Tyttö syntyi rv 40+1 eli keskiviikkona 24.10! Mittaa pikkuisella 3040 g ja 48 cm.
Pääsin sittenkin lähtemään tuon vuorokauden jatkuneen eikös jookos -pohdiskelun jälkeen Kättärille, kun supparit rupesivat tulemaan 3-5 min tiheydellä. Yöllä kotona vietin aikaa suihkussa ja Kättärillä oltiin yhdeltä yöllä. Masentavaa oli, että siinä vaiheessa olin vasta sentin auki, mutta koska ei ollut ruuhkaa, niin saatiin jäädä ja päästiin suoraan synnytyssaliin Haikaranpesään. Siinä sitten otettiin käyrää ja kulutettiin aikaa suihkussa, jyväpussia hyödyntäen, selkää hieroen jne. Aika hitaasti tuntui etenevän, aamulla olin kahdeksan aikaan auki vasta kaksi senttiä. Kivunlievitystä ei tässä vaiheessa vielä edes ehdotettu, jotta jotain jäisi myöhempäänkin tarpeeseen. Siinä aamulla supparit sitten hiipuivat, mutta en saanut unta. Oksentelin noin tunnin välein ja taas istuin suihkussa. Yhdentoista aikaan kätilö totesi, että mun pitäisi saada todellakin nukutuksi, jotta jaksaisin koitoksen loppuun asti. Kokeiltiin kipupiikkejä (Tramalin ja Petidin), joista kumpikaan ei valitettavasti auttanut supistuksiin. Supistukset kuitenkin tihenivät ja kätilö teki päätöksen kalvojen puhkaisusta klo 14 tilanteen jouduttamiseksi. Lapsivettä tuli ihan älytön määrä ja sainkin heti ilokaasun pyytämättä käteen, koska arvelivat, että nyt alkaa tapahtua. No niin alkoikin. Älyttömän kipeitä ja tiheitä supistuksia; nyt ymmärsin, miksi aiemmin ei oltu mitään lääkkeellistä kivunlievitystä vielä tarjottu. Sanottiin, että saisin epiduraalin aikaisintaan kolmen maissa, jotta ei tulisi liian pian kipupiikkien jälkeen. Siinä sitten hengittelin kaasua ja annoin kivun viedä. Aika lyhyen ajan kuluttua alkoi yhtäkkiä ponnistuttamaan kesken supistuksen. Sanoin miehelle, että paina sitä nappia. Kätilö tuli paikalle, mutta ei oikein uskonut, sanoi, ettei tarvitse taistella ponnistamisen tunnetta vastaan. Vasta kun toistamiseen sanoin, että ponnistuttaa ihan älyttömästi, kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että täällähän ollaan ihan auki. Eli avauduin siis reilussa tunnissa 3 sentistä kymmeneen. Minä tässä vaiheessa aloin pyytämään epiduraalia
, johon kätilö naurahti, että aika myöhäistä on, nyt pitää alkaa oikeasti ponnistamaan. Vartin puskemisen jälkeen syntyi 9 pisteen tyttö, joka alkoi heti itkemään. Ponnistaminen oli loppujen lopuksi suhteellisen helppoa, meni nopeasti ohi, kun voimakkaat supistukset auttoivat. Sain muutaman tikin häpyhuuliin ja muutenkin voin heti tosi hyvin.
Eli tosi kivasti meni minulla tuo synnytys. Vaikka alku olikin hidasta ja oksentelu tuskastuttavaa, niin tuo loppu meni niin nopesti, että jäi tosi positiivinen mieli synnytyksestä. Kätilöt olivat kaikki todella mukavia persoonia; kolme kertaa kerkesi tosiaan työvuorokin vaihtua synnytyksen aikana.
No tuossapa tota stooria nyt kerrakseen. Tuli varmaan romaani
.
Onnea myös
petriinalle! Ja tervetuloa kaikille uusille!
Keiju ja tyttö 5 päivän iässä :heart: