Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Kuunkulta
- Ensimmäinen viesti
Samaa kysyy myös hän, jonka vatsa taitaa olla juuri nyt täynnä piparitaikinaa 
röyh.. Täytyyhän sitä herkkua aina ennen joulua saada..
Kivalta kuulosta Hobsku teidän muuttosuunnitelmat. Olen nähnyt Pecsistä kuvia ja tosi kaunis kaupunki! Kyllä se massu siellä alkaa kohta pullottamaan, kun vattu venyttelee asuntoaan ja itseään. Ja hei hienoa, että pahoinvointi hellittää vähitellen!
Tiltaltti - ihailtavaa, että aiot laittaa joulua ja kutsua perhettäkin sitä viettämään! Itse en edes haaveile moisesta. Meidät on naapuriin ystäväperheelle kutsuttu syömään ja epäilen onko meillä minkäänlaista rytmiä sinnekään pystyä menemään. Onneksi kaupasta saa ihan maukkaita jouluruokia, jotka pienellä tuunailulla ovat kuin omatekoisia, kyllä sitä joulua pitää sentään juhlia. Sanoin miehelle, että teet sitten jouluruoat valmiiksi kun laitoksella maataan, johon hän innoissaan, että joo, ei muuta kuin porkkanalaatikkoa imeltämään... jooo
Raitis - voi että, kun tuosta tytön syömisestä on nyt sinulle noin isoa murhetta aiheutunut. Pakkosyöttö ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Pystyisitkö mitenkään syöttämään päivällä tiheämmin ja pienissä erissä? en todellakaan tiedä, onko se joku apu, mutta ainakaan nuo isot määrät ei tunnu olevan oikea ratkaisu, jos pieneltä tulee heti ylös. Osaisitpa olla stressaamatta, mutta varmasti sitä stressin saa vähemmästäkin aikaiseksi.
Täällä hienoista ruskeaa vuotoa edelleen, onneksi maanantaina on lääkäri. Sinällään hiivan oireet on onneksi lakanneet ja tuo on todennäköisimmin vanhaa limakalvoista vuotanutta verta, joka nyt tulee ulos. Kohdunsuun kypsymiseenkin varmaan osittain liittyvää. Polin kätilöt ovat kyllä huippuhyviä. Niissä puhelinkeskusteluissa ei todellakaan kainostella, vaan hyvin tarkaan analysoidaan liman koostumusta ja väriä.
Laitoin meidän lapsettomuusklinikan hoitajalle ja lääkärille sähköpostia. Pyysivät keväällä, että laitetaan kuulumisia ja humps aika onkin mennyt vauhdilla. Oli kivaa toivotella jouluja ja kertoa hyvistä kuulumisista. He ovat kuitenkin olleet avainroolissa siinä, että tänne ollaan päästy.
Illanjatkoja :wave:
röyh.. Täytyyhän sitä herkkua aina ennen joulua saada..Kivalta kuulosta Hobsku teidän muuttosuunnitelmat. Olen nähnyt Pecsistä kuvia ja tosi kaunis kaupunki! Kyllä se massu siellä alkaa kohta pullottamaan, kun vattu venyttelee asuntoaan ja itseään. Ja hei hienoa, että pahoinvointi hellittää vähitellen!
Tiltaltti - ihailtavaa, että aiot laittaa joulua ja kutsua perhettäkin sitä viettämään! Itse en edes haaveile moisesta. Meidät on naapuriin ystäväperheelle kutsuttu syömään ja epäilen onko meillä minkäänlaista rytmiä sinnekään pystyä menemään. Onneksi kaupasta saa ihan maukkaita jouluruokia, jotka pienellä tuunailulla ovat kuin omatekoisia, kyllä sitä joulua pitää sentään juhlia. Sanoin miehelle, että teet sitten jouluruoat valmiiksi kun laitoksella maataan, johon hän innoissaan, että joo, ei muuta kuin porkkanalaatikkoa imeltämään... jooo
Raitis - voi että, kun tuosta tytön syömisestä on nyt sinulle noin isoa murhetta aiheutunut. Pakkosyöttö ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Pystyisitkö mitenkään syöttämään päivällä tiheämmin ja pienissä erissä? en todellakaan tiedä, onko se joku apu, mutta ainakaan nuo isot määrät ei tunnu olevan oikea ratkaisu, jos pieneltä tulee heti ylös. Osaisitpa olla stressaamatta, mutta varmasti sitä stressin saa vähemmästäkin aikaiseksi.
Täällä hienoista ruskeaa vuotoa edelleen, onneksi maanantaina on lääkäri. Sinällään hiivan oireet on onneksi lakanneet ja tuo on todennäköisimmin vanhaa limakalvoista vuotanutta verta, joka nyt tulee ulos. Kohdunsuun kypsymiseenkin varmaan osittain liittyvää. Polin kätilöt ovat kyllä huippuhyviä. Niissä puhelinkeskusteluissa ei todellakaan kainostella, vaan hyvin tarkaan analysoidaan liman koostumusta ja väriä.
Laitoin meidän lapsettomuusklinikan hoitajalle ja lääkärille sähköpostia. Pyysivät keväällä, että laitetaan kuulumisia ja humps aika onkin mennyt vauhdilla. Oli kivaa toivotella jouluja ja kertoa hyvistä kuulumisista. He ovat kuitenkin olleet avainroolissa siinä, että tänne ollaan päästy.
Illanjatkoja :wave:
Silmät ristissä tässä koneella..Pojalla on nyt joku kasvupyrähdys. Tankkasi viime yönä 2 tunnin välein ja veti aina kerralla 90 ml. On nää yöt aina kovin erilaisia. Toissayönä veti kerralla jopa 4 tunnin yöunet( ennätys tähän mennessä ) ja se tuntui meistä ihan taivaalliselta kun sai nukuttua kerralla niin pitkään! Kauhulla aina kyllä odotan noita öitä, mä kun olen sellainen ihminen, et tarviin paljon unta palloon.
Raitis, pistetäänkö vauvat vähäksi aikaa vaihtoon Mä saisin nukuttua edes yhden yön 8 tuntia ja sä sun ei tarvis herätellä vauvaa syömään.
Kurjaa kun näistä syömisistä tulee stressiä. Älä vaan ota mitään huonommuuden tunteita :hug:Kaikenmaailman neuvojaa sitä on, ei tuo pakkosyöttö kuulosta hyvältä. Nää vauvat on niin omia yksilöitä, eihän nää mitään robotteja ole, jotka syö kellon ja kaavan mukaan. Meilläkin on ollu ongelmaa tuon syömisen kanssa,
kun oli alussa keltaisuutta ja sen takia ei jaksanut syödä ja oli vaan väsynyt ja paino ei noussut. Ei kai teillä ole vaan tuota keltaisuutta? Siitä tuli sellainen kierre, että keltaisuus vaan paheni, kun ei jaksanut syödä tarpeeksi. Sitten kun se rupesi lähtemään, niin jaksoi syödä enemmän. Hänellä on sellaiset syömätavat, että ensin horii maitoa ja siinä tulee sitten sitä ilmaakin massuun ja sitten väsähtää ja pitää pienen tauon ja sitten syö loput pullosta hitaasti nautiskellen, joudutaan joskus välissä herättelemään, kun muuten vetää vaan jonkun pikkulirun kovaan nälkään ja nukkuu ja sitten heti taas tunnin päästä syö jne...ja siitä tulee sitten masuongelmia, kun vatsa ei saa välissä yhtään levätä. Kätilö neuvoikin, että se pitäis olla n. 3 tunnin väli ruokailussa, meillä saadaan kitkuteltua just ja just 2 ja puol tuntia.
Hyvä keino tuossa välillä herättelyyn ollaan havaittu tuo vaipanvaihto, siinä havahtuu, että hei mullahan onkin vielä nälkä.
Oiskohan teidänkin tyttö sellainen, että väsähtää imemisestä? Onhan tuo syöminen vauvoille kovaa työtä. Nyt vaihdettiin nuo tuttiosat isompiin kätilön neuvosta, et vauva saa sieltä helpommin ruokaa ja on nyt ruvennutkin vetämään enemmän. Vaikka hänen pitäisi tänkäisenä syödä sen 140 ml, niin se normaali minkä syö on se 90 ml joskus saattaa mennä 120 ml.
Alussa meillä ei tosiaan se paino meinannut nousta, sitä keltaisuutta pahensi vielä se kun sairaalassa ne ei meinanneet tajuta, että multa ei tullut maitoa tarpeeksi. Ressukka huusi vaan ja jouduin hakemaan sitä lisämaitoa ja se oli jotenkin kamalaa mennä sinne "tiskille" ja hakea sitä, kun ne vielä katsoi silleen syyttävästi, että tuo ei varmaan vaan halua imettää...
Nyt olen päässy yli siitä, ettei se imetys onnistunut. Olen yrittäny kaikkeni ja ei vaan onnistunut. Hyvin omatunnoin pystyn nyt antamaan korvikkeita. Jätin sen pumppauksenkin kokonaan. 2 viikkoa kidutin itteeni parin maitotilkan tähden eikä se maitomäärä noussut yhtään vaikka teki mitä ja pumppaus oli niin aikaa vievää hommaa. Tää on loppujenlopuks tosi helppoa noitten korvikkeiden kanssa. Ja mies tykkää kanssa, kun pääsee syöttämään vauvaa ja saan siinä ittelleni vähän levähdystaukoa. Nyt on poika kasvanut ihan hyvin. Eilen punnittiin ja oli vähän yli nelikiloinen, oli kyllä vaatteet päällä ja täysinäinen pisuvaippa, että siitä saa vähentää kyllä montasataa grammaa. Täytyy nyt tänään punnita nakuna, kun kylvetetään. Ja sitten keskiviikkona on U3, se on 3. lastenlääkärin tarkastus, siellä saa sitten ihan tarkat mitat. Pojalla on nyt se kauhea "akne" Hormoninäppyjä naama täysi.
Oma olo on jo ihan hyvä ja pystyy jo liikkumaankin hyvin, tosin ei kovin pitkää vaunulenkkiä pysty tekemään, kun alkaa haava vaivaamaan. Jälkivuoto oli niin runsas, että kesti vaan sen 2 viikkoa ja se kohtu sitten tyhjeni niistä istukanretaleista itsellään, kyllä minä niitä klöntsiä ihmettelin, mutta kätilö vaan sanoi, että ihan normaalia on, että noita omenankokoisia klönttejä voi tulla Mullahan on sitten kohta se jälkitarkastus, että siellä saavat kyllä katsoa, että kohtu on varmasti tyhjä, aristava ei ole kyllä yhtään ja mitään tulehduksen merkkejä ei onneksi vielä ole. Kätilö sanoi, että omasta kokemuksesta voi sanoa, että tuo revennyt haava kestää ainakin 6 viikkoa parantua..huh! Ja vielä pitää sitä hoitaa hyvin.
Hobelix kiitti tuosta aloe vinkistä. Täytyy kokeilla kaikki mikä vaan nopeuttaa tuota paranemista. Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!
