Heipsan!
Kotona taas, ah mikä rauha ja hiljaisuus.. Tuli tuosta Kalenterin autojutusta mieleen omat törttöilyni.. :ashamed: Eilen peruutin serkkupojan auton kylkeen hienon lommon (onneksi isän auto säästyi pahimmilta kolhuilta, otti vain vähän värin serkun autosta) ja kyllä hävetti. Miten mää en muka nähnyt sitä autoa?? Ja pahempaa seuraa -tänään mentiin pikkuoppilaiden kans ympin tunnilla luontoretkelle.. Metsästä poislähtiessä peruutin suoraan ojaan.. :ashamed: :ashamed: Ja kännykkä oli tietysti unohtunut koululle! Käveltiin sitten reipas 2 km esikoululaisten kanssa takaisin kouluun. Masua vihloi välillä ja itku meinas tulla silmään mutta toki piti vain hymyillä oppilaille ja kuitata, että huomenna ei sitten tarvikaan pitää liikuntaa, kun tänään ollaan näin reippaita! Oppilaat olivatkin tosi reippaita, mulla tais ottaa kovemmalle. Eikä pelkästään kävely, vaan huoli autosta (aikamoiseen puskaan sen pakitin), häpeä kännykän unohtumisesta, huoli oppilaiden jaksamisesta jne. Alan oikeasti uskoa siihen raskausdementiaan pikkuhiljaa! Ja autonrattiin en vapaaehtoisesti enää raskausaikana koske! (Lienee turvallisin ratkaisu sekä minulle, että ympärilläni oleville ) Onneksi kellekään ei nyt kuitenkaan käynyt kuinkaan, ja autokin selvisi edelleen vain muutamilla naarmuilla.
Toin kotoa pienen pussillisen kotimaisia omenoita -älyttömän hyviä.
Pikkuinen valvotti viime yönä hikkailemalla.
-kanttis 32+6
Kotona taas, ah mikä rauha ja hiljaisuus.. Tuli tuosta Kalenterin autojutusta mieleen omat törttöilyni.. :ashamed: Eilen peruutin serkkupojan auton kylkeen hienon lommon (onneksi isän auto säästyi pahimmilta kolhuilta, otti vain vähän värin serkun autosta) ja kyllä hävetti. Miten mää en muka nähnyt sitä autoa?? Ja pahempaa seuraa -tänään mentiin pikkuoppilaiden kans ympin tunnilla luontoretkelle.. Metsästä poislähtiessä peruutin suoraan ojaan.. :ashamed: :ashamed: Ja kännykkä oli tietysti unohtunut koululle! Käveltiin sitten reipas 2 km esikoululaisten kanssa takaisin kouluun. Masua vihloi välillä ja itku meinas tulla silmään mutta toki piti vain hymyillä oppilaille ja kuitata, että huomenna ei sitten tarvikaan pitää liikuntaa, kun tänään ollaan näin reippaita! Oppilaat olivatkin tosi reippaita, mulla tais ottaa kovemmalle. Eikä pelkästään kävely, vaan huoli autosta (aikamoiseen puskaan sen pakitin), häpeä kännykän unohtumisesta, huoli oppilaiden jaksamisesta jne. Alan oikeasti uskoa siihen raskausdementiaan pikkuhiljaa! Ja autonrattiin en vapaaehtoisesti enää raskausaikana koske! (Lienee turvallisin ratkaisu sekä minulle, että ympärilläni oleville ) Onneksi kellekään ei nyt kuitenkaan käynyt kuinkaan, ja autokin selvisi edelleen vain muutamilla naarmuilla.
Toin kotoa pienen pussillisen kotimaisia omenoita -älyttömän hyviä.
Pikkuinen valvotti viime yönä hikkailemalla.
-kanttis 32+6