Voiko avoin parisuhde toimia?

Jos nainen on bi ja hän haluaa joskus naisia, niin onko siinä jotain eroa siihen että mies on hetero ja tarvitsee siksi muita naisia kuin vaimonsa?

Onko se pii jotain yliseksuaalisuyutta sen lisäksi että seksuaalinen halu suuntautu kummankin sukupuolen edustajiin.

eli jos on löytänyt miehen niin voisihan mies yhtä hyvin olla nainenkin, jolloin sun pitäisi saada harrastaa seksiä miesten kanssa? Vai kuinka?

Näyttää siltä että kyse ei varmaan ole siitä että biin pitää saada lespoilla ja heteron homoilla tai heteromiehen käydä huarraamassa, vaan että joku yksinkertaisesti tahtoo seksiä usean ihmisen kanssa, ja sitten pari päättää suhtautua tähän haluun sallivasti, toisinkuin monet päätyvät siihen että kumpikaan ei ole muiden kanssa paitsi salaa- ja sitten alkaa valehtelu ja niin sanottu "pettäminen", jossa toinen sukupuolisen pettämisen lisäksi pettää henkisesti valehtelemalla.

 

Minusta monet harrastavat sitä avointa suhdettaan vähän kuin näytiksi toisille.
Heille ei monestikaan edes riitä se että heillä on avoin suhde, sitä pitä mainostaa jotta muutkin näkisivät kuinka kypsiä he ovat.
Olen silti nähnyt mihin se voi johtaa, kaikella on aikansa ja ihmiset kestävät joskus henkistä rasitetta vähemmän joskus enemmän.
Hyvä puoli: Vapaa suhde vaatii/poikii varmasti paljon enemmän työtä, tulee sen asian yhteydessä sitten juteltua muutenkin asiat selviksi, toisin kuin valtavirtaparit tietävät miten homnma on ja siksi voivat etääntyä kun ei ole mistä puhua toistensa kanssa, tai millä haastaa parisuhteensa.

 

Jos nainen on bi ja hän haluaa joskus naisia, niin onko siinä jotain eroa siihen että mies on hetero ja tarvitsee siksi muita naisia kuin vaimonsa?

Onko se pii jotain yliseksuaalisuyutta sen lisäksi että seksuaalinen halu suuntautu kummankin sukupuolen edustajiin.

eli jos on löytänyt miehen niin voisihan mies yhtä hyvin olla nainenkin, jolloin sun pitäisi saada harrastaa seksiä miesten kanssa? Vai kuinka?

Kysymyshän ei ole sellaisesta tarpeesta, jota ei voisi hillitä tai hallita mitenkään, tai että sen tarpeen tyydyttämättömyys aiheuttaisi hengenvaaran vrt. syöminen/juominen. Biseksuaalisuus ei ole valinta, vaan ominaisuus, mutta se miten seksuaalisuuttaan toteuttaa, on oma valinta.

Mutta on siinä noin muuten eroa, mies on eri asia kuin nainen, mutta molemmat viehättäviä. Eli on siinä eroa, mikä sen avioliiton ulkopuolisen kumppanin sukupuoli on. Oman miehen kanssa voi tehdä kaikkea sitä mitä miesten kanssa nyt voi, mutta siinä on eroa siihen, mitä kaikkea naisten kanssa voi...

Biseksuaalisuus ei ole yliseksuaalisuutta, eikä automaattisesti tarkoita naintia kaiken elossa olevan kanssa. Mutta myöntäkää pois, mahdollisuudet ovat laajemmat, kun ei ronklaa sukupuolen kanssa ;D Sotaisassa maailmassa vapaaehtoisten aikuisten toisilleen kohdistama seksi ei todellakaan ole keneltäkään pois.

Ja kyllä, jos kumppanini olisi nainen, haluaisin todennäköisesti harrastaa seksiä myös miesten kanssa ja tämä voisi aiheuttaa ongelmia, mikäli kumppanini olisi kovin sallimaton asian suhteen. En usko yksiavioisuuteen, mitä pidempi suhde, sen todennäköisemmin alkaa jossain vaiheessa tehdä mieli vaihtelua. Ja jos se kaikille osapuolille sopii, niin antaa palaa.

