Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Kuunkulta
- Ensimmäinen viesti
Kipatsulle onnea vauvelista.
Mulla alkoi sitten sektio haava vuotamaan oikein reippaasti, onneksi vain kudosnestettä. Vielä tikkien poiston jälkeenkin se falskaa, varsinkin öisin. Turvotus onneksi jo hävinnyt mutta löysä nahkareppu on jäänyt. Mulla on nyt lähtenyt vasta 10kg synnytyksen jälkeen ja odotan innolla kun voin lähteä koiran kanssa lenkille. Vielä ei uskalla tuon vuotavan läskin kanssa reeeuhtovaa koiruutta viemään lenkille. Eilen illalla yritin ja sainkin keirrettyä korttelin, onni matkassa että ketään ei tullut vastaan vaan saatiin taivaltaa kaksin. Kyllä se oli ihanaa saada happea.
Poika on saanut jo kiloja hulppeasti kerättyä eli paino oli jo 4030g. Kyllä se sitten syökin. Unisyklit meillä on 2-3h ja välillä hereillä oloa 4h myös yöllä...huom.
Voin vain nostaa hattua teille kaksoset saaneille että jaksatte kaiken sen rumban tuplana. Uskomaton urakka teillä, tuntuu että välillä yhdenkin kanssa saa olla lennossa.
Pitää kai painella nukkumaan taas kun sain pojan unille 3h seurustelu aamun jälkeen. Ihana kun poika alkaa ottamaan kontaktia maailmaan jo parin viikon ikäisenä.
Hyviä vointeja kaikille odottajille ja lapsellisillekkin emännille
tiltalitti ja viuhti 13päivää
Mulla alkoi sitten sektio haava vuotamaan oikein reippaasti, onneksi vain kudosnestettä. Vielä tikkien poiston jälkeenkin se falskaa, varsinkin öisin. Turvotus onneksi jo hävinnyt mutta löysä nahkareppu on jäänyt. Mulla on nyt lähtenyt vasta 10kg synnytyksen jälkeen ja odotan innolla kun voin lähteä koiran kanssa lenkille. Vielä ei uskalla tuon vuotavan läskin kanssa reeeuhtovaa koiruutta viemään lenkille. Eilen illalla yritin ja sainkin keirrettyä korttelin, onni matkassa että ketään ei tullut vastaan vaan saatiin taivaltaa kaksin. Kyllä se oli ihanaa saada happea.
Poika on saanut jo kiloja hulppeasti kerättyä eli paino oli jo 4030g. Kyllä se sitten syökin. Unisyklit meillä on 2-3h ja välillä hereillä oloa 4h myös yöllä...huom.
Voin vain nostaa hattua teille kaksoset saaneille että jaksatte kaiken sen rumban tuplana. Uskomaton urakka teillä, tuntuu että välillä yhdenkin kanssa saa olla lennossa.
Pitää kai painella nukkumaan taas kun sain pojan unille 3h seurustelu aamun jälkeen. Ihana kun poika alkaa ottamaan kontaktia maailmaan jo parin viikon ikäisenä.
Hyviä vointeja kaikille odottajille ja lapsellisillekkin emännille
tiltalitti ja viuhti 13päivää
Onnea Kipatsu ja Tiltalitti!
Hurjia nämä nopeat synnytykset, vaikka niitä edeltäisikin pitkä kypsyttely, kuten sullakin Tiltalitti, niin hurjaa, että sitten kun alkaa tapahtua, asiat tapahtuu ryminällä. Näitä synnytyskertomuksia on kyllä mielenkiintoista lukea ja hienoa on ollut, että ainakaan itselle ne eivät ole tuoneet pelkoja, vaan enemmänkin lisänneet uteliaisuutta oman synnytyksen suhteen.
Ja nauraa sai kyllä ääneen, kun Tiltalitti kuvailit turvotustas- siis toivottavasti se tosiaan helpottaa ja pian. Samalla toivon, etten joudu sektioon, siitä toipuminen ei ole ihan herkkua... Ja tuo Namin terveysside!!!
Toivottavasti saat jotain lepohetkiä itsellesi pian, ihan oikeesti.
t. jo synnytystä odotteleva Meikku (38+2, mutta muksun painoarvio lähentelee 4 kg, että josko tässä pääsisi hommiin jo ennen laskettua aikaa...)
