Vuoden rajaa lähestyvät 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eemi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jeh, tylsä maanantai taas... :( Paitsi että mulla oli töissä niin kiire koko päivän, että jouduin olemaan seisomassa jatkuvasti - tästä tietysti seurasi jatkuva pahoinvointi. Tosi hieno päivä oli siis. Vasta nyt, kun kotona saa hiukan istahtaa, niin olo on parantunut. Että ihanaa on tämä raskausaika joo.

Hienoa Sini, ettei vuoto jatkunut. Sitten heti vaan tuut kertomaan ultrakuulumiset...!

Outik, ihan hyvin voi olla se ovis vasta tänäänkin - todennäköisesti on, jos eilen(kin) testi oli positiivinen. Joten eikun hommiin! ;) Vaikka ei kyllä varmaan paljon noiden uutisten jälkeen huvita... meillä kävi vähän samoin, eli heti kun mies oli syksyllä vaihtanut työpaikkaa, niin vanhassa työpaikassa julkistettiin lomauttamiset. No, hän siis ei onneksi niistä joudu kärsimään, mutta koskaanhan sitä ei tiedä. Ja kannattaa tosiaan selvitellä noita soviteltuja mitä-lie-rahoja ne nyt onkaan, kyllä niistä aina jotain kostuu. Tsemppis päälle vaan!
 
Voi itkut outik!!!! Ei oo nyt mitään kivaa kerrottavaa sulle tähän "hätään", mutta ajattelin lähettää sympatia-halit.

Kaveripiirissäkin joitakin lomautettuja, ja kyllä se tuo tuon lama-ajatuksen lähemmäs lehtien lööpeistä. ;( Ja minun mieheni onkin jo stressannut noista raha-asioista jo muutenkin (vauvaa ajatellen) niin nää uutiset ei ainakaan saa sitä varmasti lämpenemään uuteen yritykseen ikinä...
(meillä siis yritys "jäissä" miehen paniikin takia toistaiseksi. Km jälkeen päädyttiin tällaiseen kun ei oltu valmiitra eroamaankaan...)

Tsemppiä Outik!!!!!
 
Joo, en tiedä millon se ovis nyt sitten oikein oli, jos se meni jo. Nyt testi näyttää taas ihan haaleita viivoja. Vaikka kai se ovis voi olla vielä huomennakin, kun vielä eilen oli niin selkee tulos...? Tuli kuitenkin viikonloppuna molempina päivinä harjoiteltua sitä lastentekoa, niin että ajattelin ihan suosiolla jättää tänään väliin. Jostain luin vasta viime viikolla, että jos nyt ei satu oleen sitä kaikkein hedelmällisintä tyyppiä, niin se joka toinen päivä -taktiikka ois parempi kuin joka päivä. Ajattelin että tässä kierrossa sitten kokeillaan väkisinkin niin, mutta se nyt meni vähän pieleen ;) Mut ehkä sitä huomenna jaksais varmistella... Jos mieliala vaan on sellanen.

Hui Vilukisu, oikeestiko ootte meinannu erota tän asian takia? Mä oon monesti miettiny et mitä jos sitä lasta ei tuu (kun mä en oo ihan vielä selvittäny ittelleni sataprosenttisesti että haluanko kaiken maailman hoitoihin, jos ei tää tästä lutviudu), niin miten tää parisuhde kestää sen. Ei me toistaseks olla riidelty asiasta, mitä nyt mä mökötän aina muutaman ekan menkkapäivän. Mut mistä sitä tietää mitä tapahtuu, jos asiat junnaa paikallaan pidemmän aikaa... Näköjään pukkaa tota stressiä nyt päälle vähän joka suunnasta, niin voi olla että miehenkin hermot alkaa kiristyä.

Noh, menipäs synkäks. Mä lähden tästä vissiin tekemään ruokaa.

Sini, tuuhan sitten kertomaan hyviä ultrakuulumisia, jookos :)
 
Outik: En halunnut täyttää ketjuanne omanapa-asialla, mutta tässä nyt vähän selvitystä. (kirjoittelen aktiivisesti haaveissa vauva ketjussa, tervetuloa sinne vatavierailulle lukemaan tarkempia höperryksiäni)

Eli yritimme vauvaa tjotilla yli vuoden ennen kuin tärppäsi ekan kerran. Mies "säikähti" plussaa ja käyttäytyi täysin odottamattomalla tavalla, panikoi. Ei muka enää ikinä päästä minnekään, ei oo varaa jne jne. Kerkesi sitten kuitenkin sopeutua ajatukseen, ja kun sain keskenmenon, oli se surun paikka molemmille. Sen surun keskellä puhuttiin jo siitä miten pian uudestaan tärppää jne, kunnes muutaman viikon kuluttua ukko myönsi ettei tiedä haluaako lasta vai ei.
Oli se aikamoinen kriisin paikka, ja ihan oikeesti kyllä mietin kimpsujeni pakkaamista, kun tuntui ettei meidän haaveet kohtaa sitten millään. Rakkaudesta toisiamme kohtaan päätettiin kuitenkin pysyä yhdessä toistaiseksi. Lupasin jättää vauvahömpötyksen toistaiseksi, mutta sillä ehdolla että jos vvahinkoja tapahtuu, ne pidetään! Ja ehkäisy on täysin mieheni harteilla.
Tämä vaikutti parisuhteeseemme pelkästään myönteisesti, melkein silmissä näki kun iso kivi tipahti mieheni harteilta. Ja eipä tuo ole ehkäisyä hankkinut, keskeytetyllä mennään, milloin muistaa... Ja mä olen melko hyvin saanut pidettyä vauvakuumeeni hänen silmistään, kiitos näiden palstakirjoittelujen.

Itsekään en ehkä olisi valmis kovin monimutkaisiin hoitoihin, ja EHKÄ pystyisin lapsettomuuden kestämään jos niin vaan kävisi. Mutta se ettei edes yritetä rassaa kyllä naista aikalailla...

Annan nyt toistaiseksi ajan kulua ja "tomun laskeutua" ja pidän peukkuja että mieheni vauvakuume heräisi. Muuten kai se on myöhemmin nostettava tämä kissa taas pöydälle ja mietittävä jatkoa uudelleen.

Palstatilavarkautta anteeksi pyytäen,
Viluski
 
Heippa,

Outik, ikävä juttu noi lomautukset! Ymmärrän hyvin teidän tilannetta kun meillä tää taloudellinen tilanne on ollut kaaottista välillä... Mies vaihtanu työpaikkaa harva se päivä kun mennyt asiat jostain syystä mönkään ja nyt toivotaan että uusi työpaikka pysyy. Eikä munkaan tilanne hääppönen ole kun pätkätyöläisenä ja tietoa jatkosta ei toistaiseksi ole. Vai että oma yritys sitten pystyyn...?

Tänään on ollut tosi hömppä vauvakuumeolo ja aika mennyt selatessa kaikkia vauvasivustoja kun ei ole muutakaan tekemistä ollut. <3 Ovisaika on kohta lähellä, kp 9 mennään ja yk 9 lähti käyntiin... En aio edelleenkään tikuttaa tai mitään, kehon merkkejä seurailemalla mennään. Flunssastakin päästy onneksi ohi ilman kuumetta. Just kp 1 alkoi se flunssa, ja jos täti ei olisi tullut olisin varmaan pistänyt flunssan merkit raskausoireisiin. :D

Mä en edes tiedä miten meidän suhteelle kävisi jos tulisi ilmi ettemme pystyisi saamaan lasta... Hyvä jos pystyy kuvittelemaan tulevaisuutta päivän pidemmälle. :D

Viikonloppuna olikin pakko mennä ulos tuulettumaan pitkästä aikaa ja tuntuu että vieläkin olisi krapulainen olo... :D Mun puolesta krapulapäivät sais jäädä jo taakse. :P

Mites tuiskulin tilanne, testasitko uudestaan?

Sini sitten kertoo huomenna ne ultrauutiset! :) Harmillisia nuo vuodot, varmaan pisti pelkäämään pahinta...

Kiva että jolly jaksaa vastoinkäymisistä huolimatta haaveilla ja ehkä aloittaakin yrityksen uudestaan. ;)
 
Niin, mihin se Tuiskulin uutinen jäi? ;)

Aattelin vaan kirjoittaa tuosta, että miten parisuhde kestää sen, jos lasta ei kuulukaan. Kyllä mun miehellä otti aika tiukille ennen ekaa keskenmenoa, kun tolkutin hänelle suurin piirtein naama punaisena, että kliinisesti ottaen aletaan käyttää sanaa lapseton, jos vuoteen ei tärppää. Ei hän ollut asiaa koskaan ajatellut... Siinä sitten puhuttiin, että kun vuoden raja täyttyy, niin mitä kautta lähdetään apua hakemaan. Oli se rankkaa, ehkä rankempaa kumminkin miehelle, koska mähän tiesin kaiken etukäteen ja olen pelännyt pahinta. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että meille kävisi niin. Yhteistuumin kuitenkin päätettiin, että kaikki konstit koitetaan ennen kuin luovutetaan - ero tuli eteen lähinnä vitsinä, ei meistä kumpikaan ajatellut/ajattele sitä vaihtoehtona. Yhtä on kumminkin pidetty jo niin kauan.

Mutta siis kannattaa puhua asiasta ja siitä, mitä edessä saattaa olla, jos luomuna ei onnistu. Meillä ainakin mies vasta tämän jälkeen otti yrityksen enempi tosissaan - jos nyt näin voi sanoa. Joka tapauksessa, ehkä tuo yhteinen epätoivoisuus sitten johti siihen ensimmäiseen tärppiin, tiedä häntä. Ainakin mua helpotti suuresti kun tajusin, että tää projekti on aivan yhtä tärkeä mun miehelle kuin minulle. Tai ehkä se hänellä oli vain jotain miehisen itsetunnon menetystä, kun tunsi itsensä hedelmättömäksi. ;)

Mutta onhan se meikäläisenkin naiseus ollut tässä koetuksella.

Muuten, saatiin juuri tietää, että miehen ystävä odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta ja vissiin suht samoilla viikoilla kuin me, ehkä hiukan edellä. Tämä pari tosiaan on ollut yhdessä huimat puoli vuotta, ja raskaus on "suunniteltu" - yeah right. Elintavatkin on sitä luokkaa, että itse en kyllä siihen suhteeseen lasta toisi. Mutta valintansa kullakin. Jotenkin vain tällaisten tyyppien puolesta ei osaa koskaan iloita oikein aidosti.

Mä koitan vielä ennen puolta päivää käydä kurkkimassa Sinin uutisia. Sitten täytyy painua duuniin...
 
Niin, ei taida tuo munkaan mies olla kauheen selvillä mitä se vuoden raja tarkoittaa, vaikka kyllä se vähän aikaa sitten kysyi että mitäs me sitten tehdään jos ei tärppää. Mä mainitsin että onhan niitä hoitoja olemassa, mutta eipä niistä sen enempää puhuttu kun en itsekään ole ottanut selvää niistä sen enempää. Tässä tuleekin se "jännä" juttu. Jos mua jokin asia kiinnostaa, mä kyllä googlaan niin kauan että löydän haluamani tiedot ja olen tyytyväinen, mutta noita lapsettomuusjuttuja en ole penkonut ollenkaan. Eli en tosiaan ole ihan varma haluanko niihin lähteä... Adoptio on alkanu pyöriä mielessä ja siitä olen jopa ottanut selvää, mutta siinä taas epäilyttää se kauhee pyöritys ja prosessi.