 

AVOIN VAIMO, HÄN SEN SANOI: "...mene ja pane muita niin paljon kun haluat, minä teen samoin. Siitäkös sitten karmea kärhämä onkin noussut, ei sovi herralle se, ei. Ei kestä miehinen kunnia sitä, että minun oikeuteni olisivat samat kuin hänenkin. Eli meillä se ei ole tasavertainen oikeus. SE ONKIN MIELENKIINTOINEN KYSYMYS: Onko se huorin tekoa kun mies menee vieraisiin? Miesten ajatuksissa nainen on jo huora kun nainen katselee vierasta miestä ihaille. Mielestäni mies on samanlailla huora kuin mitä nainenkin jos hyppii sängystä sänkyyn. Mikäli on valmis hyväksymään ns. avoimen parisuhteen on silloin valmis hyväksymään myös huorin teon. ONKO SE SITTEN MUKA JOKU ARVO(kas) VALINTA????????

 

Totta kai avoin parisuhde voi toimia. Tapoja hoitaa parisuhde on yhtä paljon kuin parejakin, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. "Yksiavioisilla" tässä ketjussa tuntuu vain olevan sellainen kuvitelma, että heidän tapansa elää on ainoa oikea.

 

Voihan se toimia, mutta ei ainakaan hyvin. Uskokaa jo ihan huviksenne.

 

Voihan se toimia, mutta ei ainakaan hyvin. Uskokaa jo ihan huviksenne.

No voe hyvän tähden. Jos se ei sinulla toiminut, niin mikä nottei jollain muulla.. En minäkään syö makaslaatikkoa ja joillekin se on suurta herkkua.

 

no makaslaatikkoa ei varmaan syö kukaan, mutta minä en syö myöskään maksalaatikkoa..

 

Totta kai avoin parisuhde voi toimia. Tapoja hoitaa parisuhde on yhtä paljon kuin parejakin, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. "Yksiavioisilla" tässä ketjussa tuntuu vain olevan sellainen kuvitelma, että heidän tapansa elää on ainoa oikea.

Se on tyypillisintä, heteronormatiivinen parisuhdekäsitys on vahva ja kytkökset uskonnollisiin vaikutteisiin ovat selvät.

Uusioperheetkin ovat olleet joskus suuren päivittelyn aihe, avioero täysin poissuljettu vaihtoehto ja yksinhuoltajuus on ollut kauhea kirosana. Ajat ja sen mukana suhteet muuttuvat.

 

no makaslaatikkoa ei varmaan syö kukaan, mutta minä en syö myöskään maksalaatikkoa..

Molemmat kuulostavat pahalta. Yäk, en syö.

 

Meillä toimi hyvin erosimme.

 

Meillä oli aluksi aivan normaali suhde. Ajattelin, että nyt kun olen seurusteleva nainen unohdan kaikki sinkkuajan hulluttelut ja pitäydyn tasan ja aivan vain ja ainoastaan yhdessä miehessä. Nyt on kulunut kolme vuotta tuosta hetkestä ja olen tullut siihen tulokseen, että tuohan on täyttä hulluutta (omalla kohdallani siis). En epäile etteikö joku voisi löytää kumppania, jonka kanssa ei kukaan muu tule mielenkään, mutta minulla seksuaalisuus ja myös yleisesti kovin miehiseksi koettu "metsästysvietti" ovat vahvoja.

Miesten iskeminen ja isketyksi tuleminen antaa minulle samanlaista tyydytystä kuin vuoristoradassa ajaminen tai kauhuelokuvan katsominen. Kuvittelin, että se ei ole enää mahdollista, kunnes asia tuli esille poikaystäväni (nyk. avomieheni) kanssa. Kuitenkin poikaystäväni oli aina hyvin suvaitsevainen ja lähes rohkaisi omalla käytöksellään minua iskemisessä ja "pelleilyssä". [Tämä epäilemättä kuulostaa suurimman osan mielestä hullulta tai mahdottomalta, mutta kuitenkin...]

Muutamia kertoja olenkin "joissain bileissä jonkun tyypin kanssa" jotain säätänyt, lähinnä siis yleistä iskemispeliä, harvoin mennyt edes pusua pidemmälle. Poikaystäväni ei ole moisesta moksiskaan ja sanoo vain "olettaneensakin jotain vastaavaa tapahtuvan". Nämä tilanteet ovat saaneet minut välillä hajoamisen partaalle, kun en tiedä, mitä ajatella kaikesta. Voiko miehelle todellakin olla OK, että tyttöystävä pelleilee ympäriinsä? Onko tässä kaikessa jotain moraalisesti arveluttavaa?

