Tervehdys kaikki!
Huh, mikä viikko takana... lopputyönäyttely nyt täydessä käynnissä ja tuntuu joka lihaksessa ja luussa. Onneksi huominen vapaapäivä, joten ei nyt kiireistä yhtään enempää.
Tuossa yritin päästä kärryille viimeaikaisista puheenaiheista. En tunne messangeria kuin jotenkin nimeltä, mutta Janne saa mulle kertoa, mikä se on ja onko mahdollista sellaista käyttää. Ehdottomasti pitää yhteyttä pitää vielä rääpäleet sylissäkin! =)
Meillä minä oon yleensä se selvästi vähemmän himokas osapuoli, mutta viime aikoina on tilanne kääntynyt toisin päin - siis minä suht haluton ja mies täysin. Kerran oikein tivasin asiaa, ja kyllä siinä joku sellainen juttu taitaa olla, että Janne pelkää jotenkin tekevänsä pahaa lapselle tms. Musta outoa ja lähinnä saa mut ajattelemaan, että kyllä vika on suurentuneessa ulkomuodossa kuitenkin. :'( Muuten kaikki ok meidän välillä, seksi on ollut hyvin sivuosassa suhteessamme aina paitsi silloin kun lasta oikein tosissamme yritettiin. Että ei mitään kovin uutta.
Vai Kanttis sijaistamaan, lykkyä tykö ja kyllä se hyvin menee! :hug:
Piu kyseli Big Brotherista. Kyllä vaan, sitä töllätään täälläkin. Nyt menossa digiboksin kovalevylle, äsken kävin kattomassa, että menee "nauhalle" ja siellähän töllö olikin päällä ja täysillä. Siinä sitten muuhun suuntaan katsellen, korviani pidellen telkku pois päältä, etten kuule, kumpi joutui pois talosta. Täytyy sanoa, että muakin ärsytti hiukan se Jani. Eihän sitä tiedä, millainen on siviilissä, mutta harmittavan innokas opettamaan omia pallotemppujaan...
Huomaa kyllä, että muiden ylenpalttinen neuvominen on musta tavattoman hermostuttavaa, varmaan siksi, että se on itsestäni joskus aika kivaa.
- Mutta mutta, realityt on mun ihan suosikkeja.
Mulla pyörii kans synnytys mielessä, mahdoinko sanoa aikaisemmin, mutta odotan sitä todella innostuneena ja mietin, mitä kaikkea kivaa siitäkin voisi saada irti. Varmaan nokalleni lennän, kun tällä tavalla intoilen liikaa ja olen ylioptimistinen. En ole koskaan pelännyt kipua erityisemmin, tosin aika vähän joutunut sellaista kokemaankaan paitsi (mielestäni) tosi kovia kuukautiskipuja toisinaan, mutta joka tapauksessa se puoli ei pelota. Mietiskelen jo kaikenlaisia ammejuttuja ja kannettavaa tietokonetta, jolla voisi töllätä miehen kanssa romanttisia komedioita!
Mutta täytyyhän sitä jotain hassujakin haaveita kai olla, olen kyllä yrittänyt varautua siihen todennäköisyyteen, ettei synnyttäminen olekaan ihan pelkkää ammeessa iloisesti loikoilua ja lellintää.
Rintapohdintaa: Olenpa V minäkin miettinyt rintojen pienennysleikkausta, vaan eipä taida jäädä ainakaan toivottavasti viimeiseksemme tämä lapsi enkä tiedä, miten imettäminen sitten sujuisi seuraavan kanssa, jos tässä välissä leikkaukseen menisi. Lääkäri on joskus jopa maininnutkin leikkauksen mahdollisuudesta. Tässä koko tarina: 1) Havaitsin hiukan kuopanteen tapaista rinnassa pari vuotta sitten ja panikoin. 2) Menin miespuoliselle omalääkärilleni kertomaan asiasta. 3) Katsoi ja tunnusteli, ei ollut mitään. 4) Otti erikseen varoittamatta mittanauhan
ja rupesi mittaamaan rintojani!
5) Kysyi, olinko laihduttanut paljon viime aikoina tai jotain, koska rintani ovat "kookkaat", mihin sanoin, että osittain kai sukuvika, vaikka minä kyllä vedän pohjat... :ashamed: 6) Sanoi, että jos tulee ongelmia, kelasta saa korvauksia leikkaukseen mennessään, tai jotain vastaavaa.
Taustatietoa: olen noin kokoa 70G (sen kokoisia liivejä en ole ikinä löytänyt) tai 75F ennen raskautta, nyt nuo koot tuottavat vaikeuksia mutta saan jotenkin päälleni koon 75F. Muuten olin painoindeksiltäni ennen raskautta 21, eli ei nyt kyllä niin ylipainoinenkaan. Joskus olen kuin olenkin painanut jotain 5 kg enemmän, mutta rintojen koko ei pienentynyt laihduttuani. :\| Toisaalta olen kuullut, että rinnat voisivat imetyksen jälkeen pienentyä, joten odotellaan sitä ja katsotaan, josko tuuri kävisi. Ei ole nimittäin pelkästään ulkonäöllinen juttu vaan yleisestikin mm. liikkumista rajoittava tekijä.
Näin pari yötä sitten unta lapsen syntymästä. Jostain syystä itse synnytyksestä en ole vielä nähnyt unia vaan siitä, että lapsi on syntynyt enkä itse tiedä asiasta muuta kuin sen, että syntyi. Tällä kertaa Janne toi lapsen paareilla luokseni ja katselin häntä. Lapsi oli sittenkin tyttö ja näytti nukelta, aivan äitini näköinen ja mittasuhteiltaan samanlainen. Ruskea polkkatukka ja siniset, helmimäiset silmät.
Äiti oli siinä myös ja naureskeli kyynisesti, että tämä siitä puuttui, että siitä pennusta piti sitten vielä tulla hänen kuvansa. Jossain vaiheessa lapsi tuli enemmän lapsen näköiseksi ja yritin syöttää häntä. Hamusi suullaan ahneesti, mutta olin aika huono imettämään enkä tiedä, saiko jotain syötyä. Mietin jo kaikenlaisia vastikkeita, mistä niitä saisi. En tiedä, onko uneen vaikuttanut se, kun juttelin imetyksestä Jannelle edellisenä iltana, että lypsämistä kuulemma helpottaa, kun katselee lasta tai hänen kuvaansa. Ja sitten olen paljon lukenut äitini antamaan kalenteria, jota hän kirjoitti minua odottaessaan ja synnyttyäni eli vuonna -76.
Janne viipyilee lapsuudenystävänsä polttareissa, saattaapi mennä kauankin, että ehkäpä minä kömmin kohti petiä ja rupean katselemaan sitä Big Brotheria vihdoinkin. En meinaa aisoissa pysyä, kun kirjoittamaan ryhdyn. Tänään ollaan tasan viikoilla 33 ja kovasti odotellaan seuraavien 7 viikon kulumista, vaikka lämpimät säät miellyttäisivätkin.
Hyvää alkavaa viikkoa, toivottelee Kalenteri