Miruliini, Pelkäsin sitä synnytystä tosiaan kovasti etukäteen. Näin jälkikäteen synnytys oli positiivinen kokemus ja siitä jäi hyvä mieli. En ois ikinä uskonut sitä niin helpoksi ja kivuttomaksi! Mullahan on aina aivan sairaat menkkakivut. Ja voin sanoa, että menkkakivut on 100 kertaa pahemmat kuin ne synnytyskivut. Mieluummin siis synnyttäisin joka kuukausi , kunhan ei vaan repeis. Tää synnytyksen jälkeinen aika on sit ollu aivan kamalaa noitten haavojen kanssa ja vuotojen, sellaista en osannut odottaa ja pelätä, et tälläisia komplikaatioita voi tulla.
Mun äiti on ollu täällä 4 viikkoa auttamassa, ilman häntä en ois kyllä pärjännyt ollenkaan, kun oon ollu niin kipeenä synnytyksen jälkeen. Aivan ihana apu ja tuki hän on ollut :heart:
ulkovaatteista, Meillä on toppapuku kokoa 50/56, sinne alle olen laittanu vielä mummon kutomat villavaatteet ja myssyn ja tumput. Vaunuissa on lampaantalja ja topattu vaunupussi. Pakkasia täällä ei paljon ole, mutta ilma on talvella usein kylmempi kuin Suomessa, kun täällä on kosteampaa. Lämpöisimmille ilmoille on sitten parit karvapuvut.
Oletteko te ajatelleet kiittää lapsettomuusklinikkaa ja lääkäreitä jotenkin sitten kun lapsi on maailmassa? Raitis taiskin olla jo näyttämässä vauvaa.
Muistan silloin, kun rampattiin klinikalla, niin sinne tuli usein pareja vauvojen kanssa ja miehet kanteli kukkapuskia lääkäreille
Me lähetettiin klinikalle kiitoskortti, missä on kuva vauvasta. Ois kyllä kiva käydä näyttämässä vauvaakin siellä joskus.
Mukavia odotuksen hetkiä! Erikoista, mutta mulla alkaa olla jo vähän ikävä sitä vauvamasua Hassua miten nopeasti sitä unohtaa ne loppuajan tuskailut ison mahan kanssa...
Kuunkulta ja poika 2 päivän päästä jo 4 viikkoa
muoks* oho minkä romaanin kirjoitin...sen siitä saa kun kerkiää tänne harvemmin..
Raitis, pistetäänkö vauvat vähäksi aikaa vaihtoon
Mä saisin nukuttua edes yhden yön 8 tuntia ja sä sun ei tarvis herätellä vauvaa syömään.Kurjaa kun näistä syömisistä tulee stressiä. Älä vaan ota mitään huonommuuden tunteita :hug:Kaikenmaailman neuvojaa sitä on, ei tuo pakkosyöttö kuulosta hyvältä. Nää vauvat on niin omia yksilöitä, eihän nää mitään robotteja ole, jotka syö kellon ja kaavan mukaan. Meilläkin on ollu ongelmaa tuon syömisen kanssa,
kun oli alussa keltaisuutta ja sen takia ei jaksanut syödä ja oli vaan väsynyt ja paino ei noussut. Ei kai teillä ole vaan tuota keltaisuutta? Siitä tuli sellainen kierre, että keltaisuus vaan paheni, kun ei jaksanut syödä tarpeeksi. Sitten kun se rupesi lähtemään, niin jaksoi syödä enemmän. Hänellä on sellaiset syömätavat, että ensin horii maitoa ja siinä tulee sitten sitä ilmaakin massuun ja sitten väsähtää ja pitää pienen tauon ja sitten syö loput pullosta hitaasti nautiskellen, joudutaan joskus välissä herättelemään, kun muuten vetää vaan jonkun pikkulirun kovaan nälkään ja nukkuu ja sitten heti taas tunnin päästä syö jne...ja siitä tulee sitten masuongelmia, kun vatsa ei saa välissä yhtään levätä. Kätilö neuvoikin, että se pitäis olla n. 3 tunnin väli ruokailussa, meillä saadaan kitkuteltua just ja just 2 ja puol tuntia.
Hyvä keino tuossa välillä herättelyyn ollaan havaittu tuo vaipanvaihto, siinä havahtuu, että hei mullahan onkin vielä nälkä.
Oiskohan teidänkin tyttö sellainen, että väsähtää imemisestä? Onhan tuo syöminen vauvoille kovaa työtä. Nyt vaihdettiin nuo tuttiosat isompiin kätilön neuvosta, et vauva saa sieltä helpommin ruokaa ja on nyt ruvennutkin vetämään enemmän. Vaikka hänen pitäisi tänkäisenä syödä sen 140 ml, niin se normaali minkä syö on se 90 ml joskus saattaa mennä 120 ml.
Alussa meillä ei tosiaan se paino meinannut nousta, sitä keltaisuutta pahensi vielä se kun sairaalassa ne ei meinanneet tajuta, että multa ei tullut maitoa tarpeeksi. Ressukka huusi vaan ja jouduin hakemaan sitä lisämaitoa ja se oli jotenkin kamalaa mennä sinne "tiskille" ja hakea sitä, kun ne vielä katsoi silleen syyttävästi, että tuo ei varmaan vaan halua imettää...
Nyt olen päässy yli siitä, ettei se imetys onnistunut. Olen yrittäny kaikkeni ja ei vaan onnistunut. Hyvin omatunnoin pystyn nyt antamaan korvikkeita. Jätin sen pumppauksenkin kokonaan. 2 viikkoa kidutin itteeni parin maitotilkan tähden eikä se maitomäärä noussut yhtään vaikka teki mitä ja pumppaus oli niin aikaa vievää hommaa. Tää on loppujenlopuks tosi helppoa noitten korvikkeiden kanssa. Ja mies tykkää kanssa, kun pääsee syöttämään vauvaa ja saan siinä ittelleni vähän levähdystaukoa. Nyt on poika kasvanut ihan hyvin. Eilen punnittiin ja oli vähän yli nelikiloinen, oli kyllä vaatteet päällä ja täysinäinen pisuvaippa, että siitä saa vähentää kyllä montasataa grammaa. Täytyy nyt tänään punnita nakuna, kun kylvetetään. Ja sitten keskiviikkona on U3, se on 3. lastenlääkärin tarkastus, siellä saa sitten ihan tarkat mitat. Pojalla on nyt se kauhea "akne" Hormoninäppyjä naama täysi.
Oma olo on jo ihan hyvä ja pystyy jo liikkumaankin hyvin, tosin ei kovin pitkää vaunulenkkiä pysty tekemään, kun alkaa haava vaivaamaan. Jälkivuoto oli niin runsas, että kesti vaan sen 2 viikkoa ja se kohtu sitten tyhjeni niistä istukanretaleista itsellään, kyllä minä niitä klöntsiä ihmettelin, mutta kätilö vaan sanoi, että ihan normaalia on, että noita omenankokoisia klönttejä voi tulla
Mullahan on sitten kohta se jälkitarkastus, että siellä saavat kyllä katsoa, että kohtu on varmasti tyhjä, aristava ei ole kyllä yhtään ja mitään tulehduksen merkkejä ei onneksi vielä ole. Kätilö sanoi, että omasta kokemuksesta voi sanoa, että tuo revennyt haava kestää ainakin 6 viikkoa parantua..huh! Ja vielä pitää sitä hoitaa hyvin. Hobelix kiitti tuosta aloe vinkistä. Täytyy kokeilla kaikki mikä vaan nopeuttaa tuota paranemista. Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!
Miruliini, Pelkäsin sitä synnytystä tosiaan kovasti etukäteen. Näin jälkikäteen synnytys oli positiivinen kokemus ja siitä jäi hyvä mieli. En ois ikinä uskonut sitä niin helpoksi ja kivuttomaksi! Mullahan on aina aivan sairaat menkkakivut. Ja voin sanoa, että menkkakivut on 100 kertaa pahemmat kuin ne synnytyskivut. Mieluummin siis synnyttäisin joka kuukausi
, kunhan ei vaan repeis. Tää synnytyksen jälkeinen aika on sit ollu aivan kamalaa noitten haavojen kanssa ja vuotojen, sellaista en osannut odottaa ja pelätä, et tälläisia komplikaatioita voi tulla. Mun äiti on ollu täällä 4 viikkoa auttamassa, ilman häntä en ois kyllä pärjännyt ollenkaan, kun oon ollu niin kipeenä synnytyksen jälkeen. Aivan ihana apu ja tuki hän on ollut :heart:
ulkovaatteista, Meillä on toppapuku kokoa 50/56, sinne alle olen laittanu vielä mummon kutomat villavaatteet ja myssyn ja tumput. Vaunuissa on lampaantalja ja topattu vaunupussi. Pakkasia täällä ei paljon ole, mutta ilma on talvella usein kylmempi kuin Suomessa, kun täällä on kosteampaa. Lämpöisimmille ilmoille on sitten parit karvapuvut.
Oletteko te ajatelleet kiittää lapsettomuusklinikkaa ja lääkäreitä jotenkin sitten kun lapsi on maailmassa? Raitis taiskin olla jo näyttämässä vauvaa.
Muistan silloin, kun rampattiin klinikalla, niin sinne tuli usein pareja vauvojen kanssa ja miehet kanteli kukkapuskia lääkäreille
Me lähetettiin klinikalle kiitoskortti, missä on kuva vauvasta. Ois kyllä kiva käydä näyttämässä vauvaakin siellä joskus.
Mukavia odotuksen hetkiä! Erikoista, mutta mulla alkaa olla jo vähän ikävä sitä vauvamasua
Hassua miten nopeasti sitä unohtaa ne loppuajan tuskailut ison mahan kanssa...Kuunkulta ja poika 2 päivän päästä jo 4 viikkoa
muoks* oho minkä romaanin kirjoitin...sen siitä saa kun kerkiää tänne harvemmin..
Meillä on neidin kastejuhla ohi.. Kaikki meni hyvin, kiitos ihanien apujoukkojen!
Vauva Vauvanen on nyt virallisesti Miona Manna Tuuliina. :heart: :heart: :heart:
On se hyvä, että saatiin tytölle nimi julkiseen käyttöön koska pian hän olisi esitellyt itsensä ihmisille "olen Ihana Rakas Koivuaho.." koska niitä nimiä hän eniten itsestään kuulee..
Vauva Vauvanen on nyt virallisesti Miona Manna Tuuliina. :heart: :heart: :heart:
On se hyvä, että saatiin tytölle nimi julkiseen käyttöön koska pian hän olisi esitellyt itsensä ihmisille "olen Ihana Rakas Koivuaho.." koska niitä nimiä hän eniten itsestään kuulee..
Onnea Ihanalle Rakkaalle Koivuaholle =) :flower: alias Mionalle! Kaunis nimi ja mulle ihan uusi tuttavuus. Onnea myös ristiäisten onnistuneesta järjestämisestä. Minkä ikäinen Miona on nyt tarkalleen? Mietin kovasti kuinka aikaisin ristiäiset voi viettää, kun monestakin syystä ne toivoisi sitten mahdollisimman nopeasti.