Voisin tähän väliin sanoa, että mieheni on minulle hyvin rakas ja uskoakseni myös minä hänelle. Meillä on erittäin hyvin sujuva suhde, vähän riitoja, paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja yhteistä tekemistä, samankaltainen maailmankatsomus ja vireä hyvä seksielämä.

Olen tutkistellut ajatuksiani, ja yrittänyt kuvitella, miltä tuntuisi, jos mieheni tekisi samaa kuin minä. (mitä hän ei siis vielä koskaan, ainakaan tietääkseni, ole tehnyt). Uskon, että minua ei haittaisi, ei niin kauan kuin hänen pelleilynsä ei olisi meidän suhteeltamme pois. Jossain määrin uskon, että jos en voisi tällä tavoin toteuttaa itseäni, minua saattaisi alkaa ns. vituttaa tämä suhteessa oleminen. Iskemiseen liittyvä jännitys on kuitenkin osa seksuaalisuuttani ja en "turhan takia" haluaisi jättää sitä loppuelämäkseni. (Kun puhuu loppuelämästä, pitää ajatella ratkaisuja, jotka kestävät loppuelämän...)

Olemme sopineet että säädöt muiden kanssa ovat sallittuja hyvän maun rajoissa. Ne eivät saa olla pois meidän suhteeltamme, eikä niitä tarvitse tehdä salassa (vaikkei niistä nyt kaikkea kertoakaan tarvitse). Valehtelua emme kumpikaan tähän suhteeseen halua. Olemme myös sopineet, että jos toinen kokee itseensä sattuvan, kokee itsensä loukatuksi, asiasta puhutaan, ja meidän suhteeemme menee kaiken "ympäriinsä naiskentelemisen" edelle. Itselläni tämän kaltaisia tilanteita tulee vastaan kerran pari vuodessa ja ne ovat olleet yksittäisiä. Uskon siis, että ne eivät verota yhteistä aikaamme tai muutenkaan huononna suhdettamme. Myöskään tunteisiini ne eivät vaikuta. Koen ihastumista muihin miehiin, mutta sitä ei voi kutsua vakavaksi, eikä sitä siis voi kokea uhkana suhteellemme.

Ainoa pohdintaa herättävä kohta on se, että meidän suhteessamme se olen minä, joka tätä avoimuutta hyödynnän. Ehkä se ei vain ole mieheni juttu. Onko siis väärin että toinen elää avoimen suhteen mukaan ja toinen ei? Pitäisikö molempien naiskennellä ympäriinsä yhtäläisesti? En usko, sillä minulla on tarve ja halu, hänellä ei. Silti hänellä on oikeus, jos halu syntyy, joten uskon että olemme asiassa tasa-arvoisia.

(Anteeksi välillä rivo kielenkäyttöni, inspiroiduin edellisistä viesteistä)

 

Jäin miettimään, millainen mahtaa olla SULJETTU PARISUHDE?

 

Kaipa suljettu parisuhde on sellainen, jossa eletään symbioosissa joko omasta halusta, toisen halusta tai yhteisestä halusta.

 

[moderoitu]

 

[moderoitu]

 

Onko jatkuva nettailu Elleissä kapeuttanut näköalaasi? Elätkö itse kovin yksinkertaista ja tylsää elämää? Pidä lomaa Elleistä. Mene luontoon kävelemään, saat vastauksen moniin asioihin joissa mielesi harhailee.

 

Onko jatkuva nettailu Elleissä kapeuttanut näköalaasi? Elätkö itse kovin yksinkertaista ja tylsää elämää? Pidä lomaa Elleistä. Mene luontoon kävelemään, saat vastauksen moniin asioihin joissa mielesi harhailee.

Aikuisten oikeesti, kympin kommentti!

 

Nykyisten pari-kolmekymppisten kannattaisi kysyä omilta vanhemmiltaan avoimesta parisuhteesta. Se oli ainakin intellektuellipiireissä kovasti muodissa joskus 70-luvun alussa, kun jo pelkän katu-uskottavuuden nimissä piti vastustaa kaikkia perinteisiä poroporvarillisa, oikeistolaisia, uskonnollisia jne instituutioita ja periaatteita. Jostain syystä homma vaan taisi kaatua omaan mahdottomuuteensa (samoin kuin vapaa kasvatus, kommuunielämä, taistolaisuus, flower-power...). Jos juttu olisi toiminut pitäisi länsimaailman tätä nykyä olla täynnä 60+ ikäisiä vapaasti ja onnellisesti swingaavia pariskuntia, jotka ovat lämpimästi suositelleet systeemiä myös omille lapsilleen (tai kenen lapsia ne nyt sitten oikeasti lienevätkään).

 

aghhhh,ihmiset ovat nykyään ihan hulluja!
Aivan kuin kaikki on vain seksin perässä!
Sen huomaa joka paikassa tv/musiikki videot,niissä naiset ravistaa ja heiluttaa takapuoltaan kilpaan kuin viimistä päivää/pornoa mainoksissa/netti-porno-web-cam-girl's/kaiken maailman adult seksi ohjelmat/ja iltaisin kaikki kanavat mainostaa niitä seksi-puhelinnumeroita,ja kaikki naiset ovat niiiiiin horny MUKA,tuollaisen kuvan ne naisista antaa,uaghhhhhh....!
Rakkaus ei ole enää tärkeää tässä maailmassa,kunhan saa paneskella mahdollisemman monta "hyväkroppaista naista/miestä/vierasta.
Himo valtaa nyt tässä maailmassa! mun mielestä maailma kehittyy / menee ihan väärään suuntaan!

Mutta,ei voi mitään hä? olkoot! jyssätkää vaan rauhassa niin monta vierasta kuin halutte,koska yksi partneri ei teille taida riittää ,liha ja se himon tunne on teille tärkeämpää.
koska olette niin onnettomia itsenne kanssa,ja luulette että 'avoin suhde'tekee ihmisen onnelliseksi...säälittävä filosofia,sanon minä!.

 

Että ukko on aina alasti öljyttynä ja seksiin valmiina, kun tulevat töistä kotiin.

 

Ymmärrän hyvin sinua avo(in)vaimo. Meillä vähän samankaltainen juttu ja suhde on kestänyt hyvin jo 8 vuotta Tosin vasta 4 vuoden ajan olemme pystyneet yhdessä puhumaan näistä "erilaisista mieltymyksistämme" ja tämä on syventänyt tunteita parisuhdettamme kohtaan.

Mielestäni parisuhteesa säännöt luodaan aina kahden ihmisen kesken (ei yleisen mielipiteen mukaan) ja jos niitä noudatetaan, on suhde OK.

 

[viesti moderoitu. Ei emailosoitetta nimimerkkinä]

Mukava kirjoitus, ja paljon siinä oli tuttua meillekin. Eri lailla ajattelemme ainakin siinä, että kaikki seksisuhteet eivät ala ystävyyssuhteista, eivätkä pääty ystävyyssuhteiksi, vaan tulevat ja menevät. Siitä huolimatta väitän, että kohtelu tässä lyhyessäkin, satunnaisessa tapaamisessa on kumppania ehdottoman kunnioittavaa ja huomioonottavaa.

Olisin myös kyseenalaistanut Jussin eron syyn, tuo sama erilleen kasvaminen olisi voinut tapahtua silti, vaikka sivusuhteita ei olisi koskaan ollutkaan. Kuten Jussi itsekin toteaa, ihmiset nyt vain yksinkertaisesti muuttuvat ajan myötä. Toivottavasti ainakin, muutoinhan he jumittuvat paikoilleen...

Sekin on erilaista Jussin avoimeen suhteeseen verrattuna, että meillä asioista pitää sopia, ja on sovittu, joskus erittäin yksityiskohtaisesti. Paljoa ei jätetä pelkkien olettamusten varaan, koska siinä juuri piilee se riski, että ymmärrys toisen haluista ja tarpeista ei olekaan realistinen. Ensimmäinen ehdoton sääntö on kuitenkin, että nykyinen keskinäinen suhteemme on ykkönen, kaikki muut suhteet ovat alisteisia sille.

 

Olemme kirjoittamassa Elleihin artikkelia avoimista parisuhteista ja haluaisimme teiltä lukijoilta kokemuksia. Oletko ollut tai oletko parhaillaan avoimessa suhteessa? Miten sovitte asiasta ja onko järjestely toiminut? Puhutteko asioista avoimesti? Onko järjestelyt tuottanut ongelmia parisuhteessa? Mitä mieltä ylipäätään olet yksiavioisesta suhteesta?

