Vuoden yrittäneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Osa 7
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pakkasta tosiaankin! Hurrr....

Hannamarillahan oli kikkokolmosia ihan muille jakaa. Hymyilytti, kun luin, että kaikkea sitä aina keksiikin! (tuttuja olivat suurin osa)

Mitenkäs sulla Nasuppi nousi lämmöt jo ennen ovista? Onko sellainen yleistäkin? Mulla aina pamahtaa varmaan puoli astetta lämmöt nousta, mutta vasta juuri oviksen aikaan. Oikeastaan käsittääkseni melko tarkkaan silloin, kun munis on irrronnut. Mites muilla? (minä en ole kyllä mittaillut, mutta hytinää/tärinää ei voi olla huomaamatta ;)

Me vietetään viikonloppua miehen kanssa poissa kotoa. Saas nähdä mitä siitä tulee. (ei oikein tiedetä tarkempaa ohjelmaa) Vähän jännittää ja päätä särkee. Ei siis kauheesti nappais lähtee... Mutta jospa se iloksi muuttuu!

Kuulostaa ihanalta, kun ainakin hannamarilla ja nasupilla kuuluu olevan koiria. Meidänkin on tehnyt koiraa mieli varmaan yli 5 vuotta, mutta ei voida ottaa allergioiden takia. Tylsää.. Tänään viimeksi mies näytti valokuvia jostain tapaamastaan ja rapsuttelemastaan koirasta.

Mukavaa viikonloppua!
 
Hei!
Enpä sitten nähnyt tätä ketjua, jännä kun nää aina välillä ""katoaa""?!?

No, mun kuulumiset ehkä luitte tuolta toisesta Timon aloittamasta meidän ketjusta. Eli ero tuli ja sitten PLUSSA. On tää hienoa...kele.

t. edelleen sekavassa tilassa
 
Hei!

Töissä olen parhaillaan, ja lueskelin äsken aikani kuluksi terveysportista artikkeleja lapsettomuudesta. Sieltä silmiini osui lause ""Yhdyntöjen omaehtoisesta ajoittamisesta ei ole hyötyä, ja katsotaan, että mikäli yhdyntöjä on vähintään kerran viikossa, raskauden alkamiselle on edellytykset. "". Sepä vesitti ainakin muutaman kikkakolmosen, nyt on teoriatietoa pohjalle.... Onpahan vähän helpottuneempi olo, sillä välillä nousee hirmuiset suorituspaineet yhdyntöjen määrästä...

Nasuppi, onko sulla minkä rotuinen koira? Mulla 7kk vanha kääpiösnautseri. Se on meidän ""varavauva"" ;).

 
Lotta, voihan ***kele. Olipas ajoitus sun miehelläs (vaikkapa tuskin tollaiseen ikinä hyvää ajoitusta on). Varmasti on sekavat tunteet pääkopassa. Voimahali.
Mä nyt kummiskin onnittelen sua plussasta, vaikken tiedä mitä mieltä enään itse siitä olet.

Hali !
 
Sunnuntaita kaikille!

Lotalle onnittelut plussasta ja pahoittelut erosta. En voi millään sanoa tietäväni miltä susta tuntuu. Varmasti ajatukset on sekaisin. On hullua, että sekä yksi maailman ihanimmista ja toisaalta yksi ikävimmistä asioista tapahtuu yhtä aikaa. Tässä tilanteessa ei muiden neuvoilla ole varmasti paljoa virkaa, vaan tilanne täytyy selvittää ensin omassa pääkopassa. Toivon sulle paljon voimia tuleviin päiviin ja uskon vakaasti, että selviät tilanteesta =) *halaus*

 
Leppoisaa sunnuntaita!

Lotta, ei voi muuta sanoa kuin voi p***a!!! Uskomatonta, miten elämä aina välillä heittelee tällaisia juttuja. Voimia ja jaksamista, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin tavalla tai toisella.

Hannamari, mulla on kaksikin koiraa, toinen bichon frise ja toinen melkein kääpiövillakoira, jossa ripaus bichonia seassa :) Nämä kaverit ovat 5- ja 6-vuotiaita, mutta kyllä ne meidän varavauvoja ovat aina olleet. Jotenkin ne ovat kyllä auttanut kestämään tätä toivotonta yrittämistä, koska vastuuta ja työtä on niin paljon myös haukkujen hoitamisessa ja hoivaviettiään saa siten purkaa niihin.

