V.I.P.
Jos on homo, hän harrastaa seksiä muiden miesten kanssa. Ja tietysti lesbot harjoittaa seksiä naisen kanssa. Olkoot edellä mainitut sitten kumppanuksia, yhden yön tuttuja, tai rekisteröidyssa parisuhteessa. Nämä olen suvainnut, osin myös hyväksyn. Bi-seksuaali onkin vaikeampi ymmärtää. Seksuaalinen suuntaus on kumpaankin sukupuoleen. Minulla ei ole mitään vastaan edellä mainittuja "suuntauksia", mutta ymmärrykseni on kovilla biseksuaalien suhteen.
Kuvitellaan vaikka tilanne yksinhuoltaja naisesta, jolla on alle kymmenen vuotias lapsi/lapsia, ja hän on bi. Hän tuo yökylään milloin naisen, milloin miehen, ja nukkuvat samassa sängyssä. Kenties suutelevat lasten nähden tms. Minua kiinnostaa tässä lapsen mielikuvien alttius vääristyä, ja vaikutteet hänen kehitykseensä. Lapsen persoona alkaa muodostua hyvin varhain, ja hän on erittäin herkkä imemään malleja ympäristöstä, hän muodostaa näkemästään mielikuvia.
Vaikea kuvitella tilanne, että voitaisiin rekisteröidä liitto johon kuuluu kolme henkeä. Yksi mies, kaksi naista, tai toisinpäin. Jatketaanpa; Perheeseen kuuluisi hetero mies ja kaksi bi-naista. "Kaikki saisi ja kaikki voisi antaa kaikille, jippii että olisi rytinää, ainakin sängyssä, mutta missä järjestyksessä? Biseksuaalisuuteen ei ole yhteiskunnassamme minkäänlaisia "valmiuksia", ei rekisteröinnin, eikä minkään muun suhteen.
Voitaisiinko ajatella asiaa siten, että biseksuaalisuus ei olekaan niin suvaittavissa, kuin mitä homous ja lesbous? Tässä ihmisten rakentamassa yhteiskunnassamme on luotu yhteistuumin tiettyjä pelisääntöjä, elikkä normistot on olemassa lähes kaikiin asioihin. Jos näistä yleisesti hyväksytyistä normistoista poiketaan, heitä sanotaan "poikkeaviksi". Normaali ihminen on henkilö, joka elää ja käyttäytyy yleisesti hyväksytyllä tavalla. Mikä on se poikkeava seksuaalisuus, jolloin aletaan puhua sairaasta ihmisestä. Onko se eläimiin sekoaminen, transu.....en edes tiedä kaikkia suuntauksia. Luulisi rajan olevan jossain, mutta onko bi-seksuaalisuus niillä rajoilla?
Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, se on aivan luonnollista, mutta moraali löystyy siihen nähden kovin hitaasti. Enkä ole päivittämässä täällä kenenkään moraalia, mutta kyseenalaistan bi-seksuaalisuuden normaaliksi. Sairaudesta ei kukaan uskalla puhua, en minäkään, en ainakaan ala aprikoimaan sitä julkisesti.
Otin taannoin täällä Elleissä osaa homo keskusteluun, en mitenkään paheksuen. Siitä joku sai päähänsä vittuilla, että olen homo, mutta ei se minua haitannut. Tässäkin ketjussa sellaista vihjailtiin. En tunne tähän suurempaa tarvetta, mutta mainitaan nyt, että olen 47 vuotias avioliitossa yli 20 vuotta ollut (edelleen) kahden lapsen hetero isä ja mies. Jos täällä palstoilla joku on toista mieltä, olkoon se hänen lystinsä.
Kuvitellaan vaikka tilanne yksinhuoltaja naisesta, jolla on alle kymmenen vuotias lapsi/lapsia, ja hän on bi. Hän tuo yökylään milloin naisen, milloin miehen, ja nukkuvat samassa sängyssä. Kenties suutelevat lasten nähden tms. Minua kiinnostaa tässä lapsen mielikuvien alttius vääristyä, ja vaikutteet hänen kehitykseensä. Lapsen persoona alkaa muodostua hyvin varhain, ja hän on erittäin herkkä imemään malleja ympäristöstä, hän muodostaa näkemästään mielikuvia.
Vaikea kuvitella tilanne, että voitaisiin rekisteröidä liitto johon kuuluu kolme henkeä. Yksi mies, kaksi naista, tai toisinpäin. Jatketaanpa; Perheeseen kuuluisi hetero mies ja kaksi bi-naista. "Kaikki saisi ja kaikki voisi antaa kaikille, jippii että olisi rytinää, ainakin sängyssä, mutta missä järjestyksessä? Biseksuaalisuuteen ei ole yhteiskunnassamme minkäänlaisia "valmiuksia", ei rekisteröinnin, eikä minkään muun suhteen.
Voitaisiinko ajatella asiaa siten, että biseksuaalisuus ei olekaan niin suvaittavissa, kuin mitä homous ja lesbous? Tässä ihmisten rakentamassa yhteiskunnassamme on luotu yhteistuumin tiettyjä pelisääntöjä, elikkä normistot on olemassa lähes kaikiin asioihin. Jos näistä yleisesti hyväksytyistä normistoista poiketaan, heitä sanotaan "poikkeaviksi". Normaali ihminen on henkilö, joka elää ja käyttäytyy yleisesti hyväksytyllä tavalla. Mikä on se poikkeava seksuaalisuus, jolloin aletaan puhua sairaasta ihmisestä. Onko se eläimiin sekoaminen, transu.....en edes tiedä kaikkia suuntauksia. Luulisi rajan olevan jossain, mutta onko bi-seksuaalisuus niillä rajoilla?
Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, se on aivan luonnollista, mutta moraali löystyy siihen nähden kovin hitaasti. Enkä ole päivittämässä täällä kenenkään moraalia, mutta kyseenalaistan bi-seksuaalisuuden normaaliksi. Sairaudesta ei kukaan uskalla puhua, en minäkään, en ainakaan ala aprikoimaan sitä julkisesti.
Otin taannoin täällä Elleissä osaa homo keskusteluun, en mitenkään paheksuen. Siitä joku sai päähänsä vittuilla, että olen homo, mutta ei se minua haitannut. Tässäkin ketjussa sellaista vihjailtiin. En tunne tähän suurempaa tarvetta, mutta mainitaan nyt, että olen 47 vuotias avioliitossa yli 20 vuotta ollut (edelleen) kahden lapsen hetero isä ja mies. Jos täällä palstoilla joku on toista mieltä, olkoon se hänen lystinsä.