne ei siihen mennessä ole muuttunut, testaan. Lisää ns. oireita on joitakin. Mä en oo varma pitäskö ennen kk olla sellanen kuiva kausi, mut mulla valkovuotoa on ollu, eilen sitä ihan ""lirahti"" paperiin vessassa käydessä. Viime yönä heräsin siihen kun häpyluiden seutua pakotti. Sekin oli aika erikoista. Mua ihan itseäni naurattaa kun koitan epämääräisesti kuvailla oireita. Ihminen taitaa olla aika epätoivoista väkeä kun toivoo jotain oikeen kovaa.

Olikos manna (sori jos meni väärin) kans kierron lopussa. Mä pidän peukkuja vaikka olitkin itse epäilevä. Ihmeitä kuitenkin sattuu harva se päivä =)

Gallup: Mä oon aina aatellu et kaksi lasta ois ihan kiva. Ja totta se ettei sukupuolella oo väliä, kunhan ovat terveet. Mutta mä oon haaveillu et tulis eka poika ja sit tyttö.. Veli ois sit vähän niiku turva pikku-siskolle. =) Karkottas kaikki pahat pojat pois..

Iltoja kaikille!
 
No hei. Mitäpäs tänne? Kiva että joku kaipaili minuakin.

Tänne ei kuulu mitään. Viikko sitten meillä oli operaatioiden sarja: mulle tehtiin munarakkuloiden punktio, eli kerättiin munasolut. Mieheltä otettiin koepala kiveksestä eli kerättiin siittiöt. Heti selvisi, että multa saatiin 4 hyvää munasolua. Miehen siittiötulos oli, että pääosin liikkumattomia mutta joukossa jonkun verran värähteleviäkin. Noilla eväillä lähdettiin mikroinjektioon (mikrohedelmöitys = ICSI) - mieli oli hivenen positiivinen, mutta realistinen kuitenkin.

Seuraavana päivänä minun piti sitten soittaa klinikalle ja kysyä hedelmöittymistulokset. Kävi ilmi, että ensinnäkin minun 4 munasolusta kolme oli kypsiä. Ja toiseksi, että siittiöt olivat kaikki liikkumattomia. Yksikään munasolu ei ollut lähtenyt hedelmöittymään - tai oli yksi, mutta epätäydellisesti.

Tosi paljon ihmetytti se, miksi ensialkuun näytti siltä, että siittiöissä olisi ollut niitä edes hitusen liikahtelevia (ne mieheni simpat kun eivät liiku muutenkaan ""uimalla"", vaan ovat paikallaan pysyviä), ja kuitenkin labran biologi sanoi, ettei yhtään ollut. Sellaisista liikkumattomista simpoista on tosi vaikea nähdä, minkälaisia ne ovat, ovatko siis eläviä vai kuolleita. Se on ihan arpakauppaa, lähteekö ne hedelmöittämään munasolua vai ei.

Lääkärin kanssa myös juttelin. Hän ei ollut mitenkään hirveän optimistinen meidän onnistumisen suhteen jatkossakaan. Kuulostaa kauhealta kuulla tuollaista hoitavan lääkärin suusta, mutta toisaalta, onhan hänen sanottava se, pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun ei voi nostattaa toiveikkuuttakaan tavallaan turhaan, tai liikaa. Meillä on vielä ennen joulua tapaaminen lääkärin kanssa, ja silloin mietitään, aletaanko vielä samaan tammikuussa. Joulukuu jää väkisinkin väliin, kun klinikalla tulee joulutauko vastaan. Kyllä me ollaan ajateltu, että ainakin sen kerran vielä kokeillaan, ollaan kai sen verran itsepäisiä, ettei voida vielä antaa periksi. Kai noita hoitokertoja sais kaiken kaikkiaan kolmekin, mutta sitä se lääkäri nimenomaan meinasi (rivien välissä), ettei se näillä eväillä ehkä kannata, kun sitten se alkaa ola psyykkisesti rankempaa ja rankempaa.

Me ei haluttu ottaa luovuttajan siittiöitä käyttöön. Ajateltiin asia niin, että mieluimmin kokonaan oma tai kokonaan vieras. Eli pikku hiljaa minäkin lämpenen enemmän ja enemmän adoptiolle. Mies tosin heitti ilmaan ajatuksen, ettei se niin hullumpaa olisi olla kahdestaankin, voitaisiin sitten reissata ympäri maailmaa, heittäytyä vaikka töistä pois, opiskella uusi ammatti - kaikkea sellasta. Kuulostaahan se hyvältä sekin, mutta jotenkin mieli karkailee kuitenkin sinne lapsen suuntaan. (ajattelinkin tämän kirjoituksen jälkeen etsiä adoptiotietoa netistä...)