Harmittaa, ettei sitä ovista kuulu. Tikutan vielä tänään ja huomenna, mutta sitten on kai heitettävä kirves kaivoon tämän kierron osalta. Että eipä sitten clomit toimineet. Torstaina meen jo labraan antamaan verinäytteen, jossa sitten saadaan lopullinen tuomio ovuloimattomuudesta tässäkin kierrossa. Masennus hiipii :(

Nyt kun kaisla ihmetteli lämmön kohoamista, niin rupesin itsekin ihmettelemään. Miten mulla tosiaan kohoaa lämpö ennen ovista tai ilman, että on edes ovista?! Luulin, että se on normaalia, mutta eihän lämmön tosiaan kuuluisi kohota kuin vasta oviksen jälkeen. Eikä mulla mitenkään voinut olla ovis keskiviikkona, jolloin en vielä tikuttanut, koska olisi kai lääkäri tiistaina ultrassa sen nähnyt, että tulossa on. Keskiviikko ois muutenkin ollut vasta kp 10, joten en oikein usko... Onneksi silloin kyllä satuttiin peuhaamaan, jos sitten kuitenkin.

Mites kaislan viikonloppu meni? Kuulosti aika jännittävältä :)
 
Maanantaiaamua... Huoooh....

Lotta, tsiisus!!! Siis mitäh. Plussasta ei tiedä onnittelisiko vai mitä (mikä nyt on tilanne) mutta taidanpa onnitella kuitenkin!!? Ja mistään erosta tuskin nyt kannattaa tässä vaiheessa puhua ennenkuin aikaa on kulunut ja asioista keskusteltu, vai mitä. Eli sitä ei tarvitse pahoitella mutta koko tilannetta pahoittelen. Huh!! Kylläpä sattuu ja tapahtuu...

Sivuhuomautus: Plussia vaan ropisee meidän ketjuun! :)

Juu, mutta Lotta jos palailet linjoille vielä ja haluat vuodattaa tuntoja niin tulepa purkamaan mieltä tänne. Mitä tapahtui? Oletteko nyt jutelleet miehen kanssa ja mitä hän tuumaa ILOISESTA perheuutisesta jne. Toivottavasti saatte asiat setvittyä jos olette muuten olleet onnellisia yhdessä aina? Jospa tämä on rankasta vauvapuuhasta johtuvaa sekoilua, stressiä ja ihme tunnemelskaa? Onko asiat vielä korjattavina? Minä olen tällainen puolikyyninen enkä tavallaan usko ikuiseen uskollisuuteen vaikka se tietysti olisi toivottavaa omalla kohdalla ja varmaan kaikkien muidenkin. Elämä kuitenkin heittelee ja sitä voi löytää itsensä vaikka kuinka ihmeellisestä tilanteesta mitä ei olisi ikinä uskonut. Voimia sulle Lotta! Tsemiä!!

Mitenkäs tyttöjen viikonloppu sujui? Meillä oli ihanan rauhallinen viikonloppu, nautittiin koti-illoista. Oikeaa laatuaikaa. Ovis taitaa olla käsillä, harjoiteltiin sitäkin varten vähän mutta ei liikaa. Tässä kierrossa taktiikka onkin: ei liikaa ettei simpat väsy. Voi hoh, hyvä slogan. Muuten vauva-ajatukset on kyllä edelleenkin jotenkin vaisut. Positiivista on, että en oo kauheesti haaveiluhössötystä miettinyt.

Mitä Vippelle? Ja mitäs muut tytöt? Pistetään taas vähän kp:ta kehiin että muistaa missä mennään. Täällä 17/28-32.

Ps. Nasuppi, mennään varmaan aika samoissa jos oikein muistan. Älä lannistu vielä! Saitko jo ovisviivaa tikkuun? Mä tikutan referenssiksi seuraavaa lääkärinkäyntiä varten ja koska välillä ihmettelen mun luteaalivaihetta, tänään tuli aika vahva viiva. Huomenna pitäis pärähtää LH huippu.


 
Kiitos teille kaikille.

Tilanne on edelleen aika sekava. Mutta katotaan nyt mitä sitten tapahtuu. Eipä sitä aborttiakaan oikein voi vaihto-ehtona pitää kun on ikääkin. Ja tottahan mä oon sitä lasta halunnut. Niin on myös mieheni, ja on ollut sitä innolla tekemässä. Kuitenkin on innolla tehnyt myös muuta. Miehet on pässejä!