Mut en mä tosiaan usko että me erottais sen takia ettei saada lapsia. Mutta en mä myöskään kyllä osaa kuvitella loppuelämääni ilman lapsia. Eli sais kyllä se plussa pärähtää testiin hyvin pian...
 
Kaikki ultrassa HYVIN!! Olin niin hermona, että ihan jalat vapisi. Onneksi ultraajaksi sattui kokenut kätilö, oikein sympaattinen. Sanoin hänelle, että kyllä hermostuttaa ja hän heti aluksi laittoi sydänäänet kuuluviin, huimat 169 lyöntiä minuutissa! Kyllä sitä oli ilo kuunnella. Sitten katsottiin mitat ja ihan vastasi oikeaa, niskaturvotusta 0,7, mikä on hyvä ja nenäluu oli muodostunut hyvin, mitä ei down -lapsilla kuulemma ole. Joten kaikki hyvin! Äidin pikkuinen liikuskelikin siellä niin iloisesti ja oli oikein pirteällä tuulella.

Kyllä helpotti, ainakin taas hetkeksi. Ehkä tässä nyt vähitellen uskaltaa alkaa ajatella, että meille on todella vauva tulossa. Ja ehkäpä kerrotaankin nyt uutista eteenpäin, kellekkäänhän ei olla vielä kerrottu. Ensi viikolla vielä saadaan seulonnan tulos, mutta nyt on ainakin positiivinen mieli tuonkin suhteen. Toki tulos vähän jännittää, mutta ultran perusteella kaiken pitäisi kuitenkin olla ok.

Pää pilvissä,
Sini, rv 11+0
 
Sinille lämpimät onnittelut HIENOISTA ultauutisista!
Varmasti iso taakka tippui hartioilta pois =)).

Täällä tuskaa, räkätaudissa yritän tehdä töitä, mut olo on tosi kanttuvei...
 
Ihanaa Sini! Sylintäydeltä onnea. :)

Outik, niin, enpä tiedä kiinnostiko muakaan vielä siinä vaiheessa varsinaiset hoidot.. Lähinnä selvittelin tuolloin, mitä tutkimuksia tulisi eteen mulle ja miehelle. Mutta onneksi niihin ei tarvinnut lähteä... Adoptiossa vaan on se haittapuoli, että aikaa (ja rahaa) kuluu rutosti, ja samaan aikaan ei saa käydä lapsettomuushoidoissa. Että näin.

Nyt töihin...
 
Teillä on hyvä keskustelu tästä vuoden rajasta meneillään... Meillä myös toivo alkaa hieman hiipua ja keskusteluissa käydään välillä läpi myös mahdollisten hoitojen aloittamista. Mun miestä, niin kuin monen muunkin, pelottaa eniten tieto siitä, että sperma on "kelvotonta". On myöntänyt, että koettelee miehisyyttä ( yhdessä oltu jo yli 9 vuotta, joten varmalla pohjalla ollaan, mutta...). Keskenmenon koin tuossa joulun jälkeen (rv5) ja sen jälkeen suhde on ollut koetuksella, kun tuntuu, että tästä ei tule mitään...

Miten sitä ei saa itseään piristettyä, vaikka ihan fiksu ihminen on...ja tietää kaikki faktat eikä toivoa sais hukata...mutta kun on vaan niin vaikeaa...tiedätte tasan tarkkaan - kohtalotoverit..

Tsemppiä kaikille (hirvee klisee, mut ei tässä muukaan auta)

Myy.

 
Nyt mä oon vähän ymmällläni. Oisko mun ovis voinu olla vasta eilenillalla, vaikka ovisplussat tuli jo "aikoja sitten" ja ne todella vähäiset limahavainnotkin oli viikonloppuna...? Eilen illalla nimittäin oli vähän jotain sen tyyppistä kipua havaittavissa... Joo, tää kierto taitaa mennä taas arvailuks, että miten pitkäks venyy. Huokaus.