Kuunkulta, kyllä varmaan jotenkin vielä haluaa klinikkaa kiittää. Vaikka itse kesällä veinkin heille leipomani kaakun ja kiitokset, tuntuu, että jotenkin vielä vauvojen maailmaan saattamisen jälkeenkin tekisi mieli huomioida.
Upeaa muuten, että synnytyksestä jäi noin hyvä fiilis sulle. Ja että menkkakivut on olleet pahemmat - vau! Tai siis kääk, niitä kun joutuu kestämään kerran kuussa.
Omasta olosta...pari päivää on ollut ihan tuskaa. En saa lainkaan nukuttua monennäköisten kipujen ja kolotusten vuoksi. Öisin on menkkamaista kipua ja ruskehtava lima jatkaa vuotamistaan. Pari päivää on mennyt ihan pelkästään makoillessa, sillä ylhäällä olo saa kaameat painontunteet aikaan ja joudun käsillä kannattelemaan mahaa, ettei se tippuisi (siltä tuntuu). Sormet on aika turvoksissa ja kipeät nyt siis läpi päivän ja maha on löysällä.. Jollei huomenna olisi kontrollia, olisin jo vaatinut sellaisen, sillä koko ajan on tunne, että se on menoa kohta. Nyt ajatus reilun viikon odottelusta leikkaukseen tuntuu ihan kammottavalta. Jospa huominen lääkäri olisi samaa mieltä - toivotaan.
Tässä vielä masukuvaa hetki sitten otettuna. Kuunkulta, juuri nyt en osaa kuvitella ikävöiväni tätä reppua - ainoastaan sen sisältöä
Miru 36+6
Kuunkulta, kyllä varmaan jotenkin vielä haluaa klinikkaa kiittää. Vaikka itse kesällä veinkin heille leipomani kaakun ja kiitokset, tuntuu, että jotenkin vielä vauvojen maailmaan saattamisen jälkeenkin tekisi mieli huomioida.
Upeaa muuten, että synnytyksestä jäi noin hyvä fiilis sulle. Ja että menkkakivut on olleet pahemmat - vau! Tai siis kääk, niitä kun joutuu kestämään kerran kuussa.
Omasta olosta...pari päivää on ollut ihan tuskaa. En saa lainkaan nukuttua monennäköisten kipujen ja kolotusten vuoksi. Öisin on menkkamaista kipua ja ruskehtava lima jatkaa vuotamistaan. Pari päivää on mennyt ihan pelkästään makoillessa, sillä ylhäällä olo saa kaameat painontunteet aikaan ja joudun käsillä kannattelemaan mahaa, ettei se tippuisi (siltä tuntuu). Sormet on aika turvoksissa ja kipeät nyt siis läpi päivän ja maha on löysällä.. Jollei huomenna olisi kontrollia, olisin jo vaatinut sellaisen, sillä koko ajan on tunne, että se on menoa kohta. Nyt ajatus reilun viikon odottelusta leikkaukseen tuntuu ihan kammottavalta. Jospa huominen lääkäri olisi samaa mieltä - toivotaan.
Tässä vielä masukuvaa hetki sitten otettuna. Kuunkulta, juuri nyt en osaa kuvitella ikävöiväni tätä reppua - ainoastaan sen sisältöä
Miru 36+6
paljon onnea Mionalle kauniista nimestä :flower:
Kiva kuulla että kuunkullalla alkaa paikat jo paranemaan ja olet hyväksynyt sen että maitoa itseltä ei tule ja sitlti olet hyvä äiti. Onhan se varmasti isälle kokemus päästä syöttämään vauvaa, meillä ainakin varmaan tulee seka kayttöä korvikkeiden kanssa että isä pääsee osalliseksi syöttämisessä, ellei saa pumpattua pulloon. Hivenen epäilen.
Mirun masu on kyllä todella hauskan näköinen kun itse olet niin hoikka ja oireet kyllä viittaa siihen että siellä on valmista ja tekevät suunnitelmaa jo ulos tulostaan.
Oman mahan huomasin tänään laskeutuneen alemmas. Sitä vaan huomas ettei enään taipunut sitäkään vähää laittamaan sukkia jalkaan kun maha tuli vastaan. Nyt istuessa se lepää reisillä, ja seistessä tosiaan tuntuu siltä että kohta pitää hommata kantolaite mahaa varten. Niin ja iscias taas alkoi vaivaamaan nyt oikealta puolelta enemmän.
Toivotaan että se sieltä jouluksi tulis jo kotiin niin vois ottaa joulun rennommin eikä hermoilla tuleeko lähtö just jouluksi.
Ihanaa sadepäivän jatkoa kaikille...
tiltalitti ja viuhti 36+6
Kiva kuulla että kuunkullalla alkaa paikat jo paranemaan ja olet hyväksynyt sen että maitoa itseltä ei tule ja sitlti olet hyvä äiti. Onhan se varmasti isälle kokemus päästä syöttämään vauvaa, meillä ainakin varmaan tulee seka kayttöä korvikkeiden kanssa että isä pääsee osalliseksi syöttämisessä, ellei saa pumpattua pulloon. Hivenen epäilen.
Mirun masu on kyllä todella hauskan näköinen kun itse olet niin hoikka
ja oireet kyllä viittaa siihen että siellä on valmista ja tekevät suunnitelmaa jo ulos tulostaan. Oman mahan huomasin tänään laskeutuneen alemmas. Sitä vaan huomas ettei enään taipunut sitäkään vähää laittamaan sukkia jalkaan kun maha tuli vastaan. Nyt istuessa se lepää reisillä, ja seistessä tosiaan tuntuu siltä että kohta pitää hommata kantolaite mahaa varten. Niin ja iscias taas alkoi vaivaamaan nyt oikealta puolelta enemmän.
Toivotaan että se sieltä jouluksi tulis jo kotiin niin vois ottaa joulun rennommin eikä hermoilla tuleeko lähtö just jouluksi.
Ihanaa sadepäivän jatkoa kaikille...
tiltalitti ja viuhti 36+6
Raitikselle ja vauva vauvaselle onnittelut uudesta hienosta nimestä! :flower:
Mirun "pallo"maha (positiivisessa mielessä sanottuna tietenkin) on kertakaikkiaan ihana! Olet tosiaan säilynyt hirmu hoikkana, ja ilmeisesti kaikki ylimääräiset kilot on tulleet massuun.
Cattukselle kiitokset synnytyskertomuksesta! Niitä on meidän muiden aina mielenkiintoista lukea.
Kuunkulta, mukava kuulla sunkin kuulumisia. Kivaa, että kaikki alkaa sujua. Kyselit tuosta lapsettomuusklinikan kiittämisestä. Me ollaan siitä puhuttu, ja ajateltiin, että hoitavalle lääkärille kyllä lähetetään varmaan jonkinlainen kiitoskortti kuvan kera sitten, kun aika on.
Tiltalitti, meillä kans perjantain neuvolakäynnillä terkkari sanoi vauvan vähän jo laskeutuneen massussa. Tosin, vielä kuulemma alhaalla tilaa on. Kunnon laskeutumista siis odotellessa. Voiko sitä sen ihmeemmin muuten tuntea? Mulla on satunnaisesti ollut tuolla alhaalla sellaisia vihlaisuja, joiden arvelin liittyvän vauvan laskeutumiseen. Noista sukista vielä, että vaikka meillä ei vauva ollutkaan vielä mitenkään laskeutunut, mulla on ollut tosi pitkään jo vaikeuksia saada sukkia vedettyä jalkaan. Tosi turhauttavaa ja hikistä puuhaa, mutta minkäs teet...
Kati & Pablo rv 38 tasan :xmas:
Mirun "pallo"maha (positiivisessa mielessä sanottuna tietenkin) on kertakaikkiaan ihana! Olet tosiaan säilynyt hirmu hoikkana, ja ilmeisesti kaikki ylimääräiset kilot on tulleet massuun.
Cattukselle kiitokset synnytyskertomuksesta! Niitä on meidän muiden aina mielenkiintoista lukea.
Kuunkulta, mukava kuulla sunkin kuulumisia. Kivaa, että kaikki alkaa sujua. Kyselit tuosta lapsettomuusklinikan kiittämisestä. Me ollaan siitä puhuttu, ja ajateltiin, että hoitavalle lääkärille kyllä lähetetään varmaan jonkinlainen kiitoskortti kuvan kera sitten, kun aika on.
Tiltalitti, meillä kans perjantain neuvolakäynnillä terkkari sanoi vauvan vähän jo laskeutuneen massussa. Tosin, vielä kuulemma alhaalla tilaa on. Kunnon laskeutumista siis odotellessa. Voiko sitä sen ihmeemmin muuten tuntea? Mulla on satunnaisesti ollut tuolla alhaalla sellaisia vihlaisuja, joiden arvelin liittyvän vauvan laskeutumiseen. Noista sukista vielä, että vaikka meillä ei vauva ollutkaan vielä mitenkään laskeutunut, mulla on ollut tosi pitkään jo vaikeuksia saada sukkia vedettyä jalkaan. Tosi turhauttavaa ja hikistä puuhaa, mutta minkäs teet...
Kati & Pablo rv 38 tasan :xmas:
Täällä vielä sorvin ääressä yhtenä kappaleena. :wave:
Polilla vierähti koko aamupäivä, kun oli niitä sektiovalmisteluita, pitkään sydän- ja supistelukäyrillä istuskelua ja lääkärin vastaanotto. Omat tuntemukset on olleet ihan oikeat ja lääkäri arveli, ettei päästä 10. päivään saakka. Sinällään ei ollut vielä ihan akuuttia, että kanavaa oli vielä hieman jäljellä ja paikat eivät varsinaisesti auki. Suljettiin pois myös lapsiveden tihkuminen. Varpaita siellä kovasti on tulossa alhaalla, että siinä mielessä jos lähtö tulee, se tulee kiireen vilkkaa ja ambulanssilla. Olisivat ottaneet mut osastolle lepäilemään mikäli olisin sen itse tuntenut turvallisemmaksi, mutta halusin tulla kuitenkin kotiin. Lähdetään sitten vaikka illalla tai huomenna uudestaan jos tarve tulee.
Kati ja Tiltaltti, myös mulla tuo laskeutuminen tuntuu selvästi. Vaikka vauvat jalat edellä ovatkin. On vaan koko ajan se tunne, että ulos ollaan tulossa ja paine tuntuu sekä rakossa että suolessa. Yhtä vessassa ravaamista siis. Jalkojen työskentely tuntuu ihan mahdottoman kipeinä vihlaisuina |O
Pallomahastani vielä hauska kommentti.. Polilla kun on ravattu tiuhaan ja siellä kätilöt tulleet tutuiksi niin yksi kertoi, että myös heillä kaikki kulloisetkin kaksosmasut saa helposti lempinimiä. No, minä olen tietysti pallomaha, mutta lisäksi helppomaha, sillä sydänäänet löytyy tosi helposti ja erottaa toisistaan. Mukavaa, että mut koetaan heppona asiakkaana
Voi sitten synnyttäneiden osastolla näyttää todellisen luonteeni :kieh:
Mukavaa ja jännittävää viikon alkua - toivotaan, että joulukuun vauvakalenteri korkataan pian!!