Toivon kuitenkin kaikille voimia ja plussatuulia!!! Tässähän on hyvä esimerkki siitä että se vauva voi tulla ihan milloin vaan. Ikinä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu! Pidän kaikille teille peukkuja. Ja kiitän että olen saanut olla mukana näin hienossa ketjussa. Olette kaikki äitiytenne varmasti ansainneet, ja tulette sen saamaan, uskon niin! HALEJA!!
 
Niin. Jatkan vielä kun noita teidän kysymyksiä oli vielä enemmän.

Kuulin siis asiasta reilu viikko sitten että miehelläni on toinen. Pakkasin kamani ja poistuin viikoksi ja sovittiin että puhutaan sitten viikonloppuna. No, reissussa ollessanisanoin siskolleni että kaikista kamalianta ja ihaninta on se että olen vissiin raskaana. Torstaina tein testin ja plussa tuli heti vahvana ei mitään ihmettelyjä. Siinä sitten itkettiin ja naurettiin.

Kun palasin kotiin odotin mitä miehelläni on sanottavaa. Lause oli tylt: ""ei näe halua jatkaa suhdetta"" johon minä sitten jatkoin että ""aha, mutta minäpä olen raskaana""

Siitä alkoi hirveä riita ja huuto ja haukkuminen. Mä haukuin koko miehen niin että lopulta se lähti tämän uuden naisensa luo. Soitin vielä tälle uudelle naisellekin. Pitäkööt koko rentun. Ajattelin. Viettivät sitten ihanan yön yhdessä ja minä itkin kotona ja valvoin.

Onneksi miehen vanhemmat puuttuivat peliin. Vanhat ja viisaat pitkällä kokemuksella saivat tilanteen rauhoittumaan. Istuttiin alas ja puhuttiin. Nyt sitten katotaan. Hengitetään ja otetaan päivä kerrallaan.

Mieskin on kummasti muuttunut yhdessä päivässä. Kait sekin johonkin shokkiin meni ja toimi sitten oikein päättömästi. En tiedä.

Mulla on periaate että en elä pettäjien kanssa. En ole varma pystynkö antamaan anteeksi koskaan. Unohtaa en ainakaan voi. Onneksi minulla on tämä puhumisen lahja, jospa se siitä sitten suuntaan tai toiseen?

Vaikea on tilanne. Lapselleni toki tahtoisin isän. Ja kuitenkin pohjimmiltaan mieheni on maailman ihanin. Jotain todella outoa vain sen nupissa tapahtui.

Nyt siis eletään aikalisällä ja katotaan kuin käy. Kerkeehän sitä erota sitten myöhemminkin. Saisi nyt tämän lapsen elossa ja terveenä maailmaan. Alku ei ole kovin lupaava kun mä oon vaan itkeny ja huutanu. Nyt on pakko rauhoittua.
 
Lotta, voi itku! Onnittelen plussasta kuitenkin, maailman ihanin asia on tapahtunut, vaikkakin vähän väärässä tilanteessa. Hyvä, että teillä on kuitenkin keskusteluyhteys. Eiköhän kaikki vielä käänny parhain päin, vaikka vaikealta varmasti tuntuu. Aika parantaa haavat, sanotaan. Toivottavasti se pätee myös sinuun. Tsemppiä tässä vaikeassa tilanteessa. Voimia ja haleja!

Molly, täällä menossa kp20. Ootkin näemmä vain 3 päivää jäljessä. :) Kuivakausi meneillään, eli oletettu ovis on mennyt. Kyllä jonkunverran tuli ""siemennettyä"" vaikka mieskin tuntuu jo olevan turhautunut. Ainakin vain totesi, että eihän ne edes idä, kun joku ilta tuossa siemeniä vonkasin. Greippimehut on ny kuitenkin juotu ja sit vaan ootellaan.

Nasuppi, voi kurjuus sen oviksen kanssa. :( :( Enpä kyllä itsekään ihan satavarma voi olla, että ovuloinko.. En oo ees tikutellu. Mutta ei parane toivoaan kuitenkaa menettää, eihän ne tikut kaikilla edes toimi. :)
 
Ainii, Molly, unohdin vastata tuohon sun aikaisempaan kyssäriin. Eli joo toiveikkaat elää ja porskuttaa, plussiakin siellä on ropissut. Olikohan nyt nii että 5/9 on plussannu. :) Jennikin, joka nelisen vuotta ehti toivoa, on nyt plussannut. Ollaan muuten tavattukin jo melkein kaikki toisemme, ja toista tapaamista suunnitellaan. :)

Nii ja endostakin kysyit. Kaipa sitä ""riittävästi"" on, ku leikkausjonoon laittoi. Maaliskuussa sit selviää enemmän, ku käyn polin gynen syynättävänä.. Sittenhän vasta pääsen siihen laparoskopiajonoonkin...
 