Noh, mites muilla? Titak, Moon Fairy, löytyykö ovis- tai raskausoireita? :) Onkos täällä vielä muita jäljellä? Tuiskulista ja Tinsulasta ei oo kuulunu mitään pitkään aikaan... Unohdinko vielä jonkun?
 
Eikös outik ovis voi tulla vasta 48 tunnin kuluttua ovisplussasta? Ja eihän nuo testit nyt niin luotettavia ole, ehkäpä vain lähinnä suuntaa-antavia? Itsehän en saanut ovistestiin yhtään viivaa olikos se kuuden testauspäivän aikana, mutta silti vaan tärppäsi..

Tuossa aikaisemmin oli puhetta siitä eroaisitteko miehestänne jos lasta ei kuulu.. aikoinaanhan minulla oli sellainen tilanne, että mieheni ei halunnut lasta ja minä taas halusin palavasti. Lopulta riitelimme asiasta niin paljon, että sanoin suhteemme olevan nyt sitten tässä. Vasta siinä vaiheessa mieheni hätkähti, että tosiaan haluan lasta noin paljon. Pyysi, että yrittäisimme vielä jatkaa ja 3 kk päästä hän olikin sitten valmis yrittämään lasta. Onneksi meni noin! Tuohan on siinä mielessä eriasia, että meillä oli asiasta vain niin erilainen näkemys heti alkuunsa, teillähän molemmat haluavat lasta. Mutta kerroinpa tämän nyt sitten kuitenkin.

Mulle muuten kävi eilen tosi nolosti. Emme siis olleet kertoneet vielä kenellekään tästä vauvasta, mutta eilen näin sattumalta yhtä työkaveria pitkästä pitkästä aikaa. Ensimmäiseksi hän sanoi, sinä näytät odottavan vauvaa, onneksi olkoon! Ja minä en saanut sanaa suustani... menin vain ihan punaiseksi ja taisin saada suustani ulos vain öh... vieressä oli sitten minun lähin työkaverini, istutaan vierekkäin, ja hän tavallaan pelasti tilanteen toteamalla vain, että ei Sini mitään vauvaa odota, hänen vauvansahan on jo iso. Ja minä sain suustani ulos vain, että niin, jo 3 -vuotias.. ja sitten matka jatkui ja minä olin niiiiiiiiiin punainen ja niiiiiiiin nolo. Olin varma, että tuo lähempi työkaverini kysyy asiasta, mutta ei ainakaan vielä ole sanonut mitään.. en ollut sitten niin yhtään ajatellut etukäteen mitä sanon jos joku noin kommentoi. Onhan tuo masu jo ihan selvästi turvonnut, mutta en silti nyt ihan vielä haluaisi täällä töissä tätä kaikille kuuluttaa, vasta vaikka kolmen - neljän viikon päästä...

No, tuon episodin jälkeen oli sitten pakko illalla soittaa äidilleni ja kertoa uutiset, haluan kuitenkin hänen saavan ensimmäisenä tietää asiasta. Soitin ja sanoin, että mulla on kivoja uutisia, johon äitini sanoi, että onneksi olkoon. Kyllä minä sen jo arvasin, mutta en viitsinyt mitään sanoa. Just... ei tää raskaus taida enää mitenkään salassa pysyä keneltäkään. Näin siis äitiäni viime lauantaina. Äitini ihmetteli vain sitä miten joulupöydässä sitten join punaviiniä, jos silloin jo odotin. Mutta mulla olikin viinilasissa mustaviinimarjamehua, oli kuulemma mennyt ihan täydestä läpi. Heh heh!

No joo, taitaa meikäläinen paljastua kaikille jo aika piankin..

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Sini
 
Outik, mulla oli ovis jo puoltoista vkoa sitten. Testasin kolmena päivänä vahvan viivan, mutta.... ovis oli taas tosi aikaisin, joten epäilen, että ovuloinko lainkaan. Miten kroppa muka heti menkkojen jälkeen valmis "lisääntymään".
No mutta, mitään raskausoireita ei todellakaan ole, päinvastoin, joten täällä ei pahemmin jännäillä =((. Menkkojen olis tarkoitus alkaa joskus ens vkolla.
 
Outik, kyllä ovis ihan hyvin voi olla vasta eilen. Mullahan kävi just noin, eli vahva plussa su iltapäivällä ja luulen, että ovis oli vasta tiistaina. Sen puolesta puhuisi tuo varhaisultran tuloskin. :) Outoa kyllä, jos tulee positiivinen tulos monena päivänä peräkkäin - luulisi, että se sitten laskettaisiin siitä viimeisestä positiivisesta testistä se 24-48 h. Mulla tuppaa menemään positiivinen tulos joskus ohikin, kun se huippu on niin lyhytaikainen.

Myykin käynyt kommentoimassa, kiva. :) Samoja fiiliksiä on kyllä varmasti kaikki täällä käyneet läpi. Mun mies ainakin sai tuosta km:sta tavallaan lohtuakin... Pystyi heti ajattelemaan asiaa niin, että ainakaan ei olla hedelmättömiä. Itsellä tuon ajattelutavan omaksuminen vei enempi aikaa. Mutta että jos tuo sun miestä yhtään lohduttaisi - jos se tapahtui kerran, se tapahtuu kyllä toistamiseenkin!

Sinillä kävi köpelösti. ;) Mä just pelkään, että mulla käy töissä noin... Toisaalta, mä oon muutenkin nyt kerännyt vähän massaa, kun jatkuvasti täytyy syödä ettei yökkää. Mutta kerrot töissä sitten, kun siltä tuntuu. Hyvä, että duunikaveri pelasti tilanteen!

Mulla on jännät paikat maaliskuussa, kun mun sopimus on katkolla silloin, kun mulla on (jos kaikki menee hyvin) n. rv 18. Luulenpa vaan, että sitä ennen on pakko kertoa töissä... Tai no, katsoo nyt, miten tuo etumus on kasvaakseen. Mutta aika kova paikka se on, jos sopimusta ei sitten jatketakaan - siinä menee äitiyspäivärahatkin sitten. Mutta ei mahda mitään.

Titakilla kyllä aika varhain ovis - en kyllä ole kuullut, että siitä mitään haittakaan olisi, joten peukut on pystyssä!
 
Joo tein testin ja negaahan se näytti. Nyt on miehen kanssa ehkä meidän suhteen pahin kriisi. Ei olla edes puhuttu moneen päivään. Ihan kamalaa! Ja nyt se yrittää, että lykättäisiin lasten hankintaa vielä ainakin kolmella vuodella. Hän ei ole valmis. Tämä siis kaiken tämän tjottailun ja yrityksen jälkeen! Arvatkaa onko vähän vaikea suhtautua!!! En todellakaan rupea vuosikausia odottamaan!! Yritän vain ajatella, että aika näyttää. Yleensä tuo mies heltyy päivässä riitojen jälkeen, mutta nyt se ei muuta mieltään enkä muuta minäkään.

Ihania ultra kuulumisia sinillä!! Ja toisaalta onhan sitä kiva kertoa iloisia kuulumisia, kun on jo monta kertaa nähnyt pienen ihmeen mahassa köllöttelevän:) Toivottavasti Eemillä on reilu pomo ja haluaa pitää sut siellä raskaudesta huolimatta:) Mihinköhän se tinsula on ihan oikeasti hävinnyt???
 