Polilla vierähti koko aamupäivä, kun oli niitä sektiovalmisteluita, pitkään sydän- ja supistelukäyrillä istuskelua ja lääkärin vastaanotto. Omat tuntemukset on olleet ihan oikeat ja lääkäri arveli, ettei päästä 10. päivään saakka. Sinällään ei ollut vielä ihan akuuttia, että kanavaa oli vielä hieman jäljellä ja paikat eivät varsinaisesti auki. Suljettiin pois myös lapsiveden tihkuminen. Varpaita siellä kovasti on tulossa alhaalla, että siinä mielessä jos lähtö tulee, se tulee kiireen vilkkaa ja ambulanssilla. Olisivat ottaneet mut osastolle lepäilemään mikäli olisin sen itse tuntenut turvallisemmaksi, mutta halusin tulla kuitenkin kotiin. Lähdetään sitten vaikka illalla tai huomenna uudestaan jos tarve tulee.
Kati ja Tiltaltti, myös mulla tuo laskeutuminen tuntuu selvästi. Vaikka vauvat jalat edellä ovatkin. On vaan koko ajan se tunne, että ulos ollaan tulossa ja paine tuntuu sekä rakossa että suolessa. Yhtä vessassa ravaamista siis. Jalkojen työskentely tuntuu ihan mahdottoman kipeinä vihlaisuina |O
Pallomahastani vielä hauska kommentti.. Polilla kun on ravattu tiuhaan ja siellä kätilöt tulleet tutuiksi niin yksi kertoi, että myös heillä kaikki kulloisetkin kaksosmasut saa helposti lempinimiä. No, minä olen tietysti pallomaha, mutta lisäksi helppomaha, sillä sydänäänet löytyy tosi helposti ja erottaa toisistaan. Mukavaa, että mut koetaan heppona asiakkaana
Voi sitten synnyttäneiden osastolla näyttää todellisen luonteeni :kieh:
Mukavaa ja jännittävää viikon alkua - toivotaan, että joulukuun vauvakalenteri korkataan pian!!
Voi, että teillä monella on h-hetki nyt tosi lähellä! =)
Miru: Miona on nyt 5,5viikkoa. Mulla on profiilissa tikku ja siellä lukee, että 1kk, 1vk ja 1pv.
Kiitos onnitteluista! Hän on 12. Miona suomessa.
Miru: Miona on nyt 5,5viikkoa. Mulla on profiilissa tikku ja siellä lukee, että 1kk, 1vk ja 1pv.
Kiitos onnitteluista! Hän on 12. Miona suomessa.
Heipä hei kaikille!
Tulin pikaisesti postaamaan pari riviä taas tytön nukkuessa
Ensimmäiset joulukuiset vauvat ovatkin varmaan jo pian sitten täällä!
Mirulle hurjasti tsemppiä viimeisille päiville! Oikein alkoi jännittää täälläkin, että miten käy sen 10. päivän kanssa
Mitäs muuten kuuluu Deninalle? Listan mukaan laskettu aika ois huomenna. Huhuu?
Onnittelut Mionalle ihanasta nimestä! :heart: Pitäisi varmaan meidänkin alkaa jo ristiäisiä suunnittelemaan, kylläpä aika on alkanut kulumaan lentäen sen jälkeen kun se tuntui pysähtyneen viimeisillä odotusviikoilla.
Lapsettomuusklinikan muistamisesta: Meillä Väestöliiton lääkäri pyysi (toistaiseksi) viimeisellä tapaamisella silloin alkuraskaudesta, että laittakaa potretti sitten tulemaan, kun pikkuinen on syntynyt. Mies kävi tänään viemässä kuvan, kiitoskortin ja jouluisen suklaarasian klinikalle
Oma ja vauvan (.): Hyvää kuuluu, neuvolan kotikäynti oli eilen ja paino oli noussut ihan mukavasti, vaikka sitä vähän epäilin, kun tyttö alkoi viikko sitten puklaamaan oikein antaumuksella: tuntui että kaikki maito tuli aina samantien ylös. Nyt on opeteltu syömään vähän rauhallisemmin ja röyhtäilemään siinä välissä, niin on taas helpompaa. Tosin siinä samalla yöunijaksot kävi 1-2 tunnissa, mutta nyt nekin näyttäis taas palautuneen muutamaan tuntiin (voi jees miten onnellinen sitä voikaan olla kun saa nukkua jopa 3 tuntia putkeen!) =)
Tässäpä on kuva meidän pikkuisesta:
Mukavaa joulukuun alkua kaikille!
Tulin pikaisesti postaamaan pari riviä taas tytön nukkuessa
Ensimmäiset joulukuiset vauvat ovatkin varmaan jo pian sitten täällä!
Mirulle hurjasti tsemppiä viimeisille päiville! Oikein alkoi jännittää täälläkin, että miten käy sen 10. päivän kanssa
Mitäs muuten kuuluu Deninalle? Listan mukaan laskettu aika ois huomenna. Huhuu?
Onnittelut Mionalle ihanasta nimestä! :heart: Pitäisi varmaan meidänkin alkaa jo ristiäisiä suunnittelemaan, kylläpä aika on alkanut kulumaan lentäen sen jälkeen kun se tuntui pysähtyneen viimeisillä odotusviikoilla
. Lapsettomuusklinikan muistamisesta: Meillä Väestöliiton lääkäri pyysi (toistaiseksi) viimeisellä tapaamisella silloin alkuraskaudesta, että laittakaa potretti sitten tulemaan, kun pikkuinen on syntynyt. Mies kävi tänään viemässä kuvan, kiitoskortin ja jouluisen suklaarasian klinikalle
Oma ja vauvan (.): Hyvää kuuluu, neuvolan kotikäynti oli eilen ja paino oli noussut ihan mukavasti, vaikka sitä vähän epäilin, kun tyttö alkoi viikko sitten puklaamaan oikein antaumuksella: tuntui että kaikki maito tuli aina samantien ylös. Nyt on opeteltu syömään vähän rauhallisemmin ja röyhtäilemään siinä välissä, niin on taas helpompaa. Tosin siinä samalla yöunijaksot kävi 1-2 tunnissa, mutta nyt nekin näyttäis taas palautuneen muutamaan tuntiin (voi jees miten onnellinen sitä voikaan olla kun saa nukkua jopa 3 tuntia putkeen!) =)
Tässäpä on kuva meidän pikkuisesta:
Mukavaa joulukuun alkua kaikille!
Cattus, aivan uskomattoman suloinen tyttö!! Siinä hän killittää suoraan kameraa kohti ja aavistuksen hymyileekin jo. Niin ihana!!! :heart:
Kiva, että kotona olo on sujunut hyvin ja neiti kasvanut. Kyllä ne rytmit hakee varmasti vielä uomiaan ja onneksi nyt sinun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin omaan ja vauvan hyvinvointiin joten nautihan jokaisesta mahdollisuudestasi uniin.
Täällä on tänään selkeästi helpompaa päiväkausiin. Se valtavan ahdistava painontunne ja tipahtavan vatsan tunne on väistynyt. Yö meni kyllä valvoessa - supisteli tiuhaan mutta kivuttomasti ja vauvat tuntuivat olevan koko yön hereillä. Heidän liikkeensä tuntuivat ihan hirmu voimakkaina, alkaahan siellä toki voimaakin jo reisissä olemaan. Aamulla lorahteli ruskeaa taas pöksyihin eli kypsyminen siellä jatkuu.
Kertokaahan te, jotka jo vauvat olette kunnialla kotiin saaneet, jatkuuko vauvan masurytmi myös syntymän jälkeen? Meillä olisi siinä tapauksessa tulossa varsinaisia ilta- ja yökukkujia. Iltaisin 8-11 maissa on sellainen kolmen tunnin riehuntajakso yleensä ja sama tuntuu jatkuvan öisin parin tunnin välein hieman lyhyemmissä pätkissä tosin. Eli, onko se bye bye yöunet kunnes rytmikoulua voidaan aloittaa??
Mitäs teille muille kuuluu?? Nami?? Enni??
Miru 37+1
Kiva, että kotona olo on sujunut hyvin ja neiti kasvanut. Kyllä ne rytmit hakee varmasti vielä uomiaan ja onneksi nyt sinun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin omaan ja vauvan hyvinvointiin joten nautihan jokaisesta mahdollisuudestasi uniin.
Täällä on tänään selkeästi helpompaa päiväkausiin. Se valtavan ahdistava painontunne ja tipahtavan vatsan tunne on väistynyt. Yö meni kyllä valvoessa - supisteli tiuhaan mutta kivuttomasti ja vauvat tuntuivat olevan koko yön hereillä. Heidän liikkeensä tuntuivat ihan hirmu voimakkaina, alkaahan siellä toki voimaakin jo reisissä olemaan. Aamulla lorahteli ruskeaa taas pöksyihin eli kypsyminen siellä jatkuu.
Kertokaahan te, jotka jo vauvat olette kunnialla kotiin saaneet, jatkuuko vauvan masurytmi myös syntymän jälkeen? Meillä olisi siinä tapauksessa tulossa varsinaisia ilta- ja yökukkujia. Iltaisin 8-11 maissa on sellainen kolmen tunnin riehuntajakso yleensä ja sama tuntuu jatkuvan öisin parin tunnin välein hieman lyhyemmissä pätkissä tosin. Eli, onko se bye bye yöunet kunnes rytmikoulua voidaan aloittaa??
Mitäs teille muille kuuluu?? Nami?? Enni??
Miru 37+1
Iltaa!
Cattuksella tosi söpö pieni tytteli. :heart: Onnea myös Raitiksen tytölle nimestä!
Miruliinilla alkaa olla tosiaan jännät paikat, toivottavasti pääsette sinne 10. päivään saakka. Siihenkään ei ole enää kuin ihan hetki...
Sahranami, mulla tuo laskeutuminen tuntuu myöskin todella kovana paineena alhaalla. Lisäksi maha aivan selvästi valahti alaspäin. Aiemmin napa oli pullistumassa ulospäin, nyt se on ihan hassusti puoliksi ummessa, ihan kuin nukkuisi.
Tänään oltiin meidän ensimmäisessä ja ainoassa perhevalmennuksessa. Viime viikolla piti olla ensimmäinen valmennus aiheena synnytys, mutta työntekijän sairastuttua se peruuttiin. Ja korvaavaa ei tietenkään pystytä järjestämään.Välillä inhoan Helsingin kaupupungin julkista terveydenhoitoa. :headwall: No meidän oma terkkari lupasi pitää meille ensi viikolla pidemmän ajan, jolloin kertoo synnytyksen kulusta ym. ,ja olihan meillä tutustumiskäynti synnärille, jossa tuli jotain tietoa. Aika paljon sitä on tietenkin itsekin lukenut aiheesta, mutta olisin kuitenkin mielelläni mennyt valmennukseen jossa muita samassa tilanteeessa olevia! Ja miehelle nämä asiat ovat kuitenkin aika vieraita.
