minun mielestä se että mielenkiintoa on suuntaan tai toiseen on luonnollista, ei automaattista, muttei mitään hävettävääkään, se että tehdäänkö tilanteesta vaikea tyhmällä käytöksellä, on taas yksilöistä kiinni.
jos nyky-yhteiskunnan kermaperse hipit ei kykene käsittämään sitä että kemiat kehoissamme ohjaavat sukupuolesta huolimatta lähes koko elämämme ja haluavat väitellä turhaan siitä miten moraalitonta on että jos kaverit himoaa toisiaan tai yksipuolisesti, nämä yksilöt saisi pistää jäälautalla gröönlantiin.
mitä väliä sillä on kuka tykkää kenestä ja kuinka paljon niin kauan kun kunnioitus pelaa ihmisten välillä? Niin kauan kun kykenee toimimaan toisin kuin omat hormoonit sanoo, niin aivan hiton sama minusta se miten herkkää kenenkä puolesta on mihinkin suuntaan.
se että välität toisesta enemmän kuin ystävänä ei poista ystävyyttä väliltänne.
ne jotka väittää että jos toinen haluaisi panna toista, että sillon ei olla ystäviä, on aika yksinkertainen käsitys ystävyydestä ja ihmisten toiminnasta muutenkin. eihän se toivottavaa ole että ystävyys perustuu seksuaaliseen viehätykseen, mutta se voi muodostua ajankin kanssa vaikka sitä ei olisi alunperin ajatellutkaan. se että lähentelet ystävää tekee ystävyydestä jotain muuta, ei se että sinulla on tunteita tai himoja.
Se ny vaan on fakta. Kai jotakin makuvaihteluakin ilmenee.