Maanantainen tervehdys ovuloimattomalta :(

Nyt tekee kyllä jo mieli luovuttaa tässä kierrossa. Tänään kp 15/29, joten kaipa sen oviksen olisi tänään viim. pitänyt olla, mutta viiva sen kuin haalenee haalenemistaan. Masentaa vielä enemmän, kun lääkäri jo antoi toiveita. Saas sitten nähdä, milloin ne menkatkaan suvaitsee saapua, kun clomien takia en syö edes primoja tässä kierrossa. Voihan se olla, että tikut eivät toimi tai jotain, mutta kun ei ole mitään limojakaan tai muita merkkejä oviksesta, niin epäilen suuresti. Tässä kierrossa ei sitten jännäillä.

Menipähän nyt vaan omaksi valitusvirreksi, mutta nyt ei ole energiaa muuhun, pahoittelen.
 
Nasupin kertomusta lueskelin. Millä annostuksella syöt clomifenia 1tbl vai 2tbl. Mikä sulla on taustalla syynä lapsettomuuteen?

Itsellä yritystä takana 1,5v, ja pco.clomifen 2tblx1, ja terolut kuuri valmiina jos menkkoja ei ala kuulumaan. Mulla ovulaatio toiveita ei ollut 1tbl annostuksella siis ei vastetta, mutta annostuksen nosto tuotti vasteen, mutta ei tulosta!
 
Ulkopuoliselle: Mulla on myös pco. Yritystä takana reilu vuosi. Primoja (vastaa Terolutia) oon syönyt nyt nelisen kuukautta, sitä ennen teroja kolme kiertoa, välissä muutaman kuukauden tauko. Nyt on ensimmäinen clomikierto menossa - näköjään siis ilman tulosta, vaikka lääkäri oli optimistinen. Annostus on ollut 1 tabletti kierron 3. - 7. päivä. Clomit närästävät, joten en tiedä mitä seuraavaksi kokeillaan. Mulla on myös primot odottamassa, jos menkkoja ei muuten ala kuulumaan. Huoh, sitä vaan jotenkin taas psyykkasi itsensä niin toiveikkaaksi, että nyt masentaa enemmän kuin aiemmin. Jaksamista myös sulle - ja tietysti plussaonnea!!
 
Voi Nasuppi... tosi kurjaa, jos nyt joudut pettymään tässä kierrossa. Ymmärrän todella pettymyksesi ja odotustunteesi. Itsellänihän oli 2 kertaa peräkkäin tuossa syksyllä niitä 60 päivän kiertoja. Odottavan ja toiveikkaan aika on nii-iin pitkä. Mutta toivotaan parasta. Jospa ensi kuussa sujuisi paremmin! (laiha lohtu tietysti nyt)

Mollylle peukkuja pidetään kaksin käsin tämän oviksen suhteen!

Lotalle täältäkin voimahalaus! Käsittämätön tilanne, ei tuollaista voi uskoa jotenkin tapahtuvan. Onnea silti plussasta!!! Se on sinänsä ihan huippua!

Tilannekatsausta täältäkin... Nyt menossa kp6, siis sen todennäköisen varhaisen keskenmenon jälkeen. Vuoto alkaa loppumaan, mutta kesti kuitenkin kauemmin kuin yleensä menkat minulla. Olo on ollut jotenkin rauhallinen, ehkäpä luottavainenkin. Tuntuu siltä, että vaikkei vuoteen olekaan tärpännyt, niin viime kierto antaa uskoa siihen, että kyllä se vielä joskus tärppää. Ja pysyy toivottavasti sisälläkin. Saas nähdä miten kauan tämä näennäinen rauha jatkuu ;)
 
Ai niin..

Vipelle tietenkin myös toivotaan, että tärppäisi jo ennen gyneä! Hyvä kuitenkin, että tutkimukset etenevät.

Ja vielä viikonlopusta.. Me parannettiin sitten maailmaa miehen kanssa ""parantamalla"" meidän parisuhdetta. Ihan kivaa, vaikkakin aika rankkaa. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että kyllä liittonsa eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa. Huomaa ainakin, että onpas mulla ihana puoliso. Ja ihan hyvinhän meillä asiat on muutenkin! Vaikkei sitä vauvaa olekaan kuulunut...
 
hyvää alkuviikkoa..