Hurjia nämä nopeat synnytykset, vaikka niitä edeltäisikin pitkä kypsyttely, kuten sullakin Tiltalitti, niin hurjaa, että sitten kun alkaa tapahtua, asiat tapahtuu ryminällä. Näitä synnytyskertomuksia on kyllä mielenkiintoista lukea ja hienoa on ollut, että ainakaan itselle ne eivät ole tuoneet pelkoja, vaan enemmänkin lisänneet uteliaisuutta oman synnytyksen suhteen.
Ja nauraa sai kyllä ääneen, kun Tiltalitti kuvailit turvotustas- siis toivottavasti se tosiaan helpottaa ja pian. Samalla toivon, etten joudu sektioon, siitä toipuminen ei ole ihan herkkua... Ja tuo Namin terveysside!!!
Toivottavasti saat jotain lepohetkiä itsellesi pian, ihan oikeesti.
t. jo synnytystä odotteleva Meikku (38+2, mutta muksun painoarvio lähentelee 4 kg, että josko tässä pääsisi hommiin jo ennen laskettua aikaa...)
Meikulle tsemppiä ja jaksamista viimeisille raskausviikoille!
Sitten kyssäriä: kuinka nopeasti raskauskilot pitäisi kadota imetyksen myötä ja millä keinoin? Täällä niitä on vielä lähtötilanteeseen nähden noin 6 kg ja tuntuu, ettei ne ikinä lähde edes alenemaan. Oliskohan mitään syytä melkoisella makeanhimolla...
Sitten kyssäriä: kuinka nopeasti raskauskilot pitäisi kadota imetyksen myötä ja millä keinoin? Täällä niitä on vielä lähtötilanteeseen nähden noin 6 kg ja tuntuu, ettei ne ikinä lähde edes alenemaan. Oliskohan mitään syytä melkoisella makeanhimolla...
Onnea ihan kauheasti teille kaikille, jotka olette jo saaneet masut syliin syötettäväksi ? .
Mä oon kuullu kyllä kauheen hyviä kertomuksia myös sektiosta toipumisesta, että älkää suotta sitä pelätkö (tai en mä ainakaan).
Mun yks kaveri kertoi just, että hänellä oli synnyttämään lähtiessä +2kg painoa, mutta kun alkoi imettämään, niin paino nousi 8 kiloa, kun hänellä oli koko ajan nälkä. Tosin hän oksensi melkein koko raskauden ja se oksentelu loppui synnytykseen.
Finttu 35+
Mä oon kuullu kyllä kauheen hyviä kertomuksia myös sektiosta toipumisesta, että älkää suotta sitä pelätkö (tai en mä ainakaan).
Mun yks kaveri kertoi just, että hänellä oli synnyttämään lähtiessä +2kg painoa, mutta kun alkoi imettämään, niin paino nousi 8 kiloa, kun hänellä oli koko ajan nälkä. Tosin hän oksensi melkein koko raskauden ja se oksentelu loppui synnytykseen.
Finttu 35+
Huomenta naiset,
Meikulle tsemppiä viime metreille, kohta on kultainen käärö sylissä. Ei fintullakaan enään kauaa mene kun saa omansa syliin.
Mulla turvotus hävis onneksi muutaman päivän jälkeen, mikään ei kuitenkaan pysy hyppysissä vieläkään vaan kaikki tuntuu menevän lattian kautta..
haavakin alkoi paranemaan kun sain antibiootit puremaan ja kun vuotaminen lakkasi. Aloe vera on myös tehnyt ihmeitä, haava on repsahtanut vain siitä kohdin mistä se vuosi mutta muuten siisti.
Mulla on lakanut kans paino putoamaan kun alkoi pääsemään ulkoilemaan. Nyt on lähtenyt 13kg ja läskit vetäytyy myös. osa syynä myös ahkeraan voideltu aloe koko mahan alueelle. Myös kipeisiin nänninpäihin aivan ehdoton.