Tuiskuli: Minkä ikäisiä olette? Kauanko teillä on tjottailua yms takana jo? Kuulostaa kyllä pitkälle tuo kolme vuotta...
Omia mallejaan ei pitäisi muille tuputtaa, mutta entä jos ehdottaisit miehelle vaikka kolmea "vauvahaavevapaata" kuukautta miettimisajaksi? Ja vastuu ehkäisystä miehelle itselleen siksi aikaa.
Tiedän todella kokemuksesta ettei näitä unelmia oikeasti saa katkolle, mutta itse ainakin puran tänne palstalle näitä haaveitani niin ei tarvii miehelle hupattaa.

Toivottavasti löydät jonkun ratkaisun ja saatte asiat kuntoon. Tsemppiä!

Ja liikuttavia uutisia Sinillä. Lämpimät onnittelut!
 
Ihanaa että Sinillä ja pikkuisella kaikki hyvin!

Harmi mikä paikka teillä tuiskuli. Toivottavasti saatte asian selvitettyä.

Meilläkin mies on alkanut pelkäämään, ettei hänen simppansa ole hyviä ja siitä johtuisi tää meidän "lapsettomuus". En kyllä itse usko sitä, sillä joskus teininä hän on kuulemma pistänyt eksänsä raskaaksi, joka kuitenkin (onneksi!) johti keskenmenoon. Joten...vika on varmaan mussa! Mutta alkaa pikku hiljaa jo näyttää siltä, että käy miehen ylpeyden päälle kun ei saa naistansa raskaaksi. Paneskelustakin on tullut jo aikamoista pakkopullaa joinakin yrityskertoina, että koitappa siinä sitten vietellä mokoma mies hedelmällisten päivien aikana. Saa nähdä miten tässä kierrossa käy! :(

Tässä pari päivää oon jo kummastellut hassuja oireitani. Vatsaa on välillä lievästi poltellut(?!) kp 9 lähtien, enkä aiemmissa kierroissa oo huomannut sitä. :O No, varmaan liittyy ovikseen. :D Mies sanoi jo, että oon valeraskaana, hah. :D Laskujen mukaan lauantaiks-sunnuntaiksi osuisi Oilin kyläily. Vähän ovisnippailujakin(?) oikealla puolella tuntunut ja limaisuutta alkaa tulla...
 
Huhhuh kun Tuiskulilla oli ikäviä uutisia :/ Mitäs tuohon nyt osais sanoa. Täytyy vaan toivoa että palaudutte puheväleihin pian ja saatte asian keskusteltua selväks, oli se lopputulos sitten mikä tahansa ja aiheuttaa sitten mitä aiheuttaa. Riidat ja epäselvyydet ei ole koskaan kivoja.

Moon Fairylle vaan onnea oviksen hyödyntämiseen :)
 
Voi kurjuus Tuiskuli tuota teidän riitaa ja pahoittelut epätoivotusta vieraasta. Ehkä pieni hengähdystauko olisi paikallaan (?). Ehkä miehesi on säikähtänyt koko asiaa ja tarvitsisi aikaa koota itsensä. Kolme vuotta kyllä kuulostaa kohtuuttoman pitkältä ajalta odottaa. Mut jos mitenkään voitte keskustella oikein juurmultineen asiat halki. Voimia ja jaksamista sinne!

Moon fairylla ovista ilmassa, jei. Muuten jos tuntuu, että sänkyhommat alkaa olla liian pakkopullaa jne, niin meillä ainakin piristi kummasti se kun kävimme aikuisviihdekaupasta hakemassa hieman virikettä ;). Ei siis todellakaan mitään rivoja juttuja, jaiks. Ne rentoutti ja vei ajatuksia pois siitä, että tässä nyt yritetään raskautua.

Jep, aamulla oli jo hyvä olo, mut ehei. Nyt olo on taas tosi kurja taan r.taudin takia ja toki jätin kaikki drobit kotia ja sit vielä sotkin tään työkoneen asetuksia ja tää on ihan seko... jep jep.

 
Kiitos vain pahoitteluista. Ehkä pieni tauko tekee hyvää. Ja toivon tosiaan että saataisi asiat johonkin suuntaan selvitettyä, tämä on tosi raskasta vain olla hiljaa tai sit riidellä. Kaiken päälle miestä uhkaa nyt lomautus ja tänään selviää miten pitkäksi aikaa. Joten rahahuolia myös ilmassa. Tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa täytyy muuttaa, että mies pääsee eroon lainoistaan. Eli suurten elämänmuutosten aikaa eletään jokatapauksessa. Ei hyvä sauma lapselle edes olisi. Ahdistaa vaan kun on pitkä tasainen kausi takana kaiken suhteen, suuri muutos tähän kun ei tiedä edes että missä sitä kohta asuu! Tiktak: Ei voida keskustella, kun ei tällähetkellä pystytä keskustelemaan mistään, kaikki yritykset menee huutamiseksi ja toisen mollaamiseksi. Pitää vaan antaa aikaa, josko se keskusteluyhteyskin sieltä löytyisi...

vilukisu: ollaan 25 ja 29 vuotiaita. Tjottailua takana jo yli vuosi. Olen ajatellut tuota samaa mitä ehdotit, kolme kuukautta ehkäisy miehen harteilla. Niitä pillerin prkleitä en rupea enää ikinä syömään, kävi miten kävi!!! Olen tätä miehelle jo ehdottanut, ei ole kommentoinut sen kummemmin.

Moon Fairylle tsemppiä oviksen hyödyntämiseen. Ainakin hyvältä kuulostaa nuo oireet:)
 
Kiitos vain pahoitteluista. Ehkä pieni tauko tekee hyvää. Ja toivon tosiaan että saataisi asiat johonkin suuntaan selvitettyä, tämä on tosi raskasta vain olla hiljaa tai sit riidellä. Kaiken päälle miestä uhkaa nyt lomautus ja tänään selviää miten pitkäksi aikaa. Joten rahahuolia myös ilmassa. Tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa täytyy muuttaa, että mies pääsee eroon lainoistaan. Eli suurten elämänmuutosten aikaa eletään jokatapauksessa. Ei hyvä sauma lapselle edes olisi. Ahdistaa vaan kun on pitkä tasainen kausi takana kaiken suhteen, suuri muutos tähän kun ei tiedä edes että missä sitä kohta asuu! Tiktak: Ei voida keskustella, kun ei tällähetkellä pystytä keskustelemaan mistään, kaikki yritykset menee huutamiseksi ja toisen mollaamiseksi. Pitää vaan antaa aikaa, josko se keskusteluyhteyskin sieltä löytyisi...

vilukisu: ollaan 25 ja 29 vuotiaita. Tjottailua takana jo yli vuosi. Olen ajatellut tuota samaa mitä ehdotit, kolme kuukautta ehkäisy miehen harteilla. Niitä pillerin prkleitä en rupea enää ikinä syömään, kävi miten kävi!!! Olen tätä miehelle jo ehdottanut, ei ole kommentoinut sen kummemmin.

Moon Fairylle tsemppiä oviksen hyödyntämiseen. Ainakin hyvältä kuulostaa nuo oireet:)
 
Tuiskulille pahoittelut ja hali. Hm... Mitäpä tuohon sanoisi. Mutta tavallaan ymmärrän miestäkin, koska nuo lomautusuhat aina laittaa miettimään asioita täysin uudelleen. Ehkä hänellä kiikastaakin siitä, että elämä tuntuu muutenkin olevan epävarmalla pohjalla - lapsi siihen tuntuisi olevan "liikaa." Mutta vaikea on mitään ohjeita antaa.

Tuosta pakkopullaseksistä... Sitä on meilläkin ollut toooosi monta kertaa. Nyt tuntuu taas melkein vaikealta aloittaa "normaalia" seksielämää, eli harrastaa seksiä ihan sen itsensä takia... Outoa.
 

Yhteistyössä