Kp 30 menossa ja menkkoja ei kuulu vielä. Raskaana en ole, siitä 100 % varmuus =) Lääkekuurin seurauksena kärsin hiivatulehduksesta. Limakalvoja kirvelee ja ne on tosi ärtyneet. Apteekista kävin hakemassa yhdistelmä paketin (puikko ja voidetta). Paketissa sanotaan hassusti, ettei tuotetta saa käyttää kuukautisten aikana. Puikonhan käytän tänä iltana (niitä onkin vain yksi), mutta eikö voidettakaan saa käyttää kk aikana. Onko kellään tietoa? Mä todella ootan tätiä nyt tulevaksi, koska lääkäri ois viikon päästä keskiviikkona ja haluan vuodon olevan ohi silloin. Sellasta täällä päin.

Mä voisin heittää kehiin uuden gallupin, joka ei liity mitenkään vauvoihin. Musta ois mielenkiintoista tietää minkä alan ihmisiä täällä kirjoittelee? (Sanokaa, jos aihetta on jo käsitelty, mä en muista). Ja ammattiin liittyen, ois kiva tietää mikä oli kunkin toiveammatti sillon pienenä?

Mä itse olen tradenomi. Reilu vuosi sitten valmistunut. Tällä hetkellä olen töissä rahoitusalalla. Pienenä mun toiveammatti oli äiti ja laivaemäntä. =) Sit vähän vanhempana halusin olla poliisi. Mut ei mikään noista ole vielä toteutunut =(

 
huolitteko uuden jäsenen ketjuunne? =)
vähän taustaa: pillerit lopetin joulukuussa 2004, 20 kpl:n kortsupaketti ostettiin, mutta siitä on yli puolet jäljellä vieläkin... ollaan siis oltu yli vuosi tulee jos on tullakseen periaatteella, mutta nyt alkaa tulla paniikki, että tuleeko ikinä???!
marraskuun lopussa tein elämäni ensimmäisen plussatestin, mutta kesken meni viikolla 6+ yhet menkat tullu välissä ja toisia odotellaan.. tuhrukin saapui tänään paikalle =( ei siis vieläkään. mitään tutkimuksia ei olla tehty, enkä vielä haluakaan, kun kuitenkin kerran onnistuin tulemaan raskaaks. jos nyt ei muutaman kuukauden sisällä tapahdu mitään, täytyy kai mennä...

kurjalta tuntuu taas elämä, että voihan täti sentään... ;)
 
Tervetuloa Niisku vaan joukkoon kirjoittelemaan!

Lotta, tosiaan tsemppiä sulle! Onpa kyllä inhottava tilanne, heti pitää itkeä ja huutaa kun hartaasti toivottu raskaus on päässyt alkamaan ja masussa on pikkupikkupapu. Mutta ehkä tää tästä ajan kanssa? Jos mieskin oli jo rauhoittunut ja olette sentään jotain saaneet juteltua. Kovasti jaksamisia!

Kaisla, ihana olet kun peukutat mun ovista :) Kiitos vaan kovasti! Aamulla sain oikein tosisupervahvan viivan ovistikkuun joka pamahti siihen sekunnissa, jopa ennen testiviivaa. Kp18/28-32. Ovis taitaa sitten olla 24-36 tunnin sisällä eikö vaan. Nyt pohdin kovasti, että pitäisikö varmuuden vuoksi jo tä illalla pöllyytellä peittoja vaiko vasta huomenna aamulla? Tekis mieli jättää aamuksi mutta kääks jos taiminki menee vikaan ja ollaankin sitten myöhässä. Hoh, onpa taas ongelmia :) Nyt alan sitä paitsi taas hehkuttamaan aivan liikaa mutta tänä aamuna oon ollut huomaavinani jo pari ihan selkeetä ulkoista merkkiä siitä, että nyt se tärppää. Siis sellaisia asioita on tapahtunut, että oon ajatellut että tää ei voi muuta tarkoittaa. Oon vähän taikauskoinen tietyssä mielessä :)

Vippe, ihanko totta ootte tavannut ihan IRL toiveikkaiden kanssa! Vau. Mitä ootte keskenänne olleet mieltä siitä jos saan udella? Siis vastasiko mielikuvat todellisuutta jne. 5 tärppiä yhdeksästä on jo tässä suht lyhyessä ajassa tosi hyvä prosentti, mieletöntä! Onnitteluterkut sinne Mollylta!