Haastattelemme mielellämme vapaaehtoisia, mutta voit lähettää tarinasi tai vastauksesti ylläoleviin kysymyksiin osoitteeseen ellit@kynamies.fi tai kirjoittaa kommentti keskusteluun. Vastauksia käsitellään nimettömästi.

Terveisin,

Ellien toimittajat

Jos "avoimella" parisuhteella tarkoitetaan vapaata liikkumista muihin suhteisiin, siis ilman uskollisuuteen liittyvää sitoumusta, rohkenen epäillä toimivuutta. Mitään yhtä ja oikeaa parisuhde mallia ei onneksi ole raamitettu, paitsi kirkon siunaama avioliitto, joka on varmaankin toimivin. Ainakin se on yleisesti hyväksytyin.

Nyky maailmaan mahtuu jos jonkinmoisia "suhteita". Pariskunnat voivat "seurustella" keskenään, ja harjoittaa tapaamisissaan seksiä ristiin rastii. Olen lukenut, että näissä geimeissä hedelmällisintä olisi se, että kumpainenkin pari olisi bi-seksuaaleja. Siis homostelua, lesboilua, sekä sikin sokin olemista. No, kuvatunlaiset suhteet taitaa olla perin harvinaisia, mutta tätä päivää kuitenkin. Kun ei pelkkä omena enää riitä, siirrytään "sekahedelmän" nauttimiseen.

Itselleni on ainakin toistaiseksi riittänyt oma vaimo, ja kun rakastaa puolisoaan, rakastelukin maistuu aina yhtä hyvältä. Sinkkuna ollessa tuli pantua, tai nussittua, mutta ne onkin aivan eri juttuja kuin rakastelu, jossa kaikki tunteet on mukana. Tämä osasto on jokaisen ihka oma asia, aivan kuten sen "avoimen" parinsa kanssa sopii. Jos kuitenkin puhutaan normaalista parisuhteesta, voidaan laittaa raameiksi; "Ihminen joka elää ja käyttäytyy yleisesti hyväksytyllä tavalla, on normaali". Elämme vapaassa maailmassa. Minä rakastan ja kunnioitan omaa vaimoani.

 

Itselleni on ainakin toistaiseksi riittänyt oma vaimo, ja kun rakastaa puolisoaan, rakastelukin maistuu aina yhtä hyvältä. Sinkkuna ollessa tuli pantua, tai nussittua, mutta ne onkin aivan eri juttuja kuin rakastelu, jossa kaikki tunteet on mukana. Tämä osasto on jokaisen ihka oma asia, aivan kuten sen "avoimen" parinsa kanssa sopii. Jos kuitenkin puhutaan normaalista parisuhteesta, voidaan laittaa raameiksi; "Ihminen joka elää ja käyttäytyy yleisesti hyväksytyllä tavalla, on normaali". Elämme vapaassa maailmassa. Minä rakastan ja kunnioitan omaa vaimoani.

Yleisin harhaluulo avoimesta suhteesta on, ettei siinä kunnioitettaisi ketään tai mitään. Tämä ei pidä paikkaansa yhtään. Avoin suhde vaatii jopa suurempaa kunnioitusta ja luottamusta kuin 'normisuhde', koska se ei ole itsestään selvää. Avoimessa suhteessa tulee kunnioittaa myöskin pysyvän ydinsuhteen ulkopuolisia henkilöitä, koska heillä ei ole sellaista asemaa kuin kiinteän parisuhteen osapuolilla on.

Minä olen pannut, nainut, nussinut, hässinyt, tökkinyt, vetänyt pikaiset...sekä tietenkin rakastellut, lempinyt ja vaikka mitä muuta myös tässä parisuhteessa. Tunteitakin on ollut, koko kirjo, ja lopuksi on aina tuntunut hyvältä. Kaikki on maistunut, vaikkei partneri olekaan aina ollut se sama ja yksi ainoa...
Elämänkumppaniani olen rakastanut, rakastan ja tuntuu vahvasti siltä, että tulen rakastamaan. Mikään ei ole häneltä tai minulta pois siksi, että kumppaneita seksissä on useampi tai että rakastelen joskus samaa sukupuolta olevan kanssa. Tykkääminen ja seksi on siitä hassuja asioita, että ne vain lisääntyvät sitä enemmän, mitä enemmän niitä laittaa jakoon...
Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä, mikä on normaali parisuhde, sen määrittelevät vain ko. suhteen osapuolet. Se on normaali, jos se tuntuu osapuolista normaalilta.