Nyt taitaa muuten jonkin verran supistella, ainakin sattuu selkään ja reisiin siihen malliin. Olen kyllä tosi huono tunnistamaan supistuksia, että voihan nämä olla jotain muutakin. Kahden tunnin istuminenkin huonolla penkillä voi vaikuttaa asiaan, se ei kyllä tosiaan tuntunut enää tässä vaiheessa mukavalta.. No otin juuri pari Panadolia, jotta saisi nukuttua paremmin ensi yönä. On nuo yöt muutenkin aika levottomia hyvän asennon löytämisen kanssa ja useine vessareissuineen. Onko muuten kellään muilla tajutonta hikoilua öisin? Minä herään useaan otteeseen hiestä märkänä yöllä, ja päivälläkin saatan valahtaa yhtäkkiä aivan hikiseksi. Ihanat hormonit.
Cattuksella tosi söpö pieni tytteli. :heart: Onnea myös Raitiksen tytölle nimestä!
Miruliinilla alkaa olla tosiaan jännät paikat, toivottavasti pääsette sinne 10. päivään saakka. Siihenkään ei ole enää kuin ihan hetki...
Sahranami, mulla tuo laskeutuminen tuntuu myöskin todella kovana paineena alhaalla. Lisäksi maha aivan selvästi valahti alaspäin. Aiemmin napa oli pullistumassa ulospäin, nyt se on ihan hassusti puoliksi ummessa, ihan kuin nukkuisi.
Tänään oltiin meidän ensimmäisessä ja ainoassa perhevalmennuksessa. Viime viikolla piti olla ensimmäinen valmennus aiheena synnytys, mutta työntekijän sairastuttua se peruuttiin. Ja korvaavaa ei tietenkään pystytä järjestämään.Välillä inhoan Helsingin kaupupungin julkista terveydenhoitoa. :headwall: No meidän oma terkkari lupasi pitää meille ensi viikolla pidemmän ajan, jolloin kertoo synnytyksen kulusta ym. ,ja olihan meillä tutustumiskäynti synnärille, jossa tuli jotain tietoa. Aika paljon sitä on tietenkin itsekin lukenut aiheesta, mutta olisin kuitenkin mielelläni mennyt valmennukseen jossa muita samassa tilanteeessa olevia! Ja miehelle nämä asiat ovat kuitenkin aika vieraita.
Nyt taitaa muuten jonkin verran supistella, ainakin sattuu selkään ja reisiin siihen malliin. Olen kyllä tosi huono tunnistamaan supistuksia, että voihan nämä olla jotain muutakin. Kahden tunnin istuminenkin huonolla penkillä voi vaikuttaa asiaan, se ei kyllä tosiaan tuntunut enää tässä vaiheessa mukavalta.. No otin juuri pari Panadolia, jotta saisi nukuttua paremmin ensi yönä. On nuo yöt muutenkin aika levottomia hyvän asennon löytämisen kanssa ja useine vessareissuineen. Onko muuten kellään muilla tajutonta hikoilua öisin? Minä herään useaan otteeseen hiestä märkänä yöllä, ja päivälläkin saatan valahtaa yhtäkkiä aivan hikiseksi. Ihanat hormonit.
Onnea kauhiasti kaikille jo vauvautuneille! :heart:
Ulpikselle :hug: .
Tää tulee Mirulle nyt vähän myöhään, mutta hiivan oireisiin auttoi mulla ainakin silloin alkuraskaudessa piimä ja luonnonjugurtti. Tollo housuihin ja piimää siihen, ni johan lakkas parissa päivässä. Tosin voi olla, et mulla oli vaan lugejen jälkivaikutusta, kun häbbärit tuntui silloin tosi kipeiltä ja valkkari oli paksua, mut ei haissut.
Nythän se valkkari on melkein vetistä ja väittivät neuvolassa, et se on normaalia. Joskus lorahtaa ihan ph-suojan ohikin. :| Ei muuten ole kivaa. Mimmosta teen muiden valkkarit on olleet? Ja mistä sitä sitten tietää, ettei se ole lapsivettä? Täällä ei mitään tikkuja neuvolasta anneta.
Perhevalmennuksesta: No meillä on kutsuttu kuus kertaa johonkin ihme istuntoihin. Ihan tyhjän kanssa, onko siellä istuttu vai ei. Jossain vaiheessa katottiin synnytysvideo (joka oli tietysti semmonen oppikirjan mukainen), kerran oltiin fysioterapeutilla ja se sanoi, et muistakaa hengittää koko synnytyksen ajan. Eilen oli niin turha reissu, ettei mitään rajaa. Psykologi selitti, et on ihan okei, jos ei ole vielä mielikuvaa siitä, miltä vauva näyttää, kyllä ne mielikuvat sitten herää viimeistään, kun se syntyy. Että mä luulen Annuli, ettet ole mitään menettänyt. Ai niin ja sit joku täti siellä jossain istunnossa sanoi, et ei alle kaksi viikkoisen kanssa saa mennä ulos, kun on talvivauva. No pakkohan mun on, kun on toi koirakin juoksutettava ja se ei kaki omalle tontille.
Eipä tässä ihmeitä itsellä. Vaunut piti hakea marraskuussa, mut ne taidetaan hakea vasta ens viikonloppuna. Orat meille tulee. Pinnasängyn tilaan kans tässä lähitulevaisuudessa netistä (oltais saatu kaverilta kyllä semmonen, mut mä haluun massiivipuisen, kuultovahatun). Itkuhällärit ostettiin viime viikolla. Meillä on kellarissa pesutupa ja yläkerrassa makkarit ja sit on tää välikerta, et helpottaa mua toivottavasti kovasti.
Finttu 28 tasan.
Ulpikselle :hug: .
Tää tulee Mirulle nyt vähän myöhään, mutta hiivan oireisiin auttoi mulla ainakin silloin alkuraskaudessa piimä ja luonnonjugurtti. Tollo housuihin ja piimää siihen, ni johan lakkas parissa päivässä. Tosin voi olla, et mulla oli vaan lugejen jälkivaikutusta, kun häbbärit tuntui silloin tosi kipeiltä ja valkkari oli paksua, mut ei haissut.
Nythän se valkkari on melkein vetistä ja väittivät neuvolassa, et se on normaalia. Joskus lorahtaa ihan ph-suojan ohikin. :| Ei muuten ole kivaa. Mimmosta teen muiden valkkarit on olleet? Ja mistä sitä sitten tietää, ettei se ole lapsivettä? Täällä ei mitään tikkuja neuvolasta anneta.
Perhevalmennuksesta: No meillä on kutsuttu kuus kertaa johonkin ihme istuntoihin. Ihan tyhjän kanssa, onko siellä istuttu vai ei. Jossain vaiheessa katottiin synnytysvideo (joka oli tietysti semmonen oppikirjan mukainen), kerran oltiin fysioterapeutilla ja se sanoi, et muistakaa hengittää koko synnytyksen ajan. Eilen oli niin turha reissu, ettei mitään rajaa. Psykologi selitti, et on ihan okei, jos ei ole vielä mielikuvaa siitä, miltä vauva näyttää, kyllä ne mielikuvat sitten herää viimeistään, kun se syntyy. Että mä luulen Annuli, ettet ole mitään menettänyt. Ai niin ja sit joku täti siellä jossain istunnossa sanoi, et ei alle kaksi viikkoisen kanssa saa mennä ulos, kun on talvivauva. No pakkohan mun on, kun on toi koirakin juoksutettava ja se ei kaki omalle tontille.
Eipä tässä ihmeitä itsellä. Vaunut piti hakea marraskuussa, mut ne taidetaan hakea vasta ens viikonloppuna. Orat meille tulee. Pinnasängyn tilaan kans tässä lähitulevaisuudessa netistä (oltais saatu kaverilta kyllä semmonen, mut mä haluun massiivipuisen, kuultovahatun). Itkuhällärit ostettiin viime viikolla. Meillä on kellarissa pesutupa ja yläkerrassa makkarit ja sit on tää välikerta, et helpottaa mua toivottavasti kovasti.
Finttu 28 tasan.
Joulun odotusta,
kati, mulla oikein muljahti mahassa kun poika lähti valumaa alaspäin. Samalla paineen tunne jalkovälissä lisääntyi ja maha laskeutui alespäin. Nyt on tilaa hengittää mutta vessa reissuja tulee tupla enemmän, päivin öin. Toisillahan se menee silleen vähän kerrallaan, melkein huomaamatta alspäin.
Neuvolassa tänään sanottiin että viuhti on lähtö kuopissaan ja voi syntyä koska vaan. Mullahan on kans ollut yöt yhtä vessa juoksemista ja kääntyilyä kun ei ole hyvää asentoa maata. Selkää ja alavatsaa on jomottaa aina öisin. Mitään kipeitä supistuksia en ole tuntenut, kivuttomia tulee kyllä kun vähän kovempaa touhuaa ja kävelee.
Painoarvio käyrän mukaan olis nyt 2.9kg mutta kyllä se isommalta tuntuu mahassa sf mitta oli nyt 35cm mutta oli pojalla peppu pystyssäkin joten se vähän venytti mittaa.
Taidan alkaa kuorimaan lanttuja ja porkkanoita niin saa laatikot uuniin, ompahan sit muilla syötävää jos ite olen joulun laitoksella
Meillä kans oli muuten nuo perhevalmennukset yhtä tyhjän kanssa, samanlaista kun annuli kuvaili. Tuli todella typerä olo istua siellä ja kuunnella turhia asioita. enemmän saa irti netistä.
Finttu, mulla oli kans aika vetistä valkovuotoa noilla viikoilla ja se jatkuii ihan 35 viikkoon asti. nyt se on vähentynyt huomattavasti. Välillä myös virtsa haisi makealle mutta neuvolassa sanoi ettei se vielä lapsivettä ole, johtui kuulemma vaan siitä että hormoni toiminta muuttuu taas.
tiltalitti ja viuhti 37+1
kati, mulla oikein muljahti mahassa kun poika lähti valumaa alaspäin. Samalla paineen tunne jalkovälissä lisääntyi ja maha laskeutui alespäin. Nyt on tilaa hengittää mutta vessa reissuja tulee tupla enemmän, päivin öin. Toisillahan se menee silleen vähän kerrallaan, melkein huomaamatta alspäin.
Neuvolassa tänään sanottiin että viuhti on lähtö kuopissaan ja voi syntyä koska vaan. Mullahan on kans ollut yöt yhtä vessa juoksemista ja kääntyilyä kun ei ole hyvää asentoa maata. Selkää ja alavatsaa on jomottaa aina öisin. Mitään kipeitä supistuksia en ole tuntenut, kivuttomia tulee kyllä kun vähän kovempaa touhuaa ja kävelee.