Nasuppi, voi PAH sitä ovistilannetta :( Voisiko se vielä olla edessä vai joko kaikki toivo on menetetty? Mä kun en tajua noita PCO ja muita diagnooseja ja lääkkeiden vaikutuksia niin on ehkä ärsyttävääkin kun kyselen jos kerta peli on selvä, sorppa...

Peppi heitti gallupin kehiin, hyvä hyvä! Mun toiveammatti pienenä oli lentoemäntä :) Matkusteltiin paljon perheen kanssa ja mun mielestä ne oli niin GLAMOUR, heh. Mutta sitten ajauduin kaupalliselle alalle ja olen töissä isossa talossa. Vaikka ihan tyytyväinen olenkin, työni on mielenkiintoista ja tuntuu että olen eräänlaisella näköalapaikalla, niin silti joskus mietin että haluaisin perustaa jotain omaa. Tehdä jotain luovaa ja jännittäävää. Noh, ainahan sitä voi haaveilla :) Mitäs muut?

 
Heip! Mitenhän sitä selviäisi tästä hiipivästä masennuksesta, kun mikään ei tunnu piristävän. Täytyy kai vaan ajatella niin kuin kaveri sanoi, että kaikella on tarkoituksensa. Ei vaan jaksaisi taas kuukautta odotella.

Molly, kiva että sä sait bongattua oviksen, hyviä peuhaushetkiä! Tuossapa toivotus, jota ei tule kyllä usein tutuille toivoteltua ;) Kyllä mä luulen, että mun toivo on menetetty, mutta ei kai siitä voi olla varma ennen kuin kuulen verikokeen tuloksen. Tosin silloin täti on jo varmaan täällä, joten eiköhän se selviä ilmankin. En viitsi enää tikuttaa, kun hukkaan menevät. Jos nyt jotain selviä merkkejä kroppa antaa, niin sitten voisi taas kokeilla. Torstaina vaan on jo se verikoe, joten lääkärikin kai on sitä mieltä, että ovis olisi ennen sitä jos on ollakseen.

Mitäs täällä muuta, nyt en taas muista mitä kaikkea tuli luettua... Ai niin, Peppikö se kyseli urasta ja lapsuuden haaveista. Pienenä mä halusin jostain syystä olla kampaaja, enkä yhtään tiedä miksi. Se haave oli pitkään, kunnes huomasin rakastavani eläimiä kuin eläimiä yli kaiken (siis oikeasti melkein enemmän kuin ihmisiä) ja aloin haaveilemaan eläinlääkärin työstä. No, sitten kävi kuin Mollylle ja ajauduin kaupalliselle alalle. Markkinointihommissa vuodet pyörittyäni päätin, että se ei ole mua varten ja vielä tässä iässä (no en mä nyt niiiiiin vanha vielä ole ;)) päätin lähteä tavoittelemaan sitä haavettani työskennellä eläinten parissa. Niinpä otin lopputilin turvallisesta ja usein tosi stressaavasta toimistotyöstäni vuodenvaihteessa ja otin näin ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta. Nyt sitten vaan luen eläinlääkiksen pääsykokeisiin, tosin vielä suoritan yhtä kaupallista tutkintoa loppuun päättötyön merkeissä, siksi naputan tätä konetta kaikki päivät. Tässä vaiheessa kaikki vähänkään tutut ihmiset kyllä varmaan jo tunnistaa mut :)

Mutta sellainen oli se päätös - enkä ole katunut hetkeäkään!! Miestä on kovasti kiittäminen, kun tarjosi tähän mahdollisuuden ja tukee kovasti asiassa. Odotan innolla, että pääsen lukemisen alkuun. Tämä vauvan yrittäminen ei ole muuttunut päätöksen myötä, jos jotain niin positiivista on se, etten enää stressaa työstä ja elämä on niin ihanaa muutenkin, että ei ole niin paljon paineita plussaamisen kanssa. Sitten jos plussataan, niin asiat täytyy vain järjestellä sen mukaan.

No mutta annetaan välillä puheenvuoro muille! :)
 
Ai niin, piti vielä toivottaa Niisku mukaan joukkoon! Ja kysyä Mollylta, että tikutatko aamupissasta? Mulla on ollut käytössä kaksi erilaista Aconin tikkua ja molemmissa lukee, ettei saa käyttää aamupissaa. Onko testeissä eroja tässä suhteessa?
 

Uusimmat

Yhteistyössä