Voinko mä olla oikeasti vaan epäkelpoimettäjä?

[Neppi]

Hei

Et todellakaan ole mitenkään epäkelpo ja jos vauvan paino kerran nousee maitoa riittää! Varmaan suurimmalla osalla menee ne ensimmäiset kuukaudet opetellessa ja taistellessa mutta uskallan melkein luvata että kun niistä selviää niin kiittää itseään myöhemmin monesti.

Muistan kuinka minullakin oli ekojen kuukausian aikana monesti mielessä että olisi vaan niin paljon helpompaa lypsää pulloon ja antaa siitä (minulla herui helposti myös pumpulle). Itku oli herkässä monta kertaa päivässä kun pikkuinen kiukkusi tissille ja itsellä oli pää hormoneista sekaisin.

En usko että kovin monelle on imettäminen helppoa aluksi ja mun mielestä on niin väärin että siitä annetaan sellainen kuva MUTTA sen oppii ajan kanssa ja sekin helpottaa kun vauva kasvaa. Ihan hirvittävästi pitkää mieltä ja jaksamista sinulle :heart:

 

[Calma]

Peesailen muita eli älä anna periksi! Jos tuntuu, että oma maito vielä oikein riitä, anna aluksi imetyksen päätteeksi pieniä määriä lisämaitoa ja sitten kun lähtee sujumaan vähennät asteittain lisämaidon antamista. Tämmöisen neuvon sain itse aikoinaan imetystukiohjaajalta. Lisämaito kannattaa antaa nimenomaan imetyksen päätteeksi, koska imetys stimuloi maidontuotantoa ja kylläisenä vauva ei jaksa imeä. Eli ensin imetys ja sitten vauva kylläiseksi.

Itse en koskaan päässyt ihan täysimetykseen, mutta puolisen vuotta imetin osittain (suurimmaksi osaksi rintamaidolla ja vähäisiä määriä lisämaitoa). Mä päätin, että imetän sen minkä pystyn enkä ota paineita vaikka lisämaitoa joudunkin antamaan - pääasia että vauva voi hyvin ja on kylläinen. Ihanat muistot jäi! Mulla tosiaan maitoa tuli koko imetyksen ajan melko hyvin eli hyvin pienillä lisämaitomäärillä mentiin.

 

[vaikeuksien jälkeen ihana palkinto]

Jatkuva rinnalla roikkuminen viittaisi tiheän imun kauteen, joka todella voi olla hyvin raskasta. Omasta syömisestä ja etekin veden juomisesta pitään muistaa huolehtia. Ja ottaa kaikki hyöty irti auttavista käsistä, eli isä ja sukulaiset ja kaverit hoitamaan kauppa-asiat jne jos vaan mahd., ettei tule vaadittua liikaa itseltä. Väsyneenä kaikki huolet ja kiukut moninkertaistuvat! Aivan alkuaikoina on tietsti vielä ne hormoniheilahtelutkin kaupanpäällisinä "helpottamassa" tunne-elämää...

Meillä imetys oli esikoisen kanssa tuskien taivalta 8kk ikään asti. Ensin sujui kyllä ihan hyvin lapsen näkökulmasta, siis maitoa tuli sopivasti ja lapsi oli tyytyväinen. Minulla meni kuitenkin käytännössä päivät siihen että istuin lapsi sylissä ja imetin. Odotin miehen kotiintuloa kuin kuuta nousevaa, jotta saisin syödä ruokapöydässä ja käydä vessassa rauhassa/tai ollenkaan. Sitten alkoivat rintaraivarit, jotka saivat minut hermoromahduksen partaalle. Syyksi selvisi suihkutissit, eli maitoa tuli liian nopeasti. Lapsi tunsi tukehtuvansa maitoon ja hurjan maidontulon estämiseen ei mitkään temput auttaneet. Jos olisin heti ymmärtänyt syyn olevan liian voimakkaassa maidontulossa, ei rintaraivarit ehkä olisi saaneet sellaisia mittakaavoja kun saivat. Tuttia/tuttipulloa lapsi ei tuolloin huolinut, joten melkoinen tuska minulla oli miten syötän lapseni. Onneksi tuttipullo alkoi kelvata, mutta korvikkeet eivät käyneet alkuunkaan(->allergiaoireita). Muuten olisimme varmasti siirtyneet korvikkeisiin kokonaan ja melko nopeasti. Minulla alkoi tästä korvikkeiden sopimattomuudesta johtuen lypsämispainajainen, jota kesti ensin kuukauden verran ihmismoottorilla toimivalla pumpulla ja sitten viisi kuukautta lisää ihan sähköpumpulla. Siinä vaiheessa menikin sitten päivät lähinnä lypsäessä (en herunut koneelle, joten siksi hidasta puuhaa) ja niitä maitoja lapselle lämmittäessä ja syöttäessä, kaikesta muusta ruuasta lapsi kieltäytyi kokonaan yrityksistä huolimatta. Yritin koko tuon ajan imettää aina ennen pullon tarjoamista ja joskus sen päällekin. Välillä lapsi huoli rintaa päivisinkin, mutta yleensä se onnistui öisin ja hyvällä tuurilla iltaisinkin. Lapsen tultua 8kk ikään pääsin kokonaan eroon lypsämisestä ja sitten otettiin ilo irti tavallisesta imetyksestä. Se oli kyllä ihanaa aikaa! Lapsi söi rintaa reilusti yli vuoden ikäiseksi ja jos olisi saanut itse valita, ei olisi mitään muuta huolinutkaan. Kaikista hankaluuksista huolimatta minulle oli kokoajan selvää, että imetän kaikki lapseni, jos vain se on mahdollista. Esikoinen opetti miten hankalaa imetys tai ylipäätään syöminen voi olla, mutta samalla onnistuminen palkitsi hurjasti.

Jokainen tietää parhaiten mikä on oman perheen ja lapsen kannalta parasta. Pitää vai luottaa itseensä! Tsemppiä kaikille imetysasioiden kanssa painiville. Kysykää rohkeasti neuvoa esim imetystuen kautta jos oman neuvolan henkilökunnasta ei ole apua!