Painoarvio käyrän mukaan olis nyt 2.9kg mutta kyllä se isommalta tuntuu mahassa
sf mitta oli nyt 35cm mutta oli pojalla peppu pystyssäkin joten se vähän venytti mittaa. Taidan alkaa kuorimaan lanttuja ja porkkanoita niin saa laatikot uuniin, ompahan sit muilla syötävää jos ite olen joulun laitoksella
Meillä kans oli muuten nuo perhevalmennukset yhtä tyhjän kanssa, samanlaista kun annuli kuvaili. Tuli todella typerä olo istua siellä ja kuunnella turhia asioita. enemmän saa irti netistä.
Finttu, mulla oli kans aika vetistä valkovuotoa noilla viikoilla ja se jatkuii ihan 35 viikkoon asti. nyt se on vähentynyt huomattavasti. Välillä myös virtsa haisi makealle mutta neuvolassa sanoi ettei se vielä lapsivettä ole, johtui kuulemma vaan siitä että hormoni toiminta muuttuu taas.
tiltalitti ja viuhti 37+1
hei taas,
kirjoittelen yksikätisenä kylkimakuulta, joten suokaa anteeksi kirjoitusasu ja -virheet. nukuin yön loistavasti, mutta aamuysiltä alkoi kipeät supparit. toistui viiden minuutin välein ja kesti puolisen minuuttia kerrallaan. tuon kestettyä tunnin, soitin polille, että mitäs tehdään. käskivät juoda seuraavan tunnin aikana litran vettä/mehua ja pötkötellä kuulostellen samalla, miten homma etenee. no, tunnin kuluessa supistelu väheni ja muuttui vähemmän kipeeksi. sen jälkeen enää tullut muutama satunnainen kipeä ja kivuton supistus. eli eipä kai vielä tänään tullut lähtöä.
valmennukset jäi meilläkin kokonaan käymättä, sillä ne olisivat menossa parhaillaan. en ole viikkokausiin jaksanut tuntiakaan istua tavallisella penkillä, puhumattakaan siitä 2,5 tunnista, joita meillä olisi ollut 5 kertaa. hieman erikoisesti koordinoitu, mutta en usko, että olisimme saaneet niistä paljoakaan irti. lähinnä olisi käynyt ärsyttämään kunnella itsestään selvyyksiä, kuten "pakastakaa nyt ruokaa valmiiksi, kun vauvan kanssa ei sitten ehdi..." monikkovalmennus sen sijaan oli hyödyllinen.
kuulostaa siltä, että tiltaltti ehdit hyvinkin jouluksi jo laitokselta kotiin. kovasti kun
siellä touhuskelet niin aina vaan nopeammin =)
sinä kun nämä tiedät, niin miten nopeasti sektiohaavaan saa alkaa aloe vera geeliä hieromaan? ompeleiden poiston jälkeenkö vasta?
ähh, taas supistelelee, täytyypä asentoa parantaa.. :wave:
kirjoittelen yksikätisenä kylkimakuulta, joten suokaa anteeksi kirjoitusasu ja -virheet. nukuin yön loistavasti, mutta aamuysiltä alkoi kipeät supparit. toistui viiden minuutin välein ja kesti puolisen minuuttia kerrallaan. tuon kestettyä tunnin, soitin polille, että mitäs tehdään. käskivät juoda seuraavan tunnin aikana litran vettä/mehua ja pötkötellä kuulostellen samalla, miten homma etenee. no, tunnin kuluessa supistelu väheni ja muuttui vähemmän kipeeksi. sen jälkeen enää tullut muutama satunnainen kipeä ja kivuton supistus. eli eipä kai vielä tänään tullut lähtöä.
valmennukset jäi meilläkin kokonaan käymättä, sillä ne olisivat menossa parhaillaan. en ole viikkokausiin jaksanut tuntiakaan istua tavallisella penkillä, puhumattakaan siitä 2,5 tunnista, joita meillä olisi ollut 5 kertaa. hieman erikoisesti koordinoitu, mutta en usko, että olisimme saaneet niistä paljoakaan irti. lähinnä olisi käynyt ärsyttämään kunnella itsestään selvyyksiä, kuten "pakastakaa nyt ruokaa valmiiksi, kun vauvan kanssa ei sitten ehdi..." monikkovalmennus sen sijaan oli hyödyllinen.
kuulostaa siltä, että tiltaltti ehdit hyvinkin jouluksi jo laitokselta kotiin. kovasti kun
siellä touhuskelet niin aina vaan nopeammin =)
sinä kun nämä tiedät, niin miten nopeasti sektiohaavaan saa alkaa aloe vera geeliä hieromaan? ompeleiden poiston jälkeenkö vasta?
ähh, taas supistelelee, täytyypä asentoa parantaa.. :wave:
okei joo, istuminenhan ei ole hyväksi myöskään. kieltämättä ajatus sun kierrättämisestä sairaalasängyllä ympäri sairaalaa ja sieltä sängyn pohjalta huutelemassa kysymyksiä ja kommentteja on aika kutkuttava ja mutta onko se nyt muka liikaa vaadittu, täh! pääsisit sitä paitsi testaamaan, onko sopivan pehmoinen sänky niin osaat sitten siihen lomakkeeseen kirjoittaa "toiveita synnärille"-kohtaan omat patjatoiveesi
ja mutta onko se nyt muka liikaa vaadittu, täh! pääsisit sitä paitsi testaamaan, onko sopivan pehmoinen sänky niin osaat sitten siihen lomakkeeseen kirjoittaa "toiveita synnärille"-kohtaan omat patjatoiveesi Huomenia,
eilen poistin näköjään muokkauksen jälkeen onnittelut cattuksen suloisesta tyttelistä, aivan valloittava pakkaus
Miru, aloe veraa voi alkaa käyttämään heti haavan päälle. Mitä nopeammin sen paremmin se auttaa. kannattaa vielä varmistaa että se on hyvää geeliä, eli 100% aloe barbadensis kasvista tehty. Ainakin löyty hyvää geeliä luontaistuote kaupasta. Mulla on sitä ja olen voidellut rintoja sillä jo pidemmän aikaa, tosi hyvää haavaumiin sit jos niitä tulee rintoihin. Myös vauvan iholle voi käyttää huoletta.
ihana kun sahramillakaan ei ole huumori loppunut tuon makoilun ja hankalan liikkumisen takia. Hyvillä viikoillakin jo olet.
itsellä oli taas sellainen tuska yö, menkkamaista kipua jatkuvaa selässä ja mahassa, päätäkin alkoi aamuyöstä särkemään kun valvottaa noi kivut. Maha oli taas asteen alempana ja edempänä kuin eilen. Ei auttanut panadolit ja ajattelin etten niitä ala rouhimaan koura kaupalla. Supistuksia en huomannut kuin muutaman heti alku yöstä mutta nekään ei ollut kipeitä. Kaippa se nyt sit kypsyttelee ja pehmittää kohdunkaulaa vaan. Kyllä mä olen jo valmis lähemäänkin laitokselle, olis se ihana saada poika kotiin jouluksi.
Lääh, tänään pitäis lähteä kattelemaan autoa, pitää laittaa tuo ihana vanhus vaihtoon että saa koiran ja vaunut samaan pirssiin. Ja kun tuo ronttikaan ei ole siitä pienimmästä päästä ja sen häkki vie tilaa niin pitää varmaan jonkunasteinen pakettiauto kai hommata
Ai niin, eilen miehen kanssa koiruus harjoitteli kans vaunujen kanssa kävelyä ekan kerran ja se sujui ihan hienosti vaikka tilattiin naapurin koira pihalle tyrkylle. Mutta kun sama tilanne oli mun kanssa, niin puolustus alkoi ja taas meinas mennä vaunut nurin. pitää varmaan hommata sähköpanta tai jotain kun mikään ei auta
Noh, vielä ajattelin kokeilla ihan ongelmakoiran kouluttajan kanssa taas tuota agressiota kohtaan.
Toivotaan että nyt alkais taas tulemaan lunta joka jo pysyis maassa, on niin synkeetä ja pimeetä.
Tiltalitti ja viuhti 37+2
eilen poistin näköjään muokkauksen jälkeen onnittelut cattuksen suloisesta tyttelistä, aivan valloittava pakkaus
Miru, aloe veraa voi alkaa käyttämään heti haavan päälle. Mitä nopeammin sen paremmin se auttaa. kannattaa vielä varmistaa että se on hyvää geeliä, eli 100% aloe barbadensis kasvista tehty. Ainakin löyty hyvää geeliä luontaistuote kaupasta. Mulla on sitä ja olen voidellut rintoja sillä jo pidemmän aikaa, tosi hyvää haavaumiin sit jos niitä tulee rintoihin. Myös vauvan iholle voi käyttää huoletta.
ihana kun sahramillakaan ei ole huumori loppunut tuon makoilun ja hankalan liikkumisen takia. Hyvillä viikoillakin jo olet.
itsellä oli taas sellainen tuska yö, menkkamaista kipua jatkuvaa selässä ja mahassa, päätäkin alkoi aamuyöstä särkemään kun valvottaa noi kivut. Maha oli taas asteen alempana ja edempänä kuin eilen. Ei auttanut panadolit ja ajattelin etten niitä ala rouhimaan koura kaupalla. Supistuksia en huomannut kuin muutaman heti alku yöstä mutta nekään ei ollut kipeitä. Kaippa se nyt sit kypsyttelee ja pehmittää kohdunkaulaa vaan. Kyllä mä olen jo valmis lähemäänkin laitokselle, olis se ihana saada poika kotiin jouluksi.
Lääh, tänään pitäis lähteä kattelemaan autoa, pitää laittaa tuo ihana vanhus vaihtoon että saa koiran ja vaunut samaan pirssiin. Ja kun tuo ronttikaan ei ole siitä pienimmästä päästä ja sen häkki vie tilaa niin pitää varmaan jonkunasteinen pakettiauto kai hommata
Ai niin, eilen miehen kanssa koiruus harjoitteli kans vaunujen kanssa kävelyä ekan kerran ja se sujui ihan hienosti vaikka tilattiin naapurin koira pihalle tyrkylle. Mutta kun sama tilanne oli mun kanssa, niin puolustus alkoi ja taas meinas mennä vaunut nurin. pitää varmaan hommata sähköpanta tai jotain kun mikään ei auta
Noh, vielä ajattelin kokeilla ihan ongelmakoiran kouluttajan kanssa taas tuota agressiota kohtaan.
Toivotaan että nyt alkais taas tulemaan lunta joka jo pysyis maassa, on niin synkeetä ja pimeetä.
Tiltalitti ja viuhti 37+2
Torstaita kaikille!
Monta kertaa olen aikonut synnytyksestä kirjoittaa ja muitakin juttuja kommentoida mutta kirjoitus jää aina kesken kun neiti herää tms. Jospa nyt saisin tämän lähetettyäkin.