Me molemmat otettiin suhteellisen hyvin se tulos, ettei onnistunut. Olettaisin, että JOS oltaisiin päästy muutama päivä sen punktion jälkeen siirtovaiheeseen ja jos se sitten olisikin epäonnistunut ja tullut ""tätinä"" pois, niin SE olisi ollut kova pala. Jotenkin kai kun tuo yritys tapahtui vasta koemaljassa, niin sen ulkoisti itsestään - varmasti tietynlaista alitajuista itsesuojelua! Onhan se niinkin, että kun luomutyylillä yrittää, niin eihän sitä koskaan tiedä, mitä sisuksissa tapahtuu, sitten sen kyllä huomaa, jos ei ole tärpännyt. Tietysti nyt oli toiveet pikkasen korkeammalla, kun ajateltiin, että siellä klinikalla on huippuammattilaiset töissä, mutta eihän ne mitään voi tehdä meidän hyväksi, jos kerta rakennusaineet on huonolaatuset.

Emme siis mekään saaneet yhteistä joululahjaa. Karseinta on mennä jouluna omaan kotiin ja appilaan, jos joku sattuu asiasta kysymään, niin mitäpä siihen sitten vastataan. Ollaan koetettu miettiä jotain vastaussapluunaa valmiiksi, mutta kovin hankalalta se tuntuu, ja varsinkin se että kuulostaisiko se sitten tarpeeksi huolettomalta ja luontevalta, jos päätetään olla kertomatta ongelmista ja olla vaan että ""tjot"", ""mikäs kiire tässä on""... Kyllähän ne jo varmasti ihmettelee, mekin ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta, joista naimisissa noin 2.

Tuon tapahtuneen jälkeen tulikin sitten viikonloppuna vähän juhlittua. Taisin alitajuisesti antaa itselleni luvan kunnolla kännätä, koska kärsin vielä maanantainakin karmeasta olosta, lähinnä henkisesti. Ei ollut oikeastaan edes hauskaa se juhliminen. Ja lisää pakkojuhlintaa tiedossa kun on firman pikkujoulua ja ties mitä kissanristiäistä.

No niin. Tämä tästä. Ymmärtänette varmaan, jos sanon, ettei minulla liikahtanut minkään sortin ""jännäysviisari"" teidän muiden puolesta, kun luin pitkäksi venähtänyttä ketjua ennen kuin tämän kirjoitin. Hyvä kun edes tajusin, mitä luin Mä olen niin ulalla kaikesta normaalista yrittämisestä, jännäämisestä kerran kuussa, ovistikuista (vaikka ei niistäkään ole aikaa kuin muutama kuukausi...) jne. Toivon kaikkea parasta kaikille ja toivon, että jollakin tärppäisi - toisi hiukan uskottavuutta tähän ketjuun :)

Nyt en jaksa vastailla galluppeihin tai muuhunkaan, tulinpahan vain kertomaan viimeisimmät uutiset, koska tältä vuodelta ne jää tähän. Tai voisin tietysti tulla kertomaan, että sentään seksiä harrastetaan, mutta kun se ei taida kiinnostaa, niin ku perinteisessä mielessä eli että tuleeko tärppiä. Sori kun olen nyt niin tylsä ja tyly ihminen, mutta pakkohan tää palstailu on nyt jättää väliin. Käyn kuitenkin välillä vilkuilemassa, onko plussia ilmaantunut.

Kyllä mä edelleen kannustaisin ihmisiä hakeutumaan tutkimuksiin. Mitä järkeä on yrittää luomuna vuosi kausia ja samalla kuitenkin pelätä, että jokin on vialla. Kun selvyyden asiaan saa, siitä on sitten tietyt reitit eteenpäin. Päätökset ei oo ikinä helppoja, mutta ainakin on se tieto, että mikä on mahdollista, jos on ylipäätään mahdollista. Näköjään noita miehiä saisi todella kovaa potkasta persuksille, koska moni täällä on kertonut miehen ikävästä asenteestä testeihin tai pelkää miehen mahdollista asennetta. Meille tuli eteen ennen näitä hoitoja myös hiv- ja hepatiitti-testit - tämäkin voi tuottaa miehiselle itsetunnolle kolauksen, mutta kun se on ihan rutiinia, eihän ne siellä sairaaloissa ajattele automaattisesti, että tuo ihminen on tuhonnut siittiönsä tupakoimalla ja naimalla ympäriinsä.