Mahakipristelyihin meillä cuplaton ei auttanut ollenkaan ja kokeiltiinkin distafyliä ja se helpotti heti. Nyt ei enään poika itke kipujaan ja ilma kulkee pois suolista. Tää meidän herra kun on hätäinen syöjä ja hotkii ilmaa samalla kun imee tissillä.
Toivottelen hyviä jatkoja kaikille,
tiltalitti ja viuhti 3viikkoa ja 1 päivä
Meikulle tsemppiä viime metreille, kohta on kultainen käärö sylissä. Ei fintullakaan enään kauaa mene kun saa omansa syliin.
Mulla turvotus hävis onneksi muutaman päivän jälkeen, mikään ei kuitenkaan pysy hyppysissä vieläkään vaan kaikki tuntuu menevän lattian kautta..
haavakin alkoi paranemaan kun sain antibiootit puremaan ja kun vuotaminen lakkasi. Aloe vera on myös tehnyt ihmeitä, haava on repsahtanut vain siitä kohdin mistä se vuosi mutta muuten siisti.
Mulla on lakanut kans paino putoamaan kun alkoi pääsemään ulkoilemaan. Nyt on lähtenyt 13kg ja läskit vetäytyy myös. osa syynä myös ahkeraan voideltu aloe koko mahan alueelle. Myös kipeisiin nänninpäihin aivan ehdoton.
Mahakipristelyihin meillä cuplaton ei auttanut ollenkaan ja kokeiltiinkin distafyliä ja se helpotti heti. Nyt ei enään poika itke kipujaan ja ilma kulkee pois suolista. Tää meidän herra kun on hätäinen syöjä ja hotkii ilmaa samalla kun imee tissillä.
Toivottelen hyviä jatkoja kaikille,
tiltalitti ja viuhti 3viikkoa ja 1 päivä
Heissan
Nyt vasta kunnolla ehdin koneen ääreen ja laitan tännekin pinoon synnytyskertomustani (meni jo Pömppispinoon ja Helmimasuihinkin).
Olo on aikas pöllämistynyt, vieläkin. Jännäsin tätä raskautta niin paljon, etten usko tätä todeksi vieläkään Kai se niin on.
Täällä siis ollaan kotosalla pienen tytön kanssa!!!
- tyttö on jo kohta 2 viikkoa (s. 25.1.).
Meillä synnytys käynnistyi lapsiveden menolla keskiyöllä. Vähän ajan kuluttua alkoi supistukset -menkkamainen juilina. Se sitten koveni ja tihentyi. Kehottivat synnärillä odottelemaan rauhassa, ottamaan suihkua ja tulemaan viimeistään puolilta päivin (kun veden menosta 12 tuntia). Supparit oli sen verran kipeitä, että sai ähkymään jo ihan kiitettävästi. Muistelin, että voi ei tällaista se menkkaolo oli (mulla taustalla siis endo ja tuskaset menkat). Klo 11.00 aikaan totesin, että nyt lähdetään, koska supparit tulee 7-10 min. välein ja mä en kohta kestä istua autossa. Siinä vaiheessa älähtely muuttui jo hieman huudoksi kun sattui (olin ottanut 1mg panadolia alle, mutta siitä ei ollut kai mittään hyötyä). Päästiin synnärille ja totesivat, että on tämä synnytys jo käynnissä eli siirryttiin synnytyssaliin. Olin 5-6cm auki. Seisoessa ja makuulla supistukset tuntui tosi kipeiltä, mutta kun istuin keinutuoliin ja hengittelin ilokaasua, olo oli kohtuullinen. Siinä se sit menikin, keinuessa ja ilokaasun hengittämiseen keskittyessä. Pahinta oli kun piti nousta pissalle. Silloin supparit sattui niin... Ja lapsivettä roiskui koko ajan. Antibioottia ne anto tän lapsiveden menemisen takia suoraan suoneen.
Avautuminen kesti kauan, etenkin sen loppusentit. Meni useampi tunti, mutta ilokaasulla pärjäsi. Lopulta puhkaistiin vielä kalvot (vaikka lapsivettä tuli koko ajan oli kalvot vielä ehjät, pussissa oli joku reikä josta lapsivesi pääsi tulemaan). Kun kalvot oli puhkaistu, hulahti kaamee määrä vettä ja saatiin paikat aukemaan siihen vaadittuun 10 senttiin. Ponnistuksen tarve tuli aika pian - siinä vaiheessa sitä sitten karjui. Ilokaasu ei sinänsä oikeen auttanut enää ja puskemisen tarve sai aikaan sen ettei oikein pystynyt keskittymään hengittämiseen kunnolla. Tää oli se ilkein vaihe, peppuun sattui sen verran. Onneksi kätilö ehti paikalle ja alettiin samantien ponnistamaan kunnolla. Olin selälläni ja ponnistus meni hyvin, ponnistusten välillä sattui tietty kun lapsen pää vähä vähältä venytti paikkoja enemmän auki. Toisaalta koitin ajatella (kuten kätilökin sanoi) että se venytys on hyvä juttu, ei repeä paikat niin paljoa... En tiedä montako kertaa ponnistin, mutta veikkaan että joku 15 ja pää oli ulkona ja sit seuraavalla työnnöllä tuli loppu lapsi - se tuli niin yllättäen ja nostettiin mun päälle, etten tajunnut edes itkeä. Isi hoiti sen Olin aikas ymmällään.
Koko synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Kivun kesti ja se ilkein kipu, sinne peppuun kohdistuva, siitä tiesi että h-hetki lähestyy ja alkaa ponnistus. Paikat ei onneksi pahasti repeillyt, muutama tikki tuli kuitenkin.
Ja nyt tyttöä hoivaamaan eli imettämään...nännit huutaa hoosiannaa...
Muuten oliko jossain meille toinen pino - synnyttäneiden puolella?
t. Meikku ja vauva
Nyt vasta kunnolla ehdin koneen ääreen ja laitan tännekin pinoon synnytyskertomustani (meni jo Pömppispinoon ja Helmimasuihinkin).
Olo on aikas pöllämistynyt, vieläkin. Jännäsin tätä raskautta niin paljon, etten usko tätä todeksi vieläkään
Kai se niin on.Täällä siis ollaan kotosalla pienen tytön kanssa!!!
- tyttö on jo kohta 2 viikkoa (s. 25.1.).
Meillä synnytys käynnistyi lapsiveden menolla keskiyöllä. Vähän ajan kuluttua alkoi supistukset -menkkamainen juilina. Se sitten koveni ja tihentyi. Kehottivat synnärillä odottelemaan rauhassa, ottamaan suihkua ja tulemaan viimeistään puolilta päivin (kun veden menosta 12 tuntia). Supparit oli sen verran kipeitä, että sai ähkymään jo ihan kiitettävästi. Muistelin, että voi ei tällaista se menkkaolo oli (mulla taustalla siis endo ja tuskaset menkat). Klo 11.00 aikaan totesin, että nyt lähdetään, koska supparit tulee 7-10 min. välein ja mä en kohta kestä istua autossa. Siinä vaiheessa älähtely muuttui jo hieman huudoksi kun sattui (olin ottanut 1mg panadolia alle, mutta siitä ei ollut kai mittään hyötyä). Päästiin synnärille ja totesivat, että on tämä synnytys jo käynnissä eli siirryttiin synnytyssaliin. Olin 5-6cm auki. Seisoessa ja makuulla supistukset tuntui tosi kipeiltä, mutta kun istuin keinutuoliin ja hengittelin ilokaasua, olo oli kohtuullinen. Siinä se sit menikin, keinuessa ja ilokaasun hengittämiseen keskittyessä. Pahinta oli kun piti nousta pissalle. Silloin supparit sattui niin... Ja lapsivettä roiskui koko ajan. Antibioottia ne anto tän lapsiveden menemisen takia suoraan suoneen.
Avautuminen kesti kauan, etenkin sen loppusentit. Meni useampi tunti, mutta ilokaasulla pärjäsi. Lopulta puhkaistiin vielä kalvot (vaikka lapsivettä tuli koko ajan oli kalvot vielä ehjät, pussissa oli joku reikä josta lapsivesi pääsi tulemaan). Kun kalvot oli puhkaistu, hulahti kaamee määrä vettä ja saatiin paikat aukemaan siihen vaadittuun 10 senttiin. Ponnistuksen tarve tuli aika pian - siinä vaiheessa sitä sitten karjui. Ilokaasu ei sinänsä oikeen auttanut enää ja puskemisen tarve sai aikaan sen ettei oikein pystynyt keskittymään hengittämiseen kunnolla. Tää oli se ilkein vaihe, peppuun sattui sen verran. Onneksi kätilö ehti paikalle ja alettiin samantien ponnistamaan kunnolla. Olin selälläni ja ponnistus meni hyvin, ponnistusten välillä sattui tietty kun lapsen pää vähä vähältä venytti paikkoja enemmän auki. Toisaalta koitin ajatella (kuten kätilökin sanoi) että se venytys on hyvä juttu, ei repeä paikat niin paljoa... En tiedä montako kertaa ponnistin, mutta veikkaan että joku 15 ja pää oli ulkona ja sit seuraavalla työnnöllä tuli loppu lapsi - se tuli niin yllättäen ja nostettiin mun päälle, etten tajunnut edes itkeä. Isi hoiti sen
Olin aikas ymmällään.Koko synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Kivun kesti ja se ilkein kipu, sinne peppuun kohdistuva, siitä tiesi että h-hetki lähestyy ja alkaa ponnistus. Paikat ei onneksi pahasti repeillyt, muutama tikki tuli kuitenkin.
Ja nyt tyttöä hoivaamaan eli imettämään...nännit huutaa hoosiannaa...
Muuten oliko jossain meille toinen pino - synnyttäneiden puolella?
t. Meikku ja vauva
Meikku, meillä on käytössä pojan vatsavaivoihin Disflatyliä ja Rela-tippoja. En tosin tiedä, onko niistä ollut apua. Uskoisin kuitenkin niin, koska kun jätettiin hetkellisesti Disflatylit pois, alkoi yölläkin kauheat huudot. Ja kun taas otettiin takaisin, homma pysyi hallinnassa. Moni on täällä sanonut, että Cuplatonit ovat aiheuttaneet enemmän vatsanväänteitä - tiedä sitä sitten.
onnea meikku tytöstä :flower: :flower:
osta suosiolla heti disflatyliä, säästyt monelta huudolta. meidän herra on nyt tyytyväinen eikä ilta huutoja enään ole.
pojalle 4vk neuvolassa oli tullut jo 5cm lisää pituutta ja kilon verran painoa. ollaan nyt oltu jo pariviikkoa pelkällä rintamaidollakin.
jokohan finttukin allkaa olemaan käärökainalossa.
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1223317 linkistä lötytyy se meidän jatko ryhmä synnyttäneille
osta suosiolla heti disflatyliä, säästyt monelta huudolta. meidän herra on nyt tyytyväinen eikä ilta huutoja enään ole.
pojalle 4vk neuvolassa oli tullut jo 5cm lisää pituutta ja kilon verran painoa. ollaan nyt oltu jo pariviikkoa pelkällä rintamaidollakin.
jokohan finttukin allkaa olemaan käärökainalossa.
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1223317 linkistä lötytyy se meidän jatko ryhmä synnyttäneille
Meikku, Onnittelut tytöstä!!! :heart: :flower:
Tää palsta alkaa kohta piakkoin lopahtaa, kun viimeisetkin odottajat alkaa siirtyä tuonne lapsellisiin lapsettomiin
Täytyykin ihan kurkata ketä täällä vielä on...
Finttu, ronttuli, soraya, kiba, kamilla, ulpu, hobelix ja muita onhan täällä vielä odottajia.
Monet taitaakin kirjoittaa jo tuonne pömppömahaisista plussanneisiin ja syksyn lapsettomuushoidoista plussanneisiin, jossa on enemmän porukkaa.
Kyllähän tännekin voi vielä kirjoittaa ja mä päivittelen ton listan loppuun.
Ja varmaan kaikki me mammat nyytit kainaloissa käydään aina välillä kurkkimassa ketkä on poksahtaneet
Mä olen täällä ihan nostalgisissa tunnelmissa...tämä on kuukausi kun tuo meidän vauva tehtiin ja odotan haikeana ystävänpäivää. Viime ystävänpäivänä meidän poika tarkalleen sai alkunsa, kun silloin oli meillä punktio. Ystävänpäivä on saanut mulla ihan uuden merkityksensä ja se tulee meidän perheessä olemaan aina tärkeä merkkipäivä :heart:
Ajatella vuosi jo on mennyt siitä...ja se tuntuu vielä kuin eilen olisi ollut.
Tossa tein just sellasseen projektin, et luin sen meidän tammi /helmikuun lapsettomuushoitopalstan läpi ja elin uudestaan ne kaikki tunteet . Sitten kopsasin kaikki omat tekstit päiväkirjaan, tästä raskausajastakin. Pelkästään raskausajan juttuja olen kirjoittanut yhteensä 60 sivuu Siinä on raskausajan päiväkirjaa kerrakseen.
Haikeella mielellä sitä muistelee kaikkea.
Olette olleet kyllä tosi tärkeä tuki rakkaat ystävät!Ollaan tässä pitkällä taipaleella jaettu yhdessä sekä ilot että surut ja todistetusti voin sanoa, että kyllä te nettiystävät olette jopa parempia ystäviä kuin monet oikeat ystävät :heart: Teille on tullut kerrottua hyvinkin intiimejä asioita öllölimoista sun muista
Hyvää ystävänpäivää kaikille!Ja olisi kiva pysyä vielä yhteyksissä jatkossakin, kun kaikilla on sama lapsettomuustausta. Tuolla lapsellisissa lapsettomissa jatketaan kirjoitusta ja facebookissa myös.
Jaksamista kaikille odottajille ja vauvan jo saaneille! :wave:
T:Kuunkulta ja poika 3 kk 1 viikko 1 pvä
Tää palsta alkaa kohta piakkoin lopahtaa, kun viimeisetkin odottajat alkaa siirtyä tuonne lapsellisiin lapsettomiin
Täytyykin ihan kurkata ketä täällä vielä on...
Finttu, ronttuli, soraya, kiba, kamilla, ulpu, hobelix ja muita onhan täällä vielä odottajia.
Monet taitaakin kirjoittaa jo tuonne pömppömahaisista plussanneisiin ja syksyn lapsettomuushoidoista plussanneisiin, jossa on enemmän porukkaa.
Kyllähän tännekin voi vielä kirjoittaa ja mä päivittelen ton listan loppuun.
Ja varmaan kaikki me mammat nyytit kainaloissa käydään aina välillä kurkkimassa ketkä on poksahtaneet
Mä olen täällä ihan nostalgisissa tunnelmissa...tämä on kuukausi kun tuo meidän vauva tehtiin ja odotan haikeana ystävänpäivää. Viime ystävänpäivänä meidän poika tarkalleen sai alkunsa, kun silloin oli meillä punktio. Ystävänpäivä on saanut mulla ihan uuden merkityksensä ja se tulee meidän perheessä olemaan aina tärkeä merkkipäivä :heart:
Ajatella vuosi jo on mennyt siitä...ja se tuntuu vielä kuin eilen olisi ollut.
Tossa tein just sellasseen projektin, et luin sen meidän tammi /helmikuun lapsettomuushoitopalstan läpi ja elin uudestaan ne kaikki tunteet . Sitten kopsasin kaikki omat tekstit päiväkirjaan, tästä raskausajastakin. Pelkästään raskausajan juttuja olen kirjoittanut yhteensä 60 sivuu
Siinä on raskausajan päiväkirjaa kerrakseen.Haikeella mielellä sitä muistelee kaikkea.
Olette olleet kyllä tosi tärkeä tuki rakkaat ystävät!Ollaan tässä pitkällä taipaleella jaettu yhdessä sekä ilot että surut ja todistetusti voin sanoa, että kyllä te nettiystävät olette jopa parempia ystäviä kuin monet oikeat ystävät :heart: Teille on tullut kerrottua hyvinkin intiimejä asioita öllölimoista sun muista
Hyvää ystävänpäivää kaikille!Ja olisi kiva pysyä vielä yhteyksissä jatkossakin, kun kaikilla on sama lapsettomuustausta. Tuolla lapsellisissa lapsettomissa jatketaan kirjoitusta ja facebookissa myös.
Jaksamista kaikille odottajille ja vauvan jo saaneille! :wave:
T:Kuunkulta ja poika 3 kk 1 viikko 1 pvä