Minun synnytys käynnistyi siis 19.12 aamulla viiden aikaan kun heräsin supistuksiin. Aamupäivän supistukset tuli 20-10 minuutin välein. Joskus puolen päivän jälkeen supistusten väli tiheni alle kymmeneen minuuttiin. Otin iltapäivän rauhallisesti kun mies toivoi että ehtisi olla työpäivän loppuun töissä kun oli tärkeä homma kesken Supistusten väli lyheni heti kun liikuin vähänkään enemmän. Pakkailin päivän aikana laukut valmiiksi synnäriä varten. Mies tuli kotiin neljän maissa. Viiden maissa soitin synnäriltä ohjeita kun en tiennyt koska pitäisi lähteä. Synnäriltä pyydettiin tulemaan käymään.
Oltiin Oys:ssa joskus kuuden maissa. Kohdunsuu oli väljästi sormelle auki. Kätilö sanoi että voidaan mennä vielä kotiin tai sitten voin mennä osastolle odottamaan. Päätettiin että lähdetään kotiin. Ajatus kotiin lähdöstä pelotti kun ajattelin etten kovin pitkään enää pärjää kipujen kanssa. Ajattelin että ehditään ajaa kotiin ja sitten pitää takaisin. Matkaa sairaalaan on kuitenkin liki 30km. Nopeastihan tuon matkan ajaa mutta pelotti se silti. Oltiin siis jo lähdössä kotiin kun tuli supistus ja kätilö sanoikin että näytän niin kivuliaalta että haluaisinko jäädä saliin kokeilemaan ammetta tai muita lääkkeettömiä kivunlievityksiä. Päätettiin sitten jäädä saliin.
Oltiin salissa joskus seitsemän jälkeen. Halusin päästä kokeilemaan ammetta mutta sitä ennen pitää kuulemma saada vauvalta kunnon sydänkäyrä ajettua. Käyrän ajaminen olikin sitten ongelmallisempaa kun vauva oli niin liikkuvainen että liikkui aina anturin alta pois. Kätilö sanoi jo välillä että kohta pitää pyytää lääkäriä puhkaisemaan kalvot ja laittamaan vauvalle päähän sydänäänten mittausanturi. Sen jälkeen ei olisi enää päässyt ammeseen eikä muutenkaan kai kovin paljon liikkumaan. Onneksi vauva kuitenkin rauhoittui ja yövuoroon tullut kätilö sai käyrän hyvin ajettua.
Lopulta pääsin kymmenen maissa ammeseen. En tiedä auttoiko amme mulla supistuksiin, ehkä vähän, mutta vedessä oli helpompi liikkua ja rentoutua supistusten välillä. Supistuksen aikana menin kontalleni ja mies suihkutti vettä hierovalla suihkulla selkään, se tuntui hyvältä. Olin ammeessa reilun tunnin. Sitten supistukset tuli niin kipeiksi että halusin jotain muuta kivunlievitystä. Sain puolen yön maissa epiduraalin. Kohdunsuu oli auki 3,5cm. Puudutuksen laittaminen oli epämukavaa mutta se auttoi kipuihin ihan uskomattoman hyvin, supistuksia ei tuntenut enää ollenkaan. Puudutuksen jälkeen vauvan sydänääniä ei taaskaan saatu kuulumaan. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja laittoi vauvalle pinnin päähän. Ensimmäinen pinni oli viallinen eikä sillä saatu ääniä kuulumaan, meinas tulla huoli. Mutta onneksi vika oli pinnissä ja toinen pinni toimi moitteettomasti ja vauvan sydän löi hyvin. Supistusten väli harveni ja ne oli tehottomia joten sain oksitosiini tipan. Sen jälkeen kohdunsuu alkoi taas avautumaan ja oli täysin auki neljän maissa. Epiduraalin ansiosta avautuminen ei sattunut juuri ollenkaan. Tuntui lähinnä painon tunne peräsuolen seudulla. Ponnistusvaihe kesti 28 min ja sekin oli helppo. Ainoastaan viimeisessä ponnituksessa kun pää syntyi tuntui että voimat loppuu. Muuten hymyilin lähes koko ponnistusvaiheen ajan Ajattelin koko synnytyksen ajan että kipu on hyväksi, "uutta luovaa kipua" jonka haluankin kokea.
Pikku prinsessa syntyi siis klo 4.41. Epparia ei leikattu mutta repesin vähän. 5 tikkiä löytyy alapäästä. Kätilö sanoi että repeämä on niin pieni ettei niin vähää olisi voinut leikata. Kaiken kaikkiaan synnytys oli ihana kokemus! Toivottavasti pääsee joskus kokemaan sen uudestaan. =)
Osastolle siirryin seitsemän maissa aamulla. Me oltain haluttu perhehuone mutta osastolla oli niin täyttä ettei saatu. Oltiin osastolla kolme päivää.
Kotona arki on lähtenyt mukavasti käyntiin. Vauva on ollut kiltti. Meilläkin oli ohje että kolmen tunnin välein pitää herättää syömään jos ei itse herää. Muutaman kerran olen neitiä herätellyt, yleensä herää itse syömään. Eilinen päivä kärsittiin vatsakivuista, iltapäivällä itki pitkään. Ihan hirveää katsoa kun toinen itkee eikä voi mitenkään auttaa. Mies haki apteekista maitohappobakteereja joita annettiin vauvalle eilen ja tänään. Viime yö ja tämä päivä onkin ollu jo helpompaa. Välillä vähän kitisee, sitten pieraisee ja rauhoittuu. Raukalla ilma kiertää mahassa.
Maitoa mulla on tullut hyvin ja omalla maidolla pärjätään. Rinnanpäät vain on niin kipeät että itku meinaa imettäessä tulla. Bepanthenia ja Lansinohia oon rinnanpäihin laittanu mutten tiedä onko niistä apua. Rintakumiakin kokeilin mutta siitäkään ei apua ollut. Ehkäpä tämä jossain vaiheessa helpottaa. Kaiken kaikkiaan tämä on ihmeellisen ihanaa! Uskomatonta että tuo pieni ihminen on vihdoin tuossa :heart:
Neuvolasta kävivät kotikäynnillä maanantaina. Neidillä kaikki hyvin. Painoa oli tullut hyvin. Sairaalan lähtöpaino 2480g ja nyt 2750g. Terkkari sanoi että painoa pitää olla yli 3kg ennen kuin saa lähteä ulkoileen. En ollut asiasta ennen kuullut. Ens viikon tiistaina on taas painokontrolli, jospa sitten päästäis jo ulkoileen.
Vauvan vaatteista: Me ostettiin 50/56cm toppapuku ettei muka olis niin kauhean iso kun laitokselta lähdetään kotiin. Mutta kun meidän neiti on niin pieni että olis mahtunut yhteen lahkeeseen koko neiti. Hirveän vaikea saada neiti turvallisesti kaukaloon kiinni siinä puvussa. Suosittelen siis tuollaista kaukalopussia että saa lapsen turvallisesti kotiin laitokselta. Meillekin mies kävi ostamassa pussin. Nyt vain odotellaan että päästäis sitä testaamaan. =)
Cattus, ollaan tosiaan varmaan oltu tosi lähellä toisiamme =) Suloinen neiti teillä!
Raitiksen tyttö on saanut tosi kauniin nimen. Täälläkin pohditaan kovasti nimiä. Haluaisin myöskin löytää jonkin vähän erikoisemman nimen.
Mirulle ja Tiltalitille tsemppiä viime metreille! Toivottavasti Mirun vauvat jaksaa pysyä kyydissä loppuun asti. Tuo sinun maha on kyllä ihana! Tiltalitti, toivottavasti saatte koiran kuriin! Iso koira ja ei-toivottu käyttäytyminen ei varmaan oo kovin helppo yhtälö.
Nami, oot ihana kun jaksat repiä huumoria sieltä sängyn pohjaltakin! Nopeasti sitä loppujen lopuksi oppii toimimaan vaakatasossakin. Nimim. kokemusta alkuraskauden ajalta
Tsemppiä kaikille muillekin tasapuolisesti. Ikäviltä kuulostaa nuo kaikki loppuraskaudenvaivat. Mie pääsin loppujen lopuks loppuraskauden helpolla, kun neiti syntyi vähän etuajassa(38+4) ja maha oli aika pieni. En ehtinyt yhtään tuskastua mahan kanssa ja yötkin sain nukuttua suht hyvin loppuun asti.
Tekstistä tuli varmaan tositosi sekava kun välillä pitää käydä vauvaa katsomassa yms. Mutta lähetän tämän nyt silti kun sain kerrankin sen kirjoitettua loppuun.
-Tiiti ja pikku-neiti 2vkoa
Monta kertaa olen aikonut synnytyksestä kirjoittaa ja muitakin juttuja kommentoida mutta kirjoitus jää aina kesken kun neiti herää tms. Jospa nyt saisin tämän lähetettyäkin.
Minun synnytys käynnistyi siis 19.12 aamulla viiden aikaan kun heräsin supistuksiin. Aamupäivän supistukset tuli 20-10 minuutin välein. Joskus puolen päivän jälkeen supistusten väli tiheni alle kymmeneen minuuttiin. Otin iltapäivän rauhallisesti kun mies toivoi että ehtisi olla työpäivän loppuun töissä kun oli tärkeä homma kesken
Supistusten väli lyheni heti kun liikuin vähänkään enemmän. Pakkailin päivän aikana laukut valmiiksi synnäriä varten. Mies tuli kotiin neljän maissa. Viiden maissa soitin synnäriltä ohjeita kun en tiennyt koska pitäisi lähteä. Synnäriltä pyydettiin tulemaan käymään.Oltiin Oys:ssa joskus kuuden maissa. Kohdunsuu oli väljästi sormelle auki. Kätilö sanoi että voidaan mennä vielä kotiin tai sitten voin mennä osastolle odottamaan. Päätettiin että lähdetään kotiin. Ajatus kotiin lähdöstä pelotti kun ajattelin etten kovin pitkään enää pärjää kipujen kanssa. Ajattelin että ehditään ajaa kotiin ja sitten pitää takaisin. Matkaa sairaalaan on kuitenkin liki 30km. Nopeastihan tuon matkan ajaa mutta pelotti se silti. Oltiin siis jo lähdössä kotiin kun tuli supistus ja kätilö sanoikin että näytän niin kivuliaalta että haluaisinko jäädä saliin kokeilemaan ammetta tai muita lääkkeettömiä kivunlievityksiä. Päätettiin sitten jäädä saliin.
Oltiin salissa joskus seitsemän jälkeen. Halusin päästä kokeilemaan ammetta mutta sitä ennen pitää kuulemma saada vauvalta kunnon sydänkäyrä ajettua. Käyrän ajaminen olikin sitten ongelmallisempaa kun vauva oli niin liikkuvainen että liikkui aina anturin alta pois. Kätilö sanoi jo välillä että kohta pitää pyytää lääkäriä puhkaisemaan kalvot ja laittamaan vauvalle päähän sydänäänten mittausanturi. Sen jälkeen ei olisi enää päässyt ammeseen eikä muutenkaan kai kovin paljon liikkumaan. Onneksi vauva kuitenkin rauhoittui ja yövuoroon tullut kätilö sai käyrän hyvin ajettua.
Lopulta pääsin kymmenen maissa ammeseen. En tiedä auttoiko amme mulla supistuksiin, ehkä vähän, mutta vedessä oli helpompi liikkua ja rentoutua supistusten välillä. Supistuksen aikana menin kontalleni ja mies suihkutti vettä hierovalla suihkulla selkään, se tuntui hyvältä. Olin ammeessa reilun tunnin. Sitten supistukset tuli niin kipeiksi että halusin jotain muuta kivunlievitystä. Sain puolen yön maissa epiduraalin. Kohdunsuu oli auki 3,5cm. Puudutuksen laittaminen oli epämukavaa mutta se auttoi kipuihin ihan uskomattoman hyvin, supistuksia ei tuntenut enää ollenkaan. Puudutuksen jälkeen vauvan sydänääniä ei taaskaan saatu kuulumaan. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja laittoi vauvalle pinnin päähän. Ensimmäinen pinni oli viallinen eikä sillä saatu ääniä kuulumaan, meinas tulla huoli. Mutta onneksi vika oli pinnissä ja toinen pinni toimi moitteettomasti ja vauvan sydän löi hyvin. Supistusten väli harveni ja ne oli tehottomia joten sain oksitosiini tipan. Sen jälkeen kohdunsuu alkoi taas avautumaan ja oli täysin auki neljän maissa. Epiduraalin ansiosta avautuminen ei sattunut juuri ollenkaan. Tuntui lähinnä painon tunne peräsuolen seudulla. Ponnistusvaihe kesti 28 min ja sekin oli helppo. Ainoastaan viimeisessä ponnituksessa kun pää syntyi tuntui että voimat loppuu. Muuten hymyilin lähes koko ponnistusvaiheen ajan
Ajattelin koko synnytyksen ajan että kipu on hyväksi, "uutta luovaa kipua" jonka haluankin kokea.Pikku prinsessa syntyi siis klo 4.41. Epparia ei leikattu mutta repesin vähän. 5 tikkiä löytyy alapäästä. Kätilö sanoi että repeämä on niin pieni ettei niin vähää olisi voinut leikata. Kaiken kaikkiaan synnytys oli ihana kokemus! Toivottavasti pääsee joskus kokemaan sen uudestaan. =)
Osastolle siirryin seitsemän maissa aamulla. Me oltain haluttu perhehuone mutta osastolla oli niin täyttä ettei saatu. Oltiin osastolla kolme päivää.
Kotona arki on lähtenyt mukavasti käyntiin. Vauva on ollut kiltti. Meilläkin oli ohje että kolmen tunnin välein pitää herättää syömään jos ei itse herää. Muutaman kerran olen neitiä herätellyt, yleensä herää itse syömään. Eilinen päivä kärsittiin vatsakivuista, iltapäivällä itki pitkään. Ihan hirveää katsoa kun toinen itkee eikä voi mitenkään auttaa. Mies haki apteekista maitohappobakteereja joita annettiin vauvalle eilen ja tänään. Viime yö ja tämä päivä onkin ollu jo helpompaa. Välillä vähän kitisee, sitten pieraisee ja rauhoittuu. Raukalla ilma kiertää mahassa.
Maitoa mulla on tullut hyvin ja omalla maidolla pärjätään. Rinnanpäät vain on niin kipeät että itku meinaa imettäessä tulla. Bepanthenia ja Lansinohia oon rinnanpäihin laittanu mutten tiedä onko niistä apua. Rintakumiakin kokeilin mutta siitäkään ei apua ollut. Ehkäpä tämä jossain vaiheessa helpottaa. Kaiken kaikkiaan tämä on ihmeellisen ihanaa! Uskomatonta että tuo pieni ihminen on vihdoin tuossa :heart:
Neuvolasta kävivät kotikäynnillä maanantaina. Neidillä kaikki hyvin. Painoa oli tullut hyvin. Sairaalan lähtöpaino 2480g ja nyt 2750g. Terkkari sanoi että painoa pitää olla yli 3kg ennen kuin saa lähteä ulkoileen. En ollut asiasta ennen kuullut. Ens viikon tiistaina on taas painokontrolli, jospa sitten päästäis jo ulkoileen.
Vauvan vaatteista: Me ostettiin 50/56cm toppapuku ettei muka olis niin kauhean iso kun laitokselta lähdetään kotiin. Mutta kun meidän neiti on niin pieni että olis mahtunut yhteen lahkeeseen koko neiti. Hirveän vaikea saada neiti turvallisesti kaukaloon kiinni siinä puvussa. Suosittelen siis tuollaista kaukalopussia että saa lapsen turvallisesti kotiin laitokselta. Meillekin mies kävi ostamassa pussin. Nyt vain odotellaan että päästäis sitä testaamaan. =)
Cattus, ollaan tosiaan varmaan oltu tosi lähellä toisiamme =) Suloinen neiti teillä!
Raitiksen tyttö on saanut tosi kauniin nimen. Täälläkin pohditaan kovasti nimiä. Haluaisin myöskin löytää jonkin vähän erikoisemman nimen.
Mirulle ja Tiltalitille tsemppiä viime metreille! Toivottavasti Mirun vauvat jaksaa pysyä kyydissä loppuun asti. Tuo sinun maha on kyllä ihana! Tiltalitti, toivottavasti saatte koiran kuriin! Iso koira ja ei-toivottu käyttäytyminen ei varmaan oo kovin helppo yhtälö.
Nami, oot ihana kun jaksat repiä huumoria sieltä sängyn pohjaltakin! Nopeasti sitä loppujen lopuksi oppii toimimaan vaakatasossakin. Nimim. kokemusta alkuraskauden ajalta
Tsemppiä kaikille muillekin tasapuolisesti. Ikäviltä kuulostaa nuo kaikki loppuraskaudenvaivat. Mie pääsin loppujen lopuks loppuraskauden helpolla, kun neiti syntyi vähän etuajassa(38+4) ja maha oli aika pieni. En ehtinyt yhtään tuskastua mahan kanssa ja yötkin sain nukuttua suht hyvin loppuun asti.
Tekstistä tuli varmaan tositosi sekava kun välillä pitää käydä vauvaa katsomassa yms. Mutta lähetän tämän nyt silti kun sain kerrankin sen kirjoitettua loppuun.
-Tiiti ja pikku-neiti 2vkoa
Ihana kuva Cattuksen vauvasta! :heart:
Semmonen tuli mieleen, että.. Jos ostatte niitä Ainun "ihan tavallisia" vesi/maitotutteja (kahden kappaleen paketeissa) pulloihin, niin huomatkaa kurkata ennen ostamista niiden tuttien pohjaan siitä paketin läpi.. Niissä on nimittäin erikokoisilla rei'illä varustettuja tutteja. Eilen olin ostamassa ja onneksi muistin katsoa koska kädessäni olevassa paketissa oli tutit 4 ja 3, kun minä nimenomaan halusin pienireikäisiä eli 1 ja 2.
Tää on taas niitä juttuja, joita joku olis voinu kertoa aikaisemmin ettei suotta tule kiusattua viikon ikäistä millään nelosen suihkututilla.. :|
Me oltiin tänään bussilla kaupungissa. Olen aika vannoutunut yksityisautoilija ihan mukavuussyistä mutta oli tuokin ihan ok.. Tuli ainakin vähän enempi käveltyä kun mulla ei ollut mitään bussiaikataulua niin kipitin pysäkille ja tuumasin, että ehdin kävellä ainakin seuraavalle pysäkille ennen bussin tuloa.. Ja sama seuraavalla pysäkillä.. Ja sitä seuraavalla.. Lopulta olin n. 1,5km omalta pysäkiltä kun bussi tuli.
Ai niin.. Miona oli ottanu "pienen" kasvupyrähdyksen.. Viime neuvolassa oli tullu 20g 4päivässä niin nyt olikin tullut yhtäkkiä 320g 6päivässä!!!
Ah tätä kotiäidin arkea.. Kummasti riittää tekemistä ja jos on "luppoaikaa" kuten imetystä niin se tulee roikuttua netissä. Facebookia ja aasiakas.nettiä.
Siihen klinikan muistamiseen piti vielä laittamani, että mä oisin halunnu muistaa heitä jollain persoonallisella lahjalla, mutta meillä se käynti sinne tuli niin yllättäen kun piti mennä sen toimittajan kans. Jäi vähän harmittamaan.. Mutta tänään kun laitoin kastejuhlan kiitosilmoituksen tulevan sunnuntain lehteen, niin siihen laitoin vielä kiitokset.
Tässä muuten linkki siihen juttuun mikä oli silloin isänpäivänä lehdessä..
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/8082778.shtml
Semmonen tuli mieleen, että.. Jos ostatte niitä Ainun "ihan tavallisia" vesi/maitotutteja (kahden kappaleen paketeissa) pulloihin, niin huomatkaa kurkata ennen ostamista niiden tuttien pohjaan siitä paketin läpi.. Niissä on nimittäin erikokoisilla rei'illä varustettuja tutteja. Eilen olin ostamassa ja onneksi muistin katsoa koska kädessäni olevassa paketissa oli tutit 4 ja 3, kun minä nimenomaan halusin pienireikäisiä eli 1 ja 2.
Tää on taas niitä juttuja, joita joku olis voinu kertoa aikaisemmin ettei suotta tule kiusattua viikon ikäistä millään nelosen suihkututilla.. :|
Me oltiin tänään bussilla kaupungissa. Olen aika vannoutunut yksityisautoilija ihan mukavuussyistä mutta oli tuokin ihan ok.. Tuli ainakin vähän enempi käveltyä kun mulla ei ollut mitään bussiaikataulua niin kipitin pysäkille ja tuumasin, että ehdin kävellä ainakin seuraavalle pysäkille ennen bussin tuloa.. Ja sama seuraavalla pysäkillä.. Ja sitä seuraavalla.. Lopulta olin n. 1,5km omalta pysäkiltä kun bussi tuli.
Ai niin.. Miona oli ottanu "pienen" kasvupyrähdyksen.. Viime neuvolassa oli tullu 20g 4päivässä niin nyt olikin tullut yhtäkkiä 320g 6päivässä!!!
Ah tätä kotiäidin arkea.. Kummasti riittää tekemistä ja jos on "luppoaikaa" kuten imetystä niin se tulee roikuttua netissä. Facebookia ja aasiakas.nettiä.
Siihen klinikan muistamiseen piti vielä laittamani, että mä oisin halunnu muistaa heitä jollain persoonallisella lahjalla, mutta meillä se käynti sinne tuli niin yllättäen kun piti mennä sen toimittajan kans. Jäi vähän harmittamaan.. Mutta tänään kun laitoin kastejuhlan kiitosilmoituksen tulevan sunnuntain lehteen, niin siihen laitoin vielä kiitokset.
Tässä muuten linkki siihen juttuun mikä oli silloin isänpäivänä lehdessä..
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/8082778.shtml