Silmät ristissä tässä koneella..Pojalla on nyt joku kasvupyrähdys. Tankkasi viime yönä 2 tunnin välein ja veti aina kerralla 90 ml. On nää yöt aina kovin erilaisia. Toissayönä veti kerralla jopa 4 tunnin yöunet( ennätys tähän mennessä ) ja se tuntui meistä ihan taivaalliselta kun sai nukuttua kerralla niin pitkään! Kauhulla aina kyllä odotan noita öitä, mä kun olen sellainen ihminen, et tarviin paljon unta palloon.
Raitis, pistetäänkö vauvat vähäksi aikaa vaihtoon
Mä saisin nukuttua edes yhden yön 8 tuntia ja sä sun ei tarvis herätellä vauvaa syömään.
Kurjaa kun näistä syömisistä tulee stressiä. Älä vaan ota mitään huonommuuden tunteita :hug:Kaikenmaailman neuvojaa sitä on, ei tuo pakkosyöttö kuulosta hyvältä. Nää vauvat on niin omia yksilöitä, eihän nää mitään robotteja ole, jotka syö kellon ja kaavan mukaan. Meilläkin on ollu ongelmaa tuon syömisen kanssa,
kun oli alussa keltaisuutta ja sen takia ei jaksanut syödä ja oli vaan väsynyt ja paino ei noussut. Ei kai teillä ole vaan tuota keltaisuutta? Siitä tuli sellainen kierre, että keltaisuus vaan paheni, kun ei jaksanut syödä tarpeeksi. Sitten kun se rupesi lähtemään, niin jaksoi syödä enemmän. Hänellä on sellaiset syömätavat, että ensin horii maitoa ja siinä tulee sitten sitä ilmaakin massuun ja sitten väsähtää ja pitää pienen tauon ja sitten syö loput pullosta hitaasti nautiskellen, joudutaan joskus välissä herättelemään, kun muuten vetää vaan jonkun pikkulirun kovaan nälkään ja nukkuu ja sitten heti taas tunnin päästä syö jne...ja siitä tulee sitten masuongelmia, kun vatsa ei saa välissä yhtään levätä. Kätilö neuvoikin, että se pitäis olla n. 3 tunnin väli ruokailussa, meillä saadaan kitkuteltua just ja just 2 ja puol tuntia.
Hyvä keino tuossa välillä herättelyyn ollaan havaittu tuo vaipanvaihto, siinä havahtuu, että hei mullahan onkin vielä nälkä.
Oiskohan teidänkin tyttö sellainen, että väsähtää imemisestä? Onhan tuo syöminen vauvoille kovaa työtä. Nyt vaihdettiin nuo tuttiosat isompiin kätilön neuvosta, et vauva saa sieltä helpommin ruokaa ja on nyt ruvennutkin vetämään enemmän. Vaikka hänen pitäisi tänkäisenä syödä sen 140 ml, niin se normaali minkä syö on se 90 ml joskus saattaa mennä 120 ml.
Alussa meillä ei tosiaan se paino meinannut nousta, sitä keltaisuutta pahensi vielä se kun sairaalassa ne ei meinanneet tajuta, että multa ei tullut maitoa tarpeeksi. Ressukka huusi vaan ja jouduin hakemaan sitä lisämaitoa ja se oli jotenkin kamalaa mennä sinne "tiskille" ja hakea sitä, kun ne vielä katsoi silleen syyttävästi, että tuo ei varmaan vaan halua imettää...
Nyt olen päässy yli siitä, ettei se imetys onnistunut. Olen yrittäny kaikkeni ja ei vaan onnistunut. Hyvin omatunnoin pystyn nyt antamaan korvikkeita. Jätin sen pumppauksenkin kokonaan. 2 viikkoa kidutin itteeni parin maitotilkan tähden eikä se maitomäärä noussut yhtään vaikka teki mitä ja pumppaus oli niin aikaa vievää hommaa. Tää on loppujenlopuks tosi helppoa noitten korvikkeiden kanssa. Ja mies tykkää kanssa, kun pääsee syöttämään vauvaa ja saan siinä ittelleni vähän levähdystaukoa. Nyt on poika kasvanut ihan hyvin. Eilen punnittiin ja oli vähän yli nelikiloinen, oli kyllä vaatteet päällä ja täysinäinen pisuvaippa, että siitä saa vähentää kyllä montasataa grammaa. Täytyy nyt tänään punnita nakuna, kun kylvetetään. Ja sitten keskiviikkona on U3, se on 3. lastenlääkärin tarkastus, siellä saa sitten ihan tarkat mitat. Pojalla on nyt se kauhea "akne" Hormoninäppyjä naama täysi.
Oma olo on jo ihan hyvä ja pystyy jo liikkumaankin hyvin, tosin ei kovin pitkää vaunulenkkiä pysty tekemään, kun alkaa haava vaivaamaan. Jälkivuoto oli niin runsas, että kesti vaan sen 2 viikkoa ja se kohtu sitten tyhjeni niistä istukanretaleista itsellään, kyllä minä niitä klöntsiä ihmettelin, mutta kätilö vaan sanoi, että ihan normaalia on, että noita omenankokoisia klönttejä voi tulla
Mullahan on sitten kohta se jälkitarkastus, että siellä saavat kyllä katsoa, että kohtu on varmasti tyhjä, aristava ei ole kyllä yhtään ja mitään tulehduksen merkkejä ei onneksi vielä ole. Kätilö sanoi, että omasta kokemuksesta voi sanoa, että tuo revennyt haava kestää ainakin 6 viikkoa parantua..huh! Ja vielä pitää sitä hoitaa hyvin.
Hobelix kiitti tuosta aloe vinkistä. Täytyy kokeilla kaikki mikä vaan nopeuttaa tuota paranemista. Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!
Miruliini, Pelkäsin sitä synnytystä tosiaan kovasti etukäteen. Näin jälkikäteen synnytys oli positiivinen kokemus ja siitä jäi hyvä mieli. En ois ikinä uskonut sitä niin helpoksi ja kivuttomaksi! Mullahan on aina aivan sairaat menkkakivut. Ja voin sanoa, että menkkakivut on 100 kertaa pahemmat kuin ne synnytyskivut. Mieluummin siis synnyttäisin joka kuukausi
, kunhan ei vaan repeis. Tää synnytyksen jälkeinen aika on sit ollu aivan kamalaa noitten haavojen kanssa ja vuotojen, sellaista en osannut odottaa ja pelätä, et tälläisia komplikaatioita voi tulla.
Mun äiti on ollu täällä 4 viikkoa auttamassa, ilman häntä en ois kyllä pärjännyt ollenkaan, kun oon ollu niin kipeenä synnytyksen jälkeen. Aivan ihana apu ja tuki hän on ollut :heart:
ulkovaatteista, Meillä on toppapuku kokoa 50/56, sinne alle olen laittanu vielä mummon kutomat villavaatteet ja myssyn ja tumput. Vaunuissa on lampaantalja ja topattu vaunupussi. Pakkasia täällä ei paljon ole, mutta ilma on talvella usein kylmempi kuin Suomessa, kun täällä on kosteampaa. Lämpöisimmille ilmoille on sitten parit karvapuvut.
Oletteko te ajatelleet kiittää lapsettomuusklinikkaa ja lääkäreitä jotenkin sitten kun lapsi on maailmassa? Raitis taiskin olla jo näyttämässä vauvaa.
Muistan silloin, kun rampattiin klinikalla, niin sinne tuli usein pareja vauvojen kanssa ja miehet kanteli kukkapuskia lääkäreille
Me lähetettiin klinikalle kiitoskortti, missä on kuva vauvasta. Ois kyllä kiva käydä näyttämässä vauvaakin siellä joskus.
Mukavia odotuksen hetkiä! Erikoista, mutta mulla alkaa olla jo vähän ikävä sitä vauvamasua
Hassua miten nopeasti sitä unohtaa ne loppuajan tuskailut ison mahan kanssa...
Kuunkulta ja poika 2 päivän päästä jo 4 viikkoa
muoks* oho minkä romaanin kirjoitin...sen siitä saa kun kerkiää tänne harvemmin..