Tulinpa minäkin nyt vähän synnytyskertomusta kirjottelemaan kun aikaa on 
Eli torstaina 27.10. aamulla supisteli jonkin verran, supistukset loppuivat ja taas päivällä alkoivat uudestaan ja niitä tuli n. 10 minuutin välein. Kolmen maissa sitten alkoi supistelemaan säännöllisesti n. 5 minuutin välein ja sitten alkoi limatulppa irtoilemaan. Suihkussa kävin ja luulin että supistukset loppuivat kun kuuma vesi ilmeisesti auttoi sen verran etten tuntenut mitään. Kuitenkin heti suihkusta poistullessa kipu palasi.
Mies tuli viiden maissa töistä ja pakkailin viimeisiä tavaroita sairaalakassiin. Supistukset oli aika kipeitä mutta vielä naureskelinkin niiden aikana. Kuuden jälkeen alkoi toden teolla sattumaan ja sitten vähän ennen seitsemää lähdettiin sairaalaan.
Sairaalassa sitten käyrille ja sisätutkimus jossa kohdunsuu 4cm auki ja kanavaa jäljellä paksu reuna. Meidät vietiin tarkkailuhuoneeseen. Seuraava sisätutkimus 23 aikoihin ja tilanne sama, tarjoutuva osa tulossa johtoviivaan päin. Sain Petidin-kipupiikin ja nukahtelin supistusten välissä.
Kolmelta yöllä itkin jo kivusta, edelleen 4cm auki, tarjoutuva osa tullut johtoviivaan. Sain aqua-rakkulat jotka vain pahensivat kipua ja kaikenlisäksi laittaminen sattui enemmän kuin itse supistukset! Valittelin aikani oloani,kätilöt yrittivät saada ammeeseen ja sanoin vain että ei, kun haluaisin nukkua. No taas sitten Petidin-kipupiikki annettiin joka ei auttanut nyt niin paljon kuin aikaisempi mutta jossain välissä kai torkahtelin kun aika tuntui menevän niin nopeasti. Seuraavan kerran herätin miehen viiden jälkeen, valittelin nälkää. Mies lähti hakemaan jogurttia ja hedelmiä. Jogurttia mies sai syötettyä kolme lusikallista minulle kun alkoi oksettamaan ja aloin huutaa että nyt on pakko ponnistaa. Mies soitti kätilön paikalle, joka sanoi että voitaisiin nyt miettiä epiduraalia kun niin tuskaiselta näytän. Minä vain huusin että kun nyt on pakko ponnistaa. Kätilö sitten teki sisätutkimuksen ja sanoi, että tuskin on paljoa edistynyt. Sisätutkimuksessa sitten kaikkien yllätykseksi kohdunsuu 10cm auki, vauvan pää todella alhaalla ja kovaa vauhtia tulossa. Kätilö huusi miehelle että hälyttää toisen kätilön paikalle ja siitä lähtivät minua sitten taluttamaan saliin. Muutaman metrin matka tuntui monelta kilometriltä ja oli yhtä tuskaa.
Vedet menivät vasta ponnistusvaiheessa.
Pieni repeämä tuli, jota ei välttämättä olisi edes tarvinnut tikata. Laittoivat kuitenkin varmuudeksi pari tikkiä.
Eli synnytyksen kestoksi merkittiin sitten 15 tuntia 40 minuuttia, josta ponnistusvaihe 22 minuuttia ja jälkeiset 18 minuuttia.
Näinpä meidän pikkuneiti saapui maailmaan Kertomus voi olla vähän epäselvä kun vähän jotakin on hämärän peitossa... Itselle jäi synnytyksestä ihan hyvä mieli, vaikka kipeetähän ne supistukset teki. Mutta kyllä voisin jo uudestaankin synnyttää =)
Nyt voisi vähän syödä kun tyttö vielä nukkuu. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille!
-nea
Eli torstaina 27.10. aamulla supisteli jonkin verran, supistukset loppuivat ja taas päivällä alkoivat uudestaan ja niitä tuli n. 10 minuutin välein. Kolmen maissa sitten alkoi supistelemaan säännöllisesti n. 5 minuutin välein ja sitten alkoi limatulppa irtoilemaan. Suihkussa kävin ja luulin että supistukset loppuivat kun kuuma vesi ilmeisesti auttoi sen verran etten tuntenut mitään. Kuitenkin heti suihkusta poistullessa kipu palasi.
Mies tuli viiden maissa töistä ja pakkailin viimeisiä tavaroita sairaalakassiin. Supistukset oli aika kipeitä mutta vielä naureskelinkin niiden aikana. Kuuden jälkeen alkoi toden teolla sattumaan ja sitten vähän ennen seitsemää lähdettiin sairaalaan.
Sairaalassa sitten käyrille ja sisätutkimus jossa kohdunsuu 4cm auki ja kanavaa jäljellä paksu reuna. Meidät vietiin tarkkailuhuoneeseen. Seuraava sisätutkimus 23 aikoihin ja tilanne sama, tarjoutuva osa tulossa johtoviivaan päin. Sain Petidin-kipupiikin ja nukahtelin supistusten välissä.
Kolmelta yöllä itkin jo kivusta, edelleen 4cm auki, tarjoutuva osa tullut johtoviivaan. Sain aqua-rakkulat jotka vain pahensivat kipua ja kaikenlisäksi laittaminen sattui enemmän kuin itse supistukset! Valittelin aikani oloani,kätilöt yrittivät saada ammeeseen ja sanoin vain että ei, kun haluaisin nukkua. No taas sitten Petidin-kipupiikki annettiin joka ei auttanut nyt niin paljon kuin aikaisempi mutta jossain välissä kai torkahtelin kun aika tuntui menevän niin nopeasti. Seuraavan kerran herätin miehen viiden jälkeen, valittelin nälkää. Mies lähti hakemaan jogurttia ja hedelmiä. Jogurttia mies sai syötettyä kolme lusikallista minulle kun alkoi oksettamaan ja aloin huutaa että nyt on pakko ponnistaa. Mies soitti kätilön paikalle, joka sanoi että voitaisiin nyt miettiä epiduraalia kun niin tuskaiselta näytän. Minä vain huusin että kun nyt on pakko ponnistaa. Kätilö sitten teki sisätutkimuksen ja sanoi, että tuskin on paljoa edistynyt. Sisätutkimuksessa sitten kaikkien yllätykseksi kohdunsuu 10cm auki, vauvan pää todella alhaalla ja kovaa vauhtia tulossa. Kätilö huusi miehelle että hälyttää toisen kätilön paikalle ja siitä lähtivät minua sitten taluttamaan saliin. Muutaman metrin matka tuntui monelta kilometriltä ja oli yhtä tuskaa.
Vedet menivät vasta ponnistusvaiheessa.
Pieni repeämä tuli, jota ei välttämättä olisi edes tarvinnut tikata. Laittoivat kuitenkin varmuudeksi pari tikkiä.
Eli synnytyksen kestoksi merkittiin sitten 15 tuntia 40 minuuttia, josta ponnistusvaihe 22 minuuttia ja jälkeiset 18 minuuttia.
Näinpä meidän pikkuneiti saapui maailmaan
Kertomus voi olla vähän epäselvä kun vähän jotakin on hämärän peitossa... Itselle jäi synnytyksestä ihan hyvä mieli, vaikka kipeetähän ne supistukset teki. Mutta kyllä voisin jo uudestaankin synnyttää =) Nyt voisi vähän syödä kun tyttö vielä nukkuu. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille!
-nea