Voe helkkari, nyt menee jo liian pitkälle tää mun jaaritus...

Voikaa hyvin kaikki ja plussaonnea! (*äkkiä pois täältä ennen kuin tulee loukattua ketään*)
 
Heippa kaikille tytöille!!!!

Olen lueskellu nyt Teidän viestejänne kun meillä ei ns. mitään uutta sen keskenmenon jälkeen. No sen verran on tapahtunu, että normaalit menkat kuulemma olis nyt taas lusittu. Joulukuulla pääsis sitten taas uuteen yritykseen ja testaukseen jos tarvetta on.

Täytyy vain todeta: ottaa tämä miehenkin voimille ja ennen kaikkea korvien väliin.
Vieläkin on välillä todella surullinen olo jota on päässy purkamaan sauna, kylppäri ja wc remontin tekemisessä.

Kyllä saunasta lähti äkkiä lauteet ja paneelit kun oli oikein. veemäinen olo. Nyt onkin mukava napsia uudet pneelit muutamaan seinään ja kattoon. Saunanpuolella pariin seinään pitää laittaa kaakelit, seinät jotka on kiukaan lähellä.

Kattoon teen ns. ""tähtitaivaan"" ledivaloilla. Kylpyhuoneen seiniin vaaleat laatat, kattoon paneeli ja kylppärin ja saunan lattioihin pienet vaaleat laatat.

Wc:ssä tein sisäkaton uusiksi ja uppo asensin kullan väriset 3kpl pienet halogeenilamput kattoon. Laitoin uuden lavuaarin + allaskaapin, peilikaapin ja lattiaan tietenkin uuden vaalean maton.

Tämmöistä meillä, terkuin Timo
 
Hektikko, pahoittelut tilanteesta. En mä löydä oikein sanoja lohduttamaan. Laitetaan sormet ja varpaat ristiin vielä sen viimeisen hoitokerran puolesta! Mutta jos ei sekään tuota tulosta niin teillä tuntuu olevan suunnitelmia adoption suhteen, toivotaan että joskus jotain kautta saatte itsellenne sen pienen suloisen lapsen ja pääsette purkamaan rakkauttanne siihen. Kyllä mä ainakin 100% ymmärrän ettei sua kiinnosta meidän ovistestailut ja kp:n laskeskelut, ei et ollut ollenkaan tyly tilanteeseen nähden. Voimia ja jaksamista teille. Ja iiiiso hali!!!
 
Moi!

Kukaan ei varmaan muista minua, on jo kuukausia kun viimeksi kirjoitin. Kertausta siis: yli vuoden lasta yrittäneinä saimme tietää syyn, ettemme voi enää saada lasta: miehen huono sperma. Saimme lähetteen hoitoihin, jonne pitkät ½ vuoden jonot. Huonoista uutisista on jo vierähtänyt aikaa ja totta tosiaan, ei se niin pahalta enää tunnu! En olis ikinä uskonut, että pystyn hyväksymään, etten saa enää lapsia (ilman apua). Yksi lapsihan meillä on, 3-vuotias tyttö. Kumma kyllä siis, aikani itkettyäni ja asiaa vatvottuani, olen sen hyväksynyt :). Eilen sitten soitin lapsettomuuspolille ja kerroin, ettemme haluakaan hoitoihin. Yksi urakka on vielä edessä, kun pitää viedä esikoisen vauvatavarat kirpparille...Siinä voi kyllä kyynel vierähtää jos parikin.

Itse olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Pahimpana vauvakuumeaikana tuntui kuin en olisi elänyt ollenkaan, elin vain huomisessa ja päivät tuntuivat mustilta kun ei sitä tärppiä tullut koskaan. Katkeroiduin ja vihasinkin kaikkia, jotka plussasivat, koin etten ole nainen lainkaan kun en enää voi edes raskaaksi tulla. Seksi oli vain pakkopullaa enkä kyennyt enää olemaan mistään onnellinen. Nyt olen saanut sisäisen rauhan, kun syy on selvinnyt ja tiedän, etten sille mitään voi. Toivon teille muille voimia vauvataisteluun ja onnea, jotta saatte joskus omat käärönne! Vauvahaaveet ovat omalta osaltani ohi ja siksi jätänkin tämän palstan. Halusin vielä viimeisen kerran kirjoittaa ja toivottaa muille Onnea! Kiitos tästä ketjusta!
 

Uusimmat

Yhteistyössä