kerrataampas nyt sit tänne viikon takaiset tunnelmat.
eli sillon sunnuntai-aamuna kuuden ja seittemän väliin alkoi supisteleen sen tuntosesti, että aattelin heti, että tänään tulee varmaan lähtö synnyttään. supistuksia ei tullu mitenkään säännöllisesti, vaan aina aika ajoin. aamulla ysin jälkeen kuintenkin laitoin jo äidilleni "varoitus viestin" että voi olla, et joutuu hakeen pojat hoitoon. aamupäivän aikana supistukset meinas hiljentyä kokonaan, niin aloin sit siivoomaan.
siinä lattoita luututessa ne sit alkoi kunnolla tuntuun uudestaan, ei vieläkään mitenkään säännöllisesti..mut tuntu kuintenki. puolen päivän jälkeen alkoi tulla 3-5-10 minsan välein, mut olivat sen verran iisejä, et selvis pelkillä au-au-au-au-kommenteilla..ja varvistellessa, tai istuessa. ilmoitin kuiteni taas äidilleni, että pojat vois varalta hakea, että jos ei lähtöä tuukkaan, niin päästäänhän me pois ne hakemaan. siihenkään en uskaltanut jättää poikien hoitoa, että oisin oottanu siihen, et anoppi ois illalla seittemältä päässy töistä. ja onneksi en jättäny..ois tullu kotisynnytys.
pojat siis haettiin kolmen maissa ja silloin alkoi tuntuun supparitki sen verran kipeinä, että sanoin miehelle, et parempi itekki lähtä jo samalla oven kiinnilaitolla sairaalaan, kun pojat lähti hoitoon. vietiin tyttö lastenosastolle hoitoon ja 15.30 oltiin synnärillä. sanoin mennessämme sinne, et voisko tarkistaa tilanteen, et lähtäänkö viel kotia ootteleen, ku ei kauheen kipeiltä tunnu, mut tullu jo sen verran kauan aikaa noita supistuksia. laittovat sit heti supistuskäyrään ja kätilö tutki kohdunsuun..7cm auki.
siinä sille sitte tuli kauhia kiire, ku sali ei oo valmiina ja lapsivesi oli suunnilleen ainut, mikä enää pidätteli vaavia. hälytettiin saman tien anestesia lääkäri paikalle ja mietittiin kerkiääkö tulla, ennen ku syntyy..toinen kätilöki hälytettiin kotoa kaveriksi. kätilö jo meinas, et puhkasee kalvot, ja minä siihen, et ei ennen ku ootellaan, et jos se lääkäri kerkiäis, en halunnu luomusynnytystä. onneksi ei ollut kovinkaan kaukana se lääkäri ja supistuksiakin tuli vain 5-10 minsan välein edelleen, eikä olleet ees tuskallisia, vaan ihan siedettäviä. lääkäri siis tuli ja oli kyllä niin pätevä, että ei menny ku yks pikkuhetki, niin spinaali oli laitettu klo.16.10 ja siihen loppui ne pienetki supistuksen tunteet. sit puhkasivat kalvot. siinä vaiheessa oli 8cm auki. jäätiin ootteleen viimesen kahen sentin avautumista...hidastu kuitenki spinaalin ja makuuasennon vaikutuksesta avautuminen. spinaali, joka normaalisti vaikuttaa n.kaks tuntia, kerkes puolentoista tunnin vaikutuksen jälkeen lakata vaikuttamasta. kaks tosi kipeetä supistusta tuntu, ennen ku lopulta antoivat luvan alkaa ponnistaan. ja ponnistusvaihe oli siis karsee ilman mitään puudutusta. ja vauva jäi vielä harteista jumiin tuohon tuloaukolle niin, että toinen kätilö joutui vetämään päästä ja toinen painaan mun häpyluun päältä tuloaukkoa isommaksi, että saivat autettua ulos vaavin. kolmannella supistuksella ja kolmen ponnistamisen jälkeen tyttö tulla tupsathi sit tähän maailmaan klo.17.54 neljän minuutin ponnistusvaiheen jälkeen ja mulla valtava helpotus. en voinu ku hokea hokemasta päästyäni niille kätilöille, et kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos, nyt se on ohi, nyt se on ohi. =) :heart: :heart:
että tällanen tapaus se..nyt sit viikko totuteltu taas tähän vauva-arkeen.
ekapäivät meni vauvan kipristellessä mahaansa. nyt on kuitenki mahakipristelyt rauhottunu ja tosi rauhallinen ja tyytyväinen vaavi on. syö n.kolmen tunnin välein ja kauheita määriä kerralla.
jätin miehelle täs yks päivä sen hoitoon ja lypsin maitoa pulloon lähtiessäni käymään toisen tytön tykönä sairaalassa ja sanoin miehelle, et varmaa riittää, jos 60ml lämmittää maitoa ja kattoo mitä se siitä syö. olin kaks ja puol tuntia pois kotoa ja tyttö oli syöny sinä aikana 150ml maitoa.
ja söi ihan normaalisti kolmen tunnin päästä siitä uudestaan. yöt menee samaa rataa, kolmen tunnin välein syödään ja kakataan. =) sellanen huvittava tapa tolla tytöllä on, että kun herää syömään, niin sitä syötävää pitäs olla sit sillä sekunilla ku eka liikahdus heräämisen merkiksi tapahtuu. ja jos ei oo, kuten ei yleensä oo, niin jo seuraavalla sekunnilla on kauhee huuto ja älämölö pystyssä, kun "ei palvelu pelaa".
pää punasena karjuu sit siihen asti, että saa tissin kaivettua esiin ja toiselle suuhun. sit hiljenee kuin nappia painamalla.
ja kohta jo tyytyväisenä kattoa tillottaa mustilla silmillään. :heart: ja aika moni varmaan yhtyy tähän *ihania noi vauvojen ilmeet kun vääntelevät naamaansa jos minkälaiselle mutkalle ja ruttuun. *
sieppo ja tyttö 1 